Tammisaaressa synnyttäneet; kokemuksia kaivataan.
- Viestiketjun aloittaja Faerie
- Ensimmäinen viesti
:wave: Täällä yksi ja taas mennään pikapuoliin.
Synnytin tuon esikoisen -04 Tammisaaressa. Aivan ihania hoitajat olivat silloin, kuten ne naislääkärit mitkä sain. Heille paljon :flower: :flower: .
Akupunktiota sain kivunlievitykseen, maidon nostattamiseen rintoihin ja johonkin vielä en muista. Jalkahierontaakin ehtivät tekemään. Mammateetä juottivat litramäärin =) . Toiveet kuuntelivat erittäin hyvin, joten minulla ei ole kuin postitiivista sanomista Tammisaaresta. Tosin sinä yönä sain luksuskohtelua kun olin ainut synnyttäjä silloin. Tuttavani on olleet siellä ammeessa, itse en sinne päässyt kun minut käynnistettiin ja kanyyli oli selässä. Sain olla rauhassa kuten toivoinkin välillä kävivät kurklkimassa onko kaikki OK. Lääkärikin tuli yöllä nopeasti hälytyksestä.
Tässä raskaudessa he ovat hoitaneet erittäin hyvin myös minua. Juuri eilen olin vielä tsekattavana ettei ole raskausmyrkytystä. Eilen näytti olevan vilkasta synnärillä, mutta hyvin he minutkin siinä synnyttäjien välissä hoisivat ja kuuntelivat. Mulla oli oikein mielyttävä nuori naislääkäri tutkimassa.
Niin tuo Tammisaari on mun lähisynnytyssairaala matkaa n. 30 km. Suosittelen lämpimästi. Oli varmaan paljon kaikkea muutakin mutten nyt tähän hätään keksi mitä pitikään kehua.
Synnytin tuon esikoisen -04 Tammisaaressa. Aivan ihania hoitajat olivat silloin, kuten ne naislääkärit mitkä sain. Heille paljon :flower: :flower: .
Akupunktiota sain kivunlievitykseen, maidon nostattamiseen rintoihin ja johonkin vielä en muista. Jalkahierontaakin ehtivät tekemään. Mammateetä juottivat litramäärin =) . Toiveet kuuntelivat erittäin hyvin, joten minulla ei ole kuin postitiivista sanomista Tammisaaresta. Tosin sinä yönä sain luksuskohtelua kun olin ainut synnyttäjä silloin. Tuttavani on olleet siellä ammeessa, itse en sinne päässyt kun minut käynnistettiin ja kanyyli oli selässä. Sain olla rauhassa kuten toivoinkin välillä kävivät kurklkimassa onko kaikki OK. Lääkärikin tuli yöllä nopeasti hälytyksestä.
Tässä raskaudessa he ovat hoitaneet erittäin hyvin myös minua. Juuri eilen olin vielä tsekattavana ettei ole raskausmyrkytystä. Eilen näytti olevan vilkasta synnärillä, mutta hyvin he minutkin siinä synnyttäjien välissä hoisivat ja kuuntelivat. Mulla oli oikein mielyttävä nuori naislääkäri tutkimassa.
Niin tuo Tammisaari on mun lähisynnytyssairaala matkaa n. 30 km. Suosittelen lämpimästi. Oli varmaan paljon kaikkea muutakin mutten nyt tähän hätään keksi mitä pitikään kehua.
Kiitos viivin vastauksestasi! Heidän nettisivujen perusteella sain hyvin positiivisen mielikuvan 
Olisin halunnut tuon kakkosen käydä synnyttämässä siellä, mutta kun esikko oli silloin vasta 2v, niin en raaskinut lähteä tuota lähisairaalaa (Lohja) kauemmas.
Nyt likat on jo niin isoja, että voisin mennäkin. Ja kun tää olis se viimeinen mahdollisuus kokea synnytys siellä.. Sitten lapsiluku on täynnä.
Olisin halunnut tuon kakkosen käydä synnyttämässä siellä, mutta kun esikko oli silloin vasta 2v, niin en raaskinut lähteä tuota lähisairaalaa (Lohja) kauemmas.
Nyt likat on jo niin isoja, että voisin mennäkin. Ja kun tää olis se viimeinen mahdollisuus kokea synnytys siellä.. Sitten lapsiluku on täynnä.
Itse kävin marraskuussa 06 ja ihana paikka! :flower: Kävin yliaikaisuuskontrollissa kun 10 päivää yli LA. Tuolloin kysyivät haluanko kokeilla homeopaattisia lääkkeitä ja... (...nyt katos sana päästä!... Ei akupunktiota vaan semmosta hierontaa jalan tiettyihin pisteisiin). Kokeilin ja synnytys alkoi seuraavana aamuyönä (oliko aika muutenkin vai auttoiko joku noista, en tiedä).
Kaikki ihmiset olivat äärettömän mukavia vaikka itellä oli vähän huonoa tuuria mukana. Synnytys kesti tosi pitkään (osan ajasta olin suihkussa, osan lilluttelin ammeessa) ja pyysin epiduraalia tosi myöhään. Päivystävä anestesialääkäri lähti ajamaan sairaalalle, mutta tuolloin oli se vuoden eka lumimyrsky ja hän jäi jonkun aurausauton taakse eikä päässyt ohi. Jouduin odottelemaan epiduraalia lähes tunnin.
Lisäksi synnyttämässä oli samaan aikaan 3 ihmistä ja nyt oli toinen kätilöistä sairaslomalla... Jouduin odottamaan epiduraalin lisäsaantia taas lähes tunnin, koska kätilö oli toisen naisen kanssa ponnistusvaiheessa eikä voinut antaa ainetta lisää.
Näitä en kuitenkaan laske sairaalan viaksi vaan tyypilliseksi minun tuuriksi... Silloin ei kyllä naurattanut ja kävinkin ponnistusvaiheessa aika vakavan keskustelun siitä, etten jaksa ponnistaa ja halusin keisarinleikkauksen. Päätimme kuitenkin kokeilla ponnistusta vahvasti puudutettuna, josta ei lopulta tullut mitään ja lapsi autettiin maailmaan imukupilla.
Kätilöt ja koko henkilökunta oli kuitenkin mielestäni erittäin mukavaa ja varsinkin synnytyksen läpikäyminen jälkikäteen käytiin erittäin hyvin ja minulle ei jäänyt mitään kammoja asian suhteen.
Ponnistusvaiheen kätilöä silminnähden harmitti (ja hän sanoikin sen suoraan), että synnytykseni kulku meni näin ja pahoitteli, ettei voinut olla luonani jo aiemmin. :/ Tuona iltana synnytyslääkäri joutui hoitamaan yhden synnytyksistä, joka oli hänen ensimmäisensä.
Alkuun Tammisaari saatta vaikuttaa ehkä vähän "vanhemmalta" ja "rapistuneemmalta", mutta itseä tämä kodinomaisuus ei haitannut lainkaan. Ei ollut niin sairaala-sairaalan näköinen. Meille ei riittänyt perhehuonetta, mutta saimme kolmen hengen huoneen käyttöömme. Meillä siis miehen kanssa omat sängyt ja vauva nukkui "kärryssään" meidän välissä.
Menen uudestaan seuraavankin kanssa, jos raskaus etenee normaalisti (nyt RV21 ja tähän asti kaikki ok) ja synnytys käynnistyy normaalisti. Itse asumme Espoossa eli matkaa menee vajaa tunti. Ajattelin, että lähteehän ihmiset synnyttämään tuolla maaseudullakin vaikka matkaa saattaa olla parikin tuntia ja silti kerkeevät ihan hyvin.
Itelle ei kyllä kiire tullut.. Supistukset alkoivat säännöllisenä 05 aamulla, sairaalaan mentiin n.11 päivällä ja vauva tuli lopulta maailmaan 4.47 seuraavana aamuna...
Suosittelen. :heart:
Kaikki ihmiset olivat äärettömän mukavia vaikka itellä oli vähän huonoa tuuria mukana. Synnytys kesti tosi pitkään (osan ajasta olin suihkussa, osan lilluttelin ammeessa) ja pyysin epiduraalia tosi myöhään. Päivystävä anestesialääkäri lähti ajamaan sairaalalle, mutta tuolloin oli se vuoden eka lumimyrsky ja hän jäi jonkun aurausauton taakse eikä päässyt ohi. Jouduin odottelemaan epiduraalia lähes tunnin.
Lisäksi synnyttämässä oli samaan aikaan 3 ihmistä ja nyt oli toinen kätilöistä sairaslomalla... Jouduin odottamaan epiduraalin lisäsaantia taas lähes tunnin, koska kätilö oli toisen naisen kanssa ponnistusvaiheessa eikä voinut antaa ainetta lisää.
Näitä en kuitenkaan laske sairaalan viaksi vaan tyypilliseksi minun tuuriksi...
Silloin ei kyllä naurattanut ja kävinkin ponnistusvaiheessa aika vakavan keskustelun siitä, etten jaksa ponnistaa ja halusin keisarinleikkauksen. Päätimme kuitenkin kokeilla ponnistusta vahvasti puudutettuna, josta ei lopulta tullut mitään ja lapsi autettiin maailmaan imukupilla.Kätilöt ja koko henkilökunta oli kuitenkin mielestäni erittäin mukavaa ja varsinkin synnytyksen läpikäyminen jälkikäteen käytiin erittäin hyvin ja minulle ei jäänyt mitään kammoja asian suhteen.
Ponnistusvaiheen kätilöä silminnähden harmitti (ja hän sanoikin sen suoraan), että synnytykseni kulku meni näin ja pahoitteli, ettei voinut olla luonani jo aiemmin. :/ Tuona iltana synnytyslääkäri joutui hoitamaan yhden synnytyksistä, joka oli hänen ensimmäisensä.
Alkuun Tammisaari saatta vaikuttaa ehkä vähän "vanhemmalta" ja "rapistuneemmalta", mutta itseä tämä kodinomaisuus ei haitannut lainkaan. Ei ollut niin sairaala-sairaalan näköinen. Meille ei riittänyt perhehuonetta, mutta saimme kolmen hengen huoneen käyttöömme. Meillä siis miehen kanssa omat sängyt ja vauva nukkui "kärryssään" meidän välissä.
Menen uudestaan seuraavankin kanssa, jos raskaus etenee normaalisti (nyt RV21 ja tähän asti kaikki ok) ja synnytys käynnistyy normaalisti. Itse asumme Espoossa eli matkaa menee vajaa tunti. Ajattelin, että lähteehän ihmiset synnyttämään tuolla maaseudullakin vaikka matkaa saattaa olla parikin tuntia ja silti kerkeevät ihan hyvin.
Itelle ei kyllä kiire tullut..
Supistukset alkoivat säännöllisenä 05 aamulla, sairaalaan mentiin n.11 päivällä ja vauva tuli lopulta maailmaan 4.47 seuraavana aamuna... Suosittelen. :heart:
Kiitos sullekin Villapeitto
Tarkoitit varmaan vyöhyketerapiaa sillä hieronnalla?
Juuri sen kodinomaisuuden ja vaihtoehtoisten kivunlievitysten takia Tammisaari kiinnostaa eniten.
Lohjallakin on toki ihana henkilökunta, mutta haluaisin kokeilla erilaista tällä kertaa. Ehkäpä jopa vesisynnytystä
Tarkoitit varmaan vyöhyketerapiaa sillä hieronnalla?
Juuri sen kodinomaisuuden ja vaihtoehtoisten kivunlievitysten takia Tammisaari kiinnostaa eniten.
Lohjallakin on toki ihana henkilökunta, mutta haluaisin kokeilla erilaista tällä kertaa. Ehkäpä jopa vesisynnytystä
No vyöhyketerapiaa just. Tätä tää raskaus teettää. ÄO laskee kun lehmän häntä. Imetyksen aikana tilanne pahenee entisestään...
hep!
kävin synnyttämässä esikoiseni tammisaaressa,vuosi 05.
sairaalaan olen oikein tyytyväinen,ja hoitoon.
anoppi yritti viimeiseen asti saada lohjalle,että lapsi syntyisi siellä missä isänsäkin,mutta onneksi pidin pääni.
me lähdettiin täältä nummelan seuduilta,matkaa kertyi vähän mutta ei meillä kiire ollutkaan,niin hitaasti eteni.
mua häiritseviä tekijöitä silloin oli,että kun ei pitkän matkn takia oltu käyty tutustumassa,niin ei tiedetty paikasta sellaisia asioita kuten miten ruokailu pelaa,eikä sitä meille kukaan selittänyt,eikä kysyttykkään,kun eka ateria tuotiin huoneeseen.eli harmitti kun olettivat että tiedetään homman nimi,mä tosin en ruokaa ehtinyt miettiä,muulloin kun hoitaja sen toi uudestaan lämmitettynä sitten kun käydessään huomas sanoa että mun ruoka siellä oottelee.....mutta toi asia oli siis sellanen että jos ois huuruistaan tajunnu niin ois ilmottanu ja kyselly.
mies siis oli mukana,ja saatiin olla synnytyksen jälkeen kolmistaan sellasessa huoneessa joka oli tarkotettu kolmelle äidille,eli ei perhehuoneeksi.mies joutui ekaksi yöksi pois,mutta saatiin pitää perhe meidän perhehuoneena,kun ei uusia synnyttäjiä tullut.siitä tietty pisteet.
ja ruokaanhan ei meidän isäntä ollu tyytyväinen,valitteli miten ruoka on pahaa,mutta ihme kyllä en vetässy sitä lättyyn siinä vaiheessa kun marmattaa ruuasta,mikä tietty on tehty ajatellen äitejä,jotka imetystä aloitellessaan tarvitsevat monipuolista ruokaa,joka ei myöskään aiheuta vauvalle vatsanväänteitä,eikä äidillekkään! mulle oli aivan sama mitä se ruoka oli,kun vaan olisin ehtinyt syödä! ja kun kasvissyöjä olen,piti miehenkin syödä sitä,ja se tietty lellittynä kakarana ei tykänny jos ruuassa oli esim kukkakaalia.... :headwall: joten tästä ei mitenkään vähennetä sairaalan pisteitä,vaan mun,kun en tajunnu sanoa mihelle että asiat tärkeysjärjestykseen.
se oli outoa,että hoitaja oli siellä pistäny meidän siihen ruokalistaan ite meidän aamupalatoiveet,multa ei ollut kukaan kysynyt.ja siis muahan ei ois haitannu tippakaan,en nirsoile,kunhan saan kasvisruokaa,mutta huvitti kun miehen kohdalle oltiin laitettu puuro,ja se ei ikinä syö puuroa!
mutta tästäkään en vähennä sairaalan pisteitä.
mutta sen kyllä sairaalasta sanon,että kun me lähdettiinkin,meille sanottiin että otat vaan sen lapun,siis syntymätodistuksen siitä muovista sängynpäästä,mutta en nähnyt koko lappua missään...! tie sit oliko sellasta edes sinne ikinä laitettu tahi tehty.
synnytys itessään meni niin kuin olin toivonut,että hoitajat kyllä lukee musta mikä on mulle parasta.suihkussa rentouduin alkuun,mutta kun kivut ylty,en pystyny enää liikkumaan,joten amme jäi kokeilematta,samoin jakkarat ei kiinnostanu yhtään.säkkituolin päälle pisti makoilee,mutta musta se tuntu vaan inhottavalta se liikkuminen.
mutta siis kivunlievityksiä tarjosivat hyvin kun näkivät että kipu lamaannutti mut täysin,enkä oikein osannu ottaa sitä vastaan. eka pistivät sen antennipiikin päähän,mutta ei siitä ollu apua,jälkeenpäin mulla aina välillä iski vihlova särky siihen kohtaan.jotain homeopaattistakin sain suuhun,mutta ei ne enää siinä vaiheessa auttanu.lopulta laitettiin epiduraali,ja se supistuksia lisäävä,kun niin hitaasti mutta kivuliaasti eteni.sitte välissä nukuttiin ja kun herättiin niin alettiinkin jo olee loppusuoralla,mutta ponnistamisen tarvetta mulle ei ikinä tullu.joten ponnistusvaihe oli vaikea,ja siitä sairaalalle pieni miinus,että siinä kohtaa kun iteltä loppui voimat,se kätilö ei oikein osannut kannustaa vaan komensi tosi inhottavasti ja sillä äänensävyllä kuin en olisi tajunnut että lapsi on saatava ulos,ja mä tiesin sen tasan tarkkaan,mutta voimat oli lopussa ja kipu suunnaton,kun ei sitä epiduraliakaan voinu enää antaa.ja siinä vaiheessa mun luona olis pitäny olla yks tosi mukavan olonen lääkäri,mutta kun toisessa salissa synnytettiin just parhaillaan kans,se lääkäri tuli vasta ihan loppuun.ja siis tää että kätilöstä jäi paha maku,johtui siitäkin että se puhui huonosti suomea,joka tietty kuulostaa sit tylyltä vaikka tarkotus ei ollut.mutta kyseinen kätilö oli mulle kauhistus muutenkin,kun pyysin hädissäni sitä katsomaan vauvan punoittavaa napatynkää,se oli vaan että mitä.ei siis ymmärtänyt mun huolta ja esim sanonut että on ok.vaan anto mulle tyhmän olon.imetyksessäkään ei auttanut sitten yhtään,laittoi vauvan johonkin ihme asentoon kun valitin että sen imeminen sattuu ihan tosissaan,sanoi vaan että juu varmaan jos on väärässä asennossa,ei muuta.ja muut kätilöt piti imetysasentoani ihan oikeana,ja antoivat sitte rintakumin ja voidetta aristaviin rinnanpäihin.oli muutenkin aika kylmä ihminen,sai mut itkemään kuukausia synnytyksen jälkeen.mutta tämäkin oli vain henkilökemiaa,ja mun mieli tietty tosi herkkä silloin. eikä kyseinen kätilö käynyt synnytystä läpi mun kanssa jälkikäteen,tosin en ois halunnutkan.mutta tuokaan ei siis sairaalan pisteitä vähentänyt.
ja siellä tykkäsin just siitä kodinomaisuudesta,ja hämyisyydestä,ei joutunut vauva hälinän keskelle.maidonnousun kipuihin antoivat lämpötyynyjä.ja kannustettiin vierihoitoon.musta oli outoa kun tuttava kysyi mun synnytyksen jälkeen,että sainko pitää vierihoidossa,en voinut uskoa että jossain vielä nykypäivänä painostetaan pitämään vauvaa omassa sängyssä irti äidistä,ja vielä viemään yöksi hoitajalle!ihan painostamalla,kun mulle oli niin luonnollista että vauvassa oli ihan kii kokoajan,suihkussakäynti teki jo pahaa,ja kun hoitaja vei levottoman vauvan hyssyttelykävelylle käytävän halki sillä aikaa kun hotkasin kaks edellistä ateriaa kerralla.....
se oli kyllä mielestäni outoa tammisaaren kaltaiselle paikalle,että kotiinlähtötarkastusta tehnyt mieslääkäri oli ihan kylmä vauvan pelokasta huutoa kohtaan,sanoi vaan että hyvä kun sillä on voimaa huutaa,mä olin ihan shokissa siitä miten se "huudatti" mun pientä vauvaa! ja mikä oli kans järkytys,se torvi millä tarkisti kuulon!! sitä kai ei enää onneksi ole,mut miten sillä voi kuulon testata,kun meillä vanhemmillakin jäi korviin soimaan te töräys.....mutta se tosiian saattaa onneksi jo olla poistunut käytäntö,tai jos ei ole niin tämän seuraavaksi syntyvän vauvani kohdalla en ainakaan anna tehdä moista!
meillä siis kans nyt suuntana tammisaari,jos vain ei tule esteitä jotka vaatis jotain naistenklinikkaa,ja jos vaan mahdutaan sinne silloin,kun jos tuo lakko nyt toteutuu niin taitaa olla tammisaareen aikamoinen ruuhka!!
mutta siis tekstini nyt meni ihan sekavaksi puuksiheinäksi,muuta antakaa minullekin anteeksi,raskaus tohjontaa pään!
oikein lämpimästi loppujen lopuksi suosittelen tammisaarta!!!
tarpeeksi kodikas ja silti tarpeeksi sellainen olo että on lääkärien ja laitteiden turvassa jos hätä tulee.
kävin synnyttämässä esikoiseni tammisaaressa,vuosi 05.
sairaalaan olen oikein tyytyväinen,ja hoitoon.
anoppi yritti viimeiseen asti saada lohjalle,että lapsi syntyisi siellä missä isänsäkin,mutta onneksi pidin pääni.
me lähdettiin täältä nummelan seuduilta,matkaa kertyi vähän mutta ei meillä kiire ollutkaan,niin hitaasti eteni.
mua häiritseviä tekijöitä silloin oli,että kun ei pitkän matkn takia oltu käyty tutustumassa,niin ei tiedetty paikasta sellaisia asioita kuten miten ruokailu pelaa,eikä sitä meille kukaan selittänyt,eikä kysyttykkään,kun eka ateria tuotiin huoneeseen.eli harmitti kun olettivat että tiedetään homman nimi,mä tosin en ruokaa ehtinyt miettiä,muulloin kun hoitaja sen toi uudestaan lämmitettynä sitten kun käydessään huomas sanoa että mun ruoka siellä oottelee.....mutta toi asia oli siis sellanen että jos ois huuruistaan tajunnu niin ois ilmottanu ja kyselly.
mies siis oli mukana,ja saatiin olla synnytyksen jälkeen kolmistaan sellasessa huoneessa joka oli tarkotettu kolmelle äidille,eli ei perhehuoneeksi.mies joutui ekaksi yöksi pois,mutta saatiin pitää perhe meidän perhehuoneena,kun ei uusia synnyttäjiä tullut.siitä tietty pisteet.
ja ruokaanhan ei meidän isäntä ollu tyytyväinen,valitteli miten ruoka on pahaa,mutta ihme kyllä en vetässy sitä lättyyn siinä vaiheessa kun marmattaa ruuasta,mikä tietty on tehty ajatellen äitejä,jotka imetystä aloitellessaan tarvitsevat monipuolista ruokaa,joka ei myöskään aiheuta vauvalle vatsanväänteitä,eikä äidillekkään! mulle oli aivan sama mitä se ruoka oli,kun vaan olisin ehtinyt syödä! ja kun kasvissyöjä olen,piti miehenkin syödä sitä,ja se tietty lellittynä kakarana ei tykänny jos ruuassa oli esim kukkakaalia.... :headwall: joten tästä ei mitenkään vähennetä sairaalan pisteitä,vaan mun,kun en tajunnu sanoa mihelle että asiat tärkeysjärjestykseen.
se oli outoa,että hoitaja oli siellä pistäny meidän siihen ruokalistaan ite meidän aamupalatoiveet,multa ei ollut kukaan kysynyt.ja siis muahan ei ois haitannu tippakaan,en nirsoile,kunhan saan kasvisruokaa,mutta huvitti kun miehen kohdalle oltiin laitettu puuro,ja se ei ikinä syö puuroa!
mutta tästäkään en vähennä sairaalan pisteitä.
mutta sen kyllä sairaalasta sanon,että kun me lähdettiinkin,meille sanottiin että otat vaan sen lapun,siis syntymätodistuksen siitä muovista sängynpäästä,mutta en nähnyt koko lappua missään...! tie sit oliko sellasta edes sinne ikinä laitettu tahi tehty.
synnytys itessään meni niin kuin olin toivonut,että hoitajat kyllä lukee musta mikä on mulle parasta.suihkussa rentouduin alkuun,mutta kun kivut ylty,en pystyny enää liikkumaan,joten amme jäi kokeilematta,samoin jakkarat ei kiinnostanu yhtään.säkkituolin päälle pisti makoilee,mutta musta se tuntu vaan inhottavalta se liikkuminen.
mutta siis kivunlievityksiä tarjosivat hyvin kun näkivät että kipu lamaannutti mut täysin,enkä oikein osannu ottaa sitä vastaan. eka pistivät sen antennipiikin päähän,mutta ei siitä ollu apua,jälkeenpäin mulla aina välillä iski vihlova särky siihen kohtaan.jotain homeopaattistakin sain suuhun,mutta ei ne enää siinä vaiheessa auttanu.lopulta laitettiin epiduraali,ja se supistuksia lisäävä,kun niin hitaasti mutta kivuliaasti eteni.sitte välissä nukuttiin ja kun herättiin niin alettiinkin jo olee loppusuoralla,mutta ponnistamisen tarvetta mulle ei ikinä tullu.joten ponnistusvaihe oli vaikea,ja siitä sairaalalle pieni miinus,että siinä kohtaa kun iteltä loppui voimat,se kätilö ei oikein osannut kannustaa vaan komensi tosi inhottavasti ja sillä äänensävyllä kuin en olisi tajunnut että lapsi on saatava ulos,ja mä tiesin sen tasan tarkkaan,mutta voimat oli lopussa ja kipu suunnaton,kun ei sitä epiduraliakaan voinu enää antaa.ja siinä vaiheessa mun luona olis pitäny olla yks tosi mukavan olonen lääkäri,mutta kun toisessa salissa synnytettiin just parhaillaan kans,se lääkäri tuli vasta ihan loppuun.ja siis tää että kätilöstä jäi paha maku,johtui siitäkin että se puhui huonosti suomea,joka tietty kuulostaa sit tylyltä vaikka tarkotus ei ollut.mutta kyseinen kätilö oli mulle kauhistus muutenkin,kun pyysin hädissäni sitä katsomaan vauvan punoittavaa napatynkää,se oli vaan että mitä.ei siis ymmärtänyt mun huolta ja esim sanonut että on ok.vaan anto mulle tyhmän olon.imetyksessäkään ei auttanut sitten yhtään,laittoi vauvan johonkin ihme asentoon kun valitin että sen imeminen sattuu ihan tosissaan,sanoi vaan että juu varmaan jos on väärässä asennossa,ei muuta.ja muut kätilöt piti imetysasentoani ihan oikeana,ja antoivat sitte rintakumin ja voidetta aristaviin rinnanpäihin.oli muutenkin aika kylmä ihminen,sai mut itkemään kuukausia synnytyksen jälkeen.mutta tämäkin oli vain henkilökemiaa,ja mun mieli tietty tosi herkkä silloin. eikä kyseinen kätilö käynyt synnytystä läpi mun kanssa jälkikäteen,tosin en ois halunnutkan.mutta tuokaan ei siis sairaalan pisteitä vähentänyt.
ja siellä tykkäsin just siitä kodinomaisuudesta,ja hämyisyydestä,ei joutunut vauva hälinän keskelle.maidonnousun kipuihin antoivat lämpötyynyjä.ja kannustettiin vierihoitoon.musta oli outoa kun tuttava kysyi mun synnytyksen jälkeen,että sainko pitää vierihoidossa,en voinut uskoa että jossain vielä nykypäivänä painostetaan pitämään vauvaa omassa sängyssä irti äidistä,ja vielä viemään yöksi hoitajalle!ihan painostamalla,kun mulle oli niin luonnollista että vauvassa oli ihan kii kokoajan,suihkussakäynti teki jo pahaa,ja kun hoitaja vei levottoman vauvan hyssyttelykävelylle käytävän halki sillä aikaa kun hotkasin kaks edellistä ateriaa kerralla.....
se oli kyllä mielestäni outoa tammisaaren kaltaiselle paikalle,että kotiinlähtötarkastusta tehnyt mieslääkäri oli ihan kylmä vauvan pelokasta huutoa kohtaan,sanoi vaan että hyvä kun sillä on voimaa huutaa,mä olin ihan shokissa siitä miten se "huudatti" mun pientä vauvaa! ja mikä oli kans järkytys,se torvi millä tarkisti kuulon!! sitä kai ei enää onneksi ole,mut miten sillä voi kuulon testata,kun meillä vanhemmillakin jäi korviin soimaan te töräys.....mutta se tosiian saattaa onneksi jo olla poistunut käytäntö,tai jos ei ole niin tämän seuraavaksi syntyvän vauvani kohdalla en ainakaan anna tehdä moista!
meillä siis kans nyt suuntana tammisaari,jos vain ei tule esteitä jotka vaatis jotain naistenklinikkaa,ja jos vaan mahdutaan sinne silloin,kun jos tuo lakko nyt toteutuu niin taitaa olla tammisaareen aikamoinen ruuhka!!
mutta siis tekstini nyt meni ihan sekavaksi puuksiheinäksi,muuta antakaa minullekin anteeksi,raskaus tohjontaa pään!
oikein lämpimästi loppujen lopuksi suosittelen tammisaarta!!!
tarpeeksi kodikas ja silti tarpeeksi sellainen olo että on lääkärien ja laitteiden turvassa jos hätä tulee.
Kyllä meillä ainakin töräytettiin torvella vielä viimekin vuonna. Ei sitä varmasti vauvan kiusaksi tehdä vaan nimenomaan testataan, että varmasti kuulee. Ja ihan tarkoitushan siinä on, että vauva vähän säpsähtää, jolloin myös voidaan todeta, että "heijasteet" toimii (käsien levitys sivuille).
Ja helpommin se jälkitarkastus taitaa mennä, että 5min testataan vaikka vähän itkevää vauvaa, kuin että hommaan menisi tunti ja silti vauvalla aina välillä olisi "hätä" (varsinkin kun on nakuna tarkastuksen ajan, joten ei senkään takia kiva, jos homma kovasti venyy).
Ekan lapsen kanssa aina on vähän "hysteerinen". Muistan itekin, miten kylmä hiki nousi aina otsalle, kun vaihdoin vaatteita tms ja lapsi alkoikin itkemään. Siinä sitten yrittää mahdollisimman nopeasti hoitaa homman, mutta tarpeeksi varovasti nyyttiä käsitellen. Ehkä sitä ottaa rennommin tän seuraavan kanssa vaikka aika nopeasti ton ekankin kanssa rauhottu.
Ja helpommin se jälkitarkastus taitaa mennä, että 5min testataan vaikka vähän itkevää vauvaa, kuin että hommaan menisi tunti ja silti vauvalla aina välillä olisi "hätä" (varsinkin kun on nakuna tarkastuksen ajan, joten ei senkään takia kiva, jos homma kovasti venyy).
Ekan lapsen kanssa aina on vähän "hysteerinen". Muistan itekin, miten kylmä hiki nousi aina otsalle, kun vaihdoin vaatteita tms ja lapsi alkoikin itkemään. Siinä sitten yrittää mahdollisimman nopeasti hoitaa homman, mutta tarpeeksi varovasti nyyttiä käsitellen.
Ehkä sitä ottaa rennommin tän seuraavan kanssa vaikka aika nopeasti ton ekankin kanssa rauhottu. menninkäinen87 Kiitos sullekin, kun kerroit oman kokemuksesi =)
Harmi, että sulla ei sen yhden kätilön kanssa kemiat pelannu. Toivottavasti seuraavalla kerralla menee paremmin.
Luulisi, että jokaisessa sairaalassa osattaisiin suhtautua äiteihin erityisellä herkkyydellä. Etenkin kun kyseessä on ensimmäistä lastaan synnyttävä.
Muistan hyvin, kuinka "pihalla" itse olin esikoisen kanssa. Jouduin silloin Kätilöopistolle, joten paikka oli ihan outo, enkä muutenkaan tiennyt mitä odottaa ja miten hommat siellä toimii. Onneksi mies oli mukana
Toisen kanssa oli jo huomattavasti luottavaisempi olo, vaikkakin hieman erilaiset systeemit oli taas, kun synnytin kakkosen täällä Lohjalla.
Ehkäpä nyt tän kolmannen kanssa menee jo "rutiinilla", vaikka olisikin taas eri synnäri.
Täytyy vaan rohkeasti kysyä, jos ei jotain tiedä.
Voisikohan sinne Tammisaareen mennä tutustumaan etukäteen?
Harmi, että sulla ei sen yhden kätilön kanssa kemiat pelannu. Toivottavasti seuraavalla kerralla menee paremmin.
Luulisi, että jokaisessa sairaalassa osattaisiin suhtautua äiteihin erityisellä herkkyydellä. Etenkin kun kyseessä on ensimmäistä lastaan synnyttävä.
Muistan hyvin, kuinka "pihalla" itse olin esikoisen kanssa. Jouduin silloin Kätilöopistolle, joten paikka oli ihan outo, enkä muutenkaan tiennyt mitä odottaa ja miten hommat siellä toimii. Onneksi mies oli mukana
Toisen kanssa oli jo huomattavasti luottavaisempi olo, vaikkakin hieman erilaiset systeemit oli taas, kun synnytin kakkosen täällä Lohjalla.
Ehkäpä nyt tän kolmannen kanssa menee jo "rutiinilla", vaikka olisikin taas eri synnäri.
Täytyy vaan rohkeasti kysyä, jos ei jotain tiedä.
Voisikohan sinne Tammisaareen mennä tutustumaan etukäteen?
Soita Tammisaareen. Niillä on juu tutustumiskäyntejä. Itsekin oltiin miehen kanssa semmosella viime vuonna. Jorvissakin käytiin tutustumassa (on meijän lähin), mutta Tammisaari tunut kivemmalta.