Tarvitsen apua...syömishäiriö? (toivottavasti jaksatte lukea!)

Ongelmana siis on, että aloitin kesällä laihduttamaan jolloin painoin n.67 kg ja olin saman pituinen eli 169 cm. Nyt olen laihtunut 54 kiloon ja en tiedä voinko lopettaa laihduttamista enää. Olen siis 15v ja oon ollu kiusattu ja syrjitty pienestä lähtien, enkä tiiä miks. Monet kaverit puhuu p*skaa nykyäänkin. Ennen ihmiset jätti yksin, haukku tosi paljon ulkonäköä jne. Kerron lyhyesti paino-ongelmistani:
Olin 8v kun ekan kerran mun ENO sano mulle mun ollessa sen sylissä et "varohan ettei tuo rulla ala kasvamaan" ja samalla otti mun mahan nahasta kiinni vaikka siinä ei ollu yhtään rullaa! Olin ihan lauta sillon. Se jäi ikuisesti kaivertamaan mieleen. Ekan kerran yritin laihduttaa kun olin 10 v. Oli kesä ja kuntoilin hulluna, mutta söin silti (en tajunnu vähentää syömistä) no ei toiminu laihutus. Sama toistu 3 seuraavana kesänä eli 11,12,- ja 13-vuotiaana. Mulla on aina ollu aika kylmät välit vanhempiin, ja vaikea luottaa kehenkään. Ja huom. Tässä välissä minua kerettiin haukkua niin paljon että itkin ja jopa viiltelin vähän. Mummit sano aina "muodokkaaksi" ja "sopivaksi" jne. Ja nykyään kammoan noita sanoja! Kun 7.lk loppu, alotin laihduttamaan (eli 2014 kesä) ja huomasin ruoan vähennyksen auttavan asiaa. No en syönyt paljon ollenkaan, mutta en voinu lopettaa syömistä kokonaan, koska porukat ois tajunnu.söin vaan ruisleipää,vihreää teetä (auttaa muuten kivasti laihtumaan) ja hedelmiä ja kasviksia. Välillä jos söin enemmän tai esim. Pizzaa niin teki mieli tappaa itteni. Ja kun koulut alko viime syksynä, sama jatkui, ja nyt jouluna painoin 55 kg. Tähän väliin sanon että tarkoitus oli tiputtaa 60kiloon, mutta en halunnu lopettaa. Päähän tuli aina ajatus: vielä muutama kilo. No tämä "muutama kilo" ajatus on saanu mut laihtumaan siihen 54 kiloon. Mulle on tulossa lähiaikoina vuosittainen terkkarin tarkastus ja pelkään mitä siellä mulle sanotaan näin isosta painon putoamisesta ?! Ja nyt haluaisin laihduttaa 52 kiloon. Tai 50 kiloon. Asia vaivaa minua! En tiedä mitä tekisin. Välillä on päiviä kun vaan tärisen koska oon syöny n.300 kaloria koko päivänä. Siis on ollu päiviä millon on ollut pyörtyminen lähellä! Vanhemmat on huomannu laihtumisen, mut oon saanu ne siihen uskoon et en laihduta enää ja et syön koulussa lämpimän ruoan ni kotona ei oo enää nälkä. En kyllä syö koulussa... lisäksi harrastan taitoluistelua ja olen koko ikäni nähny laiheliineja halleilla niin oon oppinu ihannoimaan laihaa vartaloa. Kannattaako enää laihduttaa? Miten voin syödä kun tulee huono omatunto jokaisesta syömisestä? Mitä teen?

 

Minä olin teini-iässä samassa tilanteessa ja kärsin syömishäiriöstä yli 8 vuotta, tiedän mitä käyt läpi.
Kuuluin ns. Myöhään kehittyvään ryhmään ja olin pullukka kunnes aloin laihduttaa. Lopulta kävin lenkillä oksentamassa ja itkin miten lihava olin 182cm pitkä ja 59kiloa. Voin huonosti kokoajan.

Mitä siitä jäi?
Sain kilpirauhasen vajaatoiminnan ja sydämen rytmihäiriön.
Pilasin aineenvaihduntani täysin ja sen palauttaminen oli todella pitkä prosessi. Kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa on vain elettävä hautaan asti.

Ihan ekana kehottaisin sinua kertomaan tilanteesta vanhemmillesi tai terveydenhoitajalle. He haluavat varmasti auttaa! Myös tuosta kiusaamisesta kannattaa puhua.
Et jaksa taitoluistella pian enää vaan tarvitsen tasapainoisen ja terveellisen ruokavalion joka pitää sinut kunnossa, terveellä tavalla.
On hyvä herkutellakin välillä.

Fakta on että poltat vain lihaksiasi tuolla, et rasvaa ja sydän on myös lihas joka kärsii. Itse esimerkiksi olin samankokoinen mitoiltani 59 ja 70 kiloisena! Ero oli että 59kilosena olin laiha ja löysä, 70kiloisena timmi ja terveen ja hyvännäköinen. Eli paino ei kerro kaikkea!

Sun täytyy käsitellä tuo huono omatuntosi syömisestä: sinun pitää sisäistää että sillä oikealla hyvällä ravinnolla sinä hoidat kehoasi ja ravitset sitä. Tarvitset sitä elimistöäsi koko lopun elämää!

Voimia, sinä selviät kun olet jo ymmärtänyt että sinulla on ongelma: se on jo se ensimmäinen askel!
Tsemppiä!

 

Olen itse ollut vähän samassa tilanteessa nuorena, ja paraneminen oli pitkä prosessi. toisinaan hankalia päiviä on edelleenkin. neuvoisin, että kannattaa kyllä mennä vaikka koulun terveydenhoitajalle tai koulupsykologille juttelemaan (jos vanhemmillesi juttelu tuntuu hankalalta). molemmat ymmärtävät varmasti ja osaavat auttaa sinua eteenpäin, jotta pääset sairaudesta yli ja saat paranemisprosessin alkuun. syömishäiriöstä parantuminen on pitkä prosessi ja se vaatii paljon voimia. nuorena laihduttaminen voi häiritä kuukautistesi tuloa ja hormoonitoiminnan kehittymistä muutenkin. myös osteoporoosiin sairastuminen voi olla riskinä. kannattaa mennä juttelemaan ammatti-ihmisille, he osaavat varmasti auttaa. voimia sinulle!

 

Ongelmana siis on, että aloitin kesällä laihduttamaan jolloin painoin n.67 kg ja olin saman pituinen eli 169 cm. Nyt olen laihtunut 54 kiloon ja en tiedä voinko lopettaa laihduttamista enää. Olen siis 15v ja oon ollu kiusattu ja syrjitty pienestä lähtien, enkä tiiä miks. Monet kaverit puhuu p*skaa nykyäänkin. Ennen ihmiset jätti yksin, haukku tosi paljon ulkonäköä jne. Kerron lyhyesti paino-ongelmistani:
Olin 8v kun ekan kerran mun ENO sano mulle mun ollessa sen sylissä et "varohan ettei tuo rulla ala kasvamaan" ja samalla otti mun mahan nahasta kiinni vaikka siinä ei ollu yhtään rullaa! Olin ihan lauta sillon. Se jäi ikuisesti kaivertamaan mieleen. Ekan kerran yritin laihduttaa kun olin 10 v. Oli kesä ja kuntoilin hulluna, mutta söin silti (en tajunnu vähentää syömistä) no ei toiminu laihutus. Sama toistu 3 seuraavana kesänä eli 11,12,- ja 13-vuotiaana. Mulla on aina ollu aika kylmät välit vanhempiin, ja vaikea luottaa kehenkään. Ja huom. Tässä välissä minua kerettiin haukkua niin paljon että itkin ja jopa viiltelin vähän. Mummit sano aina "muodokkaaksi" ja "sopivaksi" jne. Ja nykyään kammoan noita sanoja! Kun 7.lk loppu, alotin laihduttamaan (eli 2014 kesä) ja huomasin ruoan vähennyksen auttavan asiaa. No en syönyt paljon ollenkaan, mutta en voinu lopettaa syömistä kokonaan, koska porukat ois tajunnu.söin vaan ruisleipää,vihreää teetä (auttaa muuten kivasti laihtumaan) ja hedelmiä ja kasviksia. Välillä jos söin enemmän tai esim. Pizzaa niin teki mieli tappaa itteni. Ja kun koulut alko viime syksynä, sama jatkui, ja nyt jouluna painoin 55 kg. Tähän väliin sanon että tarkoitus oli tiputtaa 60kiloon, mutta en halunnu lopettaa. Päähän tuli aina ajatus: vielä muutama kilo. No tämä "muutama kilo" ajatus on saanu mut laihtumaan siihen 54 kiloon. Mulle on tulossa lähiaikoina vuosittainen terkkarin tarkastus ja pelkään mitä siellä mulle sanotaan näin isosta painon putoamisesta ?! Ja nyt haluaisin laihduttaa 52 kiloon. Tai 50 kiloon. Asia vaivaa minua! En tiedä mitä tekisin. Välillä on päiviä kun vaan tärisen koska oon syöny n.300 kaloria koko päivänä. Siis on ollu päiviä millon on ollut pyörtyminen lähellä! Vanhemmat on huomannu laihtumisen, mut oon saanu ne siihen uskoon et en laihduta enää ja et syön koulussa lämpimän ruoan ni kotona ei oo enää nälkä. En kyllä syö koulussa... lisäksi harrastan taitoluistelua ja olen koko ikäni nähny laiheliineja halleilla niin oon oppinu ihannoimaan laihaa vartaloa. Kannattaako enää laihduttaa? Miten voin syödä kun tulee huono omatunto jokaisesta syömisestä? Mitä teen?

Hei!

Löysin kirjoituksesi tänään.
Mitä sinulle kuuluu? Mikä on tilanteesi tänään? Oletko saanut apua? Kuinka jaksat?
Voit olla yhteydessä lailacahi@gmail.com