Te, jotka olette olleet itse puhelinmyyjinä,

  • Viestiketjun aloittaja ffff
  • Ensimmäinen viesti
"tii-"
Kuuntelen yleensä koko tarjouksen puolella korvalla (en kehtaa alkaa päälle puhumaan), sitten sanon vaan, että "ei kiitos". Ammattilehtiä kaupatessa sanon vielä, että töihin tulee, luen siellä. Aina on uskottu, vaikka joskus on pitänyt sanoi ei pari-kolme kertaa.
 
nooh
Pyrin lopettamaan puhelun suht nopeasti, mutta yleensä kuuntelen kuitenkin sen myyntipuheen. Eli puhelinmyyjä soittaa, kysyy onko hetki aikaa ja heti kysyn että oliko minkälaista asiaa (haluan päästä heti siihen asiaan ja näin jää ne turhat kyselyt ja jaarittelut pois). Kuuntelen ja sanon sitten että ei kiitos. Tästä yleensä tulee vielä joku jatko ja toistan painokkaasti että en ole kiinnostunut ja siinä vaiheessa on kaikki uskoneet ja kohteliaasti lopettaneet puhelun :)
 
-
Sanon "ei kiitos" ilman mitään jatkoperusteluja. Tuohon on paha mennä myyjän laittamaan fraaseja tyyliin "mutta kun tämä on niin edullinen". Mutta jos jatkaa toistan "ei kiitos" ja jos vielä jää jankkaamaan niin sanon, että minulla on suoramarkkinointikielto mikä on ihan totta.
 
Eih!
Sanon päättäväisesti, että ei kiitos, en halua ostaa lehteä, tuhlaatte vain aikaanne soittamalla minulle. Mutta yleensä nuo lehtimyyjänperkeleet vain yrittävät sönköttää kaikkea, "no mutta kun... tässä nyt tämä tarjous X...." ja läpäläpä, eivätkä usko yhtään mitä sanotaan. Ei ole heidän vika tuo toimenkuva, joo, mutta miksei ne vaan voi sitten siirtyä seuraavaan henkilöön? Pitääkö se väenvängällä tuputtaa sitä lehtikimaraa haluttomalle asiakkaalle?
 
Lex
Sanon aina, että olen nyt töissä enkä ehdi puhua, eikä minulla ole tarvetta k.o. tuotteelle. Toivotan hyvää päivänjatkoa. Jos luurin toisessa päässä on joku mottipää, joka ei ymmärrä ystävällistä kieltäytymistä, niin suljen puhelimen.
 

Yhteistyössä