"Minä vain"
Oletteko miettineet kuinka julma teko sellainen oikeasti on? Tietysti eihän sellaisia toki ehdi miettimään jos ensimmäinen ajatus on "mutta kun minulla menee niin huonosti" tai " mutta kun olen pilannut jo kaiken". Mitäpä jos ajattelisitte asiaa vähän laajemmin, on monia muitakin jotka sinnittelee ja varmasti menee vähintään yhtä huonosti kuin sinulla. Mikä niitä toisia pitää elossa ja saa yrittämään päivästä toiseen? Luulen, että se on rakkaus lähimmäisiä kohtaan ja rakkautta sitä lahjaa(elämää) kohtaan, mikä kuuluu meille kaikille. Te hyvät ihmiset jotka mietitte sitä pahinta , ette tuskin ole pidelleet sylissä pieniä ihmisen lapsosia jotka kirkuvat ja itkevät sydäntä raastaen kuullessaan etteivät ikinä pääse enää rakkaan vanhemman syliin. Se tuska on todellista ja seuraa näitä pieniä kulkijoita koko elämän. Kaikki muut vanhemmat surijat siihen vielä päälle, jotka syyttävät jokainen itseään enemmän tai vähemmän koko loppuelämän. Se ei ole millään tavalla oikein, että joku ottaa helpotus tiketin ja vapautuksen kaikesta ja jättää rakkaat ihmiset oikeasti todella mustiin ja syviin vesiin. Tämä on teille itsekkäille, muttei toivottomille tapauksille, ota elämä haltuun ja muutos on mahdollista, sun pitää YRITTÄÄ! Terv sisko puolikkaalla sydämellä