Tiesittekö, että jos kerrotte asioistanne avoimesti,niin ihmisille jää vähemmän asioita juoruiltavaksi :)

Olen aina ollut avoin oman elämäni suhteen ja varsinkin sen jälkeen kun tyttäremme kuoli synnytykseen olen ollut vieläkin avoimempi. Olen huomannut sen, että ne jotka pidättäytyvät oman elämänsä suhteen valittavat sitä kuinka heistä juoruillaan ja asiat saavat aivan uusia käänteitä kun kiertävät ihmiseltä ihmiselle. Minulla ei ole tuollaista ongelmaa, minä kun ihan tarkoituksella kerron kaikille tarkoin omat asiani, niin jokainen varmasti tietää miten asiat menee niin ei tarvii alkaa muille tarinaa muokkaamaan =) Niin ja huom. puhun vain OMISTA asioistani, toisten asiat pidän visusti sisälläni.

 

Minä en kyllä halua edes kuulla kaikkien ihmisten kaikkia asioita. Että ei tuo sinunkaan lähestymistapasi kaikkein ympäristöystävällisin välttämättä ole. Kavahdan ihmistä, joka alkaa suoltaa syvimpitä tuntojaan ja elämänsä käännekohtia vaikkapa lääkärin odotustilassa tms. Jotenkin rajaton ihminen on sellainen.

 

En ole kyllä havainnut että tolla juorululta välttyisi. Kyllä sitä keksitään juoruta kenestä vaan, mistä vaan ja ilman syytä... Naiset on... ja kyllä toiset miehetkin osaa...

 

Aivan totta.

Mä olen soveltanut tuota siihen, että olen ollut avoin (kysyttäessä/asian tullessa puheeksi) lapsettomuudestamme ja hoidoista. Tällöin olen välttynyt niiltä tahattomasti satuttavilta uteluilta ja kommenteilta, jotka mahdollisesti pahoittaisivat mielen.

Ei avoimuus ja asioiden kertominen tarkoita sitä, että niitä juttuja alkaisi tuputtaa jokaiselle vastaantulijalle riemuidioottina.

muoks. melkein osaan kirjoittaa...

 

Piipero, minkä ikäisenä sait esikoisesi? Oliko se vahinko?

 

[QUOTE="vieras";24417702]Minä en kyllä halua edes kuulla kaikkien ihmisten kaikkia asioita. Että ei tuo sinunkaan lähestymistapasi kaikkein ympäristöystävällisin välttämättä ole. Kavahdan ihmistä, joka alkaa suoltaa syvimpitä tuntojaan ja elämänsä käännekohtia vaikkapa lääkärin odotustilassa tms. Jotenkin rajaton ihminen on sellainen.[/QUOTE]

No en tarkoittanut asiaa noin että sitten kerron elämäntarinani jokaiselle jonka näen, mutta esim.työkaverit kun kyselevät elämästä niin kerron rehellisesti asiani,enkä kiertele ja kaartele,jolloin jää paaaaljon mahdollisuuksia soveltaa omassa mielessä asia mieleisekseen.

 

Piipero, minkä ikäisenä sait esikoisesi? Oliko se vahinko?

15 vuotiaana (täytin samana vuonna 16) ja en minä kyllä sitä vahingoksi sanoisi, tietoisesti ei ollut ehkäisyä käytössä, mutta kuitenkin se positiivinen testitulos pääsi yllättämään. Alle vuorokaudessa tein päätökseni lapsen pitämisestä ja abortti oli viimeinen vaihtoehto. Nyt esikoinen on 9 vuotias ja hyvin meillä on mennyt, ensin olin 1½ vuotta yh ja sitten törmäsin mieheen jonka kanssa minulla juttu luisti ja jonka esikoinen otti isähahmokseen ja mies otti esikoiseni pojakseen.

 

kaikkien traumat eivät ole tuollaisia, joista saa sympatiaa kaikilta ihmisiltä. Kuolema, lähesisen kuolema, vaikka olisi esim. jo iäkäs vanhempi kyseessä, siitä saa sympatiaa, toisin kuin vaikka väkivaltainen vanhempi tai raiskaus, joista leima jää aina edelleen siihen uhriin. tällaisessa maailmassa elämme.

ehkä tässä yksi syy.

 

Uteliaita ihmisiä on kahdenlaisia; niitä jotka tarkkailee toisten elämää sellaisena kuin se on, arvostelematta tai vertaamatta sitä johonkin muuhun. He ennemmin vertaavat omaa elämäänsä muihin kuin päinvastoin. Uteliaisuuden tarpeen tyydyttää se että joku kertoo avoimesti asioista, ei ole tarvetta pohtia onko asia todella niin tai spekuloida entä jos... Ei ole myöskään tarvetta juoruilla tai kertoa omaa arviotaan kolmannelle osapuolelle.

Sitten on uteliaita ihmisiä jotka ennenkaikkea nauttivat asioiden spekuloinnilla, pohtimisella ja juoruilemisesta. Heidän tarvettaan ei tyydytä se että heille ollaan avoimia vaan heidän on pakko saada tehdä oma arviotilanteessa ja kertoa käsityksensä suureen ääneen eteenpäin. Valitettavasti se mikä on minun näkemykseni asiasta ei ole sama kuin sinulla. Jututut kulkee eteenpäin ja kun siitä taas tehdään oma arvio ja se on aivan välttämätöntä kertoa eteenpäin muodostuu asia lopulta sellaiseksi että sillä ei ole mitään tekemistä sen alkuperäisen näkemyksen tai todellisuuden kanssa.

Tosin ne jotka saavat tyydytyksen juoruilemisesta tekevät sitä oltiinpa heille avoimia tai ei. Avoimuudella ehkä useampi saa käsityksen siitä minun todellisuudestani ei ole tarve kuunnella kolmansia osapuolia ja pitää juoruja totena.

 

kaikkien traumat eivät ole tuollaisia, joista saa sympatiaa kaikilta ihmisiltä. Kuolema, lähesisen kuolema, vaikka olisi esim. jo iäkäs vanhempi kyseessä, siitä saa sympatiaa, toisin kuin vaikka väkivaltainen vanhempi tai raiskaus, joista leima jää aina edelleen siihen uhriin. tällaisessa maailmassa elämme.

ehkä tässä yksi syy.

Väkivaltaperheeseen olen syntynyt ja ikävi sellaisessa elänyt.