Suuttuiko mun mies aiheesta?

Missä ap asuu ku noin halvalla pääsee? :O
Mää muutan sinne oitis.

Ja ei kyllä sun tulot kovinkaan ruhtinaallisilta kuulosta, ei 160 eurolla herroiksi elele. En ihmettele miehesi kantaa ollenkaan. Mikä järki on elää kädestä suuhun jos toisella on mahdollisuus työllistyä?

Ja btw, kaikkiin amk-linjoihin ei voi hakea syksyllä. Vältä keväällä hakemista, voit vaikka päästä sisälle.

Sanoisin heti, jos viitsisin. Pohjoispohjanmaalla asutaan, paikkaa en sano kun on niin pieni. Ja totta, vuokra todella minun osalta on 200. miksei voi uskoa?

miksi ihmeessä se mies haluis sut lainojensa maksajaks.. selkeästi sen osuus elämisestä on saman verran kun sulla ja loput jää sille itselle käyttöön.. eli jos sillä on lähellekkään normi palkka niin jää sellanen reilu tonni

Hmm, muttakun sä et tiedä edelleenkään, paljonko sillä niitä saakelin lainoja on! Aikoinaan tyri raha-asiansa, me ei oltu edes tavattu vielä. Joten, minusta se ei ole minun ongelma.


Ja enhän ole sanonutkaan, että en töihin enää menisi. Menenkin, varmasti, kunhan saan sellaisen paikan missä haluan olla!

 

Järkyttävä keskustelu. Täällä taas ne äidit, jotka on lykännyt lapsensa 9 kk ikäisenä päiväkotiin puolustelee omia päätöksiään lynkkaamalla ap:n.

Minä en ole ikinä käsittänyt, että millaisessa PERHEESSÄ kotona olevan täytyy osallistua menoihin yhtä paljon kuin töissäkäyvän?

Onneksi me on miehen kanssa keskusteltu tällaisistakin asioista jo ennen lastentekoa.

Kukaan tuskin lynkkaa ketään sen perusteella hoitaako lapsensa kotona vai ei.

Selvästikään ap ei ole sopinut asioista yhtä selkeästi kuin sinä miehesi kanssa.

Ei varmasti tarvikaan kotihoidontuella osallistua samalla tavalla kuin työssäkäyvän (ja tuskin kukaan voikaan), mutta mikä ihme siinä on ettei itse hakeudu töihin jos on mahdollisuus? En tarkoita juuri heinäkuuta, vaan yleinen asenne kuulostaa olevan se, ettei ole ollenkaan kauskatsoisuutta. Eletään tuilla ja pönkitetään omaa kantaa sillä että "kotihoito on hyväksi".

 

miksi ihmeessä se mies haluis sut lainojensa maksajaks.. selkeästi sen osuus elämisestä on saman verran kun sulla ja loput jää sille itselle käyttöön.. eli jos sillä on lähellekkään normi palkka niin jää sellanen reilu tonni

Ihan samaa mietin. Tonnilla lyhentää jo 200 000 euron asuntolainaakin. Mutta ehkä sillä miehellä on tooooosi hieno auto.

Tai sitten se mies on silkka siipeilijä, joka on ap:n kanssa ihan vain kupatakseen tätä. Seuraavaksi se lurjus alkaa vaatia itselleen puolet lapsilisistä

 

Täällä puhutaan niin kuin ap varmasti saisi sen paikan jos vain hakisi Siis ei pahalla aloittajaa kohtaan vaan teitä hölmöjä kaikentietäviä lorttoja.

 

Järkyttävä keskustelu. Täällä taas ne äidit, jotka on lykännyt lapsensa 9 kk ikäisenä päiväkotiin puolustelee omia päätöksiään lynkkaamalla ap:n.

Minä en ole ikinä käsittänyt, että millaisessa PERHEESSÄ kotona olevan täytyy osallistua menoihin yhtä paljon kuin töissäkäyvän?

Onneksi me on miehen kanssa keskusteltu tällaisistakin asioista jo ennen lastentekoa.

Itseasiassa vanhempi lapseni meni ensimmäistä kertaa päivähoitoon viisivuotiaana ja nuorempi nelivuotiaana....

Mutta asioista keskustellaan yhdessä eikä niin että parisuhteen toinen osapuoli päättää vain jäädä kotiin, oli taloudellinen tilanne mikä tahansa. Eikä ap:n tilanteessa taloudellinen tilanne todellakaan voi olla millään tavalla kovin hyvin turvattu esimerkiksi sairastumisen varalle. :|

siinä vaiheessa kun kaksi aikuista ihmistä elää saman katon alla, ei toinen vaan voi yksin päättää että häntä ei huvita mennä töihin ja sen jälkeen olettaa että ehdottomasti toisen on hänet elätettävä.
silloin on ihan jo kohtuullista että se kotiinjäävä osapuoli maksaa puolet asumis- ja muista kuluista eikä jättäydy sen toisen elätettäväksi piittaamatta tippaakaan siitä puolison mielipiteestä.
Työttömyys, sairaus, yhdessä molemmille sopiva lapsen kotihoito jne asia erikseen.

 

Järkyttävä keskustelu. Täällä taas ne äidit, jotka on lykännyt lapsensa 9 kk ikäisenä päiväkotiin puolustelee omia päätöksiään lynkkaamalla ap:n.

Minä en ole ikinä käsittänyt, että millaisessa PERHEESSÄ kotona olevan täytyy osallistua menoihin yhtä paljon kuin töissäkäyvän?

Onneksi me on miehen kanssa keskusteltu tällaisistakin asioista jo ennen lastentekoa.

Mäkin luulen että tässä ketjussa ap:ta koulivilla on itsellään vaan huono omatunto ja he antaisivat vaikka persettä että saisivat olla kotona

kiitos vaan analyysistä... muta väärin meni.. me puhuttiin ex miehen kanssa se asia enne lapsen tekoa... ja nykyisinkin elän parisuhteessa jossa nämä asiat sovitaan yhdessä...
lisäksi kuulun niihin naisiin jotka haluavat elättää itse itsensä, ei halua kituuttaa, elää miehen tuloilla, enkä pitkiä aikoja yhteiskunnan tuilla kun kerran sen voin välttää... omatunto ei soimaa tasan yhtään

 

Täällä puhutaan niin kuin ap varmasti saisi sen paikan jos vain hakisi Siis ei pahalla aloittajaa kohtaan vaan teitä hölmöjä kaikentietäviä lorttoja.

ap on ilmaissut moneen kertaa nettei halua mihinkään töihin koska häntä ei satu huvittamaan :|

 

Ap, mä olen varma siitä, että miehesi ei suuttunut tuon tietyn työpaikan takia. Sun asenteesi se on, missä vika piilee. Heti ekalta sivulta asti olet toitottanut, että auto-ei kuulu mulle, miehen lainat-ei kuulu mulle, MINÄ en katso telkkaria-ei kuulu mulle... Mies maksakoon, tehköön, menköön, muutakkoon, hoitakoon... Ihan kuin tosiaan sua ei edes kiinnostaisi miehen mielipide asioista ja mitä hän elämältä haluaa. Tuo asenne paistaa varmasti läpi myös miehellesi. Ja aivan varmasti et maksa puolia kuluista, sulla ei taida olla oikeasti käsitystä mitä eläminen ylipäätään maksaa, ei 800 ?:n nettotuloilla (jos siis mielestäsi kulunne ovat sen 240 x 2 + 160 x 2 ) elä kolme ihmistä kovinkaan hyvin!

 

Hmm, muttakun sä et tiedä edelleenkään, paljonko sillä niitä saakelin lainoja on! Aikoinaan tyri raha-asiansa, me ei oltu edes tavattu vielä. Joten, minusta se ei ole minun ongelma.

Ensin hoet muutaman sivun, miten teillä ei ole taloudellista tarvetta sinun työhönmenollesi. Ja jokunen täti huusi kuorossa, että totta kai mies on velvollinen tukemaan taloudellisesti naistaan, jotta tämä voi toteuttaa itseään lapsen kanssa kotona.

Nyt tilanne kääntyykin niin päin, että mies on velkaloukussa, eikä asia ole sinun ongelmasi. Odotan, milloin tätikuoro tulee kertomaan, että nainen ei tietenkään ole velvollinen auttamaan miestä tämän talousvaikeuksissa.

 

Järkyttävä keskustelu. Täällä taas ne äidit, jotka on lykännyt lapsensa 9 kk ikäisenä päiväkotiin puolustelee omia päätöksiään lynkkaamalla ap:n.

Minä en ole ikinä käsittänyt, että millaisessa PERHEESSÄ kotona olevan täytyy osallistua menoihin yhtä paljon kuin töissäkäyvän?

Onneksi me on miehen kanssa keskusteltu tällaisistakin asioista jo ennen lastentekoa.

Kukaan tuskin lynkkaa ketään sen perusteella hoitaako lapsensa kotona vai ei.

Selvästikään ap ei ole sopinut asioista yhtä selkeästi kuin sinä miehesi kanssa.

Ei varmasti tarvikaan kotihoidontuella osallistua samalla tavalla kuin työssäkäyvän (ja tuskin kukaan voikaan), mutta mikä ihme siinä on ettei itse hakeudu töihin jos on mahdollisuus? En tarkoita juuri heinäkuuta, vaan yleinen asenne kuulostaa olevan se, ettei ole ollenkaan kauskatsoisuutta. Eletään tuilla ja pönkitetään omaa kantaa sillä että "kotihoito on hyväksi".

Voi hemmetti, eikö se joo mee jakeluun, että mä tein tän alotuksen vain siitä ainoasta työpaikasta!!!!!!!!!!!!!!!!! Johon en halua mennä!!! En ole missään vaiheessa sanonut, että en koskaan mene töihin.

Ja kirjoitinhan jo ylhäällä, että miehen kanssa keskusteltiin, ja sovittiin, että syksyyn asti hoidan lasta kotona (ja ihan oikeasti keskusteltiin) ja sitten katsotaan mikä on elämäntilanne, että menenkö töihin, jäänkö kotiin, kouluun, toinen lapsi vai mitä. Pitääkö mun todella hakeutua töihin, joihin mä en halua, pelkästään siksi, että mies niin haluaa, kun en itse halua.

 

Ap, mä olen varma siitä, että miehesi ei suuttunut tuon tietyn työpaikan takia. Sun asenteesi se on, missä vika piilee. Heti ekalta sivulta asti olet toitottanut, että auto-ei kuulu mulle, miehen lainat-ei kuulu mulle, MINÄ en katso telkkaria-ei kuulu mulle... Mies maksakoon, tehköön, menköön, muutakkoon, hoitakoon... Ihan kuin tosiaan sua ei edes kiinnostaisi miehen mielipide asioista ja mitä hän elämältä haluaa. Tuo asenne paistaa varmasti läpi myös miehellesi. Ja aivan varmasti et maksa puolia kuluista, sulla ei taida olla oikeasti käsitystä mitä eläminen ylipäätään maksaa, ei 800 ?:n nettotuloilla (jos siis mielestäsi kulunne ovat sen 240 x 2 + 160 x 2 ) elä kolme ihmistä kovinkaan hyvin!

Juuri näin!

 

Ja enhän ole sanonutkaan, että en töihin enää menisi. Menenkin, varmasti, kunhan saan sellaisen paikan missä haluan olla!

ja kunnes löytyy paikka jossa haluaa olla, voi käydä niin että joutuu menemään jonnekin ei-niin-kivaan paikkaan.
Tuskin sun mies hermostui siitä etten hakenut nimenomaan siihen työhön josta sillä hetkellä oli kyse vaan sun asenteeseen...

 

Ap älä välitä näistä aivottomista, jotka ei nyt vaan suostu tajuamaan asiaa.

Nää vääntää sun kaiken sanomisen ja vaatii kohta saada teidän tiliotteetki tänne, jotta vois päteä.

Keskustele miehes kanssa mitä sä haluat elämässäs tehdä. Puolison kanssa pitäisi pystyä puhumaan myös siitä, mitä sä haluat pidemmällä tähtäimellä tehdä elämässäs ja miten siihen vois päästä.

Mutta älä rupea suostumaan asioihin, jotka myöhemmin vois kaduttaa ja jotka susta tuntuu vääriltä. Se on myös miehes etu, että oot tyytyväinen valintoihis.

 

Järkyttävä keskustelu. Täällä taas ne äidit, jotka on lykännyt lapsensa 9 kk ikäisenä päiväkotiin puolustelee omia päätöksiään lynkkaamalla ap:n.

Minä en ole ikinä käsittänyt, että millaisessa PERHEESSÄ kotona olevan täytyy osallistua menoihin yhtä paljon kuin töissäkäyvän?

Onneksi me on miehen kanssa keskusteltu tällaisistakin asioista jo ennen lastentekoa.

Ei tarvitsekaan, mutta kun ap kivenkovaan väittää maksavansa puolet perheen elämisestä.

 

Tarviiko aivoja heittää narikkaan tulevaisuuden suhteen jos olette miehesi kanssa käyneet keskustelun syksyä koskien?

Sun täytyy vaan hyväksyä tosiasia, että lapsi kasvaa ja sunkin on ajateltava elämää "vauva-ajan" jälkeen.

 

Järkyttävä keskustelu. Täällä taas ne äidit, jotka on lykännyt lapsensa 9 kk ikäisenä päiväkotiin puolustelee omia päätöksiään lynkkaamalla ap:n.

Minä en ole ikinä käsittänyt, että millaisessa PERHEESSÄ kotona olevan täytyy osallistua menoihin yhtä paljon kuin töissäkäyvän?

Onneksi me on miehen kanssa keskusteltu tällaisistakin asioista jo ennen lastentekoa.

Itseasiassa vanhempi lapseni meni ensimmäistä kertaa päivähoitoon viisivuotiaana ja nuorempi nelivuotiaana....

Mutta asioista keskustellaan yhdessä eikä niin että parisuhteen toinen osapuoli päättää vain jäädä kotiin, oli taloudellinen tilanne mikä tahansa. Eikä ap:n tilanteessa taloudellinen tilanne todellakaan voi olla millään tavalla kovin hyvin turvattu esimerkiksi sairastumisen varalle. :|

siinä vaiheessa kun kaksi aikuista ihmistä elää saman katon alla, ei toinen vaan voi yksin päättää että häntä ei huvita mennä töihin ja sen jälkeen olettaa että ehdottomasti toisen on hänet elätettävä.
silloin on ihan jo kohtuullista että se kotiinjäävä osapuoli maksaa puolet asumis- ja muista kuluista eikä jättäydy sen toisen elätettäväksi piittaamatta tippaakaan siitä puolison mielipiteestä.
Työttömyys, sairaus, yhdessä molemmille sopiva lapsen kotihoito jne asia erikseen.

Mistä tiedät, paljonko mulla on säästössä yllättäviä tilanteita varten??? Voin sanoa sen verran, että on niinkin paljon, että sillä kyllä maksaa hoitokulut, jos vaan tarve vaatii. Ja kysykää nyt ihmeessä, mistä säästöt ovat tulleet. Olen säästänyt kaiken, minkä olen elämäni aikana saanut lahjaksi, mm. rippi, valmistujais, yo, lapsirahat yms. Niin, osaan säästää yllättäviä tilanteita varten. Täytyy tosin toivoa, että niitä ei tarvitse käyttää mihinkään yllättävään.

 

Missä ap asuu ku noin halvalla pääsee? :O
Mää muutan sinne oitis.

Ja ei kyllä sun tulot kovinkaan ruhtinaallisilta kuulosta, ei 160 eurolla herroiksi elele. En ihmettele miehesi kantaa ollenkaan. Mikä järki on elää kädestä suuhun jos toisella on mahdollisuus työllistyä?

Ja btw, kaikkiin amk-linjoihin ei voi hakea syksyllä. Vältä keväällä hakemista, voit vaikka päästä sisälle.

Sanoisin heti, jos viitsisin. Pohjoispohjanmaalla asutaan, paikkaa en sano kun on niin pieni. Ja totta, vuokra todella minun osalta on 200. miksei voi uskoa?

miksi ihmeessä se mies haluis sut lainojensa maksajaks.. selkeästi sen osuus elämisestä on saman verran kun sulla ja loput jää sille itselle käyttöön.. eli jos sillä on lähellekkään normi palkka niin jää sellanen reilu tonni

Hmm, muttakun sä et tiedä edelleenkään, paljonko sillä niitä saakelin lainoja on! Aikoinaan tyri raha-asiansa, me ei oltu edes tavattu vielä. Joten, minusta se ei ole minun ongelma.


Ja enhän ole sanonutkaan, että en töihin enää menisi. Menenkin, varmasti, kunhan saan sellaisen paikan missä haluan olla!

niin, paitsi ekahan sä opiskelet sen uuden alan... ja sinne kouluun haet sitten ens syksynä esim.. tai ehkä vasta keväällä.. kun koet olevasi valmis siihen... noi on jo käynyt selväksi.. samaten on käynyt selväksi että sun mielestä lapsilisä on SUN tuloa... ja että televisiota,autoa tai vastaavaa sä et käytä, et tarvii ja ne on siis miehen vastuulla... mites dvd:t? astiat? muut kodin tavarat? onko ne nyt sitten sun vaiko miehen?
ja ne miehen lainat.. niin nehän ei sulle pätkääkään kuulu, sekin kävi selväk.. samaten se että olette suunnitelleet muuttoa toiselle paikkakunnalle, mutta sä et suotu muuttamaan sellaseen mihin SÄ et halua...
sulle kävis se et mies jäis kotiin (onneks se ei halua) ja sitte sä menisit töihin.. paitsi et sähän et halunnu tehä hoitolana duunia,vuorotyötä jne. et mitä sä sit tekisit?

 

Ap, mä olen varma siitä, että miehesi ei suuttunut tuon tietyn työpaikan takia. Sun asenteesi se on, missä vika piilee. Heti ekalta sivulta asti olet toitottanut, että auto-ei kuulu mulle, miehen lainat-ei kuulu mulle, MINÄ en katso telkkaria-ei kuulu mulle... Mies maksakoon, tehköön, menköön, muutakkoon, hoitakoon... Ihan kuin tosiaan sua ei edes kiinnostaisi miehen mielipide asioista ja mitä hän elämältä haluaa. Tuo asenne paistaa varmasti läpi myös miehellesi. Ja aivan varmasti et maksa puolia kuluista, sulla ei taida olla oikeasti käsitystä mitä eläminen ylipäätään maksaa, ei 800 ?:n nettotuloilla (jos siis mielestäsi kulunne ovat sen 240 x 2 + 160 x 2 ) elä kolme ihmistä kovinkaan hyvin!

Meillä elää, ja on taatusti hyvä elämä. Ja lapsi on onnellinen ja kasvaa hienosti. Sä tuskin osaat sitten säästää, ja valita sen edullisimman tuotteen.

Ja minusta ei ole minun tehtävä auttaa miestä pois velkakuilustaan. Hän on elämänsä tyrinyt, joten nouskoon itse jaloilleen. Toki tuen häntä siinä, mutta en lähde itse niska limassa raatamaan (jopa henkisesti että fyysisesti rankempaa työtä kuin mies).

 

Mäkin luulen että tässä ketjussa ap:ta koulivilla on itsellään vaan huono omatunto ja he antaisivat vaikka persettä että saisivat olla kotona

Oi, antaisin mielelläni, mutta kotiäitiä musta ei sais kyllä tekemälläkään! Mä en alkais kenenkään elätettäväksi ihan vähällä ja en todellakaan ymmärrä millään lähestymistavalla ap:n katsontakantaa...

 

Siis te olette suurin osa ihan idiootteja! Sisälukutaidottomia, älyttömiä jankkaajia jotka tahallaan ymmärtää väärin. Pahin jankkaaja ei edes osaa isoja kirjaimia mutta silti on olevinaan jotenkin parempi ap:ta.

Ap ei halua YHTÄ tiettyä työpaikkaa. Ai kamala, repikää nyt pelihuosunne täydelliset. Siis "täydelliset" naiset.

 

Mistä tiedät, paljonko mulla on säästössä yllättäviä tilanteita varten??? Voin sanoa sen verran, että on niinkin paljon, että sillä kyllä maksaa hoitokulut, jos vaan tarve vaatii. Ja kysykää nyt ihmeessä, mistä säästöt ovat tulleet. Olen säästänyt kaiken, minkä olen elämäni aikana saanut lahjaksi, mm. rippi, valmistujais, yo, lapsirahat yms. Niin, osaan säästää yllättäviä tilanteita varten. Täytyy tosin toivoa, että niitä ei tarvitse käyttää mihinkään yllättävään.

Tarina oli ihan hauska, mutta nyt menee niin överiksi, että ei tätä enää jaksa.

 

Järkyttävä keskustelu. Täällä taas ne äidit, jotka on lykännyt lapsensa 9 kk ikäisenä päiväkotiin puolustelee omia päätöksiään lynkkaamalla ap:n.

Minä en ole ikinä käsittänyt, että millaisessa PERHEESSÄ kotona olevan täytyy osallistua menoihin yhtä paljon kuin töissäkäyvän?

Onneksi me on miehen kanssa keskusteltu tällaisistakin asioista jo ennen lastentekoa.

Ei tarvitsekaan, mutta kun ap kivenkovaan väittää maksavansa puolet perheen elämisestä.

Ja säkö tiedät todella paremmin mun rahanmenot ja tulot kuin minä itse?

 

Tarina oli ihan hauska, mutta nyt menee niin överiksi, että ei tätä enää jaksa.

niinpä :|
provo on hyvä niin kauan ku nse ei mene älyttömyyksiin.
ei nii nettä ensin on muka hyvä rahatilanne ja sitten ei olekaan koska mies onkin velkaloukussa ja sitten naiseltä löytyykin isot säästöt jne...

metsola on paljon viihdyttävämpi...

 

Missä ap asuu ku noin halvalla pääsee? :O
Mää muutan sinne oitis.

Ja ei kyllä sun tulot kovinkaan ruhtinaallisilta kuulosta, ei 160 eurolla herroiksi elele. En ihmettele miehesi kantaa ollenkaan. Mikä järki on elää kädestä suuhun jos toisella on mahdollisuus työllistyä?

Ja btw, kaikkiin amk-linjoihin ei voi hakea syksyllä. Vältä keväällä hakemista, voit vaikka päästä sisälle.

Sanoisin heti, jos viitsisin. Pohjoispohjanmaalla asutaan, paikkaa en sano kun on niin pieni. Ja totta, vuokra todella minun osalta on 200. miksei voi uskoa?

miksi ihmeessä se mies haluis sut lainojensa maksajaks.. selkeästi sen osuus elämisestä on saman verran kun sulla ja loput jää sille itselle käyttöön.. eli jos sillä on lähellekkään normi palkka niin jää sellanen reilu tonni

Hmm, muttakun sä et tiedä edelleenkään, paljonko sillä niitä saakelin lainoja on! Aikoinaan tyri raha-asiansa, me ei oltu edes tavattu vielä. Joten, minusta se ei ole minun ongelma.


Ja enhän ole sanonutkaan, että en töihin enää menisi. Menenkin, varmasti, kunhan saan sellaisen paikan missä haluan olla!

niin, paitsi ekahan sä opiskelet sen uuden alan... ja sinne kouluun haet sitten ens syksynä esim.. tai ehkä vasta keväällä.. kun koet olevasi valmis siihen... noi on jo käynyt selväksi.. samaten on käynyt selväksi että sun mielestä lapsilisä on SUN tuloa... ja että televisiota,autoa tai vastaavaa sä et käytä, et tarvii ja ne on siis miehen vastuulla... mites dvd:t? astiat? muut kodin tavarat? onko ne nyt sitten sun vaiko miehen?
ja ne miehen lainat.. niin nehän ei sulle pätkääkään kuulu, sekin kävi selväk.. samaten se että olette suunnitelleet muuttoa toiselle paikkakunnalle, mutta sä et suotu muuttamaan sellaseen mihin SÄ et halua...
sulle kävis se et mies jäis kotiin (onneks se ei halua) ja sitte sä menisit töihin.. paitsi et sähän et halunnu tehä hoitolana duunia,vuorotyötä jne. et mitä sä sit tekisit?

Huomaatko, kuinka idiootti olet???

 

lueskelin kyllä enenevässä määrin hämmästyneenä näitä vastauksia

siis, te naiset täällä. ettekö te itse päätä elämästänne täysin, jotka neuvotte ap:ta töihin, joista ei pidä vain siksi, että hänen mies on suuttunut kun ap ei aio hakea paikkaa johon ei halua?

ap:lla on käsittääkseni vuoden ikäinen lapsi ja tahtoo hoitaa häntä kotona. sata pistettä tästä! lapsia tungetaan liian pieninä päiväkoteihin, kun vanhemmat ei jaksa hoitaa kotona.

ap:lle sata pistettä myöskin siitä, että ei hae työtä jota ei halua. sehän olisi aivan hullua! miksi edes hakea MITÄÄN töitä kun tahtoo hoitaa pientä lasta kotona.

tee ap juuri niin kuin kirjoitit ja keskustele miehesi kanssa asioista ettei tuollaisia turhia suuttumisia enää tulisi.

Täysi peesi tälle!
Ap jatka vain lapsen hoitoa kotona täysin hyvällä omallatunnolla! Siitä nyt on naurettavaa kenenkään suuttua.