Te, joilla on sosiaalisten tilanteiden pelko

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Milloin teidän sairaus alkoi? Mitkä on teidän oireita? Käyttekö jossain terapiassa tai syöttekö jotain lääkkeitä? Auttaako ne? Oletteko jossain koulussa/töissä? Onko teillä kavereita? Kertokaa ihan mitä vaan!

Itsellä tämä sairaus alkoi yläasteen alussa. Olin ollut kyllä aika ujo lapsena, mutta yläasteella ujous muuttui ihan sosiaalisten tilanteiden peloksi, mikä diagnosoitiin sitten 7.luokan keväällä psykiatrin toimesta.

Mun oireita sosiaalisissa tilanteissa on mm. korkea syke, pinnallinen hengitys, helvetin kova ahdistus, joskus on kylmä ja joskus on kuuma ja hiki virtaa. Välttelin koulussa paljon pari- ja ryhmätöitä ja esitelmiä.

Itse en käy missään terapiassa, enkä ole ikinä käynyt. Syön SSRI-lääkettä Seronilia 20mg annostuksella ja olen huomannut, että kyseinen lääke auttaa jotenkin minulla myös olevaan masennukseen, mutta ei juurikaan sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Tuntuu, että joissain tapauksissa kyseinen sairaus olisi vieläpä pahentunut.

Mä en ole tällähetkellä missään koulussa tai töissä. Tarkoitus olis aloittaa nettilukio jossain kohtaa ja ehkä myös jotain muuta sen lisäksi.

Mulla on vaan pari kaveria, jotka oon löytäny netistä. Yläasteella tilanne oli vielä pahempi, jolloin mulla ei ollu 7.luokan puolesta välistä 9.luokan loppuun yhtään kavereita.

Unelma olis kyllä päästä tästä sairaudesta eroon, jotta voisin elää edes joskus normaalia elämää.
 
Eikö kaikilla ole?
Toisilla enemmän, toisilla vähemmän.

Hyvä ohjenuora on (jostain typerästä amerikkalaisesta kirjasta opittu) "fake it till you make it".
Aina ennen esiintymisiä, hermostuttavia tapaamisia yms kannattaa vain hokea ja vakuutella itsensä siitä, että "ei haittaa, vaikka jännittää, esität vain että kaikki ok" Ja niin hullultakin kuulostaa, se toimii.
Ja tarpeeksi monta kertaa kun tilanteen esittää, se alkaa sujua luonnostaan.
 
vierailija
Eikö kaikilla ole?
Toisilla enemmän, toisilla vähemmän.

Hyvä ohjenuora on (jostain typerästä amerikkalaisesta kirjasta opittu) "fake it till you make it".
Aina ennen esiintymisiä, hermostuttavia tapaamisia yms kannattaa vain hokea ja vakuutella itsensä siitä, että "ei haittaa, vaikka jännittää, esität vain että kaikki ok" Ja niin hullultakin kuulostaa, se toimii.
Ja tarpeeksi monta kertaa kun tilanteen esittää, se alkaa sujua luonnostaan.

höpöhöpö. vaikka sitä kuinka itselleen vakuuttelisi ja mantraa toistelisi, pelko kun iskee ja kädet tärisee ja jalat ei kanna niin siinä ei paljon temput auta.
 
Mulla eräs läheinen kärsi, mutta pakottamalla pakotti itsensä kerta toisensa perään kammoksumiinsa tilanteisiin. Kesti kauan, mutta lopulta hän oli yrityksessä johtavassa asemassa ja piti esitelmiä ja kulki ”kokkareilla” jne. Ei hän niistä koskaan tykännyt (nyt jo eläkkeellä), mutta oppi sietämään.

En nyt tarkoita, että sulla kävisi samalla tavalla, sillä mistäs sen nyt yhden esimerkkitapauksen perusteella voisi tietää. Yritä edes silti. Ja jos se tuntuu ylivoimaiselta yrittää, niin mitä jos kokeilisit sitä terapiaa? Sekin voisi avata jotain lukkoja ja kenties vahvistaa itseluottamusta.

Ja eikös ole olemassa jokin lääke, joka auttaa tuohon pelkoon ja jännittämiseen? Näin olen ymmärtänyt.
 
Mietin myös näin maallikkona, että jos löytäisit ystäviä, niin voisiko se auttaa tilanteeseesi?

Ja muuten: itseään ei kannata kritisoida vaikka olisi miten ujo. Ujot ihmiset tietää omasta kokemuksestaan miltä susta tuntuu ja ääripäät, kuten suupaltti minä, arvostaa hiljaisuutta. Mä olen huomannut tykästyväni kovasti ihmisiin, jotka ovat ujoja ja hiljaisia, mutta joilla on ystävälliset silmät
 
Betasalpaajat poistavat sen pelon ja jännittämisen fyysiset oireet.
Oletko ap kokeillut?

Ja liputan vielä sen terapian puolesta. Olen kahdesti ollut ns.terapian tarpeessa. Molemmilla kerroilla koin käynnit jotenkin turhiksi siinä itse tilanteessa, mutta aina jälkeenpäin sain liudan ahaa-elämyksiä, jotka todella auttoivat mua ja avasivat jonkin sortin tunnelukkoja.
 
vierailija
Oletko ap kokeillut?

Ja liputan vielä sen terapian puolesta. Olen kahdesti ollut ns.terapian tarpeessa. Molemmilla kerroilla koin käynnit jotenkin turhiksi siinä itse tilanteessa, mutta aina jälkeenpäin sain liudan ahaa-elämyksiä, jotka todella auttoivat mua ja avasivat jonkin sortin tunnelukkoja.
En ole kokeillut noita beetasalpaajia ja eikös ne muutenkin auta vain fyysisiin jännityksen oireisiin.

Terapiaa oon itekkin miettinyt ja sitä voisinkin ehkä kokeilla.
 
vierailija
”Minkkinen on kirjoittanut Havaintoja parisuhteesta -blogiaan vuodesta 2013. Alun perin blogi oli harrastus ja työkseen Minkkinen kuljetti esimerkiksi vanhuksille ruokaa. Nykyään Minkkinen elää blogilla ja sen tuomilla töillä. Takana on esimerkiksi Kielletty rakkaus -ohjelman tekeminen televisioon.”

Liekö sama Sami Minkkinen vai hänen kaima.
En uskaltaisi mennä käymään hypnotisoijalla tai katsoa netistä aiheesta videoita.
Kaikilla ihmisillä on ongelmia, joiden kanssa pitää vain tulla toimeen.
 

Yhteistyössä