Te joilla 3 lasta pienillä ikäeroilla,kokemuksia!!

Meillä lapset 3,5 ja 1,5 kun vauva syntyy. Pelottaa että miten sitä oikeesti jaksaa!! Kahden kanssa ei ole ongelmia ollut, ainoastaan sairastaessa. Tukiverkkoakin on, mutta eniten pelottaa ne hetket YKSIN KOLMEN pienen kanssa...ruoanlaitto,ulkoilut jne....

Vauvakuumeessa ei ollut tätä pelkoa, nyt loppuraskaudessa suorastaan kauhistuttaa. Toki oma olotilakin onneksi muuttuu kun on synnyttänyt ja pääsee näistä vaivoista ja väsymyksestä eroon...

 

Meillä lapset 3,5 ja 1,5 kun vauva syntyy. Pelottaa että miten sitä oikeesti jaksaa!! Kahden kanssa ei ole ongelmia ollut, ainoastaan sairastaessa. Tukiverkkoakin on, mutta eniten pelottaa ne hetket YKSIN KOLMEN pienen kanssa...ruoanlaitto,ulkoilut jne....

Vauvakuumeessa ei ollut tätä pelkoa, nyt loppuraskaudessa suorastaan kauhistuttaa. Toki oma olotilakin onneksi muuttuu kun on synnyttänyt ja pääsee näistä vaivoista ja väsymyksestä eroon...

Pääsee väsymyksestä eroon... Joo, ei sais nauraa :snotty:

 

Meillä lapset 3,5 ja 1,5 kun vauva syntyy. Pelottaa että miten sitä oikeesti jaksaa!! Kahden kanssa ei ole ongelmia ollut, ainoastaan sairastaessa. Tukiverkkoakin on, mutta eniten pelottaa ne hetket YKSIN KOLMEN pienen kanssa...ruoanlaitto,ulkoilut jne....

Vauvakuumeessa ei ollut tätä pelkoa, nyt loppuraskaudessa suorastaan kauhistuttaa. Toki oma olotilakin onneksi muuttuu kun on synnyttänyt ja pääsee näistä vaivoista ja väsymyksestä eroon...

Pääsee väsymyksestä eroon... Joo, ei sais nauraa :snotty:

Hah Siis tarkotin tätä raskausväsymystä ku hb alle 100...

 

Ja ainaki edellisten synnytysten jälkeen oon ollu monta kuukautta duracell-pupuna, ihmevirtaa karkonaisilla yöunilla...hormoonit lie.

 

Meillä lapset on 3v.3kk ja 1v.9kk kun kolmonen syntyy syksyllä. Mua ei oikeastaan pelota muu kuin nuo sairastamiset... Ollaan oltu tänä talvena niin ennätyspaljon kipeänä että kyllä olen välillä miettinyt että apua, kuinkas sitten jaksetaan kun tässä on kolmaskin valvottaja! :xmas: Ruuanlaitot ja ulkoilut ei niin kauhistuta, onhan niiden kanssa kikkailtu silloinkin kun tuo kakkonen syntyi ja esikko oli 1v.6kk.

Mun mielestä silloin kakkosen vauva-aikana pahinta oli esikon nukuttaminen päikkäreille! Tyttö ei malttanut käydä kun vauva oli siinä, eikä vauva ikinä nukkunut samaan aikaan... :headwall: Mutta hengissähän siitäkin selvittiin joten eiköhän se onnistu nytkin! B)

 

Kaksoset 8/-01 ja kuopus 9/-02 ..... hengissä selvii

Ukko mokoma teki viel piirimyyjähommia sillon |O

 

siskolla on kolme lasta niin, että vanhimman ja nuorimman välillä on alle 3v. Hyvin hänellä on mennyt, vaikka on paljon yksinkin. Siihen kannattaa tosin varautua, että alkuun ei kovin kauas kotoa yksin lasten kanssa pääse ja ruoanlaiton ja siivouksen suhteen kannattaa olla armollinen. Jos vanhin nukkuu vielä päikät, niin se pelastaa paljon.

 

Kiitos Bridget... joo mulla oli kans sama homma noiden esikon päikkäreitten kans ja mietityttää kakkosen päikkärit tällä hetkellä ku nukkuu vielä vaunuissa..et miten sit ku vauvakin on. Mut kai se jotenki menee

Onnea loppuodotukseen <3

 

Muistan varmaan aina sen torstaiaamun, kun esikoista piti lähtee viemään ekaa kertaa kerhoon sen jälkeen kun kolmas oli syntynyt. Puin ensin pojat (5v ja 1v 10kk), laitoin ulko-oven viereen ja puin vauvan. Kun laitoin vauvaa kaukaloon, niin esikoinen sanoi varovasti "äiti, mua pissattaa" (ja turha kai edes mainita, että elettiin talviaikaa, vaatetta vähän reilummin ja silleen...)

No, päästiin matkaan kuitenkin eikä edes myöhästytty ku 5 minuuttia. Sillon ajattelin, et en mä varmaan pärjääkään näiden kans Mutta pärjäsin mä ja niin pärjäät säkin. Ihan takuulla.

 

3,6v 2,4v 3kk

 

kaks on enemmän kun yks mut kolme on todellakin enemmän kuin kaks - sen huomasin tässä viime kesänä

Mutta: silti tilanne helpottu mielestäni kolmosen syntymän jälkeen nopeemmin kun mitä kakkosen jälkeen. Esikoisella ja kakkosella oli toisistaan seuraa jne. Sillon kun noita oli vaan esikoinen ja vauva, esikoinen kaipas mua aina kun hoidin vauvaa.

 

siskolla on kolme lasta niin, että vanhimman ja nuorimman välillä on alle 3v. Hyvin hänellä on mennyt, vaikka on paljon yksinkin. Siihen kannattaa tosin varautua, että alkuun ei kovin kauas kotoa yksin lasten kanssa pääse ja ruoanlaiton ja siivouksen suhteen kannattaa olla armollinen. Jos vanhin nukkuu vielä päikät, niin se pelastaa paljon.

Ei nuku vanhin päikkyjä enää, mut on kyllä omatoiminen ja "kiltti" tapaus, viihtyy hyvin yksinkin kun saa pikkulelut esiin kuopuksen nukkuessa. Siis hällä on omia Hello Kitty-taloja jne, mitä en oo kuopuksen vielä antanu ottaa..

 

Mulla oli esikoinen juuri oppinut kävelemään 1v ja 2vko vanhana kun kaksoset syntyi. Toki se oli rankkaa kun oli vielä talvi mutta kun lapset olivat 2,5 v ja 1,5 v niin tein palveluksen kaikille ja lähdin takaisin työelämään. Nyt ovat 5 ja 4 vuotiaita eikä mitään ongelmia ole enää jaksmisen kanssa. Tosin hyvin leikkivät keskenään.

 

kaksoset syntyivät 2kk etuajassa ja vanhin muksu silloin 18kk
Hyvin meni arki vaikka yössä nukuttiin max 3h. Se ei ole kuin asenne kysymys. Niin ja yksin minä tuon pesueen hoidin, koska meis oli töissä 16h/vrk ja työmatkoilla myös.

 

Muistan varmaan aina sen torstaiaamun, kun esikoista piti lähtee viemään ekaa kertaa kerhoon sen jälkeen kun kolmas oli syntynyt. Puin ensin pojat (5v ja 1v 10kk), laitoin ulko-oven viereen ja puin vauvan. Kun laitoin vauvaa kaukaloon, niin esikoinen sanoi varovasti "äiti, mua pissattaa" (ja turha kai edes mainita, että elettiin talviaikaa, vaatetta vähän reilummin ja silleen...)

No, päästiin matkaan kuitenkin eikä edes myöhästytty ku 5 minuuttia. Sillon ajattelin, et en mä varmaan pärjääkään näiden kans Mutta pärjäsin mä ja niin pärjäät säkin. Ihan takuulla.

No just tollaset tilanteen mulle tulee nyt vaan mieleen, että miten niistä yksin selviää Mut kai sitä on kaikenlaista tilannetta jo kahdenkin kans ollut, että eiköhän sitä sit pärjää ku on vaan pakko.

Mites teidän ruoanlaitto, mä oon miettiny käyttäväni alkuun puolivalmiita ja eineksiä hyvällä omalla tunnolla....

 

kaksoset syntyivät 2kk etuajassa ja vanhin muksu silloin 18kk
Hyvin meni arki vaikka yössä nukuttiin max 3h. Se ei ole kuin asenne kysymys. Niin ja yksin minä tuon pesueen hoidin, koska meis oli töissä 16h/vrk ja työmatkoilla myös.

Hattua nostan sulle!!

Meillä mies onneks tekee normi 2-vuorotyötä, ja saa tarpeen tullen nopeastikkin pekkasen tai muun vapaan järkättyä.

 

meillä poika täyttää viis ,tyttö täytti juuri seitsemän ja vanhin täyttää yheksän.. kun nuorin oli vauva ja kärsittiin kahen lapsen korvakierteistä..nukahdin välil sohvalle istuviltee, nyt sit saa toimia riitojen erätuomarina aika aikaansa kutakin

 

Mä laitoin ruokaa usein niin et keikutin vauvaa jalalla sitterissä samaan aikaan. Motoriikkaharjoituksia

Mut siis ei noista kahdesta vanhemmasta oon ollu sen enempää uutta ongelmaa ruuanlaiton tms. suhteen kun aiemminkaa.

Meillä on onneks ollu niin, että isommat on olleet tosin huolehtivaisia ja pitäneet siskosta hyvää huolta: ei oo tarvinnu pelätä, että joku jyrää jos vauva on ollu lattialla. Nyt kun tyttö on 10kk niin eihän se ees viihtyis mun kanssa vaan haluais vaan olla veljiensä seurassa leikkimässä

 

Meillä lapset 2001, 2002 ja 2004. Kun vanhin täytti kolme niin kuopus oli 2kk. Nythän he ovat jo "isoja" ja saattaa aika olla kullannut muistoja. Mutta ei se kovin vaikeaa ollut, vaikka kuopuksella oli vaikeat allergiatkin. Kun piti jaksaa, niin jaksoi, olin silloin kuopuksen syntyessa vasta 24-v. Kävin kaupassa ja neuvolassa koko porukan kanssa(autolla). Ulkoilin kaksostenrattaiden kanssa ja kolmevuotias pyöräili/käveli. Yhdessä leikittiin ulkona hiekkalaatikon reunalla, kerran viikossa käytiin lisäksi myös avoimella päiväkodilla. Luulen, että olin väsyneempi toisen lapsen ollessa pieni, kolmas meni jo niin "rutiinilla" paitsi allergioiden suhteen riitti opettelua.

Siihen millaista arki on, vaikuttaa varmaan paljon lasten ja äidin temperamentti. Minä oon kauhean rauhallinen ja kaksi vanhinta on myös samantapaisia nykyään. Poika oli pienenä vilpertti viikari. Kuopus ei tahtois vieläkään totella mitään ja kuusivuotiaan uhmakautta nyt eletään.

 

Meille on marraskuussa tulossa kolmas ja esikoinen ei ehdi kolmea täyttää. Mua ressaa jo nyt ihan hirveesti että minkälainen pukemisrumba on aina edessä kun jonnekin lähtee. Tosin esikoinen osaa nyt pukea ulkoiluhousut, pipon ja hanskat että saattaa olla ette onkin loppuvuodesta paljon reippaampi mitä luulen.

 

Kiitos vain mutta ei tarvii, mun opettaja amk:ssa 15 lapsen äiti ja lukenut itsensä hoitotieteen tohtoriksi ja sillä muksujen ikäerot suurimmillaan 3 vuotta. Nyt on 47 vuotta ja nuorin 2.

 

Muistan varmaan aina sen torstaiaamun, kun esikoista piti lähtee viemään ekaa kertaa kerhoon sen jälkeen kun kolmas oli syntynyt. Puin ensin pojat (5v ja 1v 10kk), laitoin ulko-oven viereen ja puin vauvan. Kun laitoin vauvaa kaukaloon, niin esikoinen sanoi varovasti "äiti, mua pissattaa" (ja turha kai edes mainita, että elettiin talviaikaa, vaatetta vähän reilummin ja silleen...)

No, päästiin matkaan kuitenkin eikä edes myöhästytty ku 5 minuuttia. Sillon ajattelin, et en mä varmaan pärjääkään näiden kans Mutta pärjäsin mä ja niin pärjäät säkin. Ihan takuulla.

No just tollaset tilanteen mulle tulee nyt vaan mieleen, että miten niistä yksin selviää Mut kai sitä on kaikenlaista tilannetta jo kahdenkin kans ollut, että eiköhän sitä sit pärjää ku on vaan pakko.

Mites teidän ruoanlaitto, mä oon miettiny käyttäväni alkuun puolivalmiita ja eineksiä hyvällä omalla tunnolla....

Ja tuossa vaiheessa en vielä edes tiennyt, mitä on tulossa. Kolmonen sairasti korvakierteen ja se oli sikarankkaa. Mutta siitäkin selvittiin. Nythän nuo on jo melkein murkkuikäsiä ja edessä on uudenlaiset haasteet
En muista yhtään, mitä meillä syötiin tuollon, mutta jotain hyvää varmaan, kun näin hyvässä lihassa ollaan... Nyt meillä on tuo kuopus taaperoiässä ja paljon rennompaa on nyt, kun on yksi pieni vaan, muista on jo apua ja muutenkin. Eli se on sunkin hommattava se iltatähti sit joskus :heart:

 

Kiitos vain mutta ei tarvii, mun opettaja amk:ssa 15 lapsen äiti ja lukenut itsensä hoitotieteen tohtoriksi ja sillä muksujen ikäerot suurimmillaan 3 vuotta. Nyt on 47 vuotta ja nuorin 2.

No HUH

Siinä riittää vilskettä

 

Muistan varmaan aina sen torstaiaamun, kun esikoista piti lähtee viemään ekaa kertaa kerhoon sen jälkeen kun kolmas oli syntynyt. Puin ensin pojat (5v ja 1v 10kk), laitoin ulko-oven viereen ja puin vauvan. Kun laitoin vauvaa kaukaloon, niin esikoinen sanoi varovasti "äiti, mua pissattaa" (ja turha kai edes mainita, että elettiin talviaikaa, vaatetta vähän reilummin ja silleen...)

No, päästiin matkaan kuitenkin eikä edes myöhästytty ku 5 minuuttia. Sillon ajattelin, et en mä varmaan pärjääkään näiden kans Mutta pärjäsin mä ja niin pärjäät säkin. Ihan takuulla.

No just tollaset tilanteen mulle tulee nyt vaan mieleen, että miten niistä yksin selviää Mut kai sitä on kaikenlaista tilannetta jo kahdenkin kans ollut, että eiköhän sitä sit pärjää ku on vaan pakko.

Mites teidän ruoanlaitto, mä oon miettiny käyttäväni alkuun puolivalmiita ja eineksiä hyvällä omalla tunnolla....

Ja tuossa vaiheessa en vielä edes tiennyt, mitä on tulossa. Kolmonen sairasti korvakierteen ja se oli sikarankkaa. Mutta siitäkin selvittiin. Nythän nuo on jo melkein murkkuikäsiä ja edessä on uudenlaiset haasteet
En muista yhtään, mitä meillä syötiin tuollon, mutta jotain hyvää varmaan, kun näin hyvässä lihassa ollaan... Nyt meillä on tuo kuopus taaperoiässä ja paljon rennompaa on nyt, kun on yksi pieni vaan, muista on jo apua ja muutenkin. Eli se on sunkin hommattava se iltatähti sit joskus :heart:

Niin se varmaan täytyy Oon 28 v, jospa sitä vielä esim. 6-7 vuoden päästä sais oman paapottavan...siis jos tästä kolmen rumbasta selviää hengissä

 

kaksoset syntyivät 2kk etuajassa ja vanhin muksu silloin 18kk
Hyvin meni arki vaikka yössä nukuttiin max 3h. Se ei ole kuin asenne kysymys. Niin ja yksin minä tuon pesueen hoidin, koska meis oli töissä 16h/vrk ja työmatkoilla myös.

Juup ja meillä oli kaksosilla lääkitykset kun kotiutuvat,koska keuhkot eivät toimineet hyvin ja sitten maitoallergia puhkesi kummallekin, sitten tuli astma ja nyt toisella on kehityksessä poikkeavuutta ja toisella Ad/hd. Mutta tiekkö silti sitä vaan jaksaa ja saa arjen sujumaan.