Tiedättekö naisia, joilla ei ole ajokorttia ja olettavat täten muiden toimivan ilmaisina ja aina valmiina kuskeina?

En tiedä... Mulla ei tosin itselläni ole ajokorttia, mutta miehelläni on. Tosin mä en tarvitse ajokorttia, koska asun lähellä Helsingin keskustaa ja ei mun tarvii yksin Prismaan lähteä just kello 13, vaan voin odottaa että mies tulee kotiin ja mennään sit. En tarvitse autokyytiä ikinä mihinkään, käytän bussia.

Mutta oletko ikinä ajatellut miten kiva miehelle olisi jos olisit käynyt sen prismareissun omalla autolla jo päivällä eikä miehen tarvitse sinne lähteä heti töiden jälkeen. Tämä on juuri tätä. Minun ei tarvitse, minä en halua, minä pärjään hyvin ilman korttia....sitten kuitenkin seuraavassa lauseessa tulee ilmi se, että mies lähtee kuskaamaan heti töistä tultuaan :/

 

Tiedän yhden. Ajokortti häneltä löytyy, mutta autoa ei. Hän on jatkuvasti kinuamassa kyytiä johonkin joltakin, välillä saattaa käyttää linja-autoa tai taksia. Hän asuu kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta ja terveen ihmisen pitäisi jaksaa sellainen matka kävellä, jos on asioille tarvis. Surullista on, että kyseessä on oma äitini.

 

En tiedä... Mulla ei tosin itselläni ole ajokorttia, mutta miehelläni on. Tosin mä en tarvitse ajokorttia, koska asun lähellä Helsingin keskustaa ja ei mun tarvii yksin Prismaan lähteä just kello 13, vaan voin odottaa että mies tulee kotiin ja mennään sit. En tarvitse autokyytiä ikinä mihinkään, käytän bussia.

Eli odotat miestäsi kuskiksi. Jos sinulla olisi oma kortti, voisit lähteä sinne miehen kotiuduttua ja antaa miehen levätä työpäivän päätteeksi.

 

Kaverini, joka onneksi asuu eri kaupungissa! Haukkuu aina miestään, kun ei jaksaisi lähteä kuskaamaan tätä. Yrittää kuulema rajoittaa tämän kaverin menoja kun ei ole hymyissä suin koko ajan kuskaamassa.

 

[QUOTE="heh";25799361]Tähän ilmiöön näyttää kuuluvan myös aika rankka itsepetos. Juu kyllä se mies lähtisi siltikin sinne Prismaan mukaan vaikkei tarvitsisi teitä kyydittää. Ja juu kyllä kaverikin halusi sinne kahville lähteä, ja jos saisi valita niin silti toimisi aina kuskina.[/QUOTE]

Eikö ruokaostosten hoitaminen ole yhtään miehelle kuuluva asia vai? Jos mieheni haluaa syödä ja yhtään vaikuttaa siihen mitä syö, tulee se kanssani kauppaan. Ärsyttävä asenne tuo, että jos mies ei halua tehdä jotain niin miehen ei tarvitse. Ei meillä ainakaan koko taloudenpyörittäminen minulle kuuluu, yhdessähän me tässä elellään. En minäkään halua siivota tai halua pestä pyykkiä, teen sen silti. Ehkä mies ei halua Prismaan, mutta jos se haluaa ruokaa niin se tekee sen.

 

Kaverini, joka onneksi asuu eri kaupungissa! Haukkuu aina miestään, kun ei jaksaisi lähteä kuskaamaan tätä. Yrittää kuulema rajoittaa tämän kaverin menoja kun ei ole hymyissä suin koko ajan kuskaamassa.

Niin ja piti laittaa vielä, että en minä ainakaan jaksaisi kuskailla miestäni töistä tullessani! Etenkin jos tämä olisi ollut koko päivän kotona ja olisi voinut hoitaa asiat minun työpäiväni aikana.

 

Palstalta opittua. Ajokortiton nainen muuttaa suuren rakkauden perässä takahikiän peräkylälle miehen perintötilalle, josta lähimpään naapuriin 10 km ja lähikauppaan 38km muista palveluista puhumattakaan. Vähintään 5 lasta, joista ainakin 3 tarvitsee viikottaista puheterapiaa tai muuta tarpeellista hoitoa. Taksit, bussit, junat tmv. eivät kulje. Sukulaiset ja ystävät asuvat kaukana. Työtä, ammattia tai muutakaan ei ole eikä niitä voi edes harkita, kun ei kotoa pääse mihinkään.

 

Eli odotat miestäsi kuskiksi. Jos sinulla olisi oma kortti, voisit lähteä sinne miehen kotiuduttua ja antaa miehen levätä työpäivän päätteeksi.

En minä mikään kotiäiti ole. Pääsen kyllä aiemmin kuin mieheni töistä, mutta ihan yhtälailla minäkin haluaisin mennä sohvalle makaamaan valmiin ruuan ääreen.

 

Eikö ruokaostosten hoitaminen ole yhtään miehelle kuuluva asia vai? Jos mieheni haluaa syödä ja yhtään vaikuttaa siihen mitä syö, tulee se kanssani kauppaan. Ärsyttävä asenne tuo, että jos mies ei halua tehdä jotain niin miehen ei tarvitse. Ei meillä ainakaan koko taloudenpyörittäminen minulle kuuluu, yhdessähän me tässä elellään. En minäkään halua siivota tai halua pestä pyykkiä, teen sen silti. Ehkä mies ei halua Prismaan, mutta jos se haluaa ruokaa niin se tekee sen.

No joo. Mutta pitääkö sinne kauppaan mennä aina koko perheen voimin? Eikö olisi kätevämpää, että kävisitte esim. vuorotellen ja toinen olisi lasten kanssa kotona tai harrastuksissaan tms.?

 

No joo. Mutta pitääkö sinne kauppaan mennä aina koko perheen voimin? Eikö olisi kätevämpää, että kävisitte esim. vuorotellen ja toinen olisi lasten kanssa kotona tai harrastuksissaan tms.?

Meillä ei ole lapsia, ja käydään aina kaksin kaupassa, yleensä kerran viikossa - perjantaina kun mies pääsee töistä, lähdetään autolla sinne Prismaan tai johonkin. Jos mieheni mielestä se on liikaa vaadittu, että se kerran viikossa tulee kanssani kauppaan niin jo on kumma. Ei se ikinä tunnu siitä valittavan, yleensä se viikon yhteinen kauppareissu on mukava. Suunnitellaan mitä syödään ja käydään ns. ajan kanssa kaupassa. Vaikka mieheni meidät sinne kauppaan joutuukin ajamaan.

 

Eikö ruokaostosten hoitaminen ole yhtään miehelle kuuluva asia vai? Jos mieheni haluaa syödä ja yhtään vaikuttaa siihen mitä syö, tulee se kanssani kauppaan. Ärsyttävä asenne tuo, että jos mies ei halua tehdä jotain niin miehen ei tarvitse. Ei meillä ainakaan koko taloudenpyörittäminen minulle kuuluu, yhdessähän me tässä elellään. En minäkään halua siivota tai halua pestä pyykkiä, teen sen silti. Ehkä mies ei halua Prismaan, mutta jos se haluaa ruokaa niin se tekee sen.

Minusta se joka on kotona hoitaa tuollaiset asiat jo ajoissa kotona ollessaan, eikä vaivaa miestä jollain kaupassa käynnillä. Ei tulisi mieleenkään. Meillä kaupassa käynti ei ole mikään suoriutuminen tai ponnistus, vaan normaali juttu, joka hoidetaan silloin kun mies on töissä. Ei ole ruuhkia ja miehen ei tarvitse lähteä ruuhkaiseen kauppaan raskaan työpäivän jälkeen.

 

Minusta se joka on kotona hoitaa tuollaiset asiat jo ajoissa kotona ollessaan, eikä vaivaa miestä jollain kaupassa käynnillä. Ei tulisi mieleenkään. Meillä kaupassa käynti ei ole mikään suoriutuminen tai ponnistus, vaan normaali juttu, joka hoidetaan silloin kun mies on töissä. Ei ole ruuhkia ja miehen ei tarvitse lähteä ruuhkaiseen kauppaan raskaan työpäivän jälkeen.

Samoilla linjoilla dsf-mikälien kanssa Minulla ei ole ajokorttia vielä mutta mies käy ihan mielellään kaupassa. Ja yhdessä käydään ihan koko porukalla, koska se on hauskaa ja mukavaa Mies viihtyy kaupoissa ihan yhtälailla kuin minäkin. En ole kinuamassa toisten kyytejä enkä rasita kyydityksillä miestäkään kun en missään erityisissä harrastuksissa käy. Harvoin tarvitsen kyytiä minnekään.

Mikä siinä on niin ihmeellistä että kauppareissuista voi nauttia ihan koko porukan kesken? Säälin teitä joille kauppareissu on kidutusta ilmeisesti.

 

Minusta se joka on kotona hoitaa tuollaiset asiat jo ajoissa kotona ollessaan, eikä vaivaa miestä jollain kaupassa käynnillä. Ei tulisi mieleenkään. Meillä kaupassa käynti ei ole mikään suoriutuminen tai ponnistus, vaan normaali juttu, joka hoidetaan silloin kun mies on töissä. Ei ole ruuhkia ja miehen ei tarvitse lähteä ruuhkaiseen kauppaan raskaan työpäivän jälkeen.

En ymmärrä mitä "vaivaa" kaupassa käynnissä on, jos se kerta on ihan normaali juttu. Käykää kunnolla kaupassa, niin siellä ei pidä ravata joka päivä. Me saadaan aina kerralla viikon ruokaostokset tehtyä, eikä tee edes tiukkaa. Ei tosin juoda maitoa muuten kuin kahvissa, mutta sen lisäkahvimaidon voi kipasta jostain nopeasti työmatkalla. Uskon, että 6 henkinen perhe joutuu käymään useammin kaupassa, mutta kyllä silloinkin pitäisi kaksi kertaa riittää, kun sinne menee ajan kanssa ja miettii ostokset.

 

Minusta se joka on kotona hoitaa tuollaiset asiat jo ajoissa kotona ollessaan, eikä vaivaa miestä jollain kaupassa käynnillä. Ei tulisi mieleenkään. Meillä kaupassa käynti ei ole mikään suoriutuminen tai ponnistus, vaan normaali juttu, joka hoidetaan silloin kun mies on töissä. Ei ole ruuhkia ja miehen ei tarvitse lähteä ruuhkaiseen kauppaan raskaan työpäivän jälkeen.

Ja sitten on meitä jotka ovat päässeet jo pois 50- luvulta.


Yksi kaverini on juuri kortiton jatkuvan kyydin tarpeessa oleva. Kauppaan ei pääse yksin, aloitti harrastuksen johon piti saada muita kavereita mukaan että pääsee autolla ja kun nämä muutti pois niin miehen piti aloittaa tämä sama harrastus. Ja töihinkään ei pääse kuin osan viikosta julkisilla, muuten pitää löytää joku joka kuskaa tai sitten saada yöpaikka työpaikan läheltä.

 

Mulla ei ole ajokorttia. Miehellänikään ei ole ajokorttia.

Ihmeellisesti silti kauppaostokset saadaan kuljetettua. Nyt muuton yhteydessä ollaan pyydetty ystäviä auttamaan.

Joskus mies saattaa tavata ystävänsä kauppakeskuksessa ja ostaa isomman satsin tavaraa, jos ystävänsä tulee meille vielä käymään sen jälkeen. Itsekin olen muutamia kertoja pyytänyt ystäviäni hakemaan isompia ostoksia kanssani kaupasta, mutta siten, että ajankohta on heille sopiva eli ovat itsekin menossa kauppaan silloin.

99% kaupassakäynnit kuitenkin hoidetaan bussilla tai kävellen. Tuplavaunujen alle mahtuu suhteellisen hyvin tavaraa. Parin viimeisen viikon aikana on tosin joutunut muutaman kerran pyytämään ystävää kauppakaveriksi, kun kulkuteitä ei ole aurattu eikä nuo vaunut oikein kymmensenttisessä lumessa kulje.

Toivottavasti en ole ystäviäni rasittanut liikaa. :ashamed:

 

ei kuulosta kivalta. Jos joka päivä vinkuu kyytejä niin kyllähän niistä maksaa pitäisi, paitsi jos itse tekee muita palveluksia päivittäin. polttoaine ja auton pitäminen hirveän kallista. siis maksaa kavereille, ei omalle puolisolle.

 

Mulla ei ole ajokorttia. Miehellänikään ei ole ajokorttia.

Ihmeellisesti silti kauppaostokset saadaan kuljetettua. Nyt muuton yhteydessä ollaan pyydetty ystäviä auttamaan.

Joskus mies saattaa tavata ystävänsä kauppakeskuksessa ja ostaa isomman satsin tavaraa, jos ystävänsä tulee meille vielä käymään sen jälkeen. Itsekin olen muutamia kertoja pyytänyt ystäviäni hakemaan isompia ostoksia kanssani kaupasta, mutta siten, että ajankohta on heille sopiva eli ovat itsekin menossa kauppaan silloin.

99% kaupassakäynnit kuitenkin hoidetaan bussilla tai kävellen. Tuplavaunujen alle mahtuu suhteellisen hyvin tavaraa. Parin viimeisen viikon aikana on tosin joutunut muutaman kerran pyytämään ystävää kauppakaveriksi, kun kulkuteitä ei ole aurattu eikä nuo vaunut oikein kymmensenttisessä lumessa kulje.

Toivottavasti en ole ystäviäni rasittanut liikaa. :ashamed:

parin viimeisen viikon aikana muutaman kerran... huoh...katsopas peiliin.

 

Tiedän moniakin, mutta en yhtään sellaista jolla olisi lapsia.

 

Mä toki pyydän kyytiä, silloin kun se on kohtuullista ja vain puolisoltani. Mutta olen maksanut auton eikä ajokorttiakaan hänellä olisi ilman tukeani. Siitä hyvästä saakin vähän kuskailla. En tosin suutu jos ei onnistu enkä koskaan kesken (!) työpäivän.

 

Tällä erää ei tuttavapiiriin taida kuulua yhtään naista, jolla ei olisi ajokorttia. Muutama sellainen on, jotka eivät paljon aja, vaikka kortti onkin. Joskus kyllä kyyditsen ystäviä tai tuttavia, tai heidän lapsiaan, se on vastavuoroista ja aina sellaista, että myös kieltäytymiseen on varaa, jollei ole mahdollista juuri silloin olla avuksi.

 

Ei julkisilla lähdetä isoja ostoksia kuljettamaan.

Mikäs kumman tuumaus se tämä on? Miksi ei? :O Meillä ei ole koko taloudessa autoa ja ihan bussilla me niitä ruokiamme kuskaillaan.

 

[QUOTE="Kumikameli";25799379]Toisaalta jos ajaa kortin 18 vuotiaana ja asuu kaupungissa, sen jälkeen ei välttämättä ole autoa millä ajaa ja opetella itsenäistä ajoa autokoulun jälkeen. Sitten 35v muuttaa perähikiälle missä tarvitsisi autoa, mutta ei ole ajanut kuin pari hassua kertaa kortin saamisen jälkeen, mikä on todennäköisyys että lähtee tuosta noin vaan ajamaan?

Nimimerkillä, autokoulun kävin vasta esikoisen syntymän jälkeen, jos olisi 18 vuotiaana käynyt autokoulun kun asuin kaupungissa en olisi autoa ajanut sen jälkeen kuitenkaan kun vasta nyt viimeiset parisen vuotta.[/QUOTE]

tässä tilanteessa voi mennä autokouluun ja ottaa muutaman ajotunnin, jotta uskaltaa taas lähteä ajamaan.

 

Voi tunnen!
Mulla oli yhdessä vaiheessa monta tuttavaa, harrastuspiirien kautta, jotka tulivat aina milloin milläkin kyydillä harrastuksiin. Kun ei ollut itsellä korttia ja mies ei päässyt. Ja julkisilla "oli niin hankalaa" (vaik ei ollut, Helsingissä).
Vapaaehtoisesti eivät tarjonneet bensarahoja, olipa tosi kiva aina pyydellä... Eivät varmaan edes tulleet ajatelleeksi kuinka paljon pikku lenkki maksaa...

Yksi näistä aina lupasi miehensä puolesta, kysymättä, että juu, kyllä me voidaan sut satamasta hakea ja tottakai me viedään sut. Mikäli oikein miehen ilmeitä tulkitsin, niin näistä ne sit keskusteli kotona..

Ei meilläkään ole nyt autoa, ihan tietoinen valinta, hoidetaan kaupassakäynnit ja shoppailut ihan julkisilla/pyörällä/kävellen. Ehkä kerran 3ssa kuukaudessa pyydetään ja saadaan auto lainaan yhdeltä tuttavalta ja sillä hoidellaan kyläilyitä kauemmas yms. (ja ennen palautusta tankataan ja pestään ja imuroidaan hyvään kuntoon)

 

Minulla on kortti, oma auto, hoidan kaikki asiat yksin. Miehellä ei korttia.

 

Entinen työkaveini oli juuri tällainen autoton pummi. Kyytiä piti saada, bensoista ei tietenkään maksettu ja tyytyväisenä hypättiin aina autoon istumaan siksi aikaa että minä saan auton ikkunat raapattua. Lisäksi aina piti aina kuin lasta muistuttaa, että kopista jalat, älä paisko niitä ovia...

Joskus puhelin soi aamulla varttia ennen töiden alkua, että hänet pitäisi hakea, kun ei viitsi kylmässä/kuumassa/sateessa tms. kävellä. Kyllä aamulla ketutti, kun ei ollut tähän ehtinyt varautua ja tuli taas kiire, että ehtii sen ylimääräisen lenkin heittää. Ja pakkohan se oli hakea, kun aamuvuoroon tarvittiin se kaksi ihmistä.

Kaiken huippu oli, kun mies tuli minua hakemaan töistä (oli huoltanut sen päivän omaa autoni, joten olin itsekin autoa vailla). Tämä työkaveri taas tarvitsi kyytiä kotiin ja matkalla piti alkaa arvostelemaan miehen ajotaitoa ja neuvomaan (vaikka mies ei mitän ajovirheitä tehnytkään)! Ja tosiaan, mies ajaa työkseen rekkaa ja osaa todennäköisesti liikennesäännöt tätä ajokortitonta paremmin.