Täytyy olla tyytyväinen kun ei ole tatuointeja

Kaikesta ihmiset meinaakin oksentaa. Huvittavaa. Kannattaisi harkita terapiaan menoa jos tuollainen saa voimaan fyysisesti pahoin, ei ole nimittäin normaalia tuollainen. En mäkään ymmärrä kaikkia tatuointeja, mutta ei mun silti tarvitse oksentaa.

otatkohan sä kaikki termit noin sananmukaisesti.
Se että sanoo että "teki mieli oksentaa", ei tarkota että olisi oikeasti oksettanut ja oksennellut.
Onko sulla Asperger? Ne ei ymmärrä tollasia asioita.

 

otatkohan sä kaikki termit noin sananmukaisesti.
Se että sanoo että "teki mieli oksentaa", ei tarkota että olisi oikeasti oksettanut ja oksennellut.
Onko sulla Asperger? Ne ei ymmärrä tollasia asioita.

Kannattaisiko opetella käyttämään äidinkieltään oikein. Vain typerys käyttää oksentaa-sanaa tuollaisessa yhteydessä. Saa sanan käyttäjän vaikuttamaan todella typerältä ihmiseltä ja asiansa voisi esittää paljon fiksumminkin. Mutta minkäs sille voi jos käytynä on elämäm koulu ja sekin rimaa hipoen.

Ei, mulla ei aspergeria. Olen vain ihminen joka nauraa typeryksille.

 

Samoin. Nykyään on melkein(huom melkein) jo harvinaisempaa puhdas iho kuin sutattu.

 

En jaksa edes lukea,mutta se on hyvä jos on tyytyväinen

 

Isot ja näyttävät tatuoinnit voivat olla tyylikkäitä. Esimerkiksi hihatatuointi onnistuneella suunnittelulla. Minulla ei ole tatuointeja, mutta jos ottaisin niin vasempaan käteen koko käden mittaisen hihatatuoinnin. Ongelmaksi tulisi se, että miten sitä osaisi tehdä päätöksen tatuoinnista, että mitä kaikkea siihen tulisi.

 

Isot ja näyttävät tatuoinnit voivat olla tyylikkäitä. Esimerkiksi hihatatuointi onnistuneella suunnittelulla. Minulla ei ole tatuointeja, mutta jos ottaisin niin vasempaan käteen koko käden mittaisen hihatatuoinnin. Ongelmaksi tulisi se, että miten sitä osaisi tehdä päätöksen tatuoinnista, että mitä kaikkea siihen tulisi.

Moi Akaatti!
Mitäs kuuluu, pitkästä aikaa?

 

Moi Akaatti!
Mitäs kuuluu, pitkästä aikaa?

Hyvää kuuluu, yleisurheilun MM-kisoja olen seurannut. Tämä palsta vaikuttaa nykyään kovin hiljaiselta, ei oikein tunnu keskustelua paljon olevan. Itsekään en ole ehtinyt käydä täällä, se uudistus aikoinaan karkoitti monia kirjoittajia.

 

Kerroppa muuten ap, kumpi loukkaa esteettistä silmääsi enemmän: Atopian runtelemat jalkani vai taitaen tehty tatuointi olkapäässäni?
Veikkaanpa nimittäin, että suurin osa jengistä katselisi mielummin tatuointeja kuin ihottumaa...

 

Onko tämä siis ketju jossa voi hehkuttaa valintoihin joihin on tyytyväinen elämässään. Mä olen tyytyväinen kun olen muuttanut maalle, kaupunkielämä on helvetillistä. Olen tyytyväinen kun oon valinnut ihanan miehen, jonka kanssa elämä on turvallista ja tasa-arvoista ja tervehenkistä, mutta ei tylsää. Olen tyytyväinen että en ole valinnut mennä työhön josta, en pidä. Työ on niin iso osa elämää omat etten ikinä voisi tehdä työtä josta en pidä. Olen myös tyytyväinen 10 vuotta vanhaan tatuointiini, jonka otin kuolleen poikani muistoksi. Rakastan sitä ja se kuuluu minuun