Syyskuiset 2024

Mielipiteitä uudesta pakkauksesta? Aika paljon vähemmän tuotteita kuin mitä meillä oli esikoisen pakkauksessa, mutta tässä kyllä tykkään pääosin noista kuoseista enemmän. Nyt on kait pari vuotta ollut pakkauksessa viltti, sitä ei näemmä enää ole. Olisi ollut musta kiva, sitä ei ollut meillä vielä esikoisen pakkauksessa. Myöskään unilelua ei enää ole.

Näinhän se on että tuotteita aiempaa vähemmän, mutta taitaa silti olla laatikon sisältö arvokkaampi kuin tuo rahallinen vaihtoehto 170e.

Kuosit mielestäni ihan kivoja, mustasta väristä en innostu. En tiedä miksi mutta mielestäni vauvojen vaatteiden ei kuulu olla mustia, jotenkin hirveän ankeaa. en lastenhuoneestakaan tekisi mustilla huonekaluilla sisustettua. Mutta joo suurinhan osa tuotteiden väreistä on vaaleita. Ja kukin tyylillään!

Ehkä eniten ilahduttaa käyttötavarat, joita ei näin ensiodottajalla ole valmiina vielä. Patja, lakanat, ruokalappu, kynsisakset ja muut on mahtavia kun ei itse tarvitse alkaa nyt hankkia, kun kaikkea muuta hankittavaa on siltikin pitkä lista. Ja ensikirja mielestäni ihana lisä.

 

Mielipiteitä uudesta pakkauksesta? Aika paljon vähemmän tuotteita kuin mitä meillä oli esikoisen pakkauksessa, mutta tässä kyllä tykkään pääosin noista kuoseista enemmän. Nyt on kait pari vuotta ollut pakkauksessa viltti, sitä ei näemmä enää ole. Olisi ollut musta kiva, sitä ei ollut meillä vielä esikoisen pakkauksessa. Myöskään unilelua ei enää ole.

Aika pettymys. Tuotteet vaan vähenevät eikä värit ole mieluisia. Neljä vuotta sitten oli paaaljon parempi äitiyspakkaus, kun siinä oli niin paljon erilaisia, tarpeellisia tuotteita.

 

Vähän oon ehkä pettynyt uuteen pakkaukseen, esikoisen pakkauksessa -21 oli melko paljon enemmän tuotteita ja kuositkin silloin miellytti enemmän omaa silmää. Erityisesti college haalaria jäin kaipaamaan se oli meillä super paljon käytössä.

Toki ollaan siis säästetty esikoisen pakkauksesta kaikki mieluisat tuotteet, joten varmaan otetaan tällä kertaa sitten rahana.

Esikoiselle varmasti edelleen ottaisin, mut näin toiselle kun on jo kaikkea paljon valmiina, niin uskon että 170€:llä saadaan hyvin täydennettyä puuttuvat jutut vauvalle.

 

Mistä päästäänkin mun kirppislöytöihin. Meillä on ollut tarkoituksen hankkia seisoma-/istumalauta esikoiselle rattaisiin kiinnitettäväksi. Oon seuraillut toria, mutta meidän alueella ei ikinä oo myynnissä ja ajatellut, että no pitää syksyllä tilata uutena.

No perjantaina juuri ennen naapurikunnan kirpparin sulkeutumista heidän stooreissa vilahti laatikko bumprideristä istuimella ja manasin, että no en ehdi enää käydä ja että huomenna se on jo mennyt. Seuraavana aamunakin vielä arvoin, mutta lähdin sitten ja matkalla vasta hoksasin, että saakohan sitä edes kiinni meidän rattaisiin ja päätin, että no jos on niin enintään 60e on valmis maksamaan jos ei sovikkaan, niin saa sit varmaan omansa pois torissa. Noh pääsin perille, ja se oli kunnolla ihan kuin uusi ja hinta vaan 30e Kotona sovittelin niin hyvin sai meidän rattaisiin kiinni ja esikoinenkin siihen tykästyi

 

Itse tykkään pakkauksen kuoseista, erityisesti ei mustasta talvihaalarista! Vilttiä ja college/vanuhaalaria jäin kaipaamaan mutta vanuhaalaria ei ilmeisesti muutamaan vuoteen ollutkaan. Ehkä tämä innostaisi itse ompelemaan tilkkutäkin vauvalle

 

Mielipiteitä uudesta pakkauksesta? Aika paljon vähemmän tuotteita kuin mitä meillä oli esikoisen pakkauksessa, mutta tässä kyllä tykkään pääosin noista kuoseista enemmän. Nyt on kait pari vuotta ollut pakkauksessa viltti, sitä ei näemmä enää ole. Olisi ollut musta kiva, sitä ei ollut meillä vielä esikoisen pakkauksessa. Myöskään unilelua ei enää ole.

Itsellä ei ole aikaisempaa kokemusta, mielestäni ihan kiva. Toki mitä nyt lukenut niin moni sanonut, että puuttuu monia kivoja tuotteita. Itse ehkä vierastan mustaa väriä vauvalla, mutta varmasti otan tämän paketin.

 

Me varmaan otamme äitiyspakkauksen. Ensimmäisellä ja toisella lapsella on ikäeroa kolme vuotta mutta otimme silti molemmille pakkauksen. Toisen ja kolmannen lapsen ikäero on 2,5 vuotta, ja koska oli jo säästössä parhaat palat kahdesta pakkauksesta, emme ottaneet enää kolmatta. Nyt kolmannen ja neljännen ikäeroksi tulee reilu 5,5 vuotta, joten pieniä vaatteita ei ole enää varastossa.

Väreistä tuli mieleen, että kehitys tuntuu ottaneen reilusti takapakkia, kun nämä "sukupuolenpaljastusjuhlat" ovat rantautuneet nyt tänne Suomeenkin. Siis varmaan ihan ok ja hauskaakin järjestää sellaisia, mutta miksi käytetään värikoodeja eli sininen pojalle ja vaaleanpunainen tytölle?! Ollaan tässä valistuneina vanhempina yritetty jo vuosikymmenen ajan opettaa jälkeläisille, ettei ole olemassa "tyttöjen värejä" ja "poikien värejä" vaan kaikki saavat käyttää kaikkia eikä värejä voi omia. Sitten tulevat muotiin nämä värikoodatut täytekakut, savut ja konfetit... Mietimme, että voisimme vitsillä pitää sukupuolenpaljastustilaisuuden ja poksauttaa ilmapallosta keltaset konfetit.

 

Väreistä tuli mieleen, että kehitys tuntuu ottaneen reilusti takapakkia, kun nämä "sukupuolenpaljastusjuhlat" ovat rantautuneet nyt tänne Suomeenkin. Siis varmaan ihan ok ja hauskaakin järjestää sellaisia, mutta miksi käytetään värikoodeja eli sininen pojalle ja vaaleanpunainen tytölle?! Ollaan tässä valistuneina vanhempina yritetty jo vuosikymmenen ajan opettaa jälkeläisille, ettei ole olemassa "tyttöjen värejä" ja "poikien värejä" vaan kaikki saavat käyttää kaikkia eikä värejä voi omia. Sitten tulevat muotiin nämä värikoodatut täytekakut, savut ja konfetit... Mietimme, että voisimme vitsillä pitää sukupuolenpaljastustilaisuuden ja poksauttaa ilmapallosta keltaset konfetit.

Tehkää ihmeessä keltaiset juhlat!
Näin media-asioiden asiantuntijana tähän on mun näkökulmasta helppo vastaus: 1) markkinatalous joka ei lepää ennen kuin joka ikinen osa-alue elämässä on muutettu rahastusmahdollisuudeksi ja 2) USAn tapojen imitoiminen, ja siellä tasa-arvo on mitä on, kaukana pohjoismaisesta 3) elämän siirtyminen someen ja sen kuvallistuminen: jos ei ole instassa, ei ole olemassa. Värikoodattu instakuva kertoo heti "kaikille", mistä on kysymys eli siinäpä ideaali somepostaus.

Eihän nämä tietenkään yksilötasolla ole kaikkiin istuvia syitä, tuskin monikaan ajattelee, että "haluanpa tuotteistaa lapseni sukupuolen tehdäkseni siitä someperformanssin" Mutta noin niinkuin ilmiötasolla siinä on kolme kovaa syytä.

Minustakin se on aika creepyä, että vaikka yhteiskunnassa moni sukupuolten tasa-arvoon liittyvä asia on mennyt viimeisten vuosikymmenten aikana harppauksilla eteenpäin, niin lasten vaatteissa kehitys on ollut päinvastainen. Vielä omassa lapsuudessa 80-luvulla pikkulasten perusvaatteet oli tosi paljon unisex-väreissä, jo ihan siitäkin syystä että ne olivat kalliimpia kuin nykyään eikä ihmisille tullut mieleenkään ostaa joka lapselle vaatteita erikseen. Mutta tässäkin markkinatalous on tehnyt työnsä "hyvin": kun vaatteet (ja lelut) ovat tarpeeksi sukupuolitettuja, perheisiin on "pakko" hankkia uusia vaatteita jos edellinen lapsi oli eri sukupuolta.

 

Noihin juhliin vielä se, että on tässä sukupolvikysymystäkin: omasta tuttavapiiristä taidan tietää yhden perheen jossa ylipäätään on pidetty mitään vauvajuhlia, siis baby showereita tai sukupuolijuhlia. Vaikka lapsia on lähipiirissä vaikka kuinka paljon.
Joten ylipäänsä tuntuu ihan epäluontevalta, että järjestäisi minkään värisiä juhlia Ristiäiset tai nimiäiset on kyllä kaikki järjestäneet.

 

Tehkää ihmeessä keltaiset juhlat!
Näin media-asioiden asiantuntijana tähän on mun näkökulmasta helppo vastaus: 1) markkinatalous joka ei lepää ennen kuin joka ikinen osa-alue elämässä on muutettu rahastusmahdollisuudeksi ja 2) USAn tapojen imitoiminen, ja siellä tasa-arvo on mitä on, kaukana pohjoismaisesta 3) elämän siirtyminen someen ja sen kuvallistuminen: jos ei ole instassa, ei ole olemassa. Värikoodattu instakuva kertoo heti "kaikille", mistä on kysymys eli siinäpä ideaali somepostaus.

Eihän nämä tietenkään yksilötasolla ole kaikkiin istuvia syitä, tuskin monikaan ajattelee, että "haluanpa tuotteistaa lapseni sukupuolen tehdäkseni siitä someperformanssin" Mutta noin niinkuin ilmiötasolla siinä on kolme kovaa syytä.

Minustakin se on aika creepyä, että vaikka yhteiskunnassa moni sukupuolten tasa-arvoon liittyvä asia on mennyt viimeisten vuosikymmenten aikana harppauksilla eteenpäin, niin lasten vaatteissa kehitys on ollut päinvastainen. Vielä omassa lapsuudessa 80-luvulla pikkulasten perusvaatteet oli tosi paljon unisex-väreissä, jo ihan siitäkin syystä että ne olivat kalliimpia kuin nykyään eikä ihmisille tullut mieleenkään ostaa joka lapselle vaatteita erikseen. Mutta tässäkin markkinatalous on tehnyt työnsä "hyvin": kun vaatteet (ja lelut) ovat tarpeeksi sukupuolitettuja, perheisiin on "pakko" hankkia uusia vaatteita jos edellinen lapsi oli eri sukupuolta.

Hyvin kirjoitettu! Olen ehkä omassa kuplassani ensiodottajana eikä sinällään ole vertailukohtaa aiempaan, mutta minun on jotenkin vaikea nähdä mitään pahaa sukupuolenpaljastamisjuhlissa tai perinteisissä väreissä. Värit nyt sattuu historiallisesti olemaan se vaaleanpunainen ja -sininen, mutta eihän se tarkoita, että lapsi puettaisiin ainoastaan kyseiseen väriin synnyttyään tai rajattaisiin toinen väri pois. Värillä ilmoittaminen on mielestäni kivempi tapa kuin joku symbolien piirtäminen. Ja nimenpaljastuksen joku voi kokea vielä tuossa vaiheessa liian aikaisena, jos sitä kautta haluaisi lähestyä sukupuolen paljastamista. Tietenkin kaiken voi vetää överiksi jenkkityyliin, ja maailmassa on edelleen todella paljon negatiivisia näkemyksiä erityisesti tyttöjen saamiseen liittyen, ja monilla ulkomaisilla palstoilla murehditaan omaa tai appivanhempien sukupuolipettymystä. Ajattelisin, että suuri osa vanhemmista kuitenkin toivoo ensisijaista tervettä ja hyvinvoivaa lasta, sukupuoli on lopulta sivuseikka. Ainakin täällä Suomessa ehkä? Toisaalta siitäkään en lähtisi liikaa tuomitsemaan, jos vanhemmalla on toive tietystä sukupuolesta. Taustalla voi olla hyvin moninaisia ja herkkiä syitä, eikä pelkästään ennakkoluuloja. Eikä niistä välttämättä kauheasti puhutakaan ääneen.

Mielestäni nykyään on paljon ihania sukupuolineutraaleja vaatteita! On eläinkuvioita, neutraaleja maanläheisiä värejä, mielenkiintoisia kuoseja. Kaikenlaista, lähinnä liika vaihtoehtojen määrä aiheuttaa harmia. Ja ettei vahingossa mene juurikin ostamaan turhia vaatteita sukupuolesta riippumatta, kun perusjutuilla sitä kuitenkin mennään varmasti arjessa pitkälti.

 

Hyvin kirjoitettu! Olen ehkä omassa kuplassani ensiodottajana eikä sinällään ole vertailukohtaa aiempaan, mutta minun on jotenkin vaikea nähdä mitään pahaa sukupuolenpaljastamisjuhlissa tai perinteisissä väreissä. Värit nyt sattuu historiallisesti olemaan se vaaleanpunainen ja -sininen, mutta eihän se tarkoita, että lapsi puettaisiin ainoastaan kyseiseen väriin synnyttyään tai rajattaisiin toinen väri pois. Värillä ilmoittaminen on mielestäni kivempi tapa kuin joku symbolien piirtäminen. Ja nimenpaljastuksen joku voi kokea vielä tuossa vaiheessa liian aikaisena, jos sitä kautta haluaisi lähestyä sukupuolen paljastamista. Tietenkin kaiken voi vetää överiksi jenkkityyliin, ja maailmassa on edelleen todella paljon negatiivisia näkemyksiä erityisesti tyttöjen saamiseen liittyen, ja monilla ulkomaisilla palstoilla murehditaan omaa tai appivanhempien sukupuolipettymystä. Ajattelisin, että suuri osa vanhemmista kuitenkin toivoo ensisijaista tervettä ja hyvinvoivaa lasta, sukupuoli on lopulta sivuseikka. Ainakin täällä Suomessa ehkä? Toisaalta siitäkään en lähtisi liikaa tuomitsemaan, jos vanhemmalla on toive tietystä sukupuolesta. Taustalla voi olla hyvin moninaisia ja herkkiä syitä, eikä pelkästään ennakkoluuloja. Eikä niistä välttämättä kauheasti puhutakaan ääneen.

Mielestäni nykyään on paljon ihania sukupuolineutraaleja vaatteita! On eläinkuvioita, neutraaleja maanläheisiä värejä, mielenkiintoisia kuoseja. Kaikenlaista, lähinnä liika vaihtoehtojen määrä aiheuttaa harmia. Ja ettei vahingossa mene juurikin ostamaan turhia vaatteita sukupuolesta riippumatta, kun perusjutuilla sitä kuitenkin mennään varmasti arjessa pitkälti.

Mäkin mietin et oli hyvin kirjoitettu Laralta itse en oikeen tiedä mitä mieltä puhtaasti sukupuolta juhlivasta juhlasta mut yleisesti eikai juhlista haittaa ole. Vielä 1900 luvun alkupuolellakin ja etenki 1800 luvullahan pinkkiä ajateltiin maskuliinisena värinä ja sinistä enemmän tarjottiin tytöille. Mut tuskimpa peltotyöläiset tai sellaiset värejä edes mietti, kunhan oli vaatetta.
Mä puen mun esikoista kaiken värisiin vaatteisiin, ihan sama mulle mikä väri

 

@Lara83, olet oikeassa, nykyiset värikoodit ovat mainostoimistojen keksintöä. 1950-luvulla mainostoimistot alkoivat kampanjoida ja markkinoida vaaleanpunaista erityisen naisellisena värinä. Vielä 1900-luvun alussa vaaleanpunainen puolestaan nähtiin poikamaisena versiona maskuliinisesta punaisesta, joka siis oli miehekäs väri jo antiikin Kreikassa. Tyttöjä taas puettiin naisellisena pidettyyn siniseen (neitsyt Marian väri).

En ylipäätään pidä ajatuksesta jaotella asioita miehekkäisiin ja naisellisiin, olivat värikoodit kummin päin tahansa. Sitä paitsi minusta on mahtavaa, että suomen kielessä on vain yksi 'hän' (tai puhekielessä 'se' ), joten ei välttämättä edes tarvitse tietää, onko vauva 'he' or 'she' tai 'han' eller 'hon'.

 

Aijjoo ja itsellä on pieni vääntö menossa et ottaakko äitiyspakkaus vai ei 🥹 tykkäsin niistä väreistä ja kuoseista mutta esikoiselta on periaatteessa jo paljon valmiina ja hänelle otin laatikon -22. Toisaalta jos tulee vaikka paljon puklaava vauva ni sit ehkä ois hyvä et ois pieniä vaatteita enempi mut tiedä sitä sitte. Onneks on viel aikaa mietyiä ku onko se sit heinäkuu, kun meidän syyskuisten odottajien pitää viimestään hakea tota avustusta

 

Tänään puoliväli
Tavallaan raskaus on mennyt paljon nopeammin kuin ennen, mutta huhhuh, kyllä tässä jo (ikä?) painaa. Just eilen sanoin miehelle, että kun nyt jo tekee mieli valitella raskauden raskautta, niin mitenhän loppukesällä sitten kun on oikeasti iso maha ja kaikkea kremppaa alkaa tulla eksponentiaalisesti

 

Tänään puoliväli
Tavallaan raskaus on mennyt paljon nopeammin kuin ennen, mutta huhhuh, kyllä tässä jo (ikä?) painaa. Just eilen sanoin miehelle, että kun nyt jo tekee mieli valitella raskauden raskautta, niin mitenhän loppukesällä sitten kun on oikeasti iso maha ja kaikkea kremppaa alkaa tulla eksponentiaalisesti

Onnea puolivälietapista! Täälläkin porskutettu yli puolen välin ja tullut ultrassakin käytyä. Semmoinen vipeltäjä kyllä siellä kasvamassa ja siltä kyllä alkanut tuntuakin. Nyt ehkä tullut ensimmäistä kertaa sellainen pieni paniikintuntu ja epätodellinen olo kun tuntee oikeasti sikiön aktiivista liikettä ja kuinka se on oikeasti itsenäinen olentonsa. Ennen oli vain sellainen tunne että siellä nyt on joku pienen pieni limen kokoinen pallura matkassa mukana kasvamassa, nyt siellä on oikeasti vauvan alku! Sillä on jalkapohjatkin joilla se potkii.

Eli jotain todella kuumottavaa tässä on, mutta toki sitten taas tuntuu toisaalta maailman ihanimmalta, kun tuntee toisen siellä möngertävän. Eli menee kyllä ihan selvästi jotenkin jaksoittain tämä mielen mukana pysyminen. Ensin panikoin ”liian” nopeasti kasvavaa vatsaa (joka ei oikeasti ole mitenkään iso..) ja nyt sitten tätä vauvan erillistä elämämenoa ja liikettä. Mutta eiköhän tähänkin taas parissa viikossa totu!

Sukupuolikin saatiin selville, ja tässäkin taas yksi prosessoitava asia, toki hyvällä tavalla eikä mitenkään pettyneesti.

Odottelen myös innolla noita kesän vaivoja, kun kaikki paikat turvonneet, on hiki, henkeä ahdistaa… Lohduttaudun ajatuksella, että voisin jollain söpöllä (epäilen) olemuksella taapertaa lähijätskikioskille sitten aina välillä itseäni piristämään.

 

Huomenna täällä kans puoliväli! Ihan hullua ajatella et saman verran enään edessä. Tuntuu että justhan se plussa tuli 🥹 Mieskin tunsi ekan potkun tänään

 

Onnea puolivälietapista! Täälläkin porskutettu yli puolen välin ja tullut ultrassakin käytyä. Semmoinen vipeltäjä kyllä siellä kasvamassa ja siltä kyllä alkanut tuntuakin. Nyt ehkä tullut ensimmäistä kertaa sellainen pieni paniikintuntu ja epätodellinen olo kun tuntee oikeasti sikiön aktiivista liikettä ja kuinka se on oikeasti itsenäinen olentonsa. Ennen oli vain sellainen tunne että siellä nyt on joku pienen pieni limen kokoinen pallura matkassa mukana kasvamassa, nyt siellä on oikeasti vauvan alku! Sillä on jalkapohjatkin joilla se potkii.

Eli jotain todella kuumottavaa tässä on, mutta toki sitten taas tuntuu toisaalta maailman ihanimmalta, kun tuntee toisen siellä möngertävän. Eli menee kyllä ihan selvästi jotenkin jaksoittain tämä mielen mukana pysyminen. Ensin panikoin ”liian” nopeasti kasvavaa vatsaa (joka ei oikeasti ole mitenkään iso..) ja nyt sitten tätä vauvan erillistä elämämenoa ja liikettä. Mutta eiköhän tähänkin taas parissa viikossa totu!

Sukupuolikin saatiin selville, ja tässäkin taas yksi prosessoitava asia, toki hyvällä tavalla eikä mitenkään pettyneesti.

Odottelen myös innolla noita kesän vaivoja, kun kaikki paikat turvonneet, on hiki, henkeä ahdistaa… Lohduttaudun ajatuksella, että voisin jollain söpöllä (epäilen) olemuksella taapertaa lähijätskikioskille sitten aina välillä itseäni piristämään.

Täälläkin just puoliväli kolkuttelee ja pian on meilläkin se rakenneultra.
Onko tämä teillä kuinka mones lapsi ja ihan uteliaisuuttani kysyn, että no kumpi tulee?

 

Täällä rakenneultraan pari viikkoa mutta kävin silti tässä välissä yksityisellä kun hyvä tilaisuus tuli. Nyt on lapulla lapsen sukupuoli niin kurkkaillaan sitten yhdessä perheen kanssa mikä sieltä on tulossa. Olipa taas ihanaa nähdä, että kaikki on hyvin ja vauva kasvaa.

 

Tänään ultrassa kaikki kunnossa Painoarvio nyt 380g. Pieni oli vaan niin vilkas, että tutkimus kesti aika pitkään kun ei hän meinannut pysyä paikallaan ollenkaan

 

Tänään on viikkoja kasassa 18+0 ja toissa päivänä kävin neuvolalääkärillä pienemmällä naapuripaikkakunnalla (koska uudet hyvinvointialueet ). Olikin mukava yllätys, kun lääkäri ultrasi sydänäänien kuuntelemisen sijaan. Lääkäri sanoi, että nyt olisi mahdollista selvittää sukupuolikin ja vastasin, että saa toki kertoa, jos vain näkyy. Tosi hyvin näkyi sydän ja esimerkiksi kielen liike, kun pikkuinen nielaisi. Mutta lääkäri oli ilmeisesti tosiaan päättänyt selvittää sen sukupuolen, koska pitkään ja kaikista mahdollisista suunnista yritti saada kuvaa. Jalat olivat kuitenkin niin tiukasti koukussa ja ristissä, että yritykseksi jäi. Mutta veikkauksen halusi silti antaa!

 

Täälläkin just puoliväli kolkuttelee ja pian on meilläkin se rakenneultra.
Onko tämä teillä kuinka mones lapsi ja ihan uteliaisuuttani kysyn, että no kumpi tulee?

Ensimmäinen tulossa! Ja näyttäisi aina käyvän lähipiirissä niin ja omalla kohdallakin nyt niin, että se on juuri se toinen kuin mitä kaikki ympärillä arvaavat.