Synnytyksestä yli 2 viikkoa, maito ei nouse

Mun lapsi syntyi ennenaikaisesti raskausviikoilla 25. Olen pumpannut päivittäin 2-4h välein, pyrkinyt kolmeen tuntiin ja nyt pari päivää tehostetusti 2h välein, myös öisin, mutta maito ei tee elettäkään noustakseen. Ei mitään oireita ja "lypsyllä" maitoa tulee pisara, eikä yhtään enempää. Mitä tiheämmin pumppaa sen pienempi pisara. Mutta pisara kuitenki. Viikon verran olen syönyt lääkärin määräyksestä 3krt päivässä primperania- ei vaikutusta. Ei mitään vaikutusta millään mitä teen, ei kenguruhoidolla, vauvan kuvilla, vauvan ajattelulla, syömisellä, juomisella, nukkumisella (siis nukun kyllä ihan hyvin ne pumppaus välit, et sillain ei mitään hätää siinäkään, vaikka heräänki pari kolme kertaa yössä pumppaamaan). Vähitellen meinaa usko loppua että se maito nousisikaan enää.. Ja alkaa ahdistaa kaikki kyselyt ja neuvotkin jo, ku kuulen niitä joka päivä moneen kertaan ja oletko käynyt pumppaamassa ja käyhän pumppaamassa ja tuo se maito (MIKÄ MAITO???) vauvalle, sit olen tuonut sen pisaran lapselle makutipaksi, mut on seki jotenki nöyryyttävää, ku se tippa on niin pieni että melkein kuivuu matkalla ja etenki jos on joku vieraampi hoitaja ku ne tiirailee sinne pullon pohjalle.. Selittää siinä sit et joo ei, se on toi pisara tossa "tötterön" reunalla, et ota nyt äkkiä ennenku se kuivuu.

Vaikea jotenkin myös lopettaa se pumppaaminen, antaa periksi.. En varmaan koskaan ennen ole tuntenut itseäni yhtä epäonnistuneeksi..

 

en osaa auttaa, mutta olen imettäny kolme lastani jokaista 6-9kk ja maitoa riittänyt liiankin kanssa. MUTTA kun yritin pumpata, en saanut kuin 20ml kummastakin ja suuren työn jälkeen. ei vaan herunut pumpulle ei niin millään. voimia sulle!!!

 

Kaikkesi olet selvästi yrittänyt ja jokainen pienikin pisara jonka olet saanut tiristettyä, on olleet vauvalle tärkeitä. Mutta nyt varmaan kannattaa alkaa miettimään, miten kauan jaksat koko hommaa; jos pumppaaminen aiheuttaa paljon stressiä ja jännitystä, niin onko se sen arvoista, vai voisitko käyttää sen pumppausajankin vaikka vauvan hellimiseen sylissä, jos se on mahdollista..

Tuntemuksistasi voisit jutella esim. imetystukipuhelimeen Imetyksen tuki ry , sieltä on monet saaneet tukea lopettamispäätökseen ja epäonnistumisen tunteiden käsittelyyn. On ihan normaalia kokea tuollaisia tunteita kun asiat ei ole menneet omien toiveiden ja suunnitelmien mukaisesti, mutta ne tunteet kannattaa käsitellä ja jatkaa sitten hyvin mielin eteenpäin. Netistä löytyy Pullonpyörittäjien opas joka kannattaa lukaista läpi, siinä on käsitelty myös asiaa!

Voimia sulle!

 

Vadelmanlehtiteetä.
tai mammateetä, saapi luontaistuote kaupasta, mulla auttanu molemmat maidonnousuun ja tuotannon lisäämiseen.
Voimia kovasti pienen hoivaamiseen.

Lisäyksenä vielä että noin aikaisilla viikoilla kun syntyy niin se maito ei välttämättä nouse vaikka tekisi mitä. :hug:

 

Kaikilla ei vaan ihan totta maito nouse. Omalla äidilläni ei, isoäidillänikään ei. Itselläni nousi, mutta lapsi ei huolinut rintaa.

Syntyikö sektiolla? Olen lukenut että jos istukka ei irtoa luonnollisesti niin maidontuotanto ei saa "käynnistymiskäskyä". Äidilläni esimerkiksi kaksi sektiota ja kummastakaan ei noussut maito sitten.

 

Ahdistuminen ja stressi vaikeuttaa maidonnousua entisestäänkin. Minä jouduin olemaan sairaalassa 3 päivän sijasta 6 päivää, kun eivät päästäneet kotiin imetysongelmien takia (maito ei noussut). Olin puhkiväsynyt, stressaantunut ja itkuinen jatkuvasta pompottelusta, kun hoitajat patistivat pumppaamaan vuorokauden ympäri (en saanut kuin onnettomia tippoja pullon pohjalle) ja antamaan käytännössä tyhjää rintaa vauvalle -ja sitten ne masentavat syöttöpunnitukset. Silloinkin kun vauva söi näennäisen tyytyväisesti puoli tuntia, hänen painonsa ei ollut noussut grammaakaan. En osaa auttaa sinua kummemin, mutta haluan kertoa että itselläni maito nousi paremmin päästyäni kotiin pois sairaalan levottomasta ja stressaavasta ympäristöstä.

 

Mulla meni 3,5 viikkoa synnytyksestä ennenkuin maito nousi. Itselläkin taisi liittyä siihen että sillon stressi lapsen voinnista loppui. En pumpannut kertaakaan, huolehdin ainoastaan juomisista ja syömisistä. Takkusi ekan kuukauden ja sitten imetin lähes 1,5v. älä siis vielä suotta heitä kirvestä kaivoon!

 

Kokeile vielä esimerkiksi mammateetä, mutta jos primperanillakaan maito ei nouse, voi olla, että se ei oikeesti tule nousemaan ollenkaan. Vauvasi syntyi niin aikaisilla viikoilla, että sun kroppa ei ole vielä valmistautunut imetykseen ollenkaan. Älä turhaan syyttele itseäsi ja stressaa, sulla on varmasti nyt ihan tarpeeksi rankkaa ilman imetystuskaakin! Tsemppiä!

 

imetys on toimivimmillaan kun lapsi 2 kk iässä, eli siihen saakka nou hätä! juot reilusti (maidon tuottamiseen voi mennä jopa 1 litra nestettä per kerta) ja yrität olla stressaamatta, lapsi pärjää vaikka maito ei nousisikaan. paras maidon nostattaja on vauva itse, jos saat hänet syliin ihokontaktiin tai vaikka suun tissille niin sekin riittää. ja tämä siis myöhemmässä vaiheessa.

 

Niinku tässähän ei tosiaan ole kysymys imetyksestä ku lapsella ei ole minkäänlaisia edellytyksiä nyt imeä tietenkään. Päätin nyt, että en jatka enää pumppaamista, ku koko asiasta on tullut niin ahdistava että saan olla itku kurkussa koko ajan. Muutenki ihan tarpeeksi ahdistavaa ja tunteita nostavaa.

 

Ei se imetys ole onni ja autuus, eiköhän sinulla ole ihan tarpeeksi muutenkin huolia ja jännittämistä kuin että yrität mielistellä imetysnatseja. Tuttu sai keskosen rv 30, eikä maitoa oikein koskaan tullut, mutta lapsi kasvoi kuitenkin ja on nyt ihan reipas koululainen.

 

Ensinnä jos ei onnistu, niin älä itseäsi aivan loppuun polta asian kanssa. Kyllä se vauva kasvaa korvikkeellakin Mutta kerronpa oman "imetys" tarinani..
Meidän vauva oli syntyessään 1750g. Käytössä oli alkuun nenä-maha letku ja sitten kun vahvistui niin nenä-mahaletku ja pullo. Minulla auttoi ennen pumppaamista (pumppasin paljon sairaalassa), että annoin vauvan pitää rinnanpäätä suussa. Mulla on aina hirveän huonosti herunut pumpulle. Ja pumpunmerkilläkin on ollut iso vaikutus. Parhaiten on herunut Medelan sähköpumpulle, jolla pystyy pumpata yhtäaikaa molempia rintoja. Huomasin sairaalaolo aikana, että unohti helposti syödä ja JUODA hyvin. Siis oikeesti 3l vettä, imetysteetä 3 isoa kuppia ja kotikaljaa (ihan paras!). Minun vauva oli kyllä jo pidemmillä viikoilla, joten sain aika nopeaan kotiin. Sairaalasta kotiutuessa käskettiin antaa maito pullolla, mutta minä tyhmänrohkeasti uskaltauduin jättää pullon pois ja aloin oikeasti imettää. Tämä kait pelasti koko imetyksen. Sairaalassa oli monta äitiä, joilla oli syntynyt yhtä pienillä viikoilla, kuin sun vauva ja vain yksi heistä osittais imetti ja sekin oli kovan työn takana.
Älä ota stressiä, jos imetys ei onnistu. Minulla auttoi imetystukihenkilö tosi paljon ja voin vain suositella hommaamaan

 

Niinku tässähän ei tosiaan ole kysymys imetyksestä ku lapsella ei ole minkäänlaisia edellytyksiä nyt imeä tietenkään. Päätin nyt, että en jatka enää pumppaamista, ku koko asiasta on tullut niin ahdistava että saan olla itku kurkussa koko ajan. Muutenki ihan tarpeeksi ahdistavaa ja tunteita nostavaa.

Varmasti oikea päätös! Voimia sinulle kaikkea hyvää pienellesi!

 

Niinku tässähän ei tosiaan ole kysymys imetyksestä ku lapsella ei ole minkäänlaisia edellytyksiä nyt imeä tietenkään. Päätin nyt, että en jatka enää pumppaamista, ku koko asiasta on tullut niin ahdistava että saan olla itku kurkussa koko ajan. Muutenki ihan tarpeeksi ahdistavaa ja tunteita nostavaa.

Minäkin uskon että se on oikea päätös sinun tilanteessasi. Tarvitset voimia muuhunkin kuin epätoivoiseen pumppaamiseen/imetyksen miettimiseen. Ole armollinen itsellesi, olet taatusti tehnyt kaiken voitavasi asian eteen. Minäkin tein niin kauan, kunnes en enää jaksanut mielipahaa, vauvan tissiraivareita ja tolkutonta unenpuutetta. Minullahan siis maito nousi paremmin kotiin päästyäni, mutta ei missään vaiheessa riittävästi. Nyt 3 kk poikani on pitkään saanut pelkkää korviketta ja hyvin hän kasvaa

 

Anna jo olla, kohta olet mielenterveyspotilas.
Vauva kasvaa korvikkeellakin mainiosti.