STT:n uutisissa netissä oli joku aika sitten juttua peräsuolen puolelle alatiesynnytyksissä tulleista vaurioista;
"Yli 20 prosentilla alateitse synnyttäneistä naisista esiintyy piileviä peräaukon sulkijalihasvaurioita, ja puolella heistä esiintyy anaali-inkontinenssioireita, osoittaa Helsingin yliopistossa valmistunut kirurgian erikoislääkäri Tarja Pintan väitöstutkimus.
Tavallisin anaali-inkontinenssin (tahaton ilman ja/tai ulosteen karkailu) syy naisilla on alatiesynnytyksen yhteydessä tapahtunut peräaukon sulkijalihaksen repeämä. Nuorilla naisilla oireet ovat yleensä lieviä, mutta saattavat iän myötä vaikeutua.
Selviä sulkijalihasrepeämiä tapahtuu vain 0,2 - 2,4 prosentissa alatiesynnytyksistä. Pintan väitöstutkimus osoitti kuitenkin, että piileviä sulkijalihasvaurioita esiintyy jopa 23 prosentilla alatiesynnyttäjistä, ja noin puolella heistä on myös anaali-inkontinenssioireita. Oireet ovat yleensä lieviä, lähinnä ilmankarkailua tai "kiirettä vessaan".
Synnytyksen yhteydessä havaitut repeämät pyritään korjaamaan heti synnytyksen jälkeen. Pintan tutkimuksen mukaan synnytyksen yhteydessä tehtyjen korjausleikkausten tulokset eivät olleet erityisen hyvät, sillä reilun vuoden kuluttua synnytyksestä 75 prosentilla näistä potilaista oli edelleen sulkijalihasvaurio ja 61 prosentilla esiintyi lieviä anaali-inkontinenssioireita.
Myöhemmin havaittuja, anaali-inkontinenssioireita aiheuttavia sulkijalihasvaurioita korjataan niin sanotulla myöhäisvaiheen korjausleikkauksella. Pintan tutkimuksen mukaan kolmasosa näistä potilaista sai leikkauksesta huomattavaa helpotusta oireisiinsa, kolmasosa hyötyi leikkauksesta jonkin verran ja kolmasosa ei lainkaan.
Sulkijalihasvaurion tunnistamiseen ja korjausleikkaukseen synnytyksen yhteydessä pitäisi Pintan mukaan kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.
"Mahdollisia anaali-inkontinenssioireita tulisi myös kysyä kaikilta synnyttäneiltä naisilta, ja tarpeen vaatiessa potilas tulisi ohjata jatkotutkimuksiin kirurgian poliklinikalle", Pinta sanoo.
Sulkijaliharepeämän riskitekijöitä ovat muun muassa imukuppi- ja pihtisynnytys, sikiön tarjontavirhe ja pitkittynyt ponnistusvaihe epiduraalipuudutuksen yhteydessä."
Tämä on siis niitä harvinaisia julkisuudessakin jollain lailla olleita tutkimuksia alatiesynnytysten aiheuttamista vammoista naisille. Ja tässä oli "vain" sulkijalihasvauriot, tässä ei esimerkiksi peräsuolen laskeumista ollut mitään puhetta. Voisinpa väittää, että peräsuolen laskeumat ovat vielä yleisempiä, mutta useinhan voi olla, että useita eri vaurioita tulee kerralla. Peräsuolen laskeumat tuntuvat paineen tuntemuksina peräsuolen puolella, ja silloin siis suoli voi pullottaa joko emättimen kautta tai lievemmissä tapauksissa "vain" suolen kohdalta tuntuen enemmänkin peräaukossa. Kaikenlaiset limakalvojen pullistelut niin etuseinämän (virtsarakon) kuin peräsuolenkin puolella alatiesynnytyksen jälkeen lienevät siis varsin yleisiä, mutta edelleen pyhä ja vaiettu asia suomalaisessa terveydenhoidossa. Naisten täytyisikin itse alkaa puhumaan vaivoistaan, sillä kukaan ainakaan mieslääkäri ei sitä varmasti naisten puolesta tee! Eihän pakko- tai ponnistusinkontinessistakaan ole puhuttu kuin aivan vähän aikaa, ja siitä kärsiviä on varmasti vielä enemmän kuin peräsuolen vaurioista kärsiviä!
Mutta on täysin turha kuvitella, että semmoinen stressi elimistölle kuin ylisuuren mötikän tunkeminen liian ahtaista paikoista on, voisi sujua jättämättä pysyviä jälkiä elimistöön. Vaikka miten olisi lantion luut väljät. Pehmytkudoksiinhan ne naisten vammat yleensä tulee, eikä niitä noteerata millään lailla ennen synnytystä eikä synnytyksen jälkeen.