Te, jotka ette ole olleet pitkällä hoitovapaalla, niin kertokaa syy.

Vein esikoisen päiväkotiin 9kk iässä siksi, että mä en enää jaksanut/halunnut/kyennyt olemaan kotona. Koko elämä pyöri vauvan ympärillä, aikuiskontaktit olivat olemattomat ja olin huomattavan alavireinen. Tuntui, etten kestä sitä kotielämää enää sekuntiakaan, vaan halusin päästä aikuisten ihmisten pariin joko töihin, tai kouluun.

Aloitinkin siis opinnot hieman ennen, kuin lapsi täytti 10kk. Ja koen, että päätös oli tuolloin täysin oikea. Sain opinnoista hirmuisesti voimaa jaksaa myös sitä arkea pienen lapsen kanssa kahdestaan. Aikuiskontaktit tekivät ihmeitä.

Seuraavien lasten kanssa tilanteeni on ollut aivan erilainen. Hoidan tällä hetkellä kotona 3v ja 4v lapsia, eikä kiirettä työelämään siinä mielessä ole, että laittaisin lapset hoitoon. Toki kaipaan edelleen myös muuta, kuin vain kotiäitiyttä, mutta tällä kertaa elämässäni on myös lasten isä, laaja verkosto ystäviä/kavereita jne. sekä mahdollisuus tehdä töitä ja harrastaa ilman, että joudun laittamaan lapset päivähoitoon. Mulla on siis aikuiskontakteja, jota aiemmin ei ollut.

Kohtapuolin meille on syntymässä uusi vauva ja aion hoitaa hänetkin kotona 3v ikään, sillä tässä elämäntilanteessa se puolestaan tuntuu parhaalta vaihtoehdolta. Tai jos nyt jostakin syystä päädynkin siihen, etten lasta kotona itse haluaisi hoitaa (melko epätodennäköistä), mies varmaan jäisi sitten hoitovapaalle.

 

Töihinpaluu ei aina tarkoita lapselle viittä hoitopäivää viikossa klo 7-16.30

Esim. meillä minä VALITSIN vuorotyöt, vaikka pää kaipaisi jo näin yli kymmenen vuoden vuorotyöputken jälkeen säännöllistä päivätyötä. Mun lapsi on ollut tarhassa 8-15pvää kuukaudessa ja monesti lyhyempää päivää kuin duunarivuoroa tekevien lapset.

Että ei se päivähoito ole aina sitä, että "sitten ei nähdä vanhempia koskaan ja muut kasvattavat lapsesi". Pöh ja pah sanon minä

 

Meidän kuopus menee päiväkotiin 1 v 2 kk iässä. Olen jo palannut töihin lapsen ollessa 10 kk, mutta mies on nyt kotona lasten kanssa. Takana mulla on ilman tuloja kitkuttamista (apurahalla) ja alan vaihto. Nyt haluan päästä uuden koulutuksen mukaisiin töihin, koska todella nautin uudesta työstäni ja sain juuri jalan oven väliin mieluisaan paikkaan.

En jotenkin edes näe vaihtoehtona että jäisin pitkään hoitovapaalle, enkä osaa myöskään perustella miksi pitäisi. Mieheni mahdollisesti jää jossain vaiheessa osittaiselle hoitovapaalle, riippuen miten uusi työni kuormittaa. Olen kai sellainen palstalla parjattu uraäiti? Tiedän että tutkimusten mukaan lapselle olisi parasta olla kotihoidossa alle 3-vuotiaana, mutta se nyt ei meidän kohdalla tule toteutumaan. En elä pelkästään lasteni kautta.

 

[QUOTE="Jepjep";28467001]Yritäjät, asiantuntijatehtävissä toimivat yms. "epätyypilliset" työt on jotakin, mitä on vaikea hahmottaa jos siihen kastiin ei itse kuulu. Sieltä ei noin vain voi olla vuosikausia pois - kyse ei ole siitä etteikö sen muutaman vuoden pärjäisi vähemmälläkin rahalla vaan siitä, että pitkän tauon jälkeen ei ole työtä mihin palata ja siinä sitä kusessa ollaankin.
[/QUOTE]

Mä itsekin olen IT-alan yrittäjä. Mun on vaan täysin käsittämätöntä ymmärtää, että ihmiset vetävät talouden niin tiukalle, ettei kykyne olemaan lasten kanssa yhtään enenmpää kuin minimin.

Jos esimerkiksi sairastuu, joutuu työttömäksi tai tulee yllättäviä menoja, niin sit talous kaatuu.

Lainat ja kulut pitäisi aina olla sellaisia, että niihin ei tarvita 2 ihmisen palkkaa.

 

En ole koskaan kokenut tarpeelliseksi selitellä omia ratkaisujani kenellekkään,saati sitten jaksanut kiinnostua muiden asioista niin paljon,että olisin oikein ihmettelemään ruvennut sitä miten jollain ei riitä rahat/halu olla lasten kanssa kotona maailman tappiin.

 

Kysely teille, jotka ette kokeneet tarpeelliseksi olla hoitovapaalla lapsen kanssa 3-vuotiaaksi asti. Miksi?

Jos kyseessä on taloudelliset syyt, niin miksi talous ei kestä olla kotona paria vuotta?

No, itse taisin olla vain n. puoli vuotta. Olin kuitenkin ollut jo äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla, joten mies jatkoi sitten hoitovapaalla. Itselläni oli niin joustavat aikataulut, että pystyin kuitenkin viettämään ihan kivasti aikaa myös lapsen kanssa.

 

[QUOTE="nnn";28467146]Aika kylmiä vastauksia osalla.. lapsi ei hyötyisi äidin kotona olosta / tippuu työelämässä kärryiltä esim. IT alalla.
Pieni tarvitsee vielä äitiään ja aina voi kouluttautua kun palaa takaisin.
Tulee väkisin mieleen että miksi lapsia on ylipäätään tehty jollei niitä halua itse hoitaa..
Poistun kommenttini kanssa, tätähän ei kysytty. [/QUOTE]

Onko sinusta siis lapselle huono, jos vanhempainvapaat jaetaan niin, että esim. isä hoitaa lasta? Silloinhan lapsi ei ole 24/7 äidin kanssa.

 

[QUOTE="a.p";28468862]Mä itsekin olen IT-alan yrittäjä. Mun on vaan täysin käsittämätöntä ymmärtää, että ihmiset vetävät talouden niin tiukalle, ettei kykyne olemaan lasten kanssa yhtään enenmpää kuin minimin.

Jos esimerkiksi sairastuu, joutuu työttömäksi tai tulee yllättäviä menoja, niin sit talous kaatuu.

Lainat ja kulut pitäisi aina olla sellaisia, että niihin ei tarvita 2 ihmisen palkkaa.[/QUOTE]

Minimi on 9kk, aika moni on vielä muutaman kuukauden kotona sen jälkeenkin. Eli sitten lapsi on jo vuoden ikäinen, ihan kypsä päivähoitoon ja yleensä hoidon aloituskin menee sutjakammin kun lapsi sopeutuu nopeammin tuossa iässä. Joidenkin tutkimusten mukaan varhaisella päivähoidon aloituksella on lapselle jopa hyötyä ja kun katson omaa lastani, joka 1v2kk-ikäisenä meni hoitoon, olen ihan samaa mieltä. Kotihoidettujen uhmailut on ihan eri sfääreissä kuin meidän lapsella, joka tietty ajoittain uhmaa, mutta on niin kiltti, osaa jakaa lelut ja leikit, eikä tee kenellekään pahaa vaikka pahin uhmaikä on nyt päällä. Todella ylpeä olen lapsestani eikä hävetä olla hänen kanssaan missään tilanteessa, kun on tottunut ihmisiin ja eri tilanteisiin.

Talouden puolesta olisin voinut olla pidempäänkin kotona, mutta en näe mitään haittaa lapselle, vaikka hoito aloitettaisiinkin jo kun lapsi on alle 3-vuotias. Kun kotiasiat on kunnossa niin lapsi ei kyllä mitään traumoja siitä saa. Niin ja osa-aikaisena aloitin työt, lapsi ei ole vieläkään ollut täyttä viikkoa hoidossa, olemme siinä mielessä onnekkaita että työpaikat on ihan unelmia jouston suhteen ja työpanostamme arvostetaan.

Ja tosiasia on, että ne onnettomimmat pallerot on nimenomaan niitä kotihoidettuja, syrjäytyneisyys, työttömyys, köyhyys, vanhempien pitkä kotonaolo, päihteet, mt-ongelmat jne. schaisset kun kulkee monesti käsi kädessä.

 

Yksinhuoltajana ei talous kestänyt. Nuorin lapsi meni 1,5 vuotiaana päiväkotiin ja otin lainaa, jotta pystyin olemaan hoitovapaalla noinkin pitkään. Ilman lainaa tulot olivat n. 1100€/kk sisältäen kotihoidon tuen sekä lapsilisät ja elatusavut kahdesta lapsesta. Asuntolainasta maksoin pelkkiä korkoja, mutta korkotaso ei valitettavasti ollut yhtä alhainen kuin tänä päivänä.

 

Tää on jännää, että äiti ei saa taloudellisista syistä johtuen mennä töihin lapsen ollessa pieni, mutta perheen isä EI VOI jäädä edes isäkuukaudelle, kun ei ole varaa. Ja tämä siis on aivan hyväksyttävää. Isä saa olla töissä kun tarvitaan rahaa, mutta kun äiti samasta syystä menee töihin, niin sitten kyllä varmasti on ylimitoittanut menonsa.

 

Tahdon tehdä töitä elääkseni enkä ola toisten elätettävänä

 

Mua huvittaa ihmiset, joiden mielestä älykäs ihminen ei voi hoitaa lapsiaan vanhempainvapaata pidempään. Eiköhän moni älykäs ihminen kykene opiskelemaan ja keksimään kaikenlaisia älyllisiä ja luovia virikkeitä kotonakin. Lisäksi saattaa se älykäskin ihminen arvostaa muitakin asioita kuin omaa älykkyyttään, fiksuna kun tiedostaa lapsen kehitysvaiheistakin jotain.

 

Mua huvittaa että vain Suomessa ollaan niin hirveästi tämän 3-vuoden perään. Monessakaan maassa sellaista ylellisyyttä ei ole. Miten onkaan että muualla maailmassa tulee kyllä ihan täyspäisiä ihmisiä vaikka ÄITI ei venykään kotona vuosikausia. Saatika että yhteiskunta maksaisi siitä huvista.

Jokainen tekee valintansa omista lähtökohdistaan. Useimmat mun tuntemista pitkällä hoitovapaalla olijoista ovat juuri niitä joilla A) ei ole työpaikkaa johon palata B) työpaikka ei ole mielekäs vaan tyyliä pakosta kaupan kassalla oloa. Ja useimmat näistä ovat kouluttautuneet tai kouluttautumassa uudelleen.

Itse olen käyttänyt yli 6 vuotta aikaa ja vaivaa kouluttautuakseni mieleiselleni alalle, olen työssäni hyvä, ja pidän siitä. Työ on myös sellainen että jo 1,5 vuoden poissaolon jälkeen oli todella paljon uutta asiaa ja tietoa opittavana. Yhteiskunta on maksanut mun koulutuksestani satoja tuhansia euroja, joten olisi aika hullun hommaa tätä taustaa vasten heittää kaikki kova työ harakoille. SE se tyhmää olisi.

 

Miksi te kaikki, joilla raha ei ole the_issue tässä kotihoitoasiassa, patistatte kumminkin sen miehen töihin tienaamaan?
Monessa perheessä mieskin viettäisi varmasti mielellään aikaa lastensa kanssa kotona. Ja se rahahan ei ollut ongelma omasta mielestänne, vaan kaikki järjestyy vain valinnoilla ja suhteuttamalla menot tuloihin.
Eli nyt mammat vaan töihin tienaamaan ja antakaa sille isällekin mahdollisuus olla kotona, kun lapset ovat pieniä vain kerran

 

Koska jäin yksinhuoltajaksi enkä halunnut olla yhteikunnan elättinä nostaen asumistukea ja toimeentulotukea kotihoidontuen lisäksi. Mun näkökanta kun on se, että ihmisen kuuluu ensisijaisesti huolehtia itse toimeentulostaan eikä heittäytyä yhteiskunnan elätiksi...

 

[QUOTE="vieras";28469012]

Ja tosiasia on, että ne onnettomimmat pallerot on nimenomaan niitä kotihoidettuja, syrjäytyneisyys, työttömyys, köyhyys, vanhempien pitkä kotonaolo, päihteet, mt-ongelmat jne. schaisset kun kulkee monesti käsi kädessä.[/QUOTE]

Nimenomaan ne valmiiksi syrjäytyneet vain valitsevat keskimääräistä useammin sen kotona olemisen kotihoidontuella (olisivat kotona joka tapauksessa kun ei ole niitä töitä ja koulutusta). Yhteiskunnan taholta vain kotiäitinä olo on hyväksyttävämpää kuin omaehtoinen työttömyys.

 

Esikoisen laitoin hoitoon vähän yli vuoden ikäisenä taloudellisista syistä, kun ei ollut varaa jäädä kotiin. Olin jäänyt äitiyslomalle työttömänä, joten etuuteni olivat minimaaliset. Esikoisella on pitkä päivähoitohistoria takana, mutta ihan reipas, tasapainoinen ja iloinen koululainen hänestä kasvoi. Kuopuksen kanssa meinaan nyt olla kolme vuotta kotona, koska taloudellinen tilanteemme antaa siihen mahdollisuuden ja tavallaan tämä on itselleni viimein mahdollisuus nauttia pienen ihmisen kehittymisen seuraamisesta, koska lapsilukumme on täysi. Olen ehtinyt olla työellämässä ja ehdin sitä myöhemminkin, tämä hetki on juuri tässä ja nyt

 

Koska pidän työstäni, enkä halua olla sieltä pois niin pitkään.

Onneksi työtäni pystyy tekemään etänä kotoa käsin, niin olen pystynyt hoitamaan lapsia kotona töiden tekemisestä huolimatta.

 

Taloudellisista syistä. Olisimme toki hengissä selvinneet, vaikka olisin kotiin jäänytkin, mutta tiukkaa olisi kyllä tehnyt. Jos olisin kaikkia kolmea hoitanut kotona kolme vuotta, olisin ollut kotona putkeen kahdeksan vuotta. Tämä olisi meidän kohdalla tarkoittanut esim. harrastuksista (ml. vene) luopumista koko tuoksi ajaksi. Luulen, että siinä olisi parisuhdekin ollut koetuksilla.

Itse en myöskään usko, että lapseni ovat loppupeleissä kärsineet varhaisesta hoidonaloituksesta suuremmin. Kaikki ovat saaneet aloittaa hoitonsa aivan mahtavan perhepäivähoitajan huomissa, päväkodin ovat aloittaneet vasta 4-5-vuotiaina. Itse olen aloittanut työt 6-tuntisella päivällä. Perhepäivähoitajasta on tullut kaikille raskas ja läheinen henkilö, jota lähes 10-vuotias esikoinen edelleen lämmöllä muistelee. En siis täysin usko varahainen hoidonaloitus olisi aina huono vaihtoehto, tärkeämpää on miettiä, miten ja missä hoito alkaa. Tämän takia en talouttamme halunnut täysin kuralle laittaa vain pitkän kotihoidon takia.

 

Mua huvittaa ihmiset, joiden mielestä älykäs ihminen ei voi hoitaa lapsiaan vanhempainvapaata pidempään. Eiköhän moni älykäs ihminen kykene opiskelemaan ja keksimään kaikenlaisia älyllisiä ja luovia virikkeitä kotonakin. Lisäksi saattaa se älykäskin ihminen arvostaa muitakin asioita kuin omaa älykkyyttään, fiksuna kun tiedostaa lapsen kehitysvaiheistakin jotain.

No mun mielestä ei ole älykästä heittää oma ura hukkaan, vaikka koulutustaso olisi mikä.

 

[QUOTE="vieras";28469977]No mun mielestä ei ole älykästä heittää oma ura hukkaan, vaikka koulutustaso olisi mikä.[/QUOTE]

Jotkut hankkivat lapsia opiskeluaikoinaan, ei välttämättä kesken uraputkea. Vanhemmat voivat myös jakaa hoitovapaan puoliksi, jotta kummankaan ura ei kärsi. Tuskin kenenkään ura siitä tuhoutuu, jos pitää puolen vuoden, vuoden hoitovapaan. On sekin jo eri asia kuin viedä alle 1-vuotias hoitoon.

 

[QUOTE="vieras";28469977]No mun mielestä ei ole älykästä heittää oma ura hukkaan, vaikka koulutustaso olisi mikä.[/QUOTE]

Älykkyyden kanssa asialla ei ole mitään tekemistä, mutta minulla on ammatti ja ura joista pidän ja joihin ei kovin pitkä kotonaoleminen tällä hetkellä sopisi. En missään kohdalla ole väittänyt itseäni erityisen älykkääksi, oikeastaan päinvastoin kun sanoin että pitkän kotonaolon jälkeen mun olisi vaikea päästä takaisin siihen missä olin kun vapaalle jäin.

Olen ollut kerran äitiyslomalla ja hoitovapaalla hiukan reilun puolitoista vuotta. Sinä aikana koko järjestelmäalusta vaihtui toiseen, ja mun osaamisesta mitä oli ennen äitiyslomaa ei ollut paljoa iloa töihin palattua. Eka vuosi töihin paluun jälkeen oli tosi rankka, koska lapsi valvoi edelleen yöllä ja töissä sai olla todella skarppina ja opetella uutta. Äitiysvapaa ajoittui siis mun kannaltani huonosti, mutta vastaavia järjestelmämurroksia tulee 3-5 vuoden välein koko ajan. On helpompaa opetella se uusi asia vähitellen kuin yrittää omaksua se muutamassa viikossa.

 

Meille kaikille oli parempi, että mä menin myös töihin. Sekä taloudellisista syistä että äidin ja lapsen hyvinvoinnin vuoksi.

näin myös meillä.

 

Jotkut hankkivat lapsia opiskeluaikoinaan, ei välttämättä kesken uraputkea. Vanhemmat voivat myös jakaa hoitovapaan puoliksi, jotta kummankaan ura ei kärsi. Tuskin kenenkään ura siitä tuhoutuu, jos pitää puolen vuoden, vuoden hoitovapaan. On sekin jo eri asia kuin viedä alle 1-vuotias hoitoon.

Huomaa ettei sinulla itselläsi ole lapsia, jos suosittelet hankkimaan lapset kesken opintojen.

Reality check, normaalisti aikuiset ihmiset yrittävät itse töissä käymisell elättää sekä itsensä että perheensä. Sun mallissa kaikki elelisi erilaisilla tuilla koko perheen voimin, etkä näe tässä mitään ongelmaa, että muut maksaa?

 

Jotkut hankkivat lapsia opiskeluaikoinaan, ei välttämättä kesken uraputkea. Vanhemmat voivat myös jakaa hoitovapaan puoliksi, jotta kummankaan ura ei kärsi. Tuskin kenenkään ura siitä tuhoutuu, jos pitää puolen vuoden, vuoden hoitovapaan. On sekin jo eri asia kuin viedä alle 1-vuotias hoitoon.

En puhunut mistään puolen vuoden-vuoden poissaoloista vaan siitä, että jokainen lapsi on kotona sen 3 vuotta. Jos lapsia on useampia, merkitsee se todella pitkää poissaoloa työelämästä enkä usko että kukaan älykäs ihminen haluaa heittää koulutuksensa hukkaan sillä tavalla.

Ja kuka palkkaa esim. lääkärin, joka on ollut 10 vuotta poissa työelämästä? Itse en ainakaan sellaiselle lekurille menisi.