Te joilla useampi kuin yksi lapsi, tunnetteko riittämättömyyttä?

Itselläni on kaksi lasta ja nekin isolla ikäerolla. Silti tunnen usein riittämättömyyttä. Etenkin isomman kanssa. Pienempi (1v) huolehtii kyllä äänekkäästi siitä että saa tarpeellisen huomion mutta isompi (8v) touhuaa paljon kavereiden kanssa ja sitten iltaisin olisi ehkä enemmän vanhemman seuraa vailla. Iltaisin vaan pienempikin on aika vaativa.

Toki yritän että pelaillaan vaikka illalla ja aina on vielä iltasatu jne.

Mutta siis minkä verran te touhuatte pelkästään yhden lapsen kanssa jotain?
Ja tunnetteko riittämättömyyttä?

 

Voi, päivittäin. Meillä vauva ja taapero. Molemmat vaatii hirveästi. Olen ihan kuitti päivien päätteeksi. Mutta pahinta on kyllä se, ettei mies tätä tajua.

 

Meillä on viisi lasta, enkä tunne nykyään riittämättömyyttä. Kun kaksoset olivat vauvoja, oli aika-ajoin todella riittämätön tunne. Nykyään pelaamme lautapelejä tai näin kesäisin jalkapalloa iltaisin pihalla ja siihen pääsevät kaikki halukkaat mukaan. Joskus jopa teinit osallistuvat. Tänään kävin yhden lapsen kanssa kaupassa kaksin ja se oli meille sellaista yhteistä aikaa. Iltasadun kuulijoita on kaksi, minä luen toiselle, mies toiselle, jos haluavat eri sadut.

 

Riittämättömyyden tunne on jatkuva vieraani ja itken monesti sitä, että kun olisi enemmän aikaa etenkin vanhimmalle lapselle. Joka päivä luetaan iltasatu kaksistaan ja päivällä jos pienemmät nukkuu yhtäaikaa niin leivotaan, askarrellaa, muovaillaa, väritetään tms. yhdessä mutta silti tuntuu, että oon aivan liian vähän tuon laps raukan kanssa. Meillä lapset 4.5v, 1.9kk ja 9kk. Keskimmäinen lapsi pitkäaikassairas ja kuopus "yllätys pommi".

 

En.

 

En, isommat haluaakin jo mennä niin omien kamujensa kanssa, että aika kivasti siinä jää aikaa ja pienin taas menee aikaisemmin nukkumaan ja nukkuu päikkäritkin. Noita myös haetaan ties mihin hupijuttuihin välillä niin siinä on vähän väliä yksi lapsi poissa. En nyt ainakaan muista koskaan tunteneeni tuollaista...

 

No joo, mut enempi siitä ettei oo aikaa oikeen mihinkään, elämä on vaan Kotityö - työ- harrastuskuskaukset- härdelliä. Aika paljon nuo leikkii omia leikkejä ja kavereiden kanssa. Tiedän että tykkäävät jos puuhataan yhdessä mutta eivät lie suuremmin kärsikään jos ei vaan ehdi. paljon kuitenkin jutellaan ja höpsötellään siinä kotitöiden ohessa. En mä oo mikään kerhotäti kuitenkaan.

 

Kyllä. Luulen sen liittyvän äitiyteen ylipäätään.
LApsiluvun nousu kuitenkin helpotti, ei lisännyt tunnetta.

 

Ei ole ikinä ollut tuollaista tunnetta.