Syyskuun Söpöliinit 2012 *Maaliskuussa*

heippati hei

Jumppapallolle tervetuloa mukaan =)

Kakaan kysymykseen: Tottakai parisuhde muuttuu varmaan jollain tapaa kun lapsi tulee.. Meillä se oli ehkä eniten sitä, että yhteistä aikaa oli vähemmän. Esikoisen aikaan tätä ei ehkä niin huomannut, mutta nyt kun näitä on kaksi niin varsinkin typyn ollessa vauva, oli lapsilla rutiinit vielä sen verran erilaiset/eriaikaiset, että tuntui siltä, että yhteinen aika on vasta kun molemmat lapset nukkumassa.
Mutta tottakai sitten on yksi pieni ihminen, joka tarvitsee sen huomion jaa hoivan heti kun hänestä siltä tuntuu ja sitten saa puoliso odottaa omaa vuoroaan.

Ollaan hyvin tiivis perhe, tykätään tehdä paljon porukalla ja nyt kun lapset menevät samaan aikaan nukkumaan, heräävät suht samaan aikaan ja muutenkin arjen rytmi on samanlainen, on tasoittunut entisestään.
Joskus viikonloppu aamuna saadaan jäädä miehen kans aamulla vielä köllimään kun lapset pomppaavat lastenohjelmia katsomaan ja isoveikka pitää pikkusiskoa silmällä :)
Itselle läheisyys ollut aina tosi tärkeää ja päivittäiset toisen huomioimiset, halaukset ym. on tosi tärkeitä ( joo, paitsi nyt kun haluaisin elää ihan vaan yksin ja kuplassa.. tämä on aivan uutta, mitä ei aikaisemmissa raskauksissa ole ollut ja jotenkin pelkään että mitä hittoa tämä on :whistle: )

Mutta tiivistettynä en koe, että ainakaan huonompaan suuntaan meidän parisuhde olisi mennyt =) Toki arki on haasteisempaa lapsien kanssa, mutta myös niin paljon antavampaa ja rikkaampaa. Monesti on miehen kans mietitty, että mitä ihmettä me tehtäs nykyään vapaa aikana jos lapsia ei olis :D ;)
Sen huomaa myös jos lapset on joskus esim. mummolassa yökylässä.. mitään ei osaa oikein tehä ja talo tuntuu niin tyhjältä.

Tulipas tekstiä..

Oma oli ok. Ja rakastan tätä masua :heart: Esikoinen on kaksi iltaa touhottanut minun kasvavasta mahasta kun olen tullut töistä ja todennut että onpa hyvä kun meille tulee syksyllä vauva :heart:
Ainut, että eilen oli ensimmäinen tosi kipuinen pv töissä :( Tämä tuli kuopuksesta joskus puolivälin jälkeen ja on yhtä tuskaa. Mulla siis kai yrittää tehdä suonikohjuja tuonne nivusiin ja se pakotus ja särky on jotain aivan kamalaa :/ Vähän väliä pitää päästä istumaan ja työ kun on seisomatyötä.. Kävin tukisukkahousut ostamassa jos vähän auttais..

mut nyt äkkiä pyykit laittelemaan, sitten evästä nassuun ja töihin.

danjuska ja manna 15+1
 
Kakaan kysymykseen nopeasti tulin kommentoimaan, että kyllähän lapsentulo varmasti muuttaa jokaista parisuhdetta. Se, millä tavalla parisuhde muuttuu, vaihtelee taas pariskunnittain. ;)

Me olimme olleet yhdessä jo yli yhdeksän vuotta siinä vaiheessa kun esikoinen syntyi, ja siitä huolimatta parisuhde on arkipäiväistynyt vielä aiempaakin enemmän. Varsinaista parisuhdeaikaa meillä vietetään tosi, tosi harvoin (että käytäisiin "treffeillä" kaksistaan tms.), ja siihen suosittelisinkin panostamista ihan kaikille vauvan synnyttyä - tosin luultavasti ainakin äiti on alkuun ihan kiinni vauvassa, eikä välttämättä edes halua lähteä miehen kanssa minnekään kaksin, näin kävi ainakin minulle. Ja miehellehän tämä tilanne voi tuntua tosi vaikealta. Parisuhde voi olla jonkin aikaa jopa täysin katkolla.

Toisaalta vauvan tulo tuo tosiaan perheeseen ihan uudet roolit, ja välillä olenkin ajatellut, että nähdäänkö me miehen kanssa toisiamme välillä minään muina kuin äitinä ja isänä. Nämä uudet roolit ovat ainakin meillä selvästi myös syventäneet parisuhdetta ja tahtoa olla yhdessä ja jakaa elämä yhdessä. Vanhemmuus on tuonut meissä myös esille aivan uusia puolia, esim. mieheni on paljon vastuuntuntoisempi, aikaansaavampi ja "jämäkämpi". Itselläni vanhemmuus on selvästi lyhentänyt pinnaa ainakin suhteessa mieheen, ja räsähtelen hänelle paljon helpommin kuin aiemmin.:ashamed:

Oli todella huvittavaa, kun menimme ensimmäistä kertaa kaksin syömään ja sovimme, että emme saa puhua kodista tai tytöstä treffeillä mitään. Ja voi hyvä ihme sentään, meillä ei ollut toisillemme kertakaikkisesti mitään sanottavaa! :headwall: Tunnelma oli tosi vaivautunut, niinkuin olisi ollut huonoilla ensitreffeillä tyypin kanssa, jonka kanssa ei tule olemaan tulevaisuutta yhdessä. Osasimme ottaa molemmat tilanteen kyllä täysin huumorilla, naurettiin vaan sanoen "ei voi olla totta, tähänkö ollaan menty" :LOL: On tilanne onneksi siitä jo parantunut.

Varsinkin esikoisen syntymän jälkeen ajatus siitä, että jotkut tekevät lapsia parisuhteen pelastamiseksi, tuntuu niin utopistiselta ja täysin tuhoon tuomitulta! Ja siitäkin huolimatta olen vakaasti sitä mieltä, että lapsen saaminen on ollut ehdottomasti parasta, mitä meille on voinut käydä - niin naisena ja miehenä kuin parisuhteen eri osapuolinakin.

Loppuun vielä mielestäni ihana ja niin paikkaansa pitävä ajatus Antoine De Saint-Exuperyltä:

Rakastaminen ei ole
toistensa silmiin katsomista,
vaan se on katsomista
yhdessä samaan suuntaan


Krumeluu rv 15+2
 
  • Tykkää
Reactions: Kakaa
Adora, voi ei :'( Oon tosi pahoillani! Voimia ja jaksamisia :hug:

Kakaalle tulin minäkin jotain vastailemaan :) Ensinnäkin, noi tunteenpurkaukset on täysin normaaleja ja sallittuja :hug: Sitten tuohon parisuhdeasiaan. Kyllähän se vauva on tietenkin parisuhdetta muuttanut. Varsinkin vauva-aika voi olla toisinaan hyvinkin rankkaa, jos vauva valvottaa ja muutenkin siinä on kiinni ihan 24/7. Sitten, kun vauva kasvaa, tulee sitä omaa ja yhteistä aikaakin enemmän. Tai riippuu tietenkin tukiverkostostakin. Mutta silloin sitä on ehkä helpompi järjestää (jos sitä tukiverkostoa siis on). Vähän niinkuin Danjuskakin kirjoitti, että välillä sitä miettii, että mitä sitä tekis, jos noita lapsia ei oliskaan :LOL: Ollaan niistä kyllä niin onnellisia ja tykätään ihan hirveesti touhuta perheenkesken kaikenlaista, käydään uimhallissa ja erilaisissa tapahtumissa ja lomatkin/lomamatkat tietenkin tulee mietittyä lastenkin kannalta, mikä ei haittaa kyllä yhtään. Nyt on jotenkin jo niin helppoa, kun pojat ovat 5 ja 6 vuotiaita jo. Mummut pyytävät välillä itse poikia leikkimään ja yökylään, silloin saadaan sitä kahdenkeskeistä aikaa, käydään syömässä ja leffassa, mikä on ihanaa ja auttaa jaksamaan arkeakin taas ihan eri tavalla. Yhteistä aikaa meillä on aina iltaisin, kun lapset on nukahtanut. Köllötetään sohvalla, katotaan telkkaria ja mies hieroo mun jalkoja :LOL: :heart:

Mistähän muusta on keskusteltu? Kaikki viestit oon kyllä taas lukenut. Unista nyt ainakin, mä oon nähnyt unia tästä raskaana olemisesta aika moneen kertaan. Koskaan vauva ei oo ehtinyt vielä syntyä, eli sukupuolta en ole unissa vielä nähnyt :D Muutenkin tullut nähtyä kaikenlaisia sekopäisiä ja välillä tosi ahdistaviakin unia, jotka ei ole siis vauvaan liittyneet, mutta nyt raskaana ollessa nään ihan hirveesti unia ylipäätään.

krumeluu, ihana toi ajatus :heart:

Kesää odotan minäkin! Ja loppukevättä. Ihanaa. Ainoa vaan, että jännittää sen kesätyön suhteen, mutta siitä jo kerroinkin aiemmin. En ole vielä mihinkään tulokseen tullut asian suhteen.

Piti vielä lisätä, että tervetuloa kaikille uusille! :)

Ja se, että me julkistettiin raskaus ihan facebookissa nt-ultran jälkeen :D Oltiin kyllä kaikille läheisille kerrottu ensin.

Nyt pitää alkaa valmistautua kouluun lähtöön! :wave:

Peppi85 + salainen 13+4.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Kakaa
Voi kauheaa, Adora! Olen pahoillani, voimia ja jaksamista teille suuren surun keskelle! :'( Ihan vetää sanattomaksi, kun tosiaan ajattelin, että huonot uutiset olisivat jo olleet tässä. Muistanko oikein, että olitte käyneet ultrassakin jo aiemmin, ja kaikki oli silloin ok? Huh huh... Kamalaa, alkaa ihan itkettää teidän puolesta. :hug:
 
adora voi ei! :( pahoittelut, ja kovasti jaksamisia teille!

Tillulle myös jaksamisia vuotojen kanssa! Toivottavasti jo loppuisivat, ja pääsisit kunnolla nauttimaan raskaudesta!

Onnittelut kaikille ultrassa hyviä uutisia saaneille! :)

Tervetuloa Jumppapallo! :) Meitä KOKSissa synnyttäviä ei vielä kovin montaa olekaan.

ON: täällä poksuu 16+0! Enää 4 viikkoa, niin olisi jo puoliväli :) Tosi nopeasti mennyt aika. Rakenneultraankaan ei olisi enää kuin 5 viikkoa. Tietty se nyt tuntuu pitkältä ajalta, mutta eiköhän se aika nopeasti mene, kun kevätkin kovaa vauhtia tulee, ja pääsee enemmän ulkoilemaan :)

Nyt ei kerkeä enempää kirjoitella, kun pitää mennä valmistelemaan karjalanpaistia uuniin :) Mutta yritän ottaa itseäni niskasta kiinni, ja alkaa kirjoitella vähän useammin.

Ja lopuksi vielä jos laittaisi masukuvaa, kun fb:n puolelle tuli myös laitettua :)



äippä 16+0
 
  • Tykkää
Reactions: Menhit ja Kakaa
Hei kaikille ja tervetuloa uusille

Osanotto Adoralle, olen tosi pahoillani. Jotenkin sitä itsekin ajatteli, että nyt olisi jo huonot uutiset tässä ja porukka pysyisi kasassa loppuun asti. Toivon kovasti voimia sinulle ja teidän koko perheelle - ja tietysti sitä, että saatte sen oman nyytin vielä kainaloon.

Tillu79: Toivottavasti vuotojen taustalla ei ole mitään vakavaa, tule kertomaan heti kun jotain selviää! Voimia sinnekin stressaavan tilanteen kanssa.

Me olimme tänään kunnallisella nt-ultassa, kaiken pitäisi olla ok. Jotenkin vain huoli hiipii mieleen, etenkin kun kuulee näinkin pitkälle edenneiden raskauksien keskeytymisistä. Siellä kovasti verryteltiin, olisikohan juuri herännyt, kun olimme aamulla lääkärissä. Pienet kädet viuhtoivat, voi toista <3 Mulla on edelleen poikamainen olo vauvasta, mihin lie perustuu semmoinen.

Parisuhteesta: Musta tuntuu, että hyvä ja toimiva parisuhde perustuu aina kommunikaatioon ja on siten verrannollinen sen sujumisen kanssa. Ts. jos kommunikaatio pelaa niin parisuhde voi hyvin, ja jos taas jostain syystä kommunikaation kanssa on probleemia, niin parisuhde voi huonosti. Ehkä hieman yksinkertainen "kaava", mutta uskon itse vakaasti tähän. Niin kauan kun keskusteluyhteys on avoin ja mutkaton, on hyvä parisuhde mahdollinen. Tulee kieltämättä itsekin pohdittua, että miten sitä sitten jaksaa vauva-arjen keskellä huolehtia itsestään, omasta ajasta, kodista, perheen hyvinvoinnista ja kaiken kukkuraksi vielä muistaa puhua, puhua ja vielä kerran puhua kaikesta miehen kanssa. Mulla on myös raskausaikana ajoittain ollut sellainen fiilis että tykkäisin "käpertyä kuoreeni" ja olla omissa oloissani. Kai tuo kaikki vaatii vain töitä, molemmilta osapuolilta.

Vanilla Whip (12+2)
 
  • Tykkää
Reactions: Kakaa
Kiitos kaikille!

Krumeluu ei oltu käyty ultrassa aikaisemmin. Tämä nt-ultra oli ensimmäinen.

Ehkä takaraivossani jylläsi pieni aavistus tästä. Nyt tajusin että pahoinvointi loppui lähes päivälleen silloin kun sikiön kasvun oletetaan loppuneen. Vaikka oireet ovat jokseenkin edelleenkin jatkuneet, vaikkakin aika heikkoina (väsymys, tissit, turvotus jne.) sitä vaan yritti takoa kalloonsa että viikkoja on jo niin paljon että on normaalia että oireet alkaa hävitä. Mutta se etten missään vaiheessa oikein uskonut raskauteen, en osannut ollenkaan kuvitella syksyä - että meitä olisi 5. Ehkä se oli se tieto jostain tuolta sisimmästä että kaikki ei ole hyvin.

Toivon todellakin koko sydämmestäkin että nämä olivat viimeiset huonot uutiset! On tää aivan kauheeta, etenkin näin myöhäisillä viikoilla. Ihan shokissa tässä ollaan. Välillä itkettää niin että melkein hyperventiloi, välillä luulee näkevänsä vain unta ja välillä tekisi mieli oksentaa niin paha olo on henkisesti.

Hyvää jatkoa kaikille!
 
adora: Voi ei, olen todella pahoillani :'( Karvat nousivat pystyyn tekstiäsi lukiessa. Voimia teidän koko perheelle asian käsittelyyn ja paljon jaksamisia arkeen :hug:

Kakaa: Parisuhdekysymykseen voisin minäkin vastata, eli tosiaan meillä on se huono tilanne kun ei ole tukiverkostoa, niin olemme käyneet yhden kerran ulkona kuopuksen syntymän jälkeen (eli puoleentoista vuoteen..). Tämä vaikuttaa varmasti jossain määrin parisuhteeseemme, mutta olemme tietoisia siitä ettei tämä aika tule kestämään ikuisesti ja tulee vielä aika jolloin sitä kahdenkeskistä aikaakin tulee :) Nyt mennään tällä. Riitoja tuli alkuun aika paljon, kun molemmat olivat väsyneitä katkonaisista unista, ja se on totista totta että valitettavan moni parisuhde kariutuu juuri sen ensimmäisen vuoden aikana. Eli sen yli kun jaksaisi kärvistellä, ja katsoa sitten tilannetta uusin silmin :) Meillä ainakin tilanne helpottui kun yöt tulivat kokonaisiksi. Minä myös peräänkuulutan arjen romantiikkaa, eli pientä flirttiä ja pusuja yms, itse koen ne ainakin hyvin tärkeäksi tässä arjen keskellä.

Pakko vielä mainita sinulle että onneksi en ole siis ainut karmivasta väsymyksestä kärsivä. Minuakin hiukka hävetti vaan istuskella ja haukotella leikkipuistossakin, varmaan muut katsoivat että siinäpä tarmokas äiti :ashamed: Eilen meninkin ennen 21 jo nukkumaan..

celinee: Selkäkipuja on ollut nytkin vaikka hoitovapaalla häärin, mutta muistan etenkin kuopuksen ajalta kun olin seisomatyössä, että selkä oli niin kipeä että itku meinasi aina tulla päivän päätteeksi. Unia en muistaakseni tästä tulokkaasta ole vielä nähnyt.

BiBa & Billabee: Onnittelut hyvistä ultratuloksista :heart:

Jumppapallo: Tervetuloa :wave:

kaktuspiikki: Joku päivä mietinkin että kauankohan joudut vielä odottelemaan. Toivotaan että päivät kuluisivat nyt todella pikaisesti ja että vesi olisi siellä lisääntynyt! Minulla myös epäusko vaivannut koko raskauden, niinkun edellisessä viestissä kirjottelinkin : /


Moonchaser 15+5
 
Adoralle pahoittelut ja paljon voimia. :hug:

Tänään se lääkäri sitten soitti niistä eilisistä verikokeen ja pissanäytteen tuloksista. Ihmetteli vieläkin, et miksi on lievästi crp koholla, mutta ei nyt tehdä asialle mitään.
Ja pissanäytteestähän viimeksi löytyi se joku tosi harvinainen bakteeri, mihin ei juuri mitkään lääkkeet tehoa. ONNEKSI osoittautui tässä toisessa näytteessä vääräksi hälytykseksi!!! Mistä lie tullu se kontaminaatio siihen edelliseen näytteeseen. Mutta ONNEKSI näin!!!!!
Vuotoa ei onneksi ole taas vaihteeksi näkynyt. Menee näköjään niin,et noin kuukauden välein sitä tulee.

Eilen oli mun synttärit ja sain mieheltä kultasepänliikkeeseen lahjakortin. Kävin aamulla hakemassa itselleni IHANAN Kalevala korusarjan Talonsydän riipuskaulakorun.

Tillu&Hippu 14+5 :heart:
 
adora:hug: ja paljon,paljon voimia! olen todella pahoillani teidän puolesta.:'(
Toivotaan todella että nämä uutiset loppuisivat,mutta jotenkin minusta tuntuu että minä joudun niitä kertomaan seuraavaksi...

(.) Paino ei ole noussut,se laski ekan kolmanneksen aikana n.4kg ja nyt nököttää samassa. sekin huolestuttaa kun jos se ei nouse niin silloinhan ei ole tullu lapsivettäkään...kaikki on taas JOS! JOS ei ole ja JOS ei tule...

on tämä kyllä mahtavan aktiivinen ryhmä! Minusta on mukavaa kun on luettavaa enempikin kun pari riviä!

Onnea hyvistä ultra kuulumisista! joko nyt on kaikki käyny nt-ultrassa?!
Tervetuloa Jumppapallo ja onnea odotukseen! :flower:

Onnes huomenna perjantai! viikonloppu lepoa ja grillailua edessä jos kelit sallii! :) Suunniteltiin että lähettäs keväämmällä johonkin hotelliin viikonlopuksi! tekis ihan hyvää päästä pois kotoa välillä.

kaktuspiikki 14+5
 
Tillu79 : Ookko ollu tietonen, tai onko kukaan puhunut sulle että joillakin naisilla tulee menkat raskaudenkin aikana? Mulle vaan tiesi kätilö kertoa että on täysin tavallista joillain naisilla... Voi tulla pientä tiputtelua kuukausittain, tai alkuodotuksessa tmv. Mulla oli viikoilta 6 viikoille 9 tiputtelua niin silloin mulle tästä kerrottiin. Sanoit että tuntuu joka kuukaus tulevan? Voisko olla niin? En siis tiedä, mutta ajattelin vaan kertoa kun mullekin tällästä on puhuttu :) Jos ihan normia tiputtelua, mikä tietenkin saa sydämen kurkkuun ja ajatuksen pahimapaan :/ Toivomme!


nirp 15+5
 
äippä_88 Muutamaa odottajien listaa olen seurannut ja olen huomannut saman,että meitä KOKS:issa synnyttäjiä on aika vähän.

Tuli tuossa päivällä mieleen,että miten monta kertaa te yhden lapsen odottajat käytte lääkärissä raskausaikana? Mua alkoi ihmetyttämään, että tiistainen äitiyspolilla käynti oli lääkärikäynti.Ensi kuun alussa on neuvolalääkäri ja siitä taas viikon päästä on lääkäri äitiyspolilla. Johtuukohan tämä siitä,että odotan kaksosia?
Olen perusterve eikä tämä mikään riskiraskaus minun terveyden puolesta. Ei ollut verenpaineet koholla,eikä muitakaan ongelmia. Joten kertokaa,jos te viisaammat tiedätte :)
Vaikka lääkäri tiistaina kysyi,että onko kysyttävää niin ei tullut mieleekään kysyä tästä asiasta. Mutta hyvähän se on, että tutkivat, en valita :)

Hauskaa iltaa kaikille :)
 
Heippa pitkästä aikaa :wave:

Adora :hug: Osanottoni!

Minä en vielä ole käynyt nt-ultrassa, aika olisi ensi keskiviikkona. Jännittää. Kahdessa aikaisemmassa raskaudessa en kertaakaan edes miettinyt että jotain voisi olla pielessä, ja tällä kertaa oon jotenkin koko ajan vähän varpaillani.. Toivottavasti herneellä kuitenkin kaikki hyvin.

Eilen kyllä säikäytti pahastikin, kun aamuisella vessareissulla huomasin että tulee verta. Onneksi ei hirveesti, ja enemmänkin ruskeanpuoleista, mutta silti pisti heti pelkäämään pahinta. Neuvolaan kun asiasta soittelin, ni totes vaan että kunhan ei menkkamaisesti rupee sattuu tai vuotamaan reilusti, ni ei varmaan mitään hätää. Ja toisaalta ei tässä vaiheessa mitään voisi tehdä vaikka jokin olisikin pielessä, eli käskettiin vaan ottaa rauhallisesti ja seurailla tilannetta. Minultakin heti kysyttiin, että onko nyt se aika jolloin normaalisti olisi ollut kuukautiset, eli ilmeiseti aika tavallistakin että saattaa niihin aikoihin tulla vuotoa. Alkuraskauden ultrassa todettiin että toisessa munasarjassa on keltarauhaskysta ja että se varmasti aika kivuliaasti jossain vaiheessa poksahtaa, niin itselle tuli heti mieleen, että voisiko olla että se on poksahtanut ja siitä johtui tuo vuoto? No, tiedä häntä, nyt onneksi ei ole vuotoa, mutta silti vessakäynnit jänskättää...

Jotenkin luulisi että kun on kolmas raskaus jo kyseessä, ni tämä menisi jo rutiinilla. Mutta päin vastoin, tuntuu että nyt pelkään paljon enemmän. Kaikesta saan kehitettyä jotain, vaikka suurempaa syytä ei pitäisi olla, kun kaikki kuitenkin mennyt ihan suht hyvin. Jopa verikokeissa pelkäsin että olisi jotain kamalaa, ei nyt ehkä HIV:tä (kyllä sekin mielessä on käynyt, vaikka todellakaan ei pitäisi mitään löytyä...), mutta että jotain olisi pielessä. Joku ilta luulin löytäneeni rinnastani jonkun möykyn ja olin varma että kohta kuolen rintasyöpään. Ihan outoja pelkoja, mistä näitä oikein kehittelen?!

Kakaa kyseli parisuhteesta. Meillä onneksi toimiva tukiverkko, lapset silloin tällöin isovanhemmilla viikonlopun, jolloin me ollaan käyty syömässä ja leffassa tai ihan vaan vuokrattu elokuva ja käperrytty sohvalle herkuttelemaan. Nuo pienetkin irtiotot antavat voimaa jaksaa arjen pyöritystä. Toki on parisuhde muuttunut, kun nyt mennään vähän niinkuin lasten ehdoilla, eikä yhtesitä kahdenkeskistä aikaa ole paljoakaan. Puhuminen, kuten joku jo kirjoittelikin, on minustakin hyvin tärkeää!

Kiloja oli jo ensimmäisellä neuvolakynnillä tullut 3... Silloin viikkoja oli 8+3 Minulla alhainen lähtöpaino, joten tuskin haittaa. Ja kahdessa aikaisemmassa raskaudessa alussa myös tullut heti muutama kilo, mutta sitten yhteensä vain n. 8-9 kg koko raskauden aikana. Ja nyt kaikki tuo ylimääräinen on tuossa masussa. Todella selvästi näkyy jo vauvamasu, ei mene enää lihoomisen piikkiin, mikä vähän harmittaa, sillä töissä en halua kertoa vielä vähään aikaan... Muuten olisi ihanaa jo olla näkyvästi raskaana, mutta jatkosopimus on tällä hetkellä työn alla, enkä usko että saisin jatkoa jos olisi tiedossa että olen raskaana... Harmittaa tää tilanne! No, telttaa vaan päälle töihin, ja onneksi pomo on mies. :LOL:

Kaktuspiikki Sinäpä sen sanoit! Grillausta! Jee! Pakko pitää grillikauden avajaiset tänä viikonloppuna! :p Mielessä pyörii jo kaikki ihanat pihvit ja makkarat, nam. Ihanaa, kevät! :D

Hyvää viikonloppua kaikille! :flower:

Engla ja herne 11+6 :heart:
 
Adora olen todella pahoillani puolestasi! Tilanteesi nosti pintaan meidän viimekesäisen kkm-kokemuksen, ja tunnen niin hyvin läpikäymiäsi tunteita. Hirveän paljon voimia perheellenne asian käsittelyyn ja onnea mahdolliseen uuteen yritykseen.

Pelottaa edelleen tämän raskauden mahdollinen keskeytyminen. Arvet huonosti päättyneen raskauden jäljiltä ovat syvällä eivätkä varmaankaan pyyhkiydy pois ennen kuin terve vauva on sylissä. Haluaisin niin jo tuntea sikiön liikkeitä saadakseni mielenrauhan! Miten jotkut teistä ovatkin niin onnellisessa asemassa, että jo todella aikaisilla viikoilla olette tunteneet niitä ihania hipaisuja!

Parisuhteen muuttumisesta lapsen myötä olen samoilla linjoilla aikaisempien kanssa. Kahdenkeskistä aikaa on paljon vähemmän, paljon riippuu tukiverkostosta, puhuminen on tärkeää ja väsyneenä tulee sanottua asioita joita ei tarkoita. On tärkeää kahlata läpi ensimmäisen vuoden, antaa parisuhteelle kohdistettujen vaatimusten höllentyä hieman ja katsoa asiaa uusin silmin vauvavuoden jälkeen. Kaikki helpottaa kun vauvasta tulee taapero ja vauva-aikakin on toki ihanaa :) Meillä on ollut tosin myös hankaluuksia löytää puheenaiheita kodin/lapsen ulkopuolelta, kiva tietää ettei ole ainut! Ja leffan katsominen sylikkäin kun lapsen on saanut nukkumaan on ihana rentoutumiskeino, vaikka aina ei siihenkään riitä energiaa.

Meillä kävi eilen kamala välikohtaus juuri ennen nukkumaanmenoa, kun esikoinen juoksi vaipanvaihtoa karkuun, kompastui mattoon ja kaatui suoraan seinän vieressä olevaa patteria vasten otsa edellä! Iso kuhmu jäi muistoksi, mutta muutoin tuntuu tyttö olevan taas kunnossa. Pelästyin kyllä itsekin kovasti, niin iso muksaus siitä kuului :(

Oi voi.. minne katosivat keväiset säät... kurjaa harmautta tänään ilmassa. Onneksi huhtikuu on jo melkein ovella! Enää 4,5 kk töitä jäljellä :)

syksyn taimi ja papunen 14+4
 

Yhteistyössä