Huomenta Mammat!
Täällä on alkanut näiden sokereiden mittailujen myötä aamuvirkun elämä. Pakko herätä syömään kuuden ja seitsemän välissä ettei aamusokerit nouse liikaa. Muutenkin mennyt aika hinkkaamiseksi tuon syömisen kanssa, mutta oonpahan saanut selville, että miten saan ruokavaliolla- ja rytmillä arvot pysymään kurissa. Toivottavasti lääkärit ja terkat ja kätilöt on mun kanssa samaa mieltä
Joskin on tässä sen verran tullut noita arvojen ylityksiä tätä analyysiä tehdessä, että edessä on äitiyspolilähete vähintään ja mahdollisesti käyntikin. Mutta sen näkee sitten ensi viikon keskiviikkona, että mitä terkka kommentoi arvoihin.
Paino on tehnyt jännittävän täyskäännöksen tämän viikon aikana. Maanantainahan meillä oli siis neuvola ja tän uuden syömisen vuoksi multa on maanantain jälkeen
pudonnut painoa 2 kiloa. Siis neljässä päivässä. Ja syön kuitenkin paljon sitä ihan perusruokaa. Onneks mulla on kaikki syömäni ruoat merkattuna ylös, niin voi sitten arvioida sitäkin jonkun ihmisen kanssa, että pitäisikö syödä enemmän vai not.
Lyydia Onpas kurjaa, että äippäpolikäynti oli noin huono
Toivottavasti supistukset pysyy annetuilla ohjeilla kurissa ja sit näytät niille närhen munat, jos ei meinaa asettua. Yksiön vuokra-aikaa on kuitenkin jäljellä vielä runsaasti...
Hätäkastelappu Tampereen seudulla sai tosiaan sellaisen sähköisen esitietolapun täytettäväksi jo hyvinkin alkuvaiheessa ja siihen ois voinu laittaa ne "hätäkastenimet", mutta eihän me sitten tajuttu, että se lähtetään jo heti siinä kela-neuvolan yhteydessä, niin meillä on siellä nyt NIIIIIN perustiedot kuin olla jo voi. Mutta hätäkastenimen voi onneksi ehkä kertoa sitten siellä paikan päälläkin. Onneksi tajusin siihen aluksi jo kirjoittaa toiveet henkilö(i)stä, jotka tulee mukaan synnytykseen. Jos mies ei pääse, niin äitini tulee ja ois saattanu vähän harmittaa, jos äitiä ei ois päästetty mukaan ihan vaan siks, että kukaan ei kertonu meille, että se lappu lähetetään het niin alussa.
Tellu Po kyseli joskus, että millä ohjeella teen haalaria ja muistin vasta nyt, että en ole siis vielä vastannut kysymykseen. Pahoittelut! Se on tää raskaana olevan naisen pää.. Mutta siis teen sillä Dropsin Ranglanhaalarin ohjeella, jota muistaakseni ainakin Amalia oli käyttänyt. Ihanan yksinkertainen ja kaunis. Teen siitä nyt käytännössä kotiintulovaatetta, koska hieman riskaabelisti tein sen 50/56-senttiseksi. Eli vähän normaalia isompikin vauva mahtuu siihen, mutta jos syntyy yli 50 senttisenä ja ottaa isänsä kasvutahdin alkuun, niin ei mahdu enää kuukauden päästä
Mutta se on niin tautisen suloinen kun se on niin pieni kooltaan :heart:
Kutomuksista muuten Miehen mummi oli tehnyt (joskus aiemmin?) sellaisen villapeiton isoäidinneliöistä ja se oli aivan ihana :heart: Sitä ei oo ehkä tehty juur tämä vauva mielessä, tai näin ymmärsin, mutta siinä oli juuri niitä värejä, joita olin itse pohtinut. Eli säästyn nyt siltä peiton tekemiseltäkin
Kiitos isomummi! Seuraaviin omiin proggiksiin täytyy nyt hetki käyttää pohdintaa. Luulen, että teen isomman haalarin tähän perään, mutta vähän eri näköisen kuin tuo nyt työn alla oleva. Sen teen sitten äidiltäni saatavista
luonnonväreillä värjätyistä villalangoista. Ne on aivan ihania! Suorastaan herkullisia ne murretut sävyt.
Anteeks, mutta on pakko hehkuttaa :ashamed:
Olot on täällä ihan huippuhyvät. Ei kivistä, ei kolota, ei supista, ei närästä, ei satu issiakseen, ei oo nukahtamisvaikeuksia, en herää yöllä, eikä muutenkaan oo mitään pieniä tai suuriakaan ongelmia. Tuntuu, että vauva tietää, että äitillä on paljon tehtävää ja siksi se jättää kiusaamisen myöhemmäksi, koska nyt on NIIIIIN paljon töissä hommia, että esim saikku olisi hmmmm..sanotaan vaikka katastrofi. Neljän viikon päästä kun kaikki asiat on paketissa ja alkaa vuoden lopetellu, niin alkaa varmaan sitten ne pienet ja suuretkin ongelmat
Ja lisäksi vaavi liikkuu ihan hurjasti joka päivä ja isikin saa nyt tuntea joka ilta potkuja. Eilen se oikein hätkähti, kun tuli oikein kunnon monotus suoraan käteen.
Mutta nyt taidan siirtyä purkamaan muuttotavaroitani ja sitten mennään kirpparille.
Eilen siis loppui kahden asunnon eläminen. Ja se lisää entisestään tätä hyvää fiilistä. Nyt on luvassa junamatkoja vähän enemmän, mutta ei haittaa
Ihanaa viikonloppua mammat!!
Anskutin ja Syllikki 28 (POKSPOKS!)
