Synnytys on ylimainostettua

En voi olla aloittamatta aiheesta oikein omaa ketjua, taas kun tuota alla olevaa pelkosektio ketjua luin.


Itse olen synnyttänyt 2 lasta ihan normaalisti alakautta ja ainakin ensimmäisen synnytyksen koin ihan positiivisena kokemuksena, kai. ai siksi, että en oikein ymmärrä, että synnytystä mitataan jollain positiivinen-negatiivinen akselilla, ihan kuin synnytys tai synnytystapa olisi jotain itsetarkoituksia. Toisella kerralla itse synnytys olikin jo niin pikkujuttu, että lapsi peittosi sen mennen tullen niin totaalisesti, ettei sunnytystavalla tunnu olevan merkitystä. En todellakaan tiedä tikkien lukumäärää tai saadun puudutuspiikin nimeä tms. teknisiä yksityiskohtia synnytyksestä.Miksi ihmeessä olisin kysellyt moisia. n ollut ostanut elämysmatkaa synnytyssaliin, vaan tullut saamaan lasta ja pääosassa oli lapsi, ei se millä tavalla lapsi maailmaan tuli.

Onhan ne nykypäivän naisen elämässä ainutkertaisia kokemuskia, mutta silti tuntuu kyllä tosi oudolta kun synnytyksestä puhutaan jotenkin muusta elämästä irti olevana kokemuksena, ihan kun se olisi joku extreme urheilumatka, josta voi rahalla valita itselleen mieleisimmän vaihtoehdon.

Onko tosiaan niin mahdotonta hyväksyä se, että yhä vielä tänäänkin luonto on ihmisen yläpuolella ja kaikkea ei voi hallita. Synnytys on yksi niistä asioista, jotka menee niinkuin menee, kaikesta tiedosta huolimatta, ja jopa hallituimmassa mahdollisesa tavassa, suunnitellussa sektiossa, voi tulla komplikaatioita.

 

aahas, taisin olla vähän tuohtunut, kun kirjoitin nikki piti olla Maalais Mummo. ja muutama muukin virhe taitaa olla.

 

Joo, kyllähän se itsetarkoitus on saattaa se lapsi maailmaan ja en muuta väitäkään. MUTTA kun tänäpäivänä on vaihtoehtoja ja jos katson jommankumman tavan siis alatiesynnyksen tai sektion itselleni paremmaksi niin miksi minulla ei saisi olla oikeutta valita sitä omasta mielestäni itselle parempaa vaihtoehtoa?

Ihmiset on aikojen alusta synnyttäneet alakautta mutta nyt on toinenkin vaihtoehto ja valitsen mieluummin sen joka itsestäni tuntuu paremmalta. Se että mulle tehtäisiin sektio ei pitäisi olla keneltäkään muulta pois millään tavalla.

 

Ja vielä sen verran että tiedän kyllä riskit sektiossa mutta yhtälailla tiedän ne riskit myös alatiesynnyksessä. Omasta mielestäni sektio on minulle sopivampi vaihtoehto ja toivottavasti sen myös saan.

 

Mulle synnytys on ollut niitä suurimpia asioita elämässä... En tiedä miks, mutta se oli mun elämän suurin seikkailu ja olen innoissani tästä toisestakin synnytyksestä. mitenkään helppo se synnytys ei ollut mutta koin sen silti upeana kokemuksena
Ne tunteet mitä siinä kävi läpi oli varmaan ne isoimmat asiat! Mut kukin ottaa asiat tavallaan... Ehkä tosiaan kaikki ei ole niin fanaattisia puhumaan synnytyksen upeudesta kun mä, mut mä en myöskään antaisi kenellekään pelon takia sektiota....
Eli mun milestä synnytys ei siis ole yliarvostettua

 

\

Ehkä tosiaan kaikki ei ole niin fanaattisia puhumaan synnytyksen upeudesta kun mä, mut mä en myöskään antaisi kenellekään pelon takia sektiota....
Eli mun milestä synnytys ei siis ole yliarvostettua

Toivon sydämestäni ettet ole töissä ainakaan missään äitiyspolilla tuolla asenteella!

 

\

Joo, kyllähän se itsetarkoitus on saattaa se lapsi maailmaan ja en muuta väitäkään. MUTTA kun tänäpäivänä on vaihtoehtoja ja jos katson jommankumman tavan siis alatiesynnyksen tai sektion itselleni paremmaksi niin miksi minulla ei saisi olla oikeutta valita sitä omasta mielestäni itselle parempaa vaihtoehtoa?

Ihmiset on aikojen alusta synnyttäneet alakautta mutta nyt on toinenkin vaihtoehto ja valitsen mieluummin sen joka itsestäni tuntuu paremmalta. Se että mulle tehtäisiin sektio ei pitäisi olla keneltäkään muulta pois millään tavalla.

Vaan kun se on pois!!! Vauvalta!!!
Tietenkin, jos lääkäristä synnytys on riski vauvalle, tai äidille, on sektio parempi vaihtoehto.

 

\

\

Joo, kyllähän se itsetarkoitus on saattaa se lapsi maailmaan ja en muuta väitäkään. MUTTA kun tänäpäivänä on vaihtoehtoja ja jos katson jommankumman tavan siis alatiesynnyksen tai sektion itselleni paremmaksi niin miksi minulla ei saisi olla oikeutta valita sitä omasta mielestäni itselle parempaa vaihtoehtoa?

Ihmiset on aikojen alusta synnyttäneet alakautta mutta nyt on toinenkin vaihtoehto ja valitsen mieluummin sen joka itsestäni tuntuu paremmalta. Se että mulle tehtäisiin sektio ei pitäisi olla keneltäkään muulta pois millään tavalla.

Vaan kun se on pois!!! Vauvalta!!!
Tietenkin, jos lääkäristä synnytys on riski vauvalle, tai äidille, on sektio parempi vaihtoehto.

Aina vaan puhutaan kuinka vaarallista sektio on vauvalle. Tiedän kyllä että saa paremman vastustuskyvyn ja keuhkot tyhjentyvät alatiesynnytyksessä ym. Mutta kun puhutaan OIKEISTA vaaratekijöistä, kuinka monta sektiossa pysyvästi vammautunutta tai kuollutta vauvaa löytyy lähipiiristänne? Omastani ei yhtään, kun taas alatiesynnytyksestä löytyy molempia esimerkkejä... :/

 

\

\

\

Joo, kyllähän se itsetarkoitus on saattaa se lapsi maailmaan ja en muuta väitäkään. MUTTA kun tänäpäivänä on vaihtoehtoja ja jos katson jommankumman tavan siis alatiesynnyksen tai sektion itselleni paremmaksi niin miksi minulla ei saisi olla oikeutta valita sitä omasta mielestäni itselle parempaa vaihtoehtoa?

Ihmiset on aikojen alusta synnyttäneet alakautta mutta nyt on toinenkin vaihtoehto ja valitsen mieluummin sen joka itsestäni tuntuu paremmalta. Se että mulle tehtäisiin sektio ei pitäisi olla keneltäkään muulta pois millään tavalla.

Vaan kun se on pois!!! Vauvalta!!!
Tietenkin, jos lääkäristä synnytys on riski vauvalle, tai äidille, on sektio parempi vaihtoehto.

Aina vaan puhutaan kuinka vaarallista sektio on vauvalle. Tiedän kyllä että saa paremman vastustuskyvyn ja keuhkot tyhjentyvät alatiesynnytyksessä ym. Mutta kun puhutaan OIKEISTA vaaratekijöistä, kuinka monta sektiossa pysyvästi vammautunutta tai kuollutta vauvaa löytyy lähipiiristänne? Omastani ei yhtään, kun taas alatiesynnytyksestä löytyy molempia esimerkkejä... :/

hmm... mutta kun mä tutkin (vuonna -98) tilastoja kyseisetä asiasta, jäi alatiesynnytys sekä vammautumisessa, että kuolleisuudessa runsaasti plussan puolelle!!! Silloin ainakin takuulla oli turvallisempi vaihtoehto! SEKÄ vauvalle, ETTÄ äidille!!!

 

Aina vaan puhutaan kuinka vaarallista sektio on vauvalle. Tiedän kyllä että saa paremman vastustuskyvyn ja keuhkot tyhjentyvät alatiesynnytyksessä ym. Mutta kun puhutaan OIKEISTA vaaratekijöistä, kuinka monta sektiossa pysyvästi vammautunutta tai kuollutta vauvaa löytyy lähipiiristänne? Omastani ei yhtään, kun taas alatiesynnytyksestä löytyy molempia esimerkkejä... :/

[/quote]


hmm... mutta kun mä tutkin (vuonna -98) tilastoja kyseisetä asiasta, jäi alatiesynnytys sekä vammautumisessa, että kuolleisuudessa runsaasti plussan puolelle!!! Silloin ainakin takuulla oli turvallisempi vaihtoehto! SEKÄ vauvalle, ETTÄ äidille!!!

[/quote]


kyselisin vielä hieman... eli oliko tilastoissa eritelty mikä sektiossa aiheutti vauvan vammautumisen/kuoleman? tuntemissani alatiesynnytyksissä on kysessä ollut napanuora kaulan ympärillä tai liian ahdas lantio(vauvan kokoon nähden).

tiedän kyllä että sektiovauvat syntyvät huonokuntoisempina, mikä kai itsestään selvyys, sillä ainakin hätäsektioissa vauvalla tuppaa olemaan joku hätä... ja vauvan olemassaoleva vamma voi olla syynä sektioon.

mutta millälailla sektio siis vammauttaa TERVEEN vauvan tai aiheuttaa sen kuoleman? :\|

 

Mä olen kyllä ap:n kanssa samoilla linjoilla. Tietenkin, jos on perusteltu sektio (esim. vauvan/äidin terveys) niin ok. Mut omassa ajatusmaailmassani sektio on se viimeinen vaihtoehto, jonka haluan itselleni/vauvalleni.

 

Kyllä mä sanoisin myös että jos sektio olisi turvallisempi vaihtoehto vauvalle, kaikki synnyttäisivät niin.

 

kyllä minäkin alatiesynnytystä parempana pidän, sekä äidille että lapselle. Joskus ei vaan ole muuta vaihtoehtoa kuin sektio ja se voi pelottaa kun sektion vaaroista hoetaan joka paikassa.

olisin vaan kiinnostunut kuulemaan niistä tapauksista joissa sektio synnytystapana on aiheuttanut vauvan vammautumisen tai menehtymisen. itselleni kiireelliseen sektioon mentäessä lääkärin toimesta kerrottiin sektion turvallissuudesta (lapselle) :/ .

 

Mun veljen laps leikattiin sektiolla ja vauvaa viilleettiin (tietty vahingossa) leikkauksessa ja siitä muistuttaapi neitiä ikuinen arpi olkapäässä Niin että onhan näitä tällaisiakin tapahtunut... Eikä varmasti ole ainoa laatuaan... Sen verran syvä viilto oli että kolmeviikkoa pitivät sairaalassa ja siitä viikko sidottuna että alkaisi parantua ja lihakset eivät olisi menneet pilalle!

 

oon synnyttänyt 5 lasta ja kudes leikattiin. lVoin sanoa leikkaus oli paljon rankempi kui synnytykset. Paraneminen oli hidasta ja vei viikkoja ennenkiun oli kunnossa. synnytyksen jälkeen parituntia ja voiti oli hyvä. EN ainakaan vapaaehtoisesti suostuisi leikattavaksi jos vauvalla hätä niin sitten

 

\

Aina vaan puhutaan kuinka vaarallista sektio on vauvalle. Tiedän kyllä että saa paremman vastustuskyvyn ja keuhkot tyhjentyvät alatiesynnytyksessä ym. Mutta kun puhutaan OIKEISTA vaaratekijöistä, kuinka monta sektiossa pysyvästi vammautunutta tai kuollutta vauvaa löytyy lähipiiristänne? Omastani ei yhtään, kun taas alatiesynnytyksestä löytyy molempia esimerkkejä... :/

hmm... mutta kun mä tutkin (vuonna -98) tilastoja kyseisetä asiasta, jäi alatiesynnytys sekä vammautumisessa, että kuolleisuudessa runsaasti plussan puolelle!!! Silloin ainakin takuulla oli turvallisempi vaihtoehto! SEKÄ vauvalle, ETTÄ äidille!!!

[/quote]


kyselisin vielä hieman... eli oliko tilastoissa eritelty mikä sektiossa aiheutti vauvan vammautumisen/kuoleman? tuntemissani alatiesynnytyksissä on kysessä ollut napanuora kaulan ympärillä tai liian ahdas lantio(vauvan kokoon nähden).

tiedän kyllä että sektiovauvat syntyvät huonokuntoisempina, mikä kai itsestään selvyys, sillä ainakin hätäsektioissa vauvalla tuppaa olemaan joku hätä... ja vauvan olemassaoleva vamma voi olla syynä sektioon.

mutta millälailla sektio siis vammauttaa TERVEEN vauvan tai aiheuttaa sen kuoleman? :\|

[/quote]


Hei, juu...Ei kerrottu eritellen! Muutenkin aiheesta oli äärettömän vähän saatavilla olevaa tietoa...(en tiedä, olisiko esim,. terveydenhuolto-oppilaitosten kirjastoista löytynyt enemmän matreriaalia...)
Yleensäkin, mua ärsyttää, kun tietoa ei tahdo saada, hakemallakaan...
Ja lääkärit yleensä kertovat vain niistä toimenpiteistä, jotka tehdään, tai joita pitävät parempina...ja takuulla jättävät riskit kertomatta!

 

Minulle synnytys oli todellinen kokemus, ihan extreme sellainen. Enitenhän synnytyksestä saa irti kun on ns. selvin päin eikä lääketokkurassa. Synnytin ilman kivunlievitystä ja se oli mahtavaa vaikka todella kivuliasta. Ja uskomatonta miten se kipu todella loppuu kuin seinään kun vauva on päässyt ulos. En halunnut leikkiä mitään sankaria kun valitsin synnytyksen ilman kivunlievitystä, mutta halusin ajatella lapsen parasta. Esim. kaikki epiduraali mitä äitiin laitetaan vaikuttaa samoin myös lapseen. Meille kätilö sanoi sairaalassa että epiduraali ja spinaali äitien lapset ovat synnytyksen jälkeen jonkin aikaa hieman sekopäisiä. (Toki siinä tapauksessa että synnytys olisi jumiutunut paikoilleen olisi täytynyt johonkin lääkkeeseen tai sektioon turvautua.)

Kipu ei tapa ketään mutta esim. epiduraali tai sektio voi tappaa. On hyvä tiedostaa riskit ennenkuin niitä alkaa ottamaan. Tästä syystä suosittelisinkin kaikkia tulevia synnyttäjiä ottamaan itse selvää synnytyksestä. Ainakin meillä perhevalmennus oli sen verran huono että olisin sen itsekin osannut pitää

Ennen vanhaa mentiin synnyttämään ja sillä selvä. Mutta nykyaikaista synnytystä ei tuohon tilanteeseen voi verrata. Joillekin jo pelkkä sairaalaympäristö tuottaa valtavaa ahdistusta ja näin on huonontamassa synnytyksen kulkua. Sairaala on täynnä vekottimia joista tavallinen pulliainen ei tajua mitään. Siksi on hyvä saada tietää eri toimenpiteistä miksi ja miten niitä tehdään. Sekä saada rehellistä tietoa esim. kipulääkkeistä. Meillä kun ei perhevalmennuksessa millään meinattu suoraan myöntää että epiduraaliin voi pahimmassa tapauksessa kuolla. (Erittäin harvinaista mutta mahdollista.)

Minulle merkitsi paljon saada itse valita miten synnytän ja missä. Painajaiseni olisi ollut synnyttää useaan letkuun sidottuna ja täyteen pumpattuna kipulääkettä. Onneksi on mahdollista valita.
Onneksi oli myös mahdollsita valita pienempi sairaala jossa koin oloni kotoisammaksi. Synnytys ei enää ole sellainen yksinkertainen toimitus kuin ennen.

 

\

Minulle synnytys oli todellinen kokemus, ihan extreme sellainen. Enitenhän synnytyksestä saa irti kun on ns. selvin päin eikä lääketokkurassa. Synnytin ilman kivunlievitystä ja se oli mahtavaa vaikka todella kivuliasta. Ja uskomatonta miten se kipu todella loppuu kuin seinään kun vauva on päässyt ulos. En halunnut leikkiä mitään sankaria kun valitsin synnytyksen ilman kivunlievitystä, mutta halusin ajatella lapsen parasta. Esim. kaikki epiduraali mitä äitiin laitetaan vaikuttaa samoin myös lapseen. Meille kätilö sanoi sairaalassa että epiduraali ja spinaali äitien lapset ovat synnytyksen jälkeen jonkin aikaa hieman sekopäisiä. (Toki siinä tapauksessa että synnytys olisi jumiutunut paikoilleen olisi täytynyt johonkin lääkkeeseen tai sektioon turvautua.)

Kipu ei tapa ketään mutta esim. epiduraali tai sektio voi tappaa. On hyvä tiedostaa riskit ennenkuin niitä alkaa ottamaan. Tästä syystä suosittelisinkin kaikkia tulevia synnyttäjiä ottamaan itse selvää synnytyksestä. Ainakin meillä perhevalmennus oli sen verran huono että olisin sen itsekin osannut pitää

Ennen vanhaa mentiin synnyttämään ja sillä selvä. Mutta nykyaikaista synnytystä ei tuohon tilanteeseen voi verrata. Joillekin jo pelkkä sairaalaympäristö tuottaa valtavaa ahdistusta ja näin on huonontamassa synnytyksen kulkua. Sairaala on täynnä vekottimia joista tavallinen pulliainen ei tajua mitään. Siksi on hyvä saada tietää eri toimenpiteistä miksi ja miten niitä tehdään. Sekä saada rehellistä tietoa esim. kipulääkkeistä. Meillä kun ei perhevalmennuksessa millään meinattu suoraan myöntää että epiduraaliin voi pahimmassa tapauksessa kuolla. (Erittäin harvinaista mutta mahdollista.)

Minulle merkitsi paljon saada itse valita miten synnytän ja missä. Painajaiseni olisi ollut synnyttää useaan letkuun sidottuna ja täyteen pumpattuna kipulääkettä. Onneksi on mahdollista valita.
Onneksi oli myös mahdollsita valita pienempi sairaala jossa koin oloni kotoisammaksi. Synnytys ei enää ole sellainen yksinkertainen toimitus kuin ennen.

Siis, ihan näin mäkin ajattelen! KIPU todellakaan EI TAPA, mutta epiduraali on vaaraksi... ja kaikista hassuinta musta on se, että ensin on kärvistelty ilman lääkkeitä siihen tiettyyn pisteeseen, sitten on mahdollisuus saada se eppari, ja se otetaan...ja aikas usein se sitten vähentää/lieventää supistuksia, niin että koko synnytys keskeytyy...ja taas mennään hätäsektioon...
Ilman epiduraalia synnytys olisi todennäköisesti ollut tunnissa ohi, turvallisesti..

 

Toisaalta on sitten meitä jotka epiduraalin ansiosta sai synnytyksen käyntiin! Kärvistelin 12 tuntia ja aukesin siinä yhdelle sormelle. Olin niin kipeä että sain epiduraalin ja aukeasin 4 tunnissa yhdeksään senttiin! Kaikki vain sen vuoksi että sain rentoutua ja nukkua monen vuorokauden univelkoja pois epiduraalin aikana...

 

\

Toisaalta on sitten meitä jotka epiduraalin ansiosta sai synnytyksen käyntiin! Kärvistelin 12 tuntia ja aukesin siinä yhdelle sormelle. Olin niin kipeä että sain epiduraalin ja aukeasin 4 tunnissa yhdeksään senttiin! Kaikki vain sen vuoksi että sain rentoutua ja nukkua monen vuorokauden univelkoja pois epiduraalin aikana...

niin, mutta, noinhan (ensi) synnytys yleensä etenee...ensin kestää ja kestää, että aukeaa edes sentin, pari...ja sitten loppu sujuukin huomattavasti nopemmin...
niin ainakin mulla, enkä ottanut epiduraalia...

 

juu. Ymmärrän että joillekin on suurta apua epiduraalista muutenkin kuin vain kivunlievittäjänä. Näissä tapauksissa epiduraali on ihan hyvä juttu.

 

Jos ei ole TODELLISTA synnytysfobiaa (ei siis pelkkää "entäs jos" pelkoa) en ymmärrä keisarinleikkaukseen haluajia. Se on kuitenkin todella iso leikkaus, jossa avataan koko vatsa, ja suurissa leikkauksissa on aina huomattava komplikaatioriski.

Nyt siis puhun aika puhtaasti äidin näkökulmasta, sillä kaiken järjen mukaan keisarinleikkaus on huomattavasti vaarallisempi ja paraneminen hitaampaa ja hankalampaa kuin synnytyksestä paraneminen.

Hätätapaukset ovat titysti asia erikseen.

 

\

\

Toisaalta on sitten meitä jotka epiduraalin ansiosta sai synnytyksen käyntiin! Kärvistelin 12 tuntia ja aukesin siinä yhdelle sormelle. Olin niin kipeä että sain epiduraalin ja aukeasin 4 tunnissa yhdeksään senttiin! Kaikki vain sen vuoksi että sain rentoutua ja nukkua monen vuorokauden univelkoja pois epiduraalin aikana...

niin, mutta, noinhan (ensi) synnytys yleensä etenee...ensin kestää ja kestää, että aukeaa edes sentin, pari...ja sitten loppu sujuukin huomattavasti nopemmin...
niin ainakin mulla, enkä ottanut epiduraalia...

No mulla meni tuon kaavan mukaan molemmat (kokonaiskesto ekassa 19h ja toisessa 12h ja rapiat).
Ja muusta synnytyssalikokemuksesta voin todeta, että on tosi merkittävää arvioida milloin epiduraali laitetaan. Useimmiten se kuitekin edistää synnytystä, kun äiti saa rentoutettua lihaksensa ja näin paikat aukeaa. Olen EHOTTOMASTI sitä mieltä, että epiduraali on fantastinen juttu, ja sen aikana saavutettava kokonaisvaltainen meilihyvän tunne on vielä jälkeenpäinkin (meillä tänään tasan 1 vuosi viimeistä euforiasta..) muistelemisen arvoista. Kaiken muun ohella!

 

No, jooh...

Mulle kävi esikoisen kanssa niin, että kolmen päivän käynnistyksilläkään ei saatu synnytystä alkamaan - ei edes kohdunkaulaa kypsymään, vaikka rv oli jo 42+3 . Lääkäri sanoi sitten, että kun ei käynnisty, niin ei käynnisty -kiireellinen sektio olkaa hyvä. Sitten tehtiin kiireellinen sektio, vaikka minulla pieni sektiokammo olikin ennestään.

En ottaisi sektiota mielellään uudestaan, mutta jos tuon mahassa majailevan pamauksen kanssa käy samoin, niin pakko kai se on ottaa - kakkosen jälkeisillä lapsilla ei meikän kropasta ole ulostuloa kuin leikkauksen avulla - näin sanoi lääkäri.

Sinänsä esikoisen kanssa kävi tuuria, sillä herran istukka oli aivan ylhäällä ja kietoutunut jalan ja kaulan ympäri. Tämän ansiosta hän ei ollut edes laskeutunut alas asti ja se taas oli todennäköinen syy siihen, että kohdunkaula ei ollut yhtään kypsynyt ennen käynnistysyrityksiä eikä niiden aikana.
Napanuora olisi joko a)kuristanut hänet tai b)revennyt kesken synnytyksen, jos synnytys olisi käynnistynyt normaalisti...

Nyt minulla on lähinnä pelkona tämän kakkosen hyvinvointi täällä masussa... :wave:

 

Oma ihana tyttäreni oli lähellä kuolemaa alatiesynnytyksessä: napanuora kaulan ympärillä ja ponnistusvaihe kesti liian kauan. (Pisteet käväisi välillä 1'sessä) Kuukauteen en pystynyt normaalisti kävelemään, aluksi ei edes selkää suoristamaan. Selityksiä en saanut mikä synnytksessä oikeasti oli mennyt pieleen. Tällä kertaa vaadin sektiota, dagnoosi on kuitenkin synnytyspelko, aikasempaa kokemusta ei lasketa, mutta ei myöskään kerrota miksi isomman vauvan synnyttäminen muka onnistuisi paremmin. Sanotaan vaan että alatiesynnytys on vauvalle turvallisempi ja minun paranemisen kannalta helpompi!!!