Teinitytär saa lapsen ja lapsen isää ei kiinnosta.

Otsikossa tilanne... Eli 17v, melkein 18v tyttöni saamassa vauvan ja on nyt viidennellä kuulla raskaana. Ei olisi halunnut aborttia ja kun raskaus huomattiin oli muutenkin jo niin pitkällä ettei aborttia olisi voinut tehdäkään. Koko meidän perhe tukemassa tytärtä. Mutta ongelmana on tämän tytön poikaystävä..
En ole koskaan erityisemmin piitannut hänestä koska poikaystävä on sellanen jolla kiinnostaa lähinnä pelit, ryyppääminen ja muuten vaan lorviminen eikä ole kovin, hm, fiksu ikäisekseen mielestäni.. Ja tämä poikaystävä on ilmoittanut, ettei hän halua olla missään tekemisissä lapsensa kanssa. Poikaystävän vanhemmat haluavat olla lapsenlapsensa elämässä. Yrittäneet puhua pojalleen, että kannattaisi hälläkin yrittää tukea tyttöystävää ja ajatella että vauvalla olisi hyvä olla isä, mutta poika ei edes yritä keskustella aiheesta kunnolla vaan kommentit on tasoa "lololol vittu ei kiinnosta".
Mulla surettaa se, ettei tyttären lapsella siis tule olemaan isää.. Ei ainakaan tuota biologista isähahmoa. Surettaa kans se että jos tuo poikakin joku päivä havahtuu siihen ettei hän tunne lastaan koska nuorena mokasi ja halusi ettei ole lapsen kanssa tekemisissä.

Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta.

 

On normaalia että tuo surettaa. Mutta ei sille mitään voi jos poika on tuollainen.Hänestä tuskin on tyttärellesi ja lapselle mitään iloa tulevaisuudessakaan. Pätjäätte kuitenkin aivan hyvin ilman tuota hunsvottia, ja tulevaisuudessa tyttäresi varmasti löytää kunnollisen miehen.

Ikä ei sinänsä merkitse tässä valtavasti. Itse olin 18 kun ensimäinen lapsi syntyi, vaimo oli 17. Otimme heti vastuuta ja pärjäsimme ihan hyvin.

 

Hienoa, että olette tukena tytölle ja olisitte myös pojalle, jos antaisi.
Surullista kyllä, on todella paljon lapsia "ilman" isiä.

Minun tyttäreni odotti vauvaa teini-ikäisenä, mutta päätyivät aborttiin. Siloin vielä poikaystävä oli mukana. Mutta jälkivaikutuksia ei jaksanut. Tytärtäni asia alkoi painaa myöhemmin.

Että jotenkin olen tyytyväisempi teidän ratkaisuun, että vauva saa syntyä. Ja kun häntä hoidetaan hyvin, niin hän voi hyvin.
Jos poika joskus tajuaa olevansa isä, niin hän sitten on. Menetettyä aikaa hän ei tietenkään saa takaisin.
Mutta lapselle ei tietenkään kannata isää mollata. Sitten kun isä on valmis, on lastenkin helpompi hänet kohdata.

Arvostsan myös pojan vanhempia, jotka haluavat olla mukana lapsen elämässä

 

Toivon vain kovasti että jotenkin tuo poika havahtuisi tilanteeseen.. Toistaiseksi haluaa vielä olla tytön kanssa yhdessä.. Eihän sille tietty mitään voi ja 17v pojalla ymmärrettävästi kiinnostaa paljon enemmän kaverit, pelit, ja muu sellainen, kuin kakkavaippojen vaihto ja yöheräilyt.
Mutta kun poika ei ees yritä keskustella asiasta kun hänelle yritetään puhua. Tietenkin voi olla että ehkä ei vaan osaa käsitellä asiaa, tai kuitenkin mielessään saattaa sitä käydä läpi.. Tai ehkei hän silleen sisäistä että siellä mahassa on oikea lapsi, pieni oikea ihminen..

Jonain päivänä toi lapsi kuitenkin kysyy isästään tai saa siitä biologisesta isästä tietää vaikka oiskin joku isähahmo siihen mennessä löytynyt.. Kyllä varmaan tuntuu pahalta silloin, kun kuulee että isää ei kiinnostanut..

Onneksi sentään pojan vanhemmat haluaa olla mukana vauvan kanssa ja toivottavasti poikakin haluaisi edes joskus vauvaa nähdä, sitten kun vauva syntyy.. Ja kuten sanoin mekin olemme tyttäremme tukena että pääsee hyvin elämä vauvan kanssa käyntiin..

 

Hienoa, että olette tukena tytölle ja olisitte myös pojalle, jos antaisi.
Surullista kyllä, on todella paljon lapsia "ilman" isiä.

Minun tyttäreni odotti vauvaa teini-ikäisenä, mutta päätyivät aborttiin. Siloin vielä poikaystävä oli mukana. Mutta jälkivaikutuksia ei jaksanut. Tytärtäni asia alkoi painaa myöhemmin.

Että jotenkin olen tyytyväisempi teidän ratkaisuun, että vauva saa syntyä. Ja kun häntä hoidetaan hyvin, niin hän voi hyvin.
Jos poika joskus tajuaa olevansa isä, niin hän sitten on. Menetettyä aikaa hän ei tietenkään saa takaisin.
Mutta lapselle ei tietenkään kannata isää mollata. Sitten kun isä on valmis, on lastenkin helpompi hänet kohdata.

Arvostsan myös pojan vanhempia, jotka haluavat olla mukana lapsen elämässä

Jäipähän nyt vaan ärsyttämään tuo arvostsan-sanahirviö.. Sori, turha "välisoitto"

 

Mulla on ystävä, jonka lapsen isä ei aluksi halunnut olla lapsen kanssa tekemisissä ollenkaan. Muutamia vuosia meni ja tämä isä sitten alkoi uuteen suhteeseen, heillekin syntyi lapsi. Sen seuraksena alkoi ottaa luokseen tätä ensimmäistä lasta. Ventovieraitahan he toisilleen olivat mutta lapsella oli ollut kova isän kaipuu ja kaikki on mennyt tosi hyvin.

 

Toivon vain kovasti että jotenkin tuo poika havahtuisi tilanteeseen.. Toistaiseksi haluaa vielä olla tytön kanssa yhdessä.. Eihän sille tietty mitään voi ja 17v pojalla ymmärrettävästi kiinnostaa paljon enemmän kaverit, pelit, ja muu sellainen, kuin kakkavaippojen vaihto ja yöheräilyt.
Mutta kun poika ei ees yritä keskustella asiasta kun hänelle yritetään puhua. Tietenkin voi olla että ehkä ei vaan osaa käsitellä asiaa, tai kuitenkin mielessään saattaa sitä käydä läpi.. Tai ehkei hän silleen sisäistä että siellä mahassa on oikea lapsi, pieni oikea ihminen..

Jonain päivänä toi lapsi kuitenkin kysyy isästään tai saa siitä biologisesta isästä tietää vaikka oiskin joku isähahmo siihen mennessä löytynyt.. Kyllä varmaan tuntuu pahalta silloin, kun kuulee että isää ei kiinnostanut..

Onneksi sentään pojan vanhemmat haluaa olla mukana vauvan kanssa ja toivottavasti poikakin haluaisi edes joskus vauvaa nähdä, sitten kun vauva syntyy.. Ja kuten sanoin mekin olemme tyttäremme tukena että pääsee hyvin elämä vauvan kanssa käyntiin..

Ei se välttämättä mene niin, että lapsi ajattelee "kun ei isää kiinnostanut". paitsi jos hänelle sitä toitotetaan....
Turha sitä katkeruutta siihen lapseen on siirtää.

Kaikki mahdolliset rakastavat ihmiset ympärillä lapsella on varmasti on ihan hyvä olla.

 

Ei se välttämättä mene niin, että lapsi ajattelee "kun ei isää kiinnostanut". paitsi jos hänelle sitä toitotetaan....
Turha sitä katkeruutta siihen lapseen on siirtää.

Kaikki mahdolliset rakastavat ihmiset ympärillä lapsella on varmasti on ihan hyvä olla.

No mutta kun lapsi varmasti joskus kysyy isästään niin mitä hälle pitäisi sitten sanoa. En tarkoita että pitäisi toitottaa jotain mutta kai lapsella on oikeus tietää, että hänen oikeaa isäänsä, ei vain huvittanut ryhtyä isäksi.. Ja tavallaan sen ymmärränkin kuten sanoin, koska 17v on nuori ja kiinnostaa varmasti muut asiat kuin lapsenhoito, mutta siltikin tuntuu pahalta eikä sille voi mitään..

 

Mä uskon, että sekä tyttärellesi että tulevalle lapselle parasta on, ettei isä väkisin pakoteta isäksi. Hän on kantansa kertonut, eikä siinä voi muuta kuin hyväksyä että näillä mennään. Toisaalta kuvio ehkä vaikeutuu, jos isän vanhemmat haluaa mukaan lapsen elämään, mutta he on lapsestaan erillisiä, eivätkä voi poikaansa mihinkään pakottaa.
Pakotettu isyys ei anna kenellekkään mitään -paitsi helvetisti ongelmia kaikille- on mun näkökanta, vaikka ei omaa kokemusta olekkaan, mutta ympäristöä havainnoidessa olen tähän tulokseen tullut.
Ja isovanhempien tuen voi toki ottaa vastaan silti, vaikka isä ei isäksi haluaisikaan.

 

Jäipähän nyt vaan ärsyttämään tuo arvostsan-sanahirviö.. Sori, turha "välisoitto"

Tätä ei olis kyllä kukaan muu edes huomannu.

 

No ei ihmetyta yhtaan. Tavallaan aika selvio, jos luonne on tuollaista laatua, etta todennakoisimmin vasta kolmenkympin jalkeen ollaan valmiita isaksi, jos sittenkaan. En syyllistaisi poikaa ollenkaan ja pakottaisi vastuuseen, koska se jattaa oven avoimeksi myohemmin. Toki vakavasti puhutaan asiasta sitten kun se on ajankohtaista. Nyt lapsi on viela niin irrallinen kuviteltu asia ettei tuon ikanen sita hahmota. Kannattaa silti miettia tyton tuota suhdetta, etta olisiko parempi lopettaa se kokonaan. Vastuu lapsesta on niin suuri ettei siihen mahdu mitaan epamaaraisia pyoriskelijoita kuin perusteineilla. Lapsen ja isan suhde on kokonaan toinen juttu sitten.

 

No mutta kun lapsi varmasti joskus kysyy isästään niin mitä hälle pitäisi sitten sanoa. En tarkoita että pitäisi toitottaa jotain mutta kai lapsella on oikeus tietää, että hänen oikeaa isäänsä, ei vain huvittanut ryhtyä isäksi.. Ja tavallaan sen ymmärränkin kuten sanoin, koska 17v on nuori ja kiinnostaa varmasti muut asiat kuin lapsenhoito, mutta siltikin tuntuu pahalta eikä sille voi mitään..

Ei tosiaan lapselle kovin aikaisin sanota, ettei isäänsä kiinnostanut lapsensa hoito. Lapsi huomaa kyllä itse mikä tilanne isän kanssa sitten sattuukin olemaan. Mun mielestä missään tapauksessa ei voi sanoa ainakaan vielä muutaman vuoden ikäiselle, eikä ehkä vielä kouluikäisellekkään. Asiat pitää selvittää jotenkin muuten. Tuo heijastaisi mun mielestä jotain katkeruutta. Oman tyttären "menetetystä" nuoruudestako?

Ei kaikki nelikymppisetkään ole valmiita isiksi eikä kantamaan isällistä velvollisuuttaan. Onneksi tyttäresi on vielä nuori, joten varmasti yhden lapsen kanssa eläessä löytää itselleen vielä vastuuntuntoisen puolison.

 

No mutta kun lapsi varmasti joskus kysyy isästään niin mitä hälle pitäisi sitten sanoa. En tarkoita että pitäisi toitottaa jotain mutta kai lapsella on oikeus tietää, että hänen oikeaa isäänsä, ei vain huvittanut ryhtyä isäksi.. Ja tavallaan sen ymmärränkin kuten sanoin, koska 17v on nuori ja kiinnostaa varmasti muut asiat kuin lapsenhoito, mutta siltikin tuntuu pahalta eikä sille voi mitään..

voin kokemuksesta sanoa,että ei missään nimessä kannata sanoa lapselle,ettei isää kiinnostanut! sanoo vai, että isä ei ollut vielä valmis isäksi.

 

Toivon vain kovasti että jotenkin tuo poika havahtuisi tilanteeseen.. Toistaiseksi haluaa vielä olla tytön kanssa yhdessä.. Eihän sille tietty mitään voi ja 17v pojalla ymmärrettävästi kiinnostaa paljon enemmän kaverit, pelit, ja muu sellainen, kuin kakkavaippojen vaihto ja yöheräilyt.
Mutta kun poika ei ees yritä keskustella asiasta kun hänelle yritetään puhua. Tietenkin voi olla että ehkä ei vaan osaa käsitellä asiaa, tai kuitenkin mielessään saattaa sitä käydä läpi.. Tai ehkei hän silleen sisäistä että siellä mahassa on oikea lapsi, pieni oikea ihminen..

Jonain päivänä toi lapsi kuitenkin kysyy isästään tai saa siitä biologisesta isästä tietää vaikka oiskin joku isähahmo siihen mennessä löytynyt.. Kyllä varmaan tuntuu pahalta silloin, kun kuulee että isää ei kiinnostanut..

Onneksi sentään pojan vanhemmat haluaa olla mukana vauvan kanssa ja toivottavasti poikakin haluaisi edes joskus vauvaa nähdä, sitten kun vauva syntyy.. Ja kuten sanoin mekin olemme tyttäremme tukena että pääsee hyvin elämä vauvan kanssa käyntiin..

Siis poika haluaa TOISTAISEKSI olla tytön kanssa yhdessä, mutta tuleva lapsi ei kiinnosta? Kyllä nyt ensimmäiseksi pitäisi tehdä selväksi, että he joko ovat yhdessä ja isä osallistuu lapsen elämään, tai sitten eroavat. Ei ihmekään, ettei poika osaa ottaa kantaa, jos saa tuolla lailla jatkaa vapaamatkustajana "suhteessa", seksin takia kai?

Ei vielä kannata olla huolissaan siitä mitä tuleva lapsi joskus kyselee. Voihan olla, että isä hyvinkin järkiintyy vuodessa tai parissa, kun ikää tulee lisää ja lapsi on ihan konkreettisesti olemassa, ja hauaa olla lapselleen isä.

 

Puuh, se ehkäisy... Ei mulla muuta, paitsi tietty tsemppiä ja positiivista asennetta tyttärellesi elämään jottei menisi pelkästään pään pyörittelyksi.

 

Siis poika haluaa TOISTAISEKSI olla tytön kanssa yhdessä, mutta tuleva lapsi ei kiinnosta? Kyllä nyt ensimmäiseksi pitäisi tehdä selväksi, että he joko ovat yhdessä ja isä osallistuu lapsen elämään, tai sitten eroavat. Ei ihmekään, ettei poika osaa ottaa kantaa, jos saa tuolla lailla jatkaa vapaamatkustajana "suhteessa", seksin takia kai?

Ei vielä kannata olla huolissaan siitä mitä tuleva lapsi joskus kyselee. Voihan olla, että isä hyvinkin järkiintyy vuodessa tai parissa, kun ikää tulee lisää ja lapsi on ihan konkreettisesti olemassa, ja hauaa olla lapselleen isä.

Samaa mietin, että miten se käytännössä onnistuisikaan, että äiti ja isä seurustelee, mutta isä on sanoutunut irti lapsesta!? Ja miksi tytön pitäisi tuollaiseen alistuakaan, kun on ilmiselvää, ettei poika välitä tytöstä, vaan haluaa käyttää hyväkseen.

 

Samaa mietin, että miten se käytännössä onnistuisikaan, että äiti ja isä seurustelee, mutta isä on sanoutunut irti lapsesta!? Ja miksi tytön pitäisi tuollaiseen alistuakaan, kun on ilmiselvää, ettei poika välitä tytöstä, vaan haluaa käyttää hyväkseen.

Kutsut 17-vuotiasta poikaa alistajaksi ja hyväksikäyttäjäksi? Hänhän on pelkkä sekaisin oleva lapsi itsekin. Ajattelee, että pääsee painajaisesta eroon sanoutumalla irti lapsesta ja kieltäytymällä kuuntelemasta järkisyitä. Tuossa iässä tytöt ja pojat ovat kypsyysasteeltaan about eri planeetalta.

Ja nyt tänne tulee varmasti kukkahattutätilauma kertomaan, että jos on liian lapsi ryhtyäkseen isäksi, ei pidä harrastaa seksiä.

Osanottoni kaikille asianosaisille. Kyllä se poikakin vielä kasvaa mieheksi. Toivottavasti ei liian myöhään lapsensa kannalta.

 

onhan se surullista mutta...ei ketään voi pakottaa/vaatia vanhemmaksi. mites jos tyttösi ei olisi ollut valmis ja olisi päätynyt aborttiin? hällä kuitenkin oli mahdollisuus päättää itse haluaako lapsen. miksei samaa oikeutta myös pojalla?

 

sillä pojallakin varmasti nyt paljon mietittävää, ja ehkä kyseessä on sellainen ihminen joka haluaa itsekseen asiat miettiä eikä kestä sitä et kaikki jauhaa asiasta jonka itsekkin tietää olevan tärkeä..
jos kerran haluaa tytön kanssa edelleen olla, niin tuskin aikoo minnekkään kadota lapsen synnyttyäkään, eiköhän tuo lapsesta irtisanoutuminen ole vaan tietynlaista uhmaa pelottavan asian edessä.

voin toki olla väärässäkin, mut ehkä pojalle pitäisi antaa edes mahdollisuus tehdä oikein, vaatimalla ja uhkaamalla se tuskin sitä ainakaan tekee..

toivotaan parasta mahdollista ratkaisua, oli se sitten mikä vaan.

 

Poika on nuori ja häntä pelottaa. Jättäisin pojan nyt raskausaikana rauhaan, enkä nalkuttaisi hänelle asiasta ollenkaan. Ihminen ei yleensä ala pitää asioista, joita hänelle väkisin tuputetaan. Se vaatii ympäristöltä ponnistelua ja psykologista pelisilmää. Kun lapsi syntyy ilmoittaisin siitä täysin neutraalisti pojalle. Pojan vanhemmat voisivat sen tehdä ja ilmaista vain oman onnentunteensa. Isovanhemmat tapaisivat poikansa lasta, mutta pojalle lasta ei erityisemmin tyrkytettäisi. Poika jätettäisiin vain sivusta seuraajaksi, muiden iloitessa lapsesta. Poika voisi vähitellen lähentyä omaehtoisesti lasta ja luoda häneen suhteen. Luulisin näin käyvän, kun hän ei tuntisi itseään nurkkaan ahdistetuksi. Pojan ystävistä voisi saada ehkä myönteistä taustatukea tähän.

 

Se isä on vielä lapsi, täydet sympatiat hänelle.

 

Samaa mietin, että miten se käytännössä onnistuisikaan, että äiti ja isä seurustelee, mutta isä on sanoutunut irti lapsesta!? Ja miksi tytön pitäisi tuollaiseen alistuakaan, kun on ilmiselvää, ettei poika välitä tytöstä, vaan haluaa käyttää hyväkseen.

En oikein usko, että poika haluaa mitenkään tietoisesti käyttää hyväkseen. Hän on varmasti itsekin parhaillaan aika hukassa, ei ehkä osaa vielä ajatella tilannetta selkeästi. Onhan hän vielä todella nuori. Mutta siis mielestäni ei missään tapauksessa pitäisi mahdollistaa tuota, että seurustellaan vaan toistaiseksi ja niin kauan kuin poikaa sattuu huvittamaan.

 

Jos olisin isän isä, niin ottaisin juippia kraivelista kiinni ja kertoilisin asioita joilla on merkitystä elämässä.

 

Jos olisin isän isä, niin ottaisin juippia kraivelista kiinni ja kertoilisin asioita joilla on merkitystä elämässä.

Kuulostaa miehiseltä mieheltä 50- tai 60- luvulta. En usko ns. järkipuheen toimivan. Ihmisen pitää oivaltaa asiat itse ja asiassa kuin asiassa löytää sisäinen motivaatio. Sille vapaaehtoisuudelle rakentuu hyvä isäsuhde, joka on kallisarvoinen asia.

 

Ketään ei voi pakottaa mihinkään ja pojan painostaminen on turhaa, mutta ärsyttää tämä "poika on itse vielä lapsi" -lässytys. 17-18-vuotias ei ole lapsi. Ei välttämättä kypsä aikuinenkaan, mutta eihän aikuistuminen muutenkaan tapahdu missään maagisessa iässä *bim*, nyt olen kypsä aikuinen.