Tammikuun tuikkeet 2016 *joulu-helmikuussa*

SYNTYNEET PALLEROT
Nimimerkki / sukupuoli / paino / pituus / raskausviikot


8.12
iloksi / poika / 3220 g / 48 cm / rv 37+1

23.12
heinis1 / tyttö / 3320 g / 52 cm / rv 38+5

3.1
Bons / tyttö / 4130 g / 53 cm / rv 41+0

11.1
-OmaAurinkoinen- / tyttö / 3730 g / 50 cm / rv 38+1

14.1
Mymmeliini_1 / poika / rv 39+1

15.1
OdessaK / tyttö

**********************************

Lasketut ajat
Nimimerkki / ikä / monesko lapsi / sairaala


26.12.
Hapsikka/26/Ensimmäinen/SatKS

27.12.
Bons / 25 / 1. / K-PKS

28.12.
iloksi/33/2.lapsi/KYS

1.1.
MissB/25/esikoinen/OYS
Nennuska/31/3. Lapsi/OAS
heinis1 / 38v / 3. lapsi / HYS
cicicucu/27/2./Mks

Maarii/26v/3.lapsi/KS-KS (epävarma LA)
Anne_81 / 34v. / 1. / JS (epävarma LA)

2.1.
Goldensia/2.1./ 2. lapsi/
Emppu2015/ /2./

3.1.
NeitiPelargonia/ 32v/ Esikoinen/ TAYS
Nannal/ ensimmäinen / OYS
Jimmi/29v./2.lapsi/Jorvi
Asilek
Rosie Riveter / 29v / 3. lapsi / ****
IINIS85 / 30 / 1. / TYKS

4.1.
Vanillac/ /2.lapsi/
piggu / 30+ / 3. lapsi /
leppäkertun keinutuoli / / 3.lapsi/ kos

5.1.
Yyteri/ / / KOKS
Onnentyttö / K-SKS/
SaaraN/36/Neljäs/Tyks
Zaron3 / / 3. / SeKs

6.1.
Riikkeli/ 23v/ 3.lapsi/ KYS
Yyteri
Farfallallaa/32v/2.lapsi/KOS
Galetta / / 3. lapsi /

7.1.
Miia/ / 3.lapsi/
Golla/25/1 lapsi/ kys
Helunaa /28v/ 1.lapsi /jorvi
Mamma2012/36.v/2.lapsi/JS

8.1.
9.1.
Mimmi/27/2.lapsi
Jenspanen/28v/2. lapsi/Oys

10.1.
hannibal/27v/ Esikoinen/ TAYS

11.1.
kakaravaara/29v/6.lapsi/
piiuli/37/4.lapsi/KOS
kaisulii / 29 / 2. lapsi / HYS

12.1.
Elli T/37v/
Jenniferia/24v/esikoinen/oas
Nuinnikkaa/ 32v/ 2./ -

13.1.
Hepzu / 28v / 3.lapsi / EKKS
murakami/ 36 / 5. lapsi / ulkomaa

14.1.
Blue Bird/36/3./***
wellmu/34/2 lapsi
Wamppula / 29v / 2. lapsi / kättäri

15.1.
AS81 33 / 3.lapsi / eka yhteinen /Tays
syrtzi / 31 / 2. / OAS
Matueve/ 33v/5. lapsi/SeKS

16.1.
panfi/22v/2./Kos
Sade_/27.v/2.lapsi/OYS
Aappalainen/
Skurre / 33 / 1. / --

17.1.
Nonnuska79/35v/OAS
Amy2 / / esikoinen /hys

18.1.
Anniina0 / 24 v. / 2. lapsi / SeKS

19.1.
eevu / / Toinen lapsi /

20.1.
Mannis / 31v. / ensimmäinen / KOKS
Mymmeliini_1 / 28 v. / ensimmäinen /
Ferbyee/24/2ja3/NKL

21.1.
time2dance/32v/3./KOS
Pöllötär / 28v. / esikoinen / TAYS

22.1.
23.1.
OmaAurinkoinen, 32v / 1. / OYS
Gancia / 24 / 1 / hys

24.1.
25.1.
OdessaK / / 1. /

26.1.
jennimarjaana/21v/
bella16 / 24v / esikoinen /

27.1.
28.1.
Nasu_1 / 26 / kolmas / ?
Elzku_89 / 26 / 1. / TAYS
Yztlas/22/1/SatKS

29.1.
Milli Mimosa/ / 1./
Sininin / 25v / 1. lapsi / SAS

30.1.
31.1.

1.2
Keijunkainen / 30 / 2. lapsi / TYKS
jäämaanasukki /28v/2. lapsi/ulkomaat

Meitä on 74 odottajaa!

Menetyksen kohdanneet
miumau
lilo
Katjuska87
peikko86

SYNNYTYSSAIRAALAT

JS = Jorvin sairaala
SAS = Salon aluesairaala
KOS = Kätilöopisto
NKL = Naistenklinikka
PS = Porvoon sairaala
LUS = Länsi-Uudenmaan Aluesairaala (Tammisaari)
EKKS = Etelä-Karjalan Keskussairaala
HYS = Hyvinkään aluesairaala
K-HKS = Kanta-Hämeen Keskussairaala
K-PKS = Keski-Pohjanmaan Keskussairaala
KAKS= Kainuun keskussairaala
K-SKS = Keski-Suomen Keskussairaala
KOKS = Kymenlaakson Keskussairaala
KYS = Kuopion Yliopistollinen Sairaala
LAS = Loimaan aluesairaala
LKS = Lapin Keskussairaala
LPKS = Länsi-Pohjan Keskussairaala
LS = Lohjan aluesairaala
MKS = Mikkelin keskussairaala
OAS = Oulaskankaan aluesairaala
OYS = Oulun Yliopistollinen Sairaala
PHKS = Päijät-Hämeen Keskussairaala
PKKS = Pohjois-Karjalan Keskussairaala
Ras = Raahen aluesairaala
SKS= Savonlinnan keskussairaala
SeKS = Seinäjoen Keskussairaala
SatKS = Satakunnan Keskussairaala
TAYS = Tampereen Yliopistollinen Sairaala
TYKS = Turun Yliopistollinen Keskussairaala
VAS = Vammalan aluesairaala
VKS = Vaasan Keskussairaala
 
Viimeksi muokattu:
Vanha ketju loka-marraskuu.

***

Vielä ehtii otsikoida joulukuunkin mukaan, muah!

Onko joku jo synnyttänyt?

Kuulumisia...
Äitiyslomalla oleiltu jo reilu viisi viikkoa ja ei saisi valittaa, mutta vähän tylsää !! Äitiysloma saisi mielestäni joustaa enemmän, jotta mamma voisi halutessaan/kyetessään olla pari viikkoa kauemmin töissä ja näin ollen venyttää kotonaoloaikaa loman loppupäästä, kun itse juhlakalu on paikalla. Tuntuu vähän hölmöltä istuskella kotona hyväkuntoisena, ennemmin käyttäisi näitä viikkoja sitten vauvan kanssa olemiseen. Kai tuo töissäolo teoriassa olisi onnistunut jos pomon kanssa erikseen sopii, mutta itse lomaa ei voi siirtää eteen päin vaan se jää sitten lyhyeksi, tai näin mä olen käsittänyt...? Kertokaa jos jollakulla muuta tietoa, niin tietää tulevaisuudessa suunnitella paremmin, mikäli vielä tähän uudemman kerran ryhtyy :)

Joulu sujui leppoisasti kotosalla, la oli hyvä (teko?)syy olla lähtemättä kauemmaksi sukuloimaan, sukulaiset saivat tällä kertaa käydä meillä jouluaterialla. Oli ihan huippua olla neljä päivää putkeen miehen kanssa yhdessä kotona. Odottelen kovasti, että pikkuinen syntyy ja saadaan viettää kokonaiset kolme viikkoa yhdessä uudenlaista elämää opetellen.

Synnytys on pyörinyt paljon mielessä, kutakuinkin kaikki pelot ovat varisseet tässä viimeisten viikkojen aikana ja synnytysvalmennuksesta oli todella paljon hyötyä. Nyt mä tiiän mihin meen, suunnilleen mitä teen ja mitä vaihtoehtoja on olemassa. Tieto, ennakoitavuus ja varovainen suunnittelu helpottavat asiaa ainakin omalla kohdalla. Erilaisia synnytyskertomuksiakin on netti pullollaan, suosittelen lukemaan! Mitään kovin tarkkaa suunnitelmaa ei kuitenkaan viitsi tehdä, kaikkihan menee tietysti perseelleen jos yksityiskohtia rupeaa liikaa hiomaan :LOL: Current plan on, että mennään paikanpäälle, kattelen miten pitkään kestän ilman lääkkeellisiä kivunlievityksiä ja jos (kun) alkaa tuntua siltä ettei homma toimi luomuna, niin neuvottelen kätilön kanssa tilanteeseen sopivat tropit. Tavoitteena on, että selvitään molemmat hengissä, viis siitä miten tulokseen päästään :) Kokkolan synnäri vaikutti kyllä todella mukavalta paikalta, joka salista löytyy jumppapalloa/jakkaraa/suihkua yms. ja yksi huone on ammeella varustettu. Perhehuoneen saa jos ei ole ruuhkaa.Yhdessä huoneessa maks. kaksi mammaa ja koko oleskelun aikana vierailla saa ainoastaan isä+muut lapset. Hyvä homma että on rauhoitettua aikaa.

Mites muut, oletteko paljon pohtineet synnytystä?

Laskettu aika oli eilen, mutta hänen korkeuttaan ei fakta tunnu kiinnostavan :) Ei ole vielä tainnut edes kiinnittyä, pää on sentään tyrkyllä. Torstaina taas neuvolaan ja siellä sovitaan aika yliaikaiskontrolliin loppiaisen tienoille, mikäli mitään ei ala tapahtua. Ei kai tässä vielä mitään paniikkia ole, alkuperäinen laskettu aika olisi 2.1 ja eipä noista kai tarkkaan tiedä, hyvin saattaa mennä vielä pari viikkoa... Mutta oishan se kiva jo saada kääty kainaloon! Perjantai 1.1 olisi mielestäni optimaalinen aika syntyä :D

Bons ja Pikku-Possu 40+1
 
Kiitos Bons ketjusta! Ihanaa, kun sulla on jo la. Ei varmaan malta odotella, että näkee pikkuisen! Itse haluan, että tämä pysyy vielä joulukuun kyydissä, tammikuussa saa tulla vaikka heti, mistä tuskin on pelkoa lääkärin mukaan. Paikat on hyvin kiinni

Synnytykseen olen valmistautunut lueskelemalla vähän netistä ja kattomalla muutamia infovideoita, joita neuvolasta suositeltiin. Lähinnä ärsyttää, ettei miestä tunnu kiinnostavan, kun olen jo parin kk ajan häntä niiden kattomisesta muistutellut eikä vieläkään ole hoitanut asiaa..ja jos yhdessä olis pitänyt katsoa, ne olis mullaki vielä kattomatta! Olis vaan jotenkin levollisempi mieli, jos hänellä olis samat tiedot kuin mulla. Perhevalmennuksessa käytiin kyllä yhdessä ja tutustumassa sairaalassa, mutta ei se mun mielestä ollut ihan riittävä.. Oho, tulipas valitus heti aamuun!

Mutta sen enempää en ole synnytystä miettinyt. Tulee sitten kun tulee ja luotan, että henkilökunta neuvoo. Vähän jännittää kivun määrä ja laatu, kanyylit ja repeämät Perhehuoneen toivon myös, koska ei tosiaan tee mieli jakaa huonetta 2-4 vieraan henkilön kanssa! Toivottavasti sellainen on vapaana ja ylipäätään päästään synnyttämään sinne, minne halutaan.

Äitiysloma on mulla kestänyt noin pari viikkoa. Onneksi oli joulu, joka vähän toi puuhaa. Eilen tuli ekaa kertaa olo, että mitä ihmettä sitä keksii itsekseen kotona! Kaikki on töissä, joten ei kavereitakaan oikein näe. Liikkuminen on hidasta/vaikeaa, joten en itsekseni viitsi kovin paljon lähteä esim. kaupoille pyörimään. Ja nyt on niin kylmäkin, ettei huvita mennä edes ulos, kun ei toppavaatteet mahdu kunnolla päälle.. En vaan osaa olla tekemättä mitään! Tylsää

Enkä muuten malta odottaa, että pääsee taas urheilemaan! Toivottavasti palaudun synnytyksestä nopeasti, että pääsee vaunulenkeille, salille kunnon jumppiin ja hevosen selkään! Tää kuukausien löhöily ei sovi mulle vaikken mikään himourheilija olekaan..

Kuinka ahkerasti muuten teette sitä liikelaskentaa vai teettekö? Meillä neuvolan ohjeissa sanottiin, että rv 37 eteenpäin pitäis laskeskella.. Mä en ole huomannut mun kyytiläisellä mitään selkeää rytmiä ja kun muutaman kerran oon ihan keskittyen laskeskellut, tulee ihan eri määriä liikkeitä.. Joka päivä tyyppi kyllä myllää, joskus varovaisemmin ja joskus ilmeisesti koittaa tulla ton vatsan läpi Eli määrä ja laatu vaihtelee päivittäin paljon.

Kirjoitelkaahan muutkin kuulumisia, niitä olis kiva lueskella nyt kun tätä ylimääräistä aikaa on reilusti

Mymmeliini 36+5
 
Siitähän mun vielä piti kysäistä, että millaisessa vaatetuksessa aiotte tuoda vauvelit kotiin sairaalasta?

Riippuu tietysti ilmasta, ollaanko reilusti plussalla vai miinuksella.. Mutta mä olen miettinyt bodya, puolipotkareita ja siihen päälle housut, sukat ja tumput (äitiyspakkauksesta tulleet), kypärämyssy + lämmin pipo, ehkä vielä joku neuletakki tms. bodyn päälle (sellainen on kylläkin vielä hankkimatta) ja tämä "paketti" toppapussiin. Tietysti voisi vielä villasukat ja tumput laittaa, mutta ei ehkä tarvitse, kun on se pussi käännettävillä hihoilla..? Autolla kuitenkin kuljetaan eikä tarvitse olla pitkään ulkona.. Kuulostaako yhtään fiksulta? :D

Mymmeliini
 
Mymmeliini mukavaa kuulla kuulumisia! Kaipaan kans hirveästi liikuntaa, vaikken mikään himoliikkuja olekaan. Mutta kyllä pyöräreissuja ja salia on ikävä. Toivottavasti säät pysyvät leutona niin pääsee aloittamaan vaunulenkit aikaisin.

Liikelaskentaa en ole tehnyt säännöllisesti, koska vauva liikehtii tavallisesti sen verran että ei mielestäni tarpeen. Kai sitä vähän alitajunnassa kuitenkin koko ajan laskee, vaikkei pysähdy erikseen tunnustelemaan. Mutta muutamana yksittäisenä päivänä kun ollut pelottavan hiljaista, niin olen pistänyt pitkäkseni, jäänyt kuuntelemaan ja varmistanut, että kymmenen liikettä tulee tuntiin (jahka vauva herää). Kysyin tuosta vielä tarkemmin neuvolassa niin sanoivat, että riittää kun saa tuon 10 liikettä/tunti kerran vuorokaudessa. Tämä oli ainakin itselleni aluksi vähän epäselvää. Ei siis tarvitse koko ajan kyttäillä. Mutta kyllä se nyt pistää huolettamaan jos ei kymmeneen tuntiin ole huomannut liikkeitä!

Kotiinlähtövaatteiden kanssa olen kans vähän pihalla, kuten vauvan pukemisessa ylipäätään. Mutta Mymmeliini tuo sun setti kuullostaa ihan järkevältä, luulisi sillä pärjäävän? Pakkasin sairaalakassiin pitkähihaisen bodyn, potkuhousut, sukat, lapaset, villasukat, puuvillamyssyn, paksumman pipon, fleecehaalarin, ja tämä paketti laitetaan kaverilta saatuun toppahaalariin. Kaulahuivi on vielä viimeistelemättä, pitää vähän mittailla synnärillä ja neuloa loppuun... kypärämyssy varuilta mukaan, oli vain kauhean ison näköinen se paketissa tullut :) Kai sen pukemisen sitten oppii kokeilemalla. Ajattelin aluksi kuljetella autossa/vaunuissa ekstrahuopaa mukana, niin voi heittää päälle jos tuntuu kylmältä.
 
Moiiii!
Anteeeksi hiljaiseloni. Olin unohtanut tunnukseni ja en päässyt kirjautumaan.
Meille syntyi 23.12 ihanaakin ihanampi tyttövauva. Synnytys käynnistettiin vähäisen liikkuvuuden vuoksi, vaikka varsinaista hätää ei ollutkaan.
Mieheni oli kovassa flunssassa, joten siskoni tuli mukaan synnytykseen. Oli kyllä tosi positiivinen kokemus. :)
Käynnistämiben tapahtui kalvojen puhkaisulla ja minulle annettiin oksitosiinia.
Rasittavaa oli, kun jouduin makaamaan vaakatasossa 6h, kun vauvan pää ei ollu kiinnittynyt. Vaarana olisi ollut, että napanuora luiskahtaa ulos. tarkkailussa sain kivunlievitystä tens laitteella, joka oli tosi hyvä. Suosittelen :)
Makoilun jälkeen synnytys käynnistyi vauhdilla ja minulla oli tosi kipeitä, tiheään toistuvia, supistuksia. Siinä vaiheessa sain ilokaasua. Onneksi ehdin saada spinaalipuudutuksen, joka yhdessä ilokaasun kanssa auttoi hyvin. aiemmassa synnytyksessä spinaali vei kaikki kivut pois, mitä ei nyt tapahtunut. Terve tyttövauva syntyi klo 22.20. Mitat olivat 3320g ja 52 cm. Viime päivät ovat menneet toipuessa ja tätä oientä ihmetellessä <3 on tämä niin ihana. :) tsemppiä kaikille tulevaan! Heinis ja pikku prinsessa, joka suntyo 38+5.
 
Heippahei face-ryhmästä :D Tulinpa kurkkaan tätäkin ketjua. Siellä on tähän porukkaan syntynyt nyt reilu kymmenen vauvaa, jouluviikolla putkahti seitsemän :love: Tänäänkin on tuloillaan kaks vai jopa kolme? Vois jossain vaiheessa kysellä sieltä ihmisten nimimerkit ja tehdä listan tänne ketkä on synnyttäny.

Mulla on pakattuna kotiintulovaatteiksi body, sukkikset, lappuhaalari, lapaset, villasukat, äpakkauksen villahaalari (joka on tuhottoman iso), kypärälakki ja hattu. Sitten kaukalossa on kaukalopussi.
 
Moi vaan kaikille! Katosinpa täältä sitten pariksi kuukaudeksi :p Tuntui jotenkin että ei täällä kukaan kumminkaan kirjoittele mutta olihan täällä jotkut jaksaneet kirjoitella ja luinkinkin kaikki mun poissaolon aikana kirjoitetut jutut. Nyt on mullakin ihan lomaa vaan ja oikeesti ihan kaikki vauvaan liittyvät asiat vielä tekemättä. Onhan se laskettuaikakin vasta 1.2 että kerkeää vielä. Nyt kutsuu jo sänky ja ärsyttävät levottomat jalat (ihanaa olla raskaana....) mutta täytyy nyt käydä ahkeraan täällä kyttäämässä jos joku vaikka lähtee synnyttämään :)
 
Onnea Heinis tyttövauvasta ja toki kaikille muillekin onnittelut! Sitä melkein sydän pakahtuen luki nuo vauvauutiset<3 Itsekin kun odottaa jo kovasti pienokaisen näkemistä! Sitä, että kaikki on varmasti hyvin ja pääsee pukemaan pikkuista jo hankittuihin vaatteisiin :) ja toki sitä, että tämä raskaus loppuisi.. Ja malttamattomana täällä odottelen, koska Bons mahtaa synnyttää! Jännää :D

Liikelaskenta selkeytyi nyt, kiitos! Eli ihan tervettä järkeä kannattaa senkin kanssa käyttää eikä makoilla monta kertaa päivässä laskemassa.. Joka päivä niitä liikkeitä kuitenkin tulee, välillä jopa niinkin paljon, että sisuskalut saa kyytiä! Silloin sanonkin kaverille, ettei tilan vähyydelle nyt vaan voi mitään, että koita kestää (tai lähinnä itelleni, että koita kestää..) :D

Kyllä sitä alkaa nyt jo jännittämään, miten se synnytys tulee menemään ja koska se tapahtuu (varsinkin kun kuuli nuo vauvauutiset)! Sehän voi tulla koska vaan! Pitää vaan koittaa asennoitua, että se tapahtuu niin monelle muullekin ja siitä selviää kyllä. Eikä se kestä montaa viikkoa :D Olen nimittäin jo alkuraskaudesta lähtien miettinyt, ettei mikään ollut pahempaa kuin viikkoja kestänyt paha olo ja makoilu, kun muuhun ei kyennyt. Synnytys tietty sattuu enempi, muttei kestä viikko tolkulla! Ja ihan sitäkin tulee näin loppumetreillä pohdittua, että millaiseksi se vauva-arki sitten muuttuu.. Nyt on ollut niin helppoa, kun ei ole ollut velvoitteita juuri mihinkään ja on voinut tehdä, mitä haluaa. Toki raskaus on rajoittanut paljon, mutta kuitenkin on ollut "vapaa". Ehkä se luonto järjestää senkin, ettei tällaisia enää pohdi vauvan saavuttua ja tuleepahan ainakin tekemistä näihin pitkiltä tuntuviin päiviin :D Miehenkin kanssa puhuttiin, että mihin sitä oikein on ryhdytty, kun ei tosiaan ole kokemusta kummallakaan. Mutta siis positiivisin mielin odotetaan tulevaa :)

Oli tosi kiva lukea kuulumisia! Toivottavasti niitä tulee jatkossakin :) Tsemppiä kaikille!

Mymmeliini 37+0
 
Paljon onnea heinis1 ja koko perhe! Ihanaa, olette saaneet viettää ikimuistoisen joulun<3

Oho siinähän on jo aika hyvä kasa vauvoja jos noin moni on ehtinyt synnyttää. Onnea kaikille tasapuolisesti!! Jos joku faceryhmässä-olevista viitsii listaa tehdä, niin päivittelen aloituspostiin onnekkaat. Synnytyskertomuksia olisi kanssa kiva lukea jos joku jaksaa jakaa sitten ajallaan. Ymmärrän kyllä, että kaikilla on siinä vaiheessa paljon tärkeämpääkin mielessä :D

Kävin aamulla neuvolassa ja vauva oli laskeutunut ja kiinnittynyt. Tapahtuikohan tämä tässä kuluneen vuorokauden aikana, koska ai sa*tana että tuntuu erilaiselta, huomaa nyt pystyasennossa ollessa kuinka joku siellä haarojen välissä tosiaan pönkää. Aion olla hissukseen iltaan asti ja kun kaupungintalon ilotulitukset on käyty katsastamassa, niin saa mun puolesta tulla vaikka heti siihen perään :giggle: Jos ei ala kuulua, niin käynnistetään mahdollisesti maanantaina 11.1.

Bons ja Pikku-Possu 40+4
 
Hyvää uutta vuotta 2016!

Täällä mentiin nukkumaan kylläkin jo ennen vuoden vaihtumista eikä enää tarvitse jännittää, tuleeko joulukuun lapsi, koska kyydissä on vielä!

Nyt tämä voisikin sitten alkaa syntymään, koska olo alkaa olla tukala etenkin iltaisin. Välillä on hankalaa hengittää eikä mikään asento tunnu hyvältä, kun vauveli punkee itseään niin paljon. Hyvä, että antaa elonmerkkejä, mutta joskus tekee ihan kipeää, kun tulee iskuja alas ja ylös ja muuta punkemista. Tuota kiinnittymistäkin oon miettinyt, kun tuota punkemista on alkanut tuntumaan nyt enempi tuolla alhaalla eikä ole mukavaa.. Varsinkin jos satun istumaan autossa enkä saa suoristettua itteäni ja tyyppi alkaa punkemaan! :/ Helpottuiko Bonsin olo?

Tämän lisäksi nyt muutamana päivänä on alkanut olla sellaista kuukautiskipujen tuntuista jomotusta alavatsassa, liekö nämä niitä liitoskipuja vai enteilisköhän lähenevää synnytystä (mun tuurilla mennään kuitenkin reippaasti yliajalle ja la:kin on vasta 20.1.)..? Nukkumisasennon löytäminen on myös hankalaa, kun selkälihakset jumiutuu aputyynyistä huolimatta ja sitten on tuota juilintaa.. Sitä miettii, että kauankos tätä vielä kestää ja meneekö pahemmaksi! Kohtalotovereita? Maanantaina on onneksi neuvola ja voi sielläkin kysellä.

Mymmeliini 37+2
 
Bonsille onnea vauvan kiinnittymisestä :) Enteilee varmaan hyvää vaikka ikävältä tuntuiskin. Ite en muista ekalla kerralla edes huomanneeni mitään muutosta mutta tämän nykyisen kyytiläisen pitäis edelleen olla "väärinpäin" ja sen takia myös kiinnittymätön. Maanantaina taas neuvola ja silloin viikkoja tasan 36 ja jos ei ole raivotarjonnassa niin aletaan miettimään mahdollista kääntämistä. Esikkokin oli aika "myöhään" perätilassa mutta oli sitten kääntynyt tarkastukseen mennessä. Tällä kertaa on ollut myös jonkun verran kovaan yskimiseen liittyvään housuihin lirahtamista kun ekalla kerralla ei ollut mitään sellaista. On vissiin paikat vähän löysemmät nykyään :p Toivon että poika tulisi aikaisin ja meinaankin alkaa oikeen häätämään häntä ulos kun pääsen lähemmäs laskettua aikaa. ei nyt tietty mitään väkisin mutta kiva olisi ennemmin kuin myöhemmin. Tuon 2,5 v. esikoisen kanssa on niin raskasta olla raskaana. On kuitenkin vielä niin pieni että nostellakin joutuu ja pukemaan yms. mutta ei kuitenkaan niin pieni että painaisi vähän. Jännittää jo että miten se sitten sujuu kun hän ei yhtäkkiä olekaan enää meidän pieni vauva. Onneksi sai joululahjaksi babyborn nuken vaippoineen kaikkineen päivineen ja voi sitten sitä hoitaa samalla kun minä hoidan vauvaa. Mietin muuten että voisin ehkä laittaa tänne esikoisen synnytyskertomuksen jos jotakuta kiinnostaa?

Mymmeliinille vielä jaksamista olojen kanssa. Kuulostaa jo melko tukalalta :/
 
Toivotaan Jäämaanasukki, että vauveli kääntyy itsestään oikein päin!

Mitenkäs muuten sitä vauvaa voisi kotikonstein "häätää" ulos? :D Munkin olo taas helpotti (ihme juttu, kun niin vaihtelee?!). Eilen en tehnyt kovin paljon asioita niin ei ollut särkyjäkään, vaikka liikuttiinkin paikasta toiseen. Kai mä sitten kipeydyn kotitöistä :D Lisäksi keksin, että pystyn nukkumaan puolittain istuvassa asennossa niin ei ole käynyt selkäänkään niin pahasti.. Mutta heille kyllä kaikki sympatiat, joilla on tämän raskauden lisäksi hoidettavanaan pienempiä lapsia - varsinkin, jos olo on jo tukala. Itse pääsee aika helpolla, kun on eka tulossa ja voi tehdä vaan sitä, mitä jaksaa ja pystyy.

Mä voisin ainakin lueskella synnytysjuttuja :) Jokohan se Bons aloitti synnytysurakan..?

Mymmeliini 37+4
 
Aloitin hyvinkin! Meille syntyi eilen iltapäivällä potra tyttövauva. Ensimmäinen supistus viideltä aamulla ja 10h kuluttua tyttö rääkäisi, eli melko nopeaa toimintaa ekakertalaiselle. Nyt ollaan kolmistaan perhehuoneessa keskiviikkoon asti, silloin toivonmukaan kotiin. Päivittelen tarkemmin kun pääsen koneen eteen. On tää työlästä ja väsyttää, mutta niin ihanaa :)

Bons & Pikku-Possu ~23h
 
Ihanaa Bons ja oikein paljon onnea pienestä tytöstä!! Tollaista nopeaa toimintaa minäkin toivon :D

Mulla oli tänään neuvola, kaikki ok ja sanoi vauvan kiinnittyneen jo lantioon. Enpä sitä ole kyllä tuntenut.. Eikä ole synnytystuntemuksiakaan eli saan varmaan aika rauhassa odotella laskettua aikaa. Se joku bakteerinäyte todettiin positiiviseksi eli hieman pohdituttaa tulevassa synnytyksessä. Ainakin toive siitä, ettei tippaa laitettaisi käteen, on nyt turha, kun pitää se suonensisäinen antibiootti laittaa. Mutta vauvan terveys tietysti on etusijalla!

Mymmeliini 37+5
 
Eihän se bakteeri ole äidille vaaraksi, mutta vastasyntyneelle on, jos pääsee tarttumaan :/ Mutta ilmeisesti tartunta on harvinaisempaa, kun se antibiootti suojaa. Terkkari ainakin sanoi, ettei tarvitse olla siitä huolissaan. Sanoi vaan, että pitää muistaa mainita, kun soittaa sairaalaan synnytyksen alkamisesta ja etenkin, jos vedet menee. Sitten on ilmeisesti pian laitettava se tippa. Eli todennäköisesti ottavat sairaalaan sisälle hyvissä ajoin, kun synnytys alkaa, että se antibiootti ehtii.
 
Voi ONNEA Bons terveestä tytöstä! Sulla on kyllä mennyt kivan sutjakaasti ja vielä päiväsaikaan :)

Mä lupailin esikon synnytyskertomusta parin vuoden takaa. Se on vähän epätieteellisesti kirjoitettu kun se on mun blogista mutta ehkä joku siitä saa jotain irti.

"Tuntuu jotenkin ihan utopistiselta nyt koko raskaus. Olinko muka ihan oikeesti raskaana 9 kk, kantelin isoa mahaa mukanani ja tunsin vauvan potkut ja hikan ja ja ja? Ja en millään voi uskoa että olen oikeasti synnyttänyt. Tapahtuiko se edes? Mutta kai se kaikki tapahtui kun tuossa tuo pikkunen tuhisee sängyssään. Tavallaan on ikävä raskaana oloa, sitä odotuksen ja innostuksen tunnetta. Kaikki oli niin uutta ja jännää ja HELPPOA. Alkuraskauden pahoinvoinnin jälkeen olo vain parani loppua kohden enkä missään vaiheessa saanut mitään elämää suuresti haittaavia vaivoja. Eikä mistään oikeastaan tarvinut edes murehtia kun neuvolassa pitivät niin hyvää huolta meistä. Ja sitten piti mennä synnyttämään.

Olen sanonut monelle että meni ihan niin kuin telkkarissa. Tiedättehän, niissä sarjoissa missä on kuvattu oikeita synnytyksiä. Olin ajatellut että olen ihan pro ja hoidan homman kotiin kuin ammattilainen ilman mitään kivunlievityksiä. Meinasin että saavun sairaalaan jo tosi pitkälle edenneenä eivätkä supistukset nyt niin kamalalta tuntuisi kun hengittelee vaan altaassa lilluen jne.

Noo... ei se ihan niin mennytkään kun se supistuskipu olikin paljon pahempaa kuin olin osannut kuvitella (tai erilaista ainakin) ja päädyinkin ottamaan epiduraalin heti sairaalaan päästyämme. Olin jo onneksi 5 cm auki kun saavuttiin sairaalaan noin viiden aikaan aamulla (säännölliset supistukset alkoi joskus klo. 23:00) ihan helvetillisen tunnin automatkan jälkeen. Oli siis tosi tosi vaikeaa kestää supistuksia enää siinä vaiheessa. Sen jälkeen oli vielä edessä paljon odottelua, käyriä, neuloja ja tuskaa kunnes vihdoin seitsemän aikaan epiduraali alkoi vaikuttamaan. Se olikin taivas sen tunnin ajan ennen kuin aloin tuntemaan ponnistamisen tarvetta. Olin vasta 7 cm auki siinä vaiheessa ja meni vielä pari tuntia että olin täydet 10 cm auki ja sain alkaa ponnistamaan. Loput 5 cm olisi ehkä auennut nopeammin jos olisin jatkanut seisoskelua ja kävelyä niin kuin olin tehnyt ensimmäiset 5 cm mutta turha jossitella enää :) Se tunne kun tuntuu että on pakko ponnistaa muttei vielä saa ja tarttis olla vielä rentona että vauva pääsee laskeutumaan niin huh huh. En tiiä kumpi oli hankalampaa, ne supistukset vai se ponnistustarve.

Ponnistusvaiheen alkaessa epiduraali ei enää vaikuttanut eikä sitä annettu kertaakaan lisää sen yhden annoksen jälkeen. Mitään muita lääkkeitä en saanut enkä tarvinutkaan. Ja sitten sitä väkerrettiin ulos pieni ikuisuus. Homma kesti 1 h 20 minuuttia ja luojan kiitos en tiennyt ponnistamista aloittaessa että miten kauan siinä tuleekaan menemään. Olinhan siis myöskin suunnitellut ettei ponnistamiseen mene kuin noin 20 minuuttia. Ihmettelen vaan millaset käytävät niillä naisilla on siellä lantiossa, jotka ponnistaa lapsen ulos muutamalla työnnöllä... Mur mur mur... Olin jo monta kertaa luovuttamassa mielessäni ja pohdin että saisinkohan vaan keisarinleikkauksen. Tuntui ettei se etene yhtään ja että kätilö vaan huijaa mua kun sanoo että nyt enää näin ja näin vähän jäljellä. Siinä vaiheessa kun mieskin sanoi että pää näkyy ja viimeistään kun tunsin ihan järkyttävää repeämis/venymiskipua siellä alakerrassa tajusin että sehän on oikeesti tulossa ulos sieltä. Niinpä keräsin kaikki voimani ja kivunsietokykyni ja ponnistin sen lapsen piru vie pihalle sieltä.

Ja mikä loistava mahtava helpotuksen ja ihmetyksen tunne siitä seurasikaan! Niin se mun oma lapsi vaan syntyi sieltä, mun ihan omin voimin ulos punnertamana. Sinertävänä, limaisena ja ryppyisenä ja sienimetsältä tuoksahtavana. Täysin kunnossa olevana ja heti pirteästi ulkomaailmaa tutkivana :) Hän kakkasi heti mun päälleni ja vähän joka puolelle muttei siinä vaiheessa mitkään eritteet enää haitanneet mitään :D Olin niin hikinen ja verinen ja ties missä mömmöissä että ihan sama, mun lapsi on nyt synnytetty. Istukan "syntyminen" tuntui epämukavalta mutta sekin oli nopeesti ohi eikä repeämän neulominenkaan yhtään sattunut kun kätilö puudutti paikat niin hyvin. En oo kyllä varma olisinko edes tuntenut mitään tikkien laittoa kun en edes tuntenut sitä puudutusneulaa. Repesin siis vaan vähäsen ja halusinkin niin mieluummin kuin että oltais leikattu välilihaa, minkä paraneminen olis kuulemma kestänyt paljon kauemmin ja sattunut enemmän."
 
Onnea vauvan jo saaneille! :)

Ihana tarina! Oon aivan koukussa synnytyskertomuksiin! Itsellä esikosta samankaltaisuuksia mun tarinassa. Tunnin ajomatka synnärille. 4cm auki. Mut kivuliaiksi koin supparit vasta 7cm kohdalla kun puhkaisivat kalvot. Ponnistus oli pitkä, tosin "vain" 50min. Ja vauvan pää seilas ees taas kunnes repesin ja tunsin lämpimän kirvelyn. Vain 4 pinnallista pikkutikkiä kuulemma, puudutukset ym. ei tosiaan tuntuneet enää miltään! Sanoinkin kursivalle kätilölle anna mennä vaan! Ja siinä se ihme oli sylissä. Pieni rakas, odotettu. Epätodellinen olo oli. Rakkaus ja kiintymys syntyivät pikkuhiljaa. :)
 
Oli kiva lukea noista synnytyksistä, kiitos :) Tai sitten mun ei just pitäis niistä lukea, kun alkoi jännittämään ehkä himpun verran enemmän, etenkin ponnistusvaihe. Miten ihmeessä siitä selviää?? Jotkut sanoo, että se on helpoin osuus, toiset taas että se on ihan hirveetä.. No aika näyttää sitten, millaista se on! :/ Aika uskomattomalta tuntuu myös se, että ollaan jo niin loppusuoralla :)

Mymmeliini 38+0
 
Juu moni sanoo et oli ihanaa kun "pysty ite vihdoin auttaa ponnistamalla" ni se kipukin unohtu. Mulla tota ponnistustarvetta ei koskaan tullu ja taisin vähän liian aikasin ruvetakin kun halusin vaan vauvan ulos. :D mutta vaikka itse olin kipeimmilläni ponnistaessa niin oikeasti siinä kohtaa kellon-, ajan- ja paikantaju on nii hämärissä etten varsinaisesti tilannetta tarkkaan muista. Naisen hormonit auttaa ihan varmasti tuon läpi! Ovat kautta aikojen auttaneet! Ja lisäksi nykyisin on tukihenkilöitä ja ammattilaisia paikanpäällä. Ei huolta! :)

Olen päivälevolla, kyllä tää kyljen kääntäminen muistuttaa jotain ryhävalaan liikehdintää jo. Apua X)
 
Pitää vaan ottaa vastaan se, mitä tulee. Eipä siinä muu auta :) ja eniten kyllä odottaa sitä hetkeä, kun näkee pikkuisen ja jännittää sitä, että onhan hän varmasti terve ja kunnossa. Sitten voi huokaista, jos kaikki on hyvin.

Jep, toi kyljen kääntäminen on kyllä urakka! Öisinkin, kun ramppaa vessassa ja kääntelee kylkeä paikkojen puutuessa ja aina näiden jälkeen asettelee itsensä taas niiden miljoonien tyynyjen väliin.... Ei oo helppoa olla raskaana :D
 
Meillä otti asiat vähän takapakkia.. Käytiin tänään tarkistuttamassa sydänkäyrillä kyytiläistä, kun oli tänään niin "hiljaista". No tyyppi voi hyvin ja kaikki on ok, mutta ultratessa lääkäri huomasi vauvan olevan perätilassa! Ja just maanantaina neuvolan terkkari sanoi vauvelin pään olevan jo hyvin kiinni lantiossa! Nyt sitten viikon päästä uusi ultraus ja katotaan, miten päin tyyppi siellä on. Tänään lääkäri ei voinut kääntääkään, koska kyytiläinen on siihen liian hoikka. Tätäkin ihmettelin ja säikähdin, koska kaikki mitat on koko raskauden ajan olleet normaaleja ja keskikäyrillä. Tästäkin lääkäri kyllä sanoi, että vauveli on ihan normaali kuitenkin eikä mikään ole vialla, koska jotkut vaan syntyy pienempinä ja vauvan asentokin voi vaikuttaa mittaustulokseen.

Mutta nyt huolettaa, että kääntyykö kyytiläinen itsestään, onnistuuko kääntäminen tai voiko ylipäätään kääntää ja mitäs sitten, jos ei käänny, sektio vai alatiesynnytys??! Ja sekin alkoi pelottamaan, että jos lapsivedet nyt menee, täytyy lähteä ambulanssilla sairaalaan :( pelottaa, että huomaanko vesien menoa tms. Tällaisen lisäahdistuksen tässä nyt vielä halusikin! :(

No ainoa hyvä puoli tässä on ehkä se, että käytiin sairaalassa ja saatiin tietää, ettei siellä ollakaan oikein päin. Ehtii vähän käsitellä asiaa eikä olla tietämättömiä ja osataan toimia oikein, jos synnytys käynnistyisikin jo.. Ahdistaa!

Mymmeliini 38+1
 

Yhteistyössä