Synttäri masennus (?)

Yippii,
tänään on mun synttärit :wave:

Tai olis Yippii muuten, mutta on iskenyt joku omituinen synttäri alakulo.
Ei huvita mikään, ei jaksa mitään, ei kiinnosta onnittelut, en jaksanut kutsua ketään kahville, eikä edes haitannut kun mies ei aamulla muistanut onnitella.
Ärsyttää lähinnä nuo 75 naamakirja onnittelua. Ja lisää pukkaa, joku on sentään persoonallinen ja laittaa hymiön tai sydämen Onnea tekstin perään...
Voispa vaan kömpiä sängyn pohjalle ja herätä sieltä huomenna.

Oonko mä nyt tulossa WANHAKS kun on tämmöstä? :O
Vai mitä kummaa?
Kellään muulla vastaavaa et haluaa kadota maan päältä omina syntymäpäivinään?
 
onnittelenpas sinua minäkin
Minä lopetin vuosien miettimisen siihen kun täytin 25 vuotta. Ystävät muistavat onnitella AINA 25 vuotispäiväni johdosta, kukaan heistä ei laske oikeita vuosia.

Se on kai se kun tajuaa että elämästä on jo melkoinen viipale nautittu eikä enää ole aikaa kovinkaan montaa kymmentä vuotta.
Onneksi vuosilla ei ole mitään merkitystä ellei satu olemaan juusto tai viini !
 
Joo mulle tulee nykyisin.. En usko että johtuu vanhenemisesta vaan jostain syystä siitä huomiosta tai sen puutteesta :D
Oon miettinyt tätä,
että olisiko kuitenkin jossain tuolla syvällä syvällä sisällä semmonen 5v. pikkutyttö mikä salaa haluaisi ilmapalloja ja kakun sitten kumminkin :D

Omia synttäreitä en ole 18v. jälkeen juhlinut mitenkään,
ihan omasta tahdosta.
Ehkä ensi vuonna välttäis tän masennuksen jos järkkäiskin oikein isot kekkerit välittämättä siitä, että vuosia tulee niinkin epämääräiset kuin 27 täyteen...

En tiedä, onhan tässä vuosi aikaa miettiä, onneksi nää ei kestä kun yhden päivän!
Just heräsin päikkäreiltä, toiveissa että toisetkin kerkeen vielä torkahtaa ennen työiltaa! :D
 

Yhteistyössä