Synnyttäneiden parhaat vinkit

Mulla tuli molempien synnytysten jälkeen "sisuskalut" hirmu kipeeks. Siis mahassa oli sellanen kipu, et oikein huolestuin eka kerralla. Kuulemma sisäelimet haki taas omaa paikkaansa vauvan jälkeen. En sitten oikeasti tiedä mitä se oli, mut kipeetä teki! Panadolilla siitä selvis.
Toka laps oli koliikkivauva, ja sain baby bluesin. Vierailijoilta kysyin kaikilta, et pidätkö vauvaa, vai keitätkö kahvit/laitat astiat koneeseen/yms mitä nyt sillä hetkellä oli tarve tehdä. Ystävät auttoi tosi hyvin, kun itkeskelin kilpaa vauvan kanssa. Ehkä se oli shokkihoitoa lapsettomille kavereille, mut en jäänyt yksin, eikä tarvinnut ottaa paineita vieraitten passaamisesta.
Niin, ja siihen imetyskoriin kannattaa laittaa myös se känny, koska usein se soi just kun vauvalla on hyvä ote tissistä, ja mikään ei ota niin lujaa aivoon, kun se, että se luuri rallattaa ja rallattaa jossain... =)

 

Esikoista synnyttäessä kävelin ja heijailin sekä hengittelin koko avautumisen ajan ja se tehosi hyvin suppareihin. Kestin ne hyvin näin. Tämä myös auttoi avautumiseen ja synnytys oli nopea. Jos vaan mahdollista niin liikkukaa!

Ja tosiaan osastolla pitää vaan reilusti pyytää hoitajia auttamaan tai katsomaan vauvaa jos tuntuu että väsyttää tai joku muu mietityttää. Itse en tätä älynnyt ja olo oli aika väsy ja tuntu etten osannut mitään. Onneksi oli mukava huonetoveri niin se jeesas.

osastolle kannattaa varata karkkia tai suklaata, mua ainakin teki ihan sairaana mieli makeeta synnytyksen jälkeen. ja myös juotavaa pöydälle. (sairaalassa sai käydä ite tekee kannuun mehua)

Mä käytin villarasvaa (apteekista) nänneihin ja se autto! Imettäessä pidin imetyspaitaa ja imetysliivejä ja yöllä lindexin imetystoppia, ihan mahtava!

 

Lisää kiitos

 

Pikku evästä ja juotavaa mukaan synnytykseen! Itsellä alkoi synnytys illalla 9 aikaan. Olin syönyt iltapalaa ennen 8. Yön mittaan siinä odotellessa tuli tottakai nälkä :saint: Pyysin kätilöltä jotain syötävää ja juotavaa.. Ei kyllä tähän aikaan meillä oikein ole mitään. kaivoi sitten kuitenkin jostain jogurttia ja jotain..

Eli pikku evästä matkaan jos tuntee itsensä, että nälkä saattaa yllättää

 

mulla on molempien lasten synnytyksessä tullu ihan tuskanen nälkä ja nihkeesti on suostunu mitään antamaan syödä enää siinä vaiheessa kun kohta pitäisi alkaa ponnistamaan. ja ihan ymmärrettävästi koska aina on sektioon joutumisen riski. seuraavan kerran jos vielä joskus synnyttämässä olen aion varta vähintään litran mehukeittoa mukana ettei kätilö joudu tarjoilijan virkaan

varaudu siihen että epiduraalin jälkeen voi tärisyttää ja kutittaa. pieni prosentti jolla tulee kutinat, mutta ai *piip* kun se on kauheeta kun se iskee. itsellä käy näin, vaan kun ilman epiduraalia en aukea niin minkäs teet.

 

UP

 

Pikku evästä ja juotavaa mukaan synnytykseen! Itsellä alkoi synnytys illalla 9 aikaan. Olin syönyt iltapalaa ennen 8. Yön mittaan siinä odotellessa tuli tottakai nälkä :saint: Pyysin kätilöltä jotain syötävää ja juotavaa.. Ei kyllä tähän aikaan meillä oikein ole mitään. kaivoi sitten kuitenkin jostain jogurttia ja jotain..

Eli pikku evästä matkaan jos tuntee itsensä, että nälkä saattaa yllättää

Meillä oli pikku evästä mukana, kertaakaan en koskenut koko laukkuun. Synnytykseni kesti 17 tuntia, jonka aikana kätilötkin yritti jo tuoda mulle sämpylää, mehua ja jugurttia. Muistan että kerran aloin hörppäämään mehua ja sillä hetkellä iski taas helvetillinen supistus ja jätin mehun siihen paikkaan. En syönyt enkä juonut mitään ainakaan 17 tuntiin, oksensin vain epiduraalin jälkeen taivas aukeni ja pystyin syömään sen aiemmin tuodun, kuivan sämpylän

 

- Kuuma vesi on loistava lääkkeetön kivunlievitys. Siis niin kuumaa vettä kipeimpään kohtaan (jollakulla se on vatsa, jollakulla reidet - minulla on aina ollut selkä) kuin iho sietää, ja sitä mukaa kuumemmalle, kun iho tottuu. Kun kuuma vesi loppui, mies hieroi selkää, eikä siinä todellakaan mikään sively auttanut, vaan hyvin lujaa piti painaa nyrkeillä kipua "vastaan"!

- Joka supistuksella kannattaa keskittyä vain siihen yhteen supistukseen. Ei kannata yhtään ajatella, että "kuinka kauan vielä" tms., vaan keskittyä selviytymään juuri sillä hetkellä. Jos käsite "tietoinen läsnäolo" on tuttu, synnytys on sitä aidoimmillaan!

- Pissalla pitää muistaa käydä mieluiten kerran tunnissa. Jos se unohtuu, synnytys voi hidastua ja kivut pahentua.

- Valitse hyvissä ajoin etukäteen synnytysympäristö, jossa tunnet olosi turvalliseksi ja rauhalliseksi. Jos edellisistä synnytyksistä on jäänyt pelkoa tai traumoja, hae apua niiden käsittelyyn. Käsittelemätön synnytystrauma johtaa usein synnytysmasennukseen.

 

Jos alapäähän on jouduttu laittamaan tikkejä, niin kotimatkaa varten tyyny ahterin alle on hyvä idea. Itellä sellaista ei sattunut mukaan, ja oli muuten aikas tuskallinen puoli tuntia...

Toinen vinkki tikkeihin liittyen - jos suinkin mahdollista, kannattaa yrittää kävellä toipilasaikana, eikä vain maata paikoillaan. Tämä vilkastuttaa verenkiertoa ja nopeuttaa haavojen paranemista. Jo pieni lenkki korttelin ympäri tekee hyvää.

 

Synnytykseen avoimin mielin, ja niin ettei kasaa turhia toiveita. Ne eivät kuitenkaan toteudu. Kivunlievitystä pyydä heti kun siltä tuntuu.

Sairaalaan tärkein ottaa mukaan on imetysliivit, osta ne maks. Kuukautta ennen synnytystä ja sovita yksi koko liian isot. Ei kannata ennen synnytystä ostaa kuin maks kahdet liivit, kun ei vielä tiedä mikä koko on maidonnousun jälkeen.

Jos on kipeä eppari tai muuten vaan alapää turpea ja arka, niin tee JÄÄSITEITÄ. Eli osta normaaleja siteitä (tai tenat on aika jees), kasta ne veteen ja laita pakkaseen. Kun ovat jäätyneet, niin housuihin normi-siteen päälle. Helpottaa oloa! Muista ostaa tähän tarkoitukseen siteitä jotka eivät ole kiinni kääreissä.

 

Raskaus, synnytys ja naistentaudit - Synnytysharjoitusväline EPI-NO Delphine Plus - Pedihealth Oy

 

Avautumisvaiheessa pidä naama rentona ja hengitä.

Syö lakritsia. Jos synnytys antaa alkumerkit ennakoivilla supistuksilla, aloita lakritsi jo silloin. Jos synnytys ei varoita, syö synnytyksen jälkeen pussillinen lakritisia mahdollisimman reippaasti.

Lansinoh ja rintakumit pelastavat kipeiltä nänneiltä. Lanoliinia kannattaa ottaa jo laitokselle mukaan, siellä ei välttämättä ole mitään Bepanthenia kummempaa ja se on kyllä yksi tyhjän kanssa.

Synnytyksen jälkeen turvotus voi olla muutaman päivän aivan infernaalista. Juo ja kävele mahdollisimman paljon. Jos et hikoile kuin pieni eläin (iyd), tukisukat/mammatukisukkahousut voisivat parantaa oloa.

Synnärille kannattaa ottaa kantoliina tms. mukaan. Vauva voi vaatia aika paljon hyssyttelyä käynnistäessä vatsansa toimintaa ja kyllä se kolmekiloinenkin painaa, kun sitä kuudetta tuntia kantaa pitkin osaston käytäviä. Samasta syystä jokin kannettava musiikkilaite/radio korviin on ihan jees. Voin kertoa, että käytävien ilmoitustaulut ovat aika pian läpiluetut.

 

Hei,miksi lakritsia??

Mulla ei oo sen kummempaa vinkkiä kuin että ota sairaalaan mukaan pehmeä,venyvä imetystoppi joka venyy tissien kasvun mukana eikä paina yölläkään,sekä lisäksi niitä liivinsuojia.Päiväksi voi vielä reilun koon pehmoiset imetysliivit ottaa,mutta olipa meinaan kiva olla esikoista synnyttämässä kun ei oo minkään moisia liivejä sairaalalla tarjota ja tissit kasvaa kuin painavat meloonit ja tihkuu maitoa koko ajan.
Ja ite oon myös tarvinnut pari omaa harsoa vauvalle,pulautteluun,ei siellä sen tapasia ollu.

Kivoja vinkkejä kaikilla ollu,ja hyödyllisiä

 

Kestositeitä ja kestoliivinsuojia sairaalaan! Paljon mukavampia, kun sairaalan tarjoamat isot ja kumman malliset kertakäyttösiteet. Tietysti ihan makuasia, onko ajatus kestositeistä sitten muuten liian ällöttävä.

 

Avautumisvaiheessa pidä naama rentona ja hengitä.

Syö lakritsia. Jos synnytys antaa alkumerkit ennakoivilla supistuksilla, aloita lakritsi jo silloin. Jos synnytys ei varoita, syö synnytyksen jälkeen pussillinen lakritisia mahdollisimman reippaasti.

Lansinoh ja rintakumit pelastavat kipeiltä nänneiltä. Lanoliinia kannattaa ottaa jo laitokselle mukaan, siellä ei välttämättä ole mitään Bepanthenia kummempaa ja se on kyllä yksi tyhjän kanssa.

Synnytyksen jälkeen turvotus voi olla muutaman päivän aivan infernaalista. Juo ja kävele mahdollisimman paljon. Jos et hikoile kuin pieni eläin (iyd), tukisukat/mammatukisukkahousut voisivat parantaa oloa.

Synnärille kannattaa ottaa kantoliina tms. mukaan. Vauva voi vaatia aika paljon hyssyttelyä käynnistäessä vatsansa toimintaa ja kyllä se kolmekiloinenkin painaa, kun sitä kuudetta tuntia kantaa pitkin osaston käytäviä. Samasta syystä jokin kannettava musiikkilaite/radio korviin on ihan jees. Voin kertoa, että käytävien ilmoitustaulut ovat aika pian läpiluetut.

Jaa, mistä päättelet että kaikki vauvat ovat heti vatsavaivasia, mulla ei ollu kuin esikoinen ihan vähän kun ne antoi tarkkailussa toisten äitien maitoa tuttipullosta, sitten kun tuli vierihoitoon ja omalle äidin maidolle niin vatsavaivat jäivät, pikkukakkosen kanssa ei ollut mitään vatsavaivoja. Usein vauvoilla on synnärillä vain äidinkaipuu jos niitä pidetään lasten hoitajien "vauvalassa" tai sitten paljon siinä sairaalan vauvan sängyssä. Ei myöskään kannata jo synnärillä itseään uuvuttaa olemalla paljon jalkeilla vauvan kanssa ja joskus on sellainenkin tilanne että on ollut komplikaatioita eikä sellaiseen ole sitten edes mahdollisuuksia.

Etukäteen ei voi kovasti suunnitella miten sairaala-aika menee vauvan kanssa, mutta se aika kannattaa käyttää tutustuen vauvaan välillä myös vaakatasossa. Hyvä on ottaa aikaa levolle, mutta myös pari kertaa päivässä on hyvä jaloitella ja tukisukat ovat aika hyvä juttu muutenkin.

Itse en ole koskaan saanut oikein sairaalassa nukuttua että se on ollut itselleni aina rankkaa aikaa ja myös vauvat ovat olleet siellä tosi levottomia, huonosti nukkuvia ja itkusia. Kun ollaan saavuttu kotiin niin esikoinen heti alkuun veti sellaiset vaatimattomat kuuden tunnin päiväunet.. ja sairaalaan jäi kaikki se levottomuus yms. Sama toistui kakkosen kanssa.

 

Varmaan vauvalle ja itselle tarvittavat kamat vaihtelee aikalailla äiti/lapsikohtaisesti, joten en osaa sanoa mitään neuvoja. Samaten en osaa itse synnytykseen sanoa mitään, koska jokainen synnytys on omanlaisensa.

Nyt kun kakkonen kolkuttelee jo ovella, niin muistan kuitenkin se mitä viimeksi en tajunnut: imetysliivit tai -liivejä kannattaa tosiaan ottaa jo laitokselle mukaan Ja mielellään vielä sellaiset joustavammat, niin pärjää varmasti.

Toinen minkä tajusin viimeksi aika myöhään oli se, että liivinsuojien ja terveyssiteiden laadusta ei tarvii tinkiä.... Ostin pihiyksissäni jotain halpoja pirkka- tai rainbow-suojia ja sitten kun mies kerran toi ekstrapehmeitä jotain muita, niin eroa oli kuin yöllä ja päivällä.

 

Tämä on kauhean yksilöllistä ja riippuu matkasta sairaalaan, mutta kotona kannattaa olla mahdollisimman pitkään. Itselläni kävi niin että sairaalaan päästyäni aloin jännittää niin paljon että se hidasti jo synnytyksen etenemistä. Jos synnytys on kunnolla käynnissä kun sinne saavutaan niin pieni jännitys ei sitä samalla lailla toppaa.

Epiduraalista; siitä on paljon haittavaikutuksia, itselläni se teki kumman epämukavan olon ja menin kylmäksi, lisäksi pissattua en saanut enää sen laiton jälkeen. Epiduraali lisää episotomian ja imukuppisynnytyksen mahdollisuutta sekä vakavia repeytymiä. Myös section todennäköisyys ja yleensäkin komplikaatioiden todennäköisyys kasvaa. Että jos vähänkin tuntuu että pärjää ilman niin kantsii sitä yrittää. Ja se epiduraalipumppu on pahin, se lykkää ainetta väliajoin eli em. ongelmat ovat todennäköisiä ja lähes väistämättömiä. Voi myös vaarantaa vauvan hyvinvoinnnin. Ensisynnyttäjän tarvii olla tosissaan kartalla että jos menet vähänkin vihjaamaan että epiduraalia voisi harkita niin se on todennäköisesti näillä sanoila sinulle jo hommattu. Minulle kävi näin ja kun koitin sitä perua niin minut vaan jyrättiin ja kätilö sanoi että lääkäri on tulossa eikä hän sitä peru!!!

 

Minulla taas epiduraali tuntui pelastavan mun synnytyksen; sain ihan huipun synnytyskokemuksen sen avulla, olen todella tyytyväinen

Aluksi kipeitä suppareita oli 14 tunnin ajan, ja kokeilin kaikkea ammeesta ja laulusta lähtien. Lopulta olin jo tosi väsynyt kun en pystynyt rentoutumaan ja keskittymään synnyttämään, kun tärisin vaan kun yritin kestää supparit. Sain siinä vaiheessa onneksi epiduraalin, ja taivaallinen olo ja ihana kihelmöinti valtasi kehon; pystyin vihdoinkin oikeasti rentouttamaan myös alakerran ja koko ruumiin. Olin siis avautunut vasta 3 cm ja samalla puhkaistiin kalvot ja laitettiin oksitosiini tippa, ja tästä 4 tunnin päästä olin jo täysin auki, kipupumppu oli koko ajan päällä. Loppua kohti aloin tuntemaan sopivasti kipua, ja ponnistin lopussa ilman epiduraalia, mutta se oli vain hyvä, kun näin tunsin supistukset ja osasin ponnistaa. Ja jaksoin loistavasti tässä vaiheessa ponnistaa, kun olin saanut levätä kiitos epiduraalin! Ponnistaminen olikin sata kertaa iisimpää kuin alun loppumattomien supistuksien kestäminen. Ponnistin 20 minuuttia, episiotomiaa ei tarvinnut tehdä, 3 tikkiä tuli pinnalliseen 1.asteen repeämään, paranin hyvin parissa viikossa. Ja vauva oli ihana ja virkeä 3300 gramman vauva! Ja olen tosi tyytyväinen tuohon kokemukseen, se oli synnytyspelkoiselle voimaannuttava ! Että tämä on niin yksilöllistä...

Muuta muuta neuvoa mitä sanoisin on, että jos on väsynyt synnytyksen jälkeen niin tarvittaessa kannattaa antaa vauva yöksi hoitajille hoitoon, jotta saa nukkua. Itse en antanut, olin sitten kuolemanväsynyt kun en ollut kahteen yöhön nukkunut,kuin pari tuntia, mutta kolmantena jo sain nukuttua kun annoin vauvan hoitajille hoitoon.

 

Mä oisin voinut antaa suht samat vinkit kuin Bunny
- Jos synnytys etenee hitaasti, etkä ole saanut suppareiden lomassa mitenkään levättyä pitkiin aikoihin, epiduraali antaa sopivan levähdysmahdollisuudet ja saat kerättyä voimia. Kätilö osaa neuvoa, milloin aika on tuolle sopiva, ja ilmeisesti juuri tuo muutamasta sentistä lähes auki on se vaihe, mihin se parhaiten sopii.
- Vauva hoitoon yöksi hoitajille, jotta saat nukuttua, jos univajetta, koska uupumus estää maidonnousua herkästi. Mulla kesti 5 päivää ennen kuin maito nousi, mutta sitten sitä riittikin vuoden verran.

Koska mulla synnytys oli ollut jo hitaasti mutta varmasti käynnissä 24h, en ollut kunnolla nukkunut koko sinä aikana ja supparit alkoivat viedä voimat, niin about 3-4cm aukenemisen kohdalla laitettiin epiduraali, sain pari tuntia levättyä (se oli aivan taivas). Tämän jälkeen olinkin avautunut sen verran paljon, että alettiin vähitellen päästä ponnistusvaiheeseen. En halunnut enää uutta epiduraalia, kun kätilö sanoi kohdunsuun auenneen jo pitkälle, joten ilokaasulla sinniteltiin ja kun sain luvan ponnistaa niin 11min ponnistuvaiheen jälkeen poika oli maailmassa. Puudutuksen haihduttua oli helppo tunnistaa ponnistusta avittavat supparit ja pidin tuota suhteellisesti helppona osuutena synnytyksessä. Kokoa 3120g ja 49cm, pää 35cm. Väliliha leikattiin, mutta se ei tuntunut missään. Kokoonkursiminen tuntui jonkun verran, mutta toivuin hyvin 6 viikossa ennalleen.

Väsynyt olin todellakin 36h valvottuani, joten vauva oli yöt hoitajilla ja hänet vaan tuotiin tietyin väliajoin mulle syötettäväksi ja sitten taas nukuin tulpat korvilla. En tajunnut edes mitenkään hävetä tuota, vaan hoitajat taisivat ehdottaa sitä itse, kun olin niin taju kankaalla muutenkin.

Ainoa negatiivinen puoli epiduraalissa oli tosiaan se, että sen haihtuminen sai aikaan kauhean tärinän, mutta se helpottui kyllä kun päästiin tositoimiin. Samoin, jos olisin hyvissä voimissa itse, en haluaisi joutua käyrille/piuhoihin/makuulle väkisin, mutta koska olin lopenuupunut valvomisesta, se antoi tarpeellisen lepotauon.

Nyt jännätäänkin sitten, miten tämä seuraava päättää tulla maailmaan. Toivottavasti vielä ei pariin kuukauteen kuitenkaan

 

Luumukiisseliä! synnärille mukaan. itselläni imukuppisynnytys ja tikkejä siihen malliin et kauhulla odottelin vessaan menoa. mut ei mitään ongelmia kun olin kiskaissut synnytyksen jälkeen tölin luumukiisseliä. nam nam.

sairaalatavarat minimiin. me oltiin talvella liikeellä ja tuntui et ne topatakit ja kengät ei mahdu mihinkään. saati kaikki muu ryjä. joku lehti tai kirja voi olla kiva. vaikka aika kuluu kyl vauvaa ihmetellessä.

isoja siteitä. lanoliini rasvaa. buranaa.

Imetysyöpaitana käytin flanellipyjamaa missä napit edessä. ei tarvinnut nostella paitaa yöllä. avas vain pari nappia.

ja itse synnytys. kätilön voi vaihtaa jos ei synkkaa. omat toiveet kannattaa kirjoittaa paperille. itse olin niin pihalla kivuista ja ilokaasusta et en saanut sanaa suustani ja mies ihan pihalla myös joten monia asia meni päin persettä.

 

Onkin kiva ketju, itsekin menossa pian toista kertaa synnyttämään ja tää nosti paljon hyviä asioita esiin.

Mulle oli tärkeää, että synnytyssalissa oli mieleistä musiikkia, eli hyvä cd mukaan tai mp3 soitin kaiuttimella.
Naposteltavaa ja lukemista osastolle ja korvatulpat!
Nyt ajattelin ottaa pari hyvää imetystoppia mukaan, se sairaalan yöpaita on tosi lämmin.
Etukäteen kävin laitattamassa kulmakarvat ja ripset, kun joutuu kuitenkin kuviin, oli viimeksikin hyvä ajatus.

Kotiin se imetystarvikekori on tosi hyvä idea, täytyy perustaa sellainen itsellekin. Huomasin urheilujuomapullon käteväksi imetysjuomapulloksi.

Mutta mun koko maailman taisi pelastaa blue tooth-handsfree, lenkillä sieltä tuli musiikkia ja kotona voi jutella ja hoitaa vauvaa.

 

ite en oo ottanu oikeestaan mitään laitokselle. kamera on ehdoton ykkönen. sitte kännykkä ja läppäri oli mukana. ei osastolla niin hirveesti ollu tekemistä,ku vauva nukku.

supistuksien aikaan mulla oli ehdottomasti paras apu liikkumisesta. taaperon aikaan jouduin pakosta olemaan käyrillä koko ajan,koska oli napanuora 2x kaulan ympärillä. huomattiin ultrassa ballongin laiton yhteydessä. sillon oli pakko pyytää spinaalipuudutus.
nyt sit joulukuussa liikuin omien tuntojen mukaan ja synnytys eteni nopsaan,ihan huomaamatta avauduin parissa tunnissa 5 senttiä ja loput avautui tarkkailusta synnytyssaliin kävellessä. ilman kipulääkkeitä. siinä ei tosin ehtiny ees miettiä koko asiaa ku poika päätti tulla vauhdilla maailmaan.

 

Suolihuuhtelu kun saapuu synnärille on itselleni ehdoton! Aikanaan kun esikoista odotin niin se tehtiin kaikille synnyttäjille Oys:ssa. Toisen lapsen odotuksen aikaan käytäntö oli ilmeisesti muuttunut mutta pyysin sen itse ja sain. Nyt menossa rv38 ja sairaala on eri, mutta ehdottomasti haluan sen tälläkin kertaa! Ei ensinnäkään tavi miettiä tuleeko kakat ponnistaessa, ja mulla aiemmin epparitikit ollu tosi kipeät, joten on ollut taivaan lahja ettei ole tarvinnu käydä isommalla hädällä kuin vasta noin 5vrk synnytyksen jälkeen. =)

 

Mulla on kaksi synnytystä takana, ja tärkeimpänä vinkkinä on että mitä ikinä teetkin synnytyksen aikana, muista hengittää. Mulla oli molemmissa synnytyksissä ongelmia lasten happisaturaatioiden kanssa, ja vasta toisella kerralla ymmärsin kätilön ohjeet ettei saa pidättää hengitystä kun ponnistaa. Silloin vauvakin saa paremmin happea.

Synnytyksen jälkeen vinkkejä:
-jo mainitut jääsiteet aivan taivas
- pyydä särkylääkettä jos kipuja, älä turhaan kärvistele, omia et sairaalaan tarvitse
-pissatessa suihkuttele samalla, ei kirvele
-jos vatsa kovalla pyydä luumumehua, tai muuta vastaavaa hoitajilta, heillä on kyllä kaikenlaista apua
-muista juoda paljon, vaikka täytyykin ravata pissalla aluksi niin maito nousee paremmin
-tämä ohje ehkä myöhemmäksi, mutta muista pitää rinnat lämpimänäja poissa vedossa, ja jos maitoa nousee liikaa pumppaa pahkurat pois, voit välttyä rintatulehdukselta

 

Nostelen josko saisi itsekin lisää vinkkejä tulevaan koitokseen. Yhden synnytyksen kokemuksella

Synnytykseen:
- Paljon nestemäistä ravintoa, ei tiedä mitä tekee mieli eikä saisi paljoa syödä jos joutuukin sektioon
- Liikkuminen, hengitys ja ilokaasu
- Avoin mieli kun kaikkea ei voi ennustaa
- Epiduraalin kanssa on ainakin kivuton ja voi olla tilanteessa läsnä kun pieni syntyy - toki jalkojen pistely ja supistusten tuntuminen hyvin heikosti eivät ole 'luonnollisia' synnytystuntemuksia, jotka nekin haluaisin kokea, mutta toisaalta kyllä arvostin että voi keskittyä oman kivun sijaan sen pienen ihanuuden tuloon ja ensi hetkiin, puoliso tykkäsi etenkin että menipä mukavasti sen jälkeen kun sait sen puudutuksen.
- Sairaalaan omat tohvelit ja evästä synnytyksen jälkeen. Imetysliivit (isommat kuin olettaisi) ja yöksi imetystoppi mukaan sekä Lansinoh nänneihin.

Kotona ensi päivinä:
- Miellyttävät kylppäriolosuhteet haavojen pesuun monta kertaa päivässä, riittävästi mukavia siteitä
- Vaihtoehtoisia imetyspaikkoja ja tyynyjä ja se imetyskori. Itsellä ainakin hartiat jumittui alta aikayksikön jos ei miettinyt asentojaan.
- Vauvalle helposti puettavat (kietaisu)vaatteet koska vaipanvaihtoa on niin usein
- Varautuminen siihen että omat mielentilat heittelee ihan laidasta laitaan