tässäkö tää nyt oli :(

10 vuotta hukkaan heitettynä..

luulin kaiken olevan hyvin epäilys heräsi noin 1kk sitten kun mies alkoi ottamaan etäisyyttä, luulin sen johtuvan väsymyksestä.. ostettiin uusi talo viime kesänä jossa silausta vaille valmis remontti.. uuvuttavaa siis ollut!

lapsia on 1, 10kk ikäinen ja toinen masussa, syntyy huhtikuussa..

ihmettelin jatkuvaa puhelimen kyttäystä, ihme tekstiviestejä ihme aikoihin, aluksi meni läpi että sisko siellä tekstää kun kysyin pariin otteeseen.. eilen en enää pystynyt olla katsomatta.. sieltä se löytyi "odotan sinua omakseni, minäkin sinua <3 hyvää yötä kulta"

mun sydän murtui.. mitään en pystynyt eilen sanomaan.. mies meni hyvillä mielin nukkumaan, minä itkin yksin olohuoneessa.. mietin mihin joudun lapsien kanssa, jättämässähän tuo on meidät, enkä kyllä itsekkään enää pysty rakentamaan luotettavaa suhdetta häneen jos näin haluaisi.. tää tais olla tässä millä ihmeellä mä edes sanon tätä miehelle.. tekee niin helvetin pahaa katsoa tuota lastakin, on olo ettei mies välitä olis edes reilusti sanonut että muualla on parempi..

 

Sanoisin, että halutessanne tuostakin suosta voi nousta. Stressitekijöitä teillä paljon kasattuna, jos viimeisen kolmen vuoden sisään raskaus, vauva, talo, remontti, uusi raskaus. Olette olleet sitä ennen kaksin vuosia ilman näitä stressitekijöitä ja miehesi luultavasti hakee sitä tunnetta toisaalta. On paljon mahdollista, ettei miehesi ole vielä ehtinyt fyysisesti tehdä mitään, sillä vastoin yleistä uskomusta ainakin osa ukkomiehistä haluaa vain metsästää ihailua ja henkistä yhteyttä toisaalta, ei niinkään fyysistä osuutta, sillä joillekin heistä pettäminen on pettämistä vain fyysisesti ja toiseen ihastuminen, kiinteä yhteydenpito yms on heidän mielessään jotain viatonta.

Minun mielestäni pettämisen rajat ovat tiukemmat ja miehesi on tehnyt väärin sinua kohtaan. Tarkoitankin, että jos sopuun ja anteeksiantoon on mahdollisuus, niin saattaisitte molemmat huomata, että aiemmin hyvä suhde on pelastamisen arvoinen.

 

:hug:

Eipä tohon paljo muuta osaa sanoa, kamala tilanne. Mutta kyllä sä pärjäät! Kuhan pääset pahimmasta ensin yli. Oisko sulla jotain paikkaa mihin voisit mennä muutamaksi päiväksi lapsen kans?

 

just laitoin omalle isälleni viestin josko saadaan mennä sinne hetkeksi, en pysty katsomaan miestä hetkeäkään tällä hetkellä..

mäkin punnitsin että olisko tää pelastamisen arvoista, ennen kaikki olikin hyvin.. liiankin hyvin, aina mä epäilinki voiko tällasta oikeesti olla.. ei näköjään

mun on aina ollu vaikea luottaa ihmisiin, ja kerran kun sen rikkoo niin se on mennyttä kamaa, en oikeesti tiedä pystyisinkö enää luottamaan vai kyttäänkä loppuelämän sen menemisiä tulemisia yms. nyt mun ei ole ollu tarvis.. ensimmäistä kertaa menin toisen puhelimellekkin ja seki oli jo kamalaa kun ajattelöin että teen sen turhaan rikon toisen kirjesalaisuutta..

ikinä en olis uskonu että ittelle näin käy mä ihan tosissaan luulin että ollaan onnellisia.. seksiäkin on.. ja mikä ällöttävintä, sitä oli eilenki, mulla on ihan likainen olo.. varsinki jos selviää että en ole ollut ainut! ja jos he ei oo käyttäny kumia.. mulla voi olla joku tautikin sitä en ikinä antais anteeksi, kuitenki lapsenki henki kyseessä..

paljon sii meillä ollut meneillää, tää toinen raskaus oli yllätys, ensimmäitä tehtiin 3 vuotta ja tämä sai alkunsa heti toisen perään,pillereistä huolimatta..

mä en edes pysty toimimaan kunnolla tällä hetkellä, oon ihan sokissa

 

ja miten edes sanon miehelle että tiedän en pysty edes siihen..

 

[QUOTE="surullinen";27920771]ja miten edes sanon miehelle että tiedän en pysty edes siihen..[/QUOTE]mitäs jos ihan avaat suun ja kerrot asiasta suoraan.

 

Aika ikävä mies sinulla. Minusta kaikenmaailman stressitekijät kuten raskaudet, vauvat ja uudet talot ovat ontuvia selityksiä pettämiselle. Jos toista rakastaa ja kunnioittaa, kuten parisuhteessa kuuluisi, ei toista halua missään tapauksessa loukata tuolla tavalla.

 

mitäs jos ihan avaat suun ja kerrot asiasta suoraan.

no näinhän se on tehtävä, mutta en tiiä pitäskö vaan soittaa nyt vai odottaa kun palaa duunista iltapäivällä, sitä ennen ollaan kyllä jo varmaan häivytty pois täältä kotoa, en kestä olla täälläkään eli varmaan joudun puhelimella tämän asian hoitamaan vaikka tyhmältä kuulostaaki..

 

Puhut nyt ensin miehen kanssa ennen mitään muuta. Käsittämätöntä että olet todella jo tekemässä vaikka mitä yhden tekstiviestin perusteella (vaikka se onkin melko selvä). Ensin puhutaan ja selvitetään asiat, sitten mietitään miten siitä jatketaan.

 

[QUOTE="Erin";27920782]Aika ikävä mies sinulla. Minusta kaikenmaailman stressitekijät kuten raskaudet, vauvat ja uudet talot ovat ontuvia selityksiä pettämiselle. Jos toista rakastaa ja kunnioittaa, kuten parisuhteessa kuuluisi, ei toista halua missään tapauksessa loukata tuolla tavalla.[/QUOTE]

näin mäkin sen ajattelen, siksi en usko että tää on enää pelastettavissa.. no, ehkä mä vielä totuuden kuulen meidän suhteesta miehen suusta kunhan saan sanotuksi..

 

kamala tilanne. jos et pysty itse sanomaan kirjoita sille miehelle kirje. puhuminen olisi parasta tietenkin.
voimia sulle ja paljon!

 

Puhut nyt ensin miehen kanssa ennen mitään muuta. Käsittämätöntä että olet todella jo tekemässä vaikka mitä yhden tekstiviestin perusteella (vaikka se onkin melko selvä). Ensin puhutaan ja selvitetään asiat, sitten mietitään miten siitä jatketaan.

pystyisitkö todella itse järkiajatteluun tällasessa tilanteessa? ja oli siellä muitakin viestejä, en vaan pystyny niitä lukemaan.. tuo riitti mulle..

mun on vaan pakko oman mielenterveyden vuoks laatia "pakosuunnitelma", pakko miettiä asioita etukäteen, vaikka eihän ne niin tuu varmasti menemään..

 

Kerrot suoraan, että epäilykset heräsivät ja halusit saada vastauksista. Sinun tekosi "vääryys" on nyt aikalailla toissijainen, eli hyvä vain, että sait totuuden selville. Kysy, mikä on miehen suunnitelma asian suhteen. Tunteet on varmasti valloillaan, mutta koita pitää pää kylmänä, jotta saat asiaan selvyyden ja jonkun tolkun. Sitten tee päätös miehen puheiden ja omien tuntemustesi perusteella.

 

[QUOTE="Erin";27920782]Aika ikävä mies sinulla. Minusta kaikenmaailman stressitekijät kuten raskaudet, vauvat ja uudet talot ovat ontuvia selityksiä pettämiselle. Jos toista rakastaa ja kunnioittaa, kuten parisuhteessa kuuluisi, ei toista halua missään tapauksessa loukata tuolla tavalla.[/QUOTE]

Niin ihminen kuitenkin toimii, siis stressitilanteessa turvautuu erilaisiin suojamekanismeihin. Ei se tee pettämisestä hyväksyttävämpää, mutta on eri asia lähteä paikkaamaan suhdetta johtuu pettäminen rakkaudenpuutteesta vai ahdistuksesta liian suuren stressin alla.

Luottamus ei palaudu kovin nopeasti, eikä solmukohdasta varmaan päästä ilman ammattiapua, mutta aapeen nikkikin viittasi siihen suuntaan, että haluaa apua jatkoon, ei poispääsyyn. Ja kuten sanoin, varsinkin jos tietää miehensä summittaiset aikataulut tiukoiksi niin on erittäin todennäköistä, että miehen ihastus on jollain fantasia-asteella.

 

[QUOTE="surullinen";27920796]pystyisitkö todella itse järkiajatteluun tällasessa tilanteessa? ja oli siellä muitakin viestejä, en vaan pystyny niitä lukemaan.. tuo riitti mulle..

mun on vaan pakko oman mielenterveyden vuoks laatia "pakosuunnitelma", pakko miettiä asioita etukäteen, vaikka eihän ne niin tuu varmasti menemään..[/QUOTE]

Ihmiset on niin erilaisia. Mulle ei tulisi mieleenkään alkaa salailla sitä että epäilen, lähteä tilannetta pakoon yms. Mä olisin jo eilen illalla kysynyt heti että mikä tää viesti on enkä jäänyt tihrustamaan itsesääliin yksin. Se on nähty niin monta kertaa miten asiat kumuloituvat ihan hirveiksi kun tehdään johtopäätöksiä jostain asiasta tietämättä miten asia oikeasti edes on.

 

Jatkan vielä... Olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa vuosia sitten. Kaksi pientä lasta ja kolmas vatsassa. Mies aneli, että saa jäädä, oli kamalan katuva. Jatkoimme yhdessä elämistä, luottamus ei palannut koskaan ja lopulta totesin, että asia kalvaa minua ja jätin mieheni. Pelastin itseni, tulevaisuudessa näin vain onnettoman katkeran naisen. Nyt minulla on onnellinen elämä ja ihana mies.

 

Niin ihminen kuitenkin toimii, siis stressitilanteessa turvautuu erilaisiin suojamekanismeihin. Ei se tee pettämisestä hyväksyttävämpää, mutta on eri asia lähteä paikkaamaan suhdetta johtuu pettäminen rakkaudenpuutteesta vai ahdistuksesta liian suuren stressin alla.

Luottamus ei palaudu kovin nopeasti, eikä solmukohdasta varmaan päästä ilman ammattiapua, mutta aapeen nikkikin viittasi siihen suuntaan, että haluaa apua jatkoon, ei poispääsyyn. Ja kuten sanoin, varsinkin jos tietää miehensä summittaiset aikataulut tiukoiksi niin on erittäin todennäköistä, että miehen ihastus on jollain fantasia-asteella.

Tätä minäkin epäilen hyvin vahvasti. Flirtti mennyt astetta liian pitkälle, ei mitään muuta. Mutta sitä kun ei saa selville kuin kysymällä.

 

tekstarin ja häipyisin...helpompaa ja miksi edes soittaa kun tarvii aikaa

 

soitin miehelleni ja sanoin että meillä taitaa olla puhuttavaa, tiedät itsekkin.. ensin ihmetteli suuresti mistä on kyse, sanoin tämän jälkeen käyneeni hänen puhelimella eilen.. alkoi kamala anteeksipyytely ja "rakastan sinua.." kuinka toi vaan voi satuttaa mua vielä enemmän pakat noista 3 sanasta.. ja kysyi "SAAKO tulla kotiin töistä.. hän lähtee heti", sanoin että tulee kotiin sitten kun osaa vastata mulle että miksi.. ja olla valehtelemaatta, kertoa puhtaan totuuden.. en kestäis enää yhtään enempää valehtelua ja salailua..

ärsyttävintä on se että ei muka tiennyt heti että kiinni jäi, äänestäkin jo huomas paniikin.. nyt en voi muuta sanoa kuin v'ttu mikä jätkä

ei muutakun kahvikupposet pöytään, anopille meinaan soittaa että ottaa lapsen hetkeksi sinne, hänen ei tarvitse kuulla tätä soopaa.. vaikkei muuta ymmärrä kuin mun vihan ja suuttumuksen..

 

Sanot kasvokkain. Ilmeistä näkee paljon enemmän kuin pelkät sanat kertoo (sanallinen viestintä on 5% ihmisen kokonaisviestinnästä). Ilmeistä ja eleistä näät valehteleeko se kun tenttaat sitä vai puhuuko totta. Puhelimessa voi laskea mitä vaan lööperiä ja toinen uskoo kun niin haluaa.

 

Astrolabe ja Blue, olettepa ymmärtäväisiä. Minusta pettäminen on pettämistä, henkinen sellainen melkein pahempaa kuin kännipano. Mutta nämä ovat mielipide eroja ja jokainen kantaa sen taakan minkä jaksaa. Kokemuksieni vuoksi minulta ei pettäjälle heru yhtään sympatiaa. Jotkin toki pystyvät unohtamaan ja rakentamaan pettämisen jälkeen entistä paremman parisuhteen...

 

mulla ei oo ollu tapana kyttäillä miehen menemisiä, mutta on sillä työpäivät venyny, palkkakuittia en oo kattonu onko ylitöitä vai mitä.. samoiten on viihtynyt harrastuksessaan 2 päivänä enemmän viikossa..

en väitä etteikö flirtti olis menny pidemmälle mutta kuka helvetti sanoo noin vaan että "odotan sinua omakseni" jos se ei olis jo pidemmällä? tai "minäkin sinua".. eiköhän silloin mieheni viesti ole ollut että rakastan sinua?

 

Ap..lämmin:hug:
..uskon, että tuo löytämäsi tekstiviesti on ollut shokki:'(..varsinkin kun olet kuvitellut kaiken olevan Ok..

Sinun täytyisi kyllä nyt kyetä puhumaan miehesi kera..rauhassa, kahden kesken.
..ymmärrän hyvin tuon etäisyyden oton..mutta ns. pakeneminen tilanteesta ei auta, vaan sinun on saatava selvyys - mitä mies on tehnyt/aikoo nyt tehdä?..onko sinut jättämässä lasten kera keskenään?

Kovasti voimasia laittelen:heart:

 

Hyvä, pointsit sulle.

 

Mä olen ihan samaa mieltä siitä että kannattaa yrittää selvittää asiat vaikka se kuinka kurjalta ja mahdottomalta tuntuisikin. Kyse voi olla ihastuksesta, joka ei ole vielä johtanut mihinkään muuhun toimintaan. Vaikuttaisi siltä että teillä on ollut paljon muutoksia viime vuosina ja ne ovat omanlaisiaan stressitekijöitä. Väärinhän pettäminen on aina, mutta kannattaa myös ajatella että teillä olisi monta syytä yrittää pelastaa liittonne. Tilastojen mukaan niistä pariskunnista jotka käyvät pariterapiassa ja panostavat yhteiseen liittoon ja suhteeseen kriisitilanteidenkin jälkeen 90% on kolmen vuoden päästä onnellisempia mitä aiemmin. Kannattaa siis olla avoin, yrittää pitää pää kylmänä vaikka se mahdottomalta tuntuisikin, ja keskustella keskustelemista päästyään mikäli se vaan on mahdollista.
Tsemppiä sinne asioiden selvittämiseen!