Tekis mieli alkaa etävanhemmaksi :(

Mä niin tahtoisin yhden ihan unelmaduunin, se olisi vain määräaikainen 6kk. Saisin todella hyödyllistä työkokemusta tulevaisuutta ajatellen. Työpaikan puolesta olisi asunto paikkakunnalla, joka on 250km päässä nykyisestä. Eli pääsisin joka viikonloppu takaisin kotipaikalle lapsen luokse.

Lapsi on vasta 3-vuotias ja olemme isän kanssa eronneet. Isä hoitaa lasta tälläkin hetkellä joka viikko 2-4päivää, heillä on läheiset välit ja luotan isään 100%.

Mitä mieltä voinko lähteä, olenko hirveä äiti? Ajatuksena jo tulee mieleen, että olen muiden mielestä itsekäs, outo.. Mä niin tarvitsisin tätä irtiottoa ja saisin tulevaisuutta ajatellen todella paljon uusia mahdollisuuksia pitkällä tähtäimellä.

 

Minusta tuo kuulostaa ihan järkevältä, jos vaan miehelle sopii.

 

Anna mennä vaan. 6 kuukautta on loppujen lopuksi lyhyt aika varsinkin jos se poikii vielä pitkälle tulevaisuuteen työurallasi. Lapsellasi on selvästi läheiset välit isään ja he viettävät jo nyt paljon yhdessä aikaa. Älä välitä muiden ajatuksista.

 

Niin ja mä en näe mahdollisuutena ottaa lasta mukaani. Työ olisi sen laatuista että lapsi kärsisi pitkistä päivistä, sekä illat joutuisin opiskelemaan todella paljon. Ja puolen vuoden takia vaihtaa paikkakuntaa ja etenkin päiväkotia, missä lapsi viihtyy ja johon vanhemmatkin ovat enemmän kuin tyytyväisiä.

 

3-vuotias on kyllä aika herkässä iässä ja vielä erokin takana. Mä en ehkä lähtis, koska kokisin lapsen tarviivan molempia vanhempia. Jotenkin tuntuisi että tuossa tilanteessa itse uhrautuisin lapsen edun takia, vaikka oma etu jäisikin saavuttamatta kokonaan.

Meillä on 3-vuotias joka reagoi jo hyvin voimakkaasti jomman kumman vanhemman vähänkin pidempään poissaoloon. Mä olin alle viikon reissussa ja poika oli hankala isälleen, nyt isä on työmatkalla ja mä saan joka aamu kuulla ekana "en jaksa oddottaa sitä miun issää" ja sitten koko päivä on yhtä ikävöintiä. Isommat lapset ei niin voimakkaasti reagoi ja osaavat paremmin järjestellä tuntemuksiaan, mutta 3-vuotias on vielä tosi pieni.

 

Tottakai otat sen duunin. 6kk on lyhyt aika ja tokihan näet lastasi vkonloppuisin.
Eri juttu jos työ olisi jossain ulkomailla etkä näkisi lastasi kertaakaan koko tuon 6kk aikana.

 

Jos ainoa syy miksi et ole jo päättänyt on se että sinua vaivaa muiden mielipiteet,niin ota ihmeessä uusi työ vastaan. Sehän on vain puoli vuotta ja viikonlopuiksi pääset lapsesi luokse. Onhan niitä isejäkin jotka näkevät lasta vain viikonloppuisin.

 

Jos lapsi olisi isänsä kanssa sinun ollessasi poissa, ottaisin työn vastaan. Elämässä harvoin on tilanteita joissa on vain hyvä ja huono vaihtoehto. Tilanteet koostuvat monesta eri asiasta ja kuten sanoit, työ olisi panostus tulevaisuuteen (eli myös lapsen tulevaisuuten). Nykyaikana on äärimmäisen tärkeää pitää huolta omista mahdollisuuksistaan työmarkkinoilla.

 

minä en pystyisi tekemään noin, mutta en pidä sua yhtään sen huonompana äitinä jos otat sen homman!

 

Juu no muiden mielipiteet eivät ole se ainoa syy, mutta iso syy kuitenkin. Hitsi kun sitä ei osaa arvostaa omaa itseään ja äitiyttään tarpeeksi että luottaisi ihan omiin ajatuksiin ja näkemykseen siitä mikä sopii meille.
Lapsi on kyllä erittäin sopeutuvainen, olemme isän kanssa eronneet lapsen ollessa alle 1-vuotias, joten hän on joutunut tottumaan kahteen kotiin melkein alusta saakka. Nykyäänkin hän on siis joka viikko ainakin pari päivää isällään, välillä jopa viikon kerrallaan. Ei ainakaan tällä hetkellä näytä kärsimyksiä hänelle aiheutuvan tästä "riepottelusta". Toki välillä kiukuttelee enemmän tai huutelee isää apuun, jos joudun olemaan tiukkana, mutta ei mitään mielestäni normaali uhmaiästä poikkeavaa. hyvin on tasapainoinen ja onnellinen lapsi.

Me olemme pitäneet tätä parhaimpana järjestelynä ja sanoisin että olemme onnistuneet todella hyvin, sillä lapselle molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä, huolimatta varhaisesta erosta.

Onhan tässä myös itsekkäät syyt takana. Haluan todella päästä eteenpäin elämässä. Menneisyys ei ole mitään kaunista ajateltavaa, mutta lapsen myötä sain elämän kuntoon. Nyt olisi hyvä aika alkaa panostaa tulevaisuuteen.

 

Kyllä noita taustoja vasten kannattaa ottaa työ. Meillä vähän vastaava tilanne, lapsi oli alle vuoden kun erottiin ja nyt neljävuotias lapsi viettää noin kolmasosan ajasta isällään, koko ajan ollut paljon isän luona. Eihän se ydinperheidylliä korvaa, mutta toisaalta tiedän ydinperheitä joissa isä ei touhua lapsensa kanssa koko elämänsä aikana yhtä paljon kuin meillä. Lapsella on tasa-arvoiset vanhemmat ja lapsi on sopeutunut (pakon edessä, mikä on tietysti ikävä asia) olemaan jatkuvasti erossa jommasta kummasta vanhemmasta. Asia olisi ehkä hankalmpi jos kolme vuotta kotiäitinä ollut ydinperheen äiti yhtäkkiä "häviäisi" kuvioista.

Ja kuten sanoinkin jo, elämää pitää ajatella kokonaisuutena ja tämä ilmeisesti todella palvelisi myös lastasi. Vaikka mitä sanotaan, niin kyllä taloudellinen turva ja mielekäs työ (joojoo, ei suomessa kukaan kuole nälkään, mutta ei se ihan riitä...) takaa paitsi leveämmän leivän, myös tasapainoisemman arjen, tasapainoisemmat vanhemmat, mahdollisuudet kunnon lomiin vakituisen työpaikan turvin jne.

 

Niin ja isä varmasti haluaa lapsen luokseen. Lapsi oli hänelle unelmien täyttymys, vaikka emme lasta yhdessä suunnitelleetkaan etukäteen. Välillä jopa tunnen riittämättömyyttä omasta äitiydestä, kun en aivan niin omistautunut osaa olla.

Lapsi on tietenkin minullekin rakkainta maailmassa, tulee vain huono omatunto siitä -kun en koe huonoa omaatuntoa etten näe lasta joka päivä- ? ymmärtääkö kukaan. Itsekkyydestä sekä epäitsekkyydestä lasta ja lapsen isää kohtaan, minusta on vain mukavaa, että voin elää tavallaan kahta elämää.

 

[QUOTE="a.p";24227924]Niin ja isä varmasti haluaa lapsen luokseen. Lapsi oli hänelle unelmien täyttymys, vaikka emme lasta yhdessä suunnitelleetkaan etukäteen. Välillä jopa tunnen riittämättömyyttä omasta äitiydestä, kun en aivan niin omistautunut osaa olla.

Lapsi on tietenkin minullekin rakkainta maailmassa, tulee vain huono omatunto siitä -kun en koe huonoa omaatuntoa etten näe lasta joka päivä- ? ymmärtääkö kukaan. Itsekkyydestä sekä epäitsekkyydestä lasta ja lapsen isää kohtaan, minusta on vain mukavaa, että voin elää tavallaan kahta elämää.[/QUOTE]

Näetkö nykyisin lasta joka päivä? Jos kuitenkin tapaisit joka viikonloppu ja nyt lapsi on isällään jo pidempiä jaksoja niin ei kait se ongelma silloin olisi. ( sain alunperin käsityksen että olisistte vasta eronneet )
Mitä mieltä lapsen isä on asiasta?
Ja toi huono omatunto on kyllä sellanen mikä vaivaa äitejä vaikka olisi aina kotona ja lapsen kanssa. ( itse koen juuri sitä, että en oikeastaan koskaan lähde mihinkään, vaikka pieni virkistäynyminen voisi olla hyväksikin, kun ei vaan jotenkin saa aikaseks järkkäiltyä)

Kannattaa miettiä siltäkin kannalta että jos et ottaisi työtä vastaan. Tulisiko sinusta sitten masentunut , työtön ja ahdistunut hiekkalaatikon reunalla istuva äiti joka on paikalla mutta ei läsnä? Eli tuon työmahdollisuuden psyykkinen vaikutus toisinpäin.

 

Näetkö nykyisin lasta joka päivä? Jos kuitenkin tapaisit joka viikonloppu ja nyt lapsi on isällään jo pidempiä jaksoja niin ei kait se ongelma silloin olisi. ( sain alunperin käsityksen että olisistte vasta eronneet )
Mitä mieltä lapsen isä on asiasta?
Ja toi huono omatunto on kyllä sellanen mikä vaivaa äitejä vaikka olisi aina kotona ja lapsen kanssa. ( itse koen juuri sitä, että en oikeastaan koskaan lähde mihinkään, vaikka pieni virkistäynyminen voisi olla hyväksikin, kun ei vaan jotenkin saa aikaseks järkkäiltyä)

Kannattaa miettiä siltäkin kannalta että jos et ottaisi työtä vastaan. Tulisiko sinusta sitten masentunut , työtön ja ahdistunut hiekkalaatikon reunalla istuva äiti joka on paikalla mutta ei läsnä? Eli tuon työmahdollisuuden psyykkinen vaikutus toisinpäin.

Olemme eronneet jo 2,5vuotta sitten, ja hyvässä yhteisymmärryksessä. Meillä ei ole tapaamissopimuksia, vaan isä soittelee millon tahtoo lapsen luokseen, ja jos itselläni on jotain menoa tai tiukempaa töissä, sovin isän kanssa. välillä on ollut myös viikonkin putkeen isällään etenkin nyt kesälomilla, kun ovat reissailleet. ilman ongelmia. Asumme lähekkäin joten lapsi voi halutessaan (tai vanhemman halutessa) mennä vaikka illaksi leikkimään. tai isä käyttää lasta puistossa iltapäivällä jne. Vähintään joka päivä isä soittelee lapselleen jos ei näe.

nykyäänkään en siis näe joka päivä lasta, ja se erossaolo ei tuota minulle ongelmia. mutta jotenkin tuo välimatkakin tekee itsestäni enemmän syyllistä. Tulee tunne että ihmiset leimaavat itsekkääksi tai jopa hulluksi. "äiti nyt etävanhempana" ?

Ja en todella ole pelkästään äiti, nautin niistä päivistä kun saan elää yksin. Nautin myös päivistä lapsen kanssa. Siitä jo tulee syyllisyys, olenko alempiarvoinen äiti kun en elä sitä arkea 24/7 ja vielä nautin siitä että saan näin paljon vapauksia. Eikä "tarvitse" huoltaa lasta joka päivä?

 

1. Kuten sanottu turvaat lapsesi tulevaisuutta. Ja tulevaisuudessa lapsellasi on äiti joka ei stressaa raha-asioista.
2. Isät ovat ihan yhtä hyviä vanhempia kuin me äiditkin. Vaikka et ole lapsesi luona tai saatavilla, LAPSESI ON TURVASSA OMAN ISÄNSÄ LUONA, miksi siitä pitäisi syyllistyä? (Tietysti isät saavat lähteä puolen vuoden komennuksille vaikka minne, mutta se ei ole tämän ketjun pointti.)
3. Tekniikka on hieno apuväline, pieni sijoitus ja voit lukea lapsellesi vaikka joka ilta iltasadun ja sanoa hyvää yötä, niin että hän näkee ja kuulee sinut -jos vain omat työaikataulusi sen sallivat.

 

Kiitoksia kannustuksesta, en kyllä odottanut tällästa vastaanottoa täällä periaattessa tiedän kyllä etten tee mitään väärin tässä tilanteessa, mutta silti mietityttää.


Täytyy vielä perinpohjin keskustella asia lapsen isän kanssa lävitse. Hän mielellään kyllä ottaa lapsen luokseen tuoksi ajaksi, mutta kaikki käytännön järjestelyt ja hänenkin rehelliset ajatukset asiasta. Sekä se, että tahdon palatessani lapsen olevan taas useammin kuin viikonloppuisin luonani.

 

Ota se työ!

 

Sanot, kaipaavasi irtiottoa. Muista kuitenkin, että jos lähdet pois puoleksi vuodeksi, se voi tarkoittaa sitä että tulet jatkossakin olemaan pysyvästi etävanhempi. Oletko valmis siihen? Jos, niin lähde vain. Mutta älä luota siihen, että lapsesi asuu luonasi enää kun tulet takaisin. Se ei ehkä olisi lapsen edun mukaistakaan, eikä isä varmaan haluaisi hänestä luopua. Luultavasti häviäisit oikeudessakin asian kanssa, koska lapsen olosuhteet ovat sitten jo isälle vakiintuneet. Se on ok, että ole etävanhempi mutta älä ajattele, että se on sitten vain väliaikaratkaisu.

 

Sanot, kaipaavasi irtiottoa. Muista kuitenkin, että jos lähdet pois puoleksi vuodeksi, se voi tarkoittaa sitä että tulet jatkossakin olemaan pysyvästi etävanhempi. Oletko valmis siihen? Jos, niin lähde vain. Mutta älä luota siihen, että lapsesi asuu luonasi enää kun tulet takaisin. Se ei ehkä olisi lapsen edun mukaistakaan, eikä isä varmaan haluaisi hänestä luopua. Luultavasti häviäisit oikeudessakin asian kanssa, koska lapsen olosuhteet ovat sitten jo isälle vakiintuneet. Se on ok, että ole etävanhempi mutta älä ajattele, että se on sitten vain väliaikaratkaisu.

Ainakin tähän asti lapsen isän kanssa olemme pystyneet sopimaan todella joustavasti ja hyvässä yhteisymmärryksessä huoltajuuden ja tapaamiset. molemmat mahdollisimman paljon. Tosin mä kyllä luulen että itse soveltuisin etävanhemmaksi paremmin kuin isänsä. Aika näyttää, mutta meillä on tällä hetkellä molemmilla niin läheinen suhde lapseen, etten kumpaakaan kutsuisi etävanhemmaksi, vaikka minun luonani asuu virallisesti.

Oikeuteen asti tuskin joudumme, uskon että voimme keskenämme sopia ja molemmat tehdä kompromisseja lapsen edun mukaisesti.

Toki mitä vain voi sattua, ihmiset muuttua tai seota päästään, mutta sitä tuskin tarvitsee etukäteen suunnitella?

 

Kyllä sun sen verran kannattaa suunnitella, että kestät sitten sen jos jäät pysyvästi etävanhemmaksi. Mutta kirjoititkin juuri, että uskoisit sopivasi siihen paremmin, joten sittenhän asia ei ole ongelma. Eli vaikka lapsi jäisi asumaan isälleen niin jos vaan sen hyväksyt, tapaamiset kyllä varmasti järjestyvät hyvin sinullekin.

 

No nyt hopi hopi ja otat sen paikan vastaan!!! =)
Kyllä se lapsi on ihan oikeasti turvassa sen isänsäkkin kanssa, sen ikäisen kanssa pystyy jo soittelemaan ja kyselemään kuulumisia! =) Ja ihan oieasti, on myös äitejä jotka ovat esim.laivalla töissä ja ovat sen 2-4vko töissä yhtäsoittoa, ja sinä olisit 250km päässä samassa maassa!! =)

 

Kyllä sun sen verran kannattaa suunnitella, että kestät sitten sen jos jäät pysyvästi etävanhemmaksi. Mutta kirjoititkin juuri, että uskoisit sopivasi siihen paremmin, joten sittenhän asia ei ole ongelma. Eli vaikka lapsi jäisi asumaan isälleen niin jos vaan sen hyväksyt, tapaamiset kyllä varmasti järjestyvät hyvin sinullekin.

Kyllä mä sen hyväksyisin, jos se molempien vanhempien mielestä olisi lapsen parhaaksi tuon ajan jälkeen. Ja edelleen olemme sopineet että asumme näin lähekkäin niin pitkään kuin molempien elämäntilanne, työt sekä mahdolliset parisuhteet sallivat. nykyisellään siis 1km välimatka. Joten uskon etävanhemmaksi jäädessäni saisin nähdä lasta useammin kuin viikonloppuna.