Kerrostaloasuminen loppuu nyt. Ei enää keskellä yötä seiniään porailevia naapureita eikä ankeaa kerrostalon pihaa. Saan oman pihan ja kasvimaan. Meistä tulee maalaisia
Kiitos ja anteeksi :ashamed:
Kiitos ja anteeksi :ashamed:
Ei nyt ihan korpeen mutta melkein. Pieni maaseutupitäjä missä on esim. ihan luonnollista käydä kylillä asioilla traktorillaOnnea. Kuinka korpeen "pääsette"? Mä asun okt:ssa metsässä. On rauhaa hiljaisuutta ja tilaa niin että ahdistaa. Kaipaan elämää ja ihmisiä ympärilleni. En välttämättä kerrostalon verran, mut edes parjatun lähiön.
oi mäki haluuun!! Kade... Mut mies on niin citylapsi et 10km taajamasta max.Ei nyt ihan korpeen mutta melkein. Pieni maaseutupitäjä missä on esim. ihan luonnollista käydä kylillä asioilla traktorilla
Minä olen taas koko ikäni asunut isossa kaupungissa keskustan tuntumassa joten olen "kyllästynyt" ihmisiin ja hulinaan Mutta voin kyllä kuvitella sinunkin tilanteen.
Päiväkotiin ja kouluun alle 3 km, töihin sivunsa noin vajaat 30, joten työmatkakustannukset kyllä himpun nousevat.Onnea! Onko teillä kohtuulliset matkat töihin, kouluun yms?
Mäkin haaveilin tuollaisesta, oma talo, iso piha ja hevosetkin keittiön ikkunan alle, mutta vietin puoli päivää Kärkölässä ja kummasti piti tunnustaa että pikkupitäjän tytöstä on tullut kaupunkilainen :ashamed:
Tuo on just sopiva etäisyys kaupungista ja sen palveluista.Kattokaa vaan puolen vuoden päästä huudan täällä palstalla että tulen hulluksi maalla Onneksi isompaan kaupunkiin on noin 30 km, ei siis pitkä matka.
Kyllähän kaupungissa asumisessa on puolensa, kaikki palvelut ovat lähellä yms. Itse kuitenkin jossain vaiheessa pysähdyin miettimään mitä haluan lapsilleni tarjota ja kuinka parannan omaa jaksamistani.... Tuntuu että olen viimeiset kaksi vuotta elänyt mielenrauhani "rajoilla", kärsinyt stressistä ja väsynyt työni luomista paineista.Meilläkin varmaan moinen vielä edessä, vaikka periaatteessa olenkin urbaania sorttia.