Hiphei! Jospas saisin aikaiseksi kirjoitella huimat toista kertaa tähän pinkkaan! Etusivun päivityksiin kohdaltani voisin lisäillä, että ikää löytyy juuri täyteen tullut
28 vuotta,
TYKS on sairaala ja tosiaan toista tässä odotellaan (esikoispoika täyttää ihan pian 2-vuotta) ja viime viikon rakenneultrassa vahvaakin vahvempi
poikalupaus saatiin! Ainoa kuva, joka tuosta masun asukista mukaan kotiin meille annettiin oli kuva jalkovälistä, joten aika vahvaa näyttöä tuon poikasukupuolen puolesta nyt on! Tyyppi köllötteli sen verran hankalassa asennossa, ettei profiilikuvaa tai muutakaan saatu katsottua, mutta rakenteet ihan ok ja sehän tärkeintä!
Tuosta tulevan
lapsen sukupuolesta vielä. Itse ajattelin vahvasti alkuraskaudessa, että olisipa kiva saada toinen poika, vaikka toki tyttökin yhtä tervetullut ajatuksena oli! Raskauden edetessä kuitenkin tuli vahva tyttöolo ja viimeiset kaksi kuukautta olen miettinyt vain tyttöjen nimiä ja miehen kanssa jo nimi tytölle päätettiinkin
Päivää ennen rakenneultraa kävi mielessä -mitä jos onkin poika? Ajattelin, että yhtälailla tervetullut, mutta kyllä siihen "tyttöajatukseen" oli jo niin tottunut, että pidin melkein mahdottomana vaihtoehtona. Niin vahvasti tyttöolo tuntui olevan, että ennen ultraa ehdotin miehelle prinsessakakun ostoa tämän tytön kunniaksi, niin oltaisiin voitu ultran jälkeen anopille uutiset kertoa kakun muodossa.. hih! Jätettiin sitten varuilta ostamatta ja hyvä niin, kun selkeästi poikahan se siellä köllötteli! Itse olin kuitenkin yhtälailla iloinen kuin yllättynyt pojasta - sopivalla ikäerolla leikkikaveri esikoiselle tulossa! Kummaa, vaikka niin vahvasti ajatukset tytössä - yhtä hyvältä ja iloiselta uutiselta tuo poikauutinen tuntui! Eli eipä sillä kai tosiaan ollut väliä kumpi tulee, kunhan on muuten asiat kunnossa! Mies oli kyllä kanssa jo ehtinyt tyttöajatukseen orientoitua, joten huomasin, että kesti hetken aikaa hänellä sulatella tätä poikauutista (vaikka hän mm. esikoisen kohdalla selkästi enemmän poikaa toivoi).
Sekava selostus, mutta nyt siihen pointtiin; eilen illalla iski ajatus, että kääk! Meillä on kohta kaksi poikaa! Jonkinlainen haikeus iski, kun en tarkkaan tiedä onko lapsiluku nyt tämän jälkeen sitten tässä -vai täydentyykö se vielä tulevaisuudessa (ja jos täydentyy, niin yhtälailla poikavoittoista voipi sitten olla). Tajusin, että mahdollisesti jää minulta kokematta
äiti-tytärsuhde, jota jossain määrin olen kaipaillut. Olenkohan vanhanaikainen myös siinä, kun ajattelen, että lapsieni tullessa aikuisikään jään enemmästä paitsi - koska lapseni ovat poikia ja pojat tuntemissani perheissä eivät paljon vanhemmilleen enää aikuisempana tai teini-iässäkään elämästään jaa. Toisin kuin tyttäret yleensä. Lisäksi mietin niinkin pitkälle kuin tulevia lasteni häitä, lastenlapsia ym. En ole koskaan ennen miettinyt miltä tästä näkökulmasta tuntuu olla "pojan äiti". Hulluja ajatuksia, mutta näiden kautta vasta tajusin, etten ole koskaan miettinyt itseäni tytön/pojan äitinä ja nyt vasta toisen pojan tulossa ollessa tajusin, että statukseni
"poikien äitinä" vain vahvistuu ja sitä kautta kai jotain haikeutta iski.. Lisäksi aloin ajattelemaan miten ihmeessä saan rakennettua lapsiini sellaisen suhteen, että oli sukupuoli kumpi tahansa, lapseni säilyisivät läheisinä ja uskaltaisivat kanssani asioita myös aikuisena jakaa! Ja siitäkös kauheat
kasvatuspaineet iskivät! Hurjaa miten pitkälle sitä ajatuksissaan pääsee aivan pienestä kipinästä! Hih!
Toivottavasti kukaan ei nyt saa tästä tekstistä väärää käsitystä eli ei en todellakaan ole pettynyt tuohon tulevan lapsen sukupuoleen ja yhtäinnolla häntä odotamme oli poika taikka tyttö! Ihanaa on kuitenkin kun pääsee hieman jo miettimään vauvaa "persoonana", nyt kun sukupuolikin on selvinnyt. Tärkeintä toki edelleen on, että tämäkin lapsi turvallisesti ja terveenä maailmaan saataisiin!
Halusin vain jakaa näitä ajatuksia, joita tieto sukupuolesta herätti pienellä viiveellä! Ja kiva oli lukea teidän muidenkin ajatuksia vauvan sukupuolesta ja siitä mitä ultra paljasti! Ja muitakin odotuksia/toiveita/ajatuksia tähän sukupuoli/lapsiluku-asiaan liittyen! Täällä palstalla uskallan näitä ajatuksia ääneen pohtia, kun uskon että monella muulla vastaavassa tilanteessa olevalla saattaa yhtä mielenkiintoisia aivoituksia esiintyä ja enpä usko kenenkään tästä pillastuvan
(Samaa ei voi sanoa kaikista ystävistä/sukulaisista). Tuossa edellä oli ainakin monta hyvää kirjoitusta ja kyllähän tuo sukupuoliasia tunteita voi herättää! Esikoisen kohdalla tosiaan tällaisia ei vielä putkahtanut mieleen.
Äitiyspakkaus-/äitiysraha-asiaa pohdin vielä. Vaatteita meillä ennestään jo hirmuisesti on ja muutenkin kaikki tarpeellinen löytyy. Toisaalta se äitiyspakkaus on vaan niin ihana ja tosiaan arvokkaampi kuin tuo rahasumma! Haluaisin kovasti lähinnä sen
makuupussin sieltä pakkauksesta! Jos otamme kuitenkin rahana, taidan ostaa erikseen
finlaysonin pikku-aappa makuupussin tulevalle vauvalle.
Parisuhdelapun/voimavarakyselyn täytimme (tai lähinnä minä täytin, kun tuli kiire) tuossa jokin aika sitten, sama tehtiin esikoisen aikana. Ihan kiva noita asioita on välilllä pohtia, vaikka hurjasti ei tässä parissa vuodessa tilanne meillä olekaan muuttunut
Mites te muut, onko alueellanne paljon
"tutkimuksia" menossa. Meillä osallistuttiin esikoisen aikana Neopilot -tutkimukseen ja nyt tämän raskauden aikana noihin
Neopilot - ja Finnbrain -tutkimuksiin. Taisin myös jokin lyhyen raskauspahoinvointitutkimuslapun palauttaa hiljattain. Se tosin oli vain yksi kysely, kun taas nuo edellämainitut ovat vähän laajempia (verinäytteitä ym. myöden). Kuulostaako nuo tutuilta?
Vielä yksi
raskaushormoniavautuminen; että osaa ottaa päähän! Sovin ystävän kanssa jo kuukausi sitten ja tarkemmin vielä viime viikolla, että tänään haemme yhden huonekalun häneltä (ostamme sopuhintaan). Lauantaina, sunnuntaina, eilen sekä tänään laitoin viestiä, että sopiiko tosiaan tämä päivä ja sopiiko tuo sovittu kellonaika ym. Kaikki ok. Sitten järjesteltiin kuljetusasiaa viime viikosta alkaen (liian iso meidän autoon) ja siitä omat puhelinsoitot, että tämä saatiin kuntoon. Ystävälleni ei myöskään sovi kuin tietyt ajankohdat (on paljon töissä/harrastuksissa), joten luovuin tämän päivän muista omista (tärkeistä) menoista, jotta saatiin tämä päivä järjestettyä. Lisäksi mieheni työvuorot ovat hankalat ja siksikään monta vaihtoehtoa noudolle ei usein viikossa/kuukaudessa ole.
Sitten tänään 1,5 tuntia ennen sovittua noutoaikaa ystäväni soittaa, että ei sovikaan tuo huonekalun nouto ja se mikä siinä eniten päähän otti, että syy oli; ei haluakaan vielä tällä viikolla huonekalustaan luopua!! Kuitenkin aikoo sen meille antaa (kyse sellaisesta hyllyköstä), mutta vasta tämän viikon jälkeen!! En käsitä ollenkaan miksi nyt kaikki pitää lähteä sopimaan uudestaan yhden viikon takia! Ja arvatkaa pysyikö pokka, kun asiasta kuulin! En itke herkästi, mutta varmaan kauhea kiukkuhormoniryöppy iski ja itkeä pillitin miehellekin, miksi tästä tuli näin vaikea asia! Harmitti niin, kun olin tuota huonekalua jo odotellut (se on ollut meillä muutenkin hankintalistalla, jos nyt ei oltaisi ystävän kautta sitä saamassa olisin jo kuukausi takaperin sen uutena ostanut) ja omat menot peruuttanut ja ihan turhaan! :kieh:
Huokaus! Kiitos kun sain avautua, toivottavasti ei nyt tullut liian pitkän kaavan mukaan selostettua! Ja muoks. pari kirjoitusvirhettä ja pahoittelen tätä omanapaisuutta!
Lissää tätä kevät aurinkoa ja kevätmieltä kaikille raskausmasuisille kanssaodottajille!
Bastet + tyyppi rv 21 + risat