Toiminko ihan päin pyllyä? Lapsi hukannut avaimensa, en avannut hälle aamulla ovea

Siis et kai sä kerää niitä vaatteita sen lattialta? Mä en ikinä kerää. Jos ei tuo likavaatteita likapyykkikoriin, saa olla ilman puhtaita vaatteita. Itse vievät myös puhtaat vaatteet kaappeihinsa - minä tosin silitän ne vielä... Jos laittavat likavaatteittansa lattialle, niin minä ilmoitan vaan tyynesti että tulen esittelemään ne seuraavalle taloon tulevalle vieraalle - siis meillä murrosikäiset tyttö ja poika - joista kumpikaan ei kestä ajatusta että sisaruksen kaveri näkee....

Meillä ei kyllä toimi tämä. Voi olla komeasti vaikka 2 viikkoa ilman suihkua, ellen patista.
Vetää viikon vanhat kalsarit tyynenä ylleen jollen ole joka päivä muistuttamassa, että alusvaatteet ja sukat vaihdetaan joka päivä.

 

Lapsilla (10v ja 12v) on kotiavaimet. Toistuvasti unohtelivat avaimet kotiin lähtiessään, ja ovikello soi tuon tuostakin kun koko ajan ravasivat ovissa. Muutettiin systeemi sellaiseksi että ulkona on eräässä hankalassa paikassa vara-avain, jota voi käyttää oven aukaisuun. Kotiväki ei enää avaa ovea kuin vieraille, vaikka näkisivät että jompikumpi lapsista on oven takana---saa avaimen unohtaja ravata ensin hakemaan vara-avaimen, sitten avata oven ja sen jälkeen vielä juosta piilottamaan vara-avainta seuraavaa unohduskertaa varten
Tämä sen takia, kun perheessä on pieni vauva, en todellakaan lähde kesken imetyksen ovea avaamaan eikä vauva herää jatkuvaan ovikellon soitteluun...
Mutta ovatpa oppineet kuljettamaan avaimiaan mukana!

 

Mä en KOSKAAN ole hukannut esim kännykkää, kotiaivaimia, lompakkoa jne.
Jos olenkin, niin ne löytyy ihan heti, kun vähän muistelee.
Mutta pysyvästi en ole.

Humalassakin baarissa pidän silmällä kavereitten laukkuja yms, juomia.

MIES on hukannu/antanut varastaa kännynsä 2x, lompakkonsa kerran ja avaimet MILJOONA kertaa. Kun sillä ei oo mitään logiikkaa, minne ne esim just avaimet jättää!
Ne voi olla housuntaskussa,takintaskussa, pyykkikoneen päällä (???), keittiön pöydällä, makkarissa, eteisessä, varaston ovessa, autossa, ihan missä vaan ja sitte ne on ns. HUKASSA.
Varmaan on ollu jääkapissakin joskus.

Multa menee aina hermo, kun se ettii niitä.

 

Siis et kai sä kerää niitä vaatteita sen lattialta? Mä en ikinä kerää. Jos ei tuo likavaatteita likapyykkikoriin, saa olla ilman puhtaita vaatteita. Itse vievät myös puhtaat vaatteet kaappeihinsa - minä tosin silitän ne vielä... Jos laittavat likavaatteittansa lattialle, niin minä ilmoitan vaan tyynesti että tulen esittelemään ne seuraavalle taloon tulevalle vieraalle - siis meillä murrosikäiset tyttö ja poika - joista kumpikaan ei kestä ajatusta että sisaruksen kaveri näkee....

En todellakaan kerää niitä vaatteita lattialta. Ärsyttää vain tuo sotkuinen huone. Kauheella huudolla pitää aina pistää siivoamaan huone. Kohta ei jaksa komennella vaan kerään vaatteet pois kokonaan. Itse vie likaiset pyykkikoriin (en korjaa edes niitä, jotka saunaan mentäessä riisuu takkahuoneen lattialle) ja olkkarin pöydältä saa hakea puhtaat vaatteet (jos en niitä monen päivän päästä heitä itse sängylle). Silittää välillä kaikkien vaatteet, että ei ilman kotitöitäkään meillä ole.

Onneksi meidän teini on niin tarkka vaatteistaan mitä on päällä ja käy suihkussa päivittäin, että ei kauan samoilla vaatteilla vois olla Pitääkin kokeilla tuota esittämistä kaikille vieraille!!

 

ihmisen aivot kehittyy pari kymppiseksi asti. sen vuoksi aikuisuuden rajaksi on laitettu se 18v tai 20 jossain päin. Ei voi vaatia, että 12 vuotias osais ja muistais aina kaiken.. Tuossa iässä, murrosiän kynnyksellä lapsen aivoissa ja kehossa tapahtuu isoja muutoksia, mitkä hämmentää, jopa väsyttää lasta.. muistan pph ohjaajani joskus sanoneen et 6-vuotiaskin osaa paremmin hoitaa itseään kuin esimurkku..Pientä ymmärrystä, vaikka ois jo "iso" lapsi, niin on silti vielä lapsi.. rangaistus kuulostaa unohtamisesta inhoittavalta.. Mielummin miettis keinoja miten muistaa ens kerralla..

 

Tällaisia on järkyttävä lukea kun itse olen unohtelija - ollut aina. Ei se siitä miksikään muutu vaikka sattuisi mitä noloja ja epämukavia tilanteita kun unohtelee/hukkaa milloin mitäkin.

Onneksi lapsena ei taidettu koskaan rangaista siitä että unohtelen/hukkaan asioita.

 

[QUOTE="vieras ap";23700781]Totta tämäkin joiltain osin.
Nyt on vuoden verran pahimmillaan ollut sellaista uhmaisuutta että oksat pois. Kiristää minun pinnaani äärimmilleen.
Iltatehtävistä ei suoriudu kuin kauhean uhkailun kautta. Venyyttää ja kituuttaa sen sijaan että vain menisi ja pesisi hampaat + kävisi suihkussa.
Kouluaamuisin tuo oikein kärjistyy, kun aika on muutenkin kortilla. Vastailee minulle nenäkkäästi, jos teen leipää, haluaakin muroja, jos laiytan muroja, haluaakin leipää.

Vänkää viimeiseen asti, tietää mistä naruista vetää saadakseen minut raivon partaalle. Läheskään silti aina en räjähdä. Lähden pihalle hetkeksi, posi lapsen näkyviltä purkamaan suurimmat paineet .

Kai tämä joskus ohi menee, viimeistään kun lapsi muuttaa pois kotoa?[/QUOTE]

Nukkuuko poika tarpeeksi, meneekö ajoissa nukkumaan vai jääkö pelailemaan esim. tietsikalla helposti liian myöhään, ei malttaisi lopettaa tai muuta vastaavaa?
Murrosikähän tietty tuo tuota kapinaa esiin, mutta silloin se lapsi on myös haavoittuvaisimmillaan ja tarvitsee erityisesti sitä tukea ja ymmärrystä. Toki niitä rajoja myös.
Jospa tilannetta auttaisi myös se, että tekisitte jotain mukavaa yhdessä? Esim. ehdottaisit että pelaisitte yhdessä jotain kivaa lautapeliä tai korttia mitä vaan. Saisitte hiukan laukaistua jännitteisyyttä ja siitä tulisi hyvä mieli sekä sinulle ja pojalle. Ja ottaisit ohjat käteesi uudella tavalla iltarutiineissa. Säännöt mihin aikaan on oltava yökuteissa, mihin aikaan sängyssä ja niin edelleen. Ja mihin aikaan se tietokone menee kiinni. Pyrkisit siihen ettei pojalle tule univajetta ja jaksaa sekä fyysisesti että psyykkisesti paremmin. Voisi auttaa myös unohteluun.

 

Mun lapsi täyttää 12, mutta ei se puhu mulle noin, että hälläväliä yms. Unohtelee kyllä asioita, kun on ADD.

Täällä myös ADD lapsi, joten unohtelu jokapäiväistä, ei pysty käsittelemään montaa asiaa saman aikaisesti.

 

Tuli sellainen mieleen, että älkää nyt sekoittako lapsen luonnetta ja murrosikää. Toisille on ihan luontaista unohdella asioita kun taas murrosiässä se on lähinnä kapinointia, välinpitämättömyyttä. Meillä miehen avaimia, lompakkoa, kännykkää etsitään ihan urakalla melkein päivittäin. Teinin välinpitämättömyys omista tavaroista on ihan eriasia, jos ei edes kiinnosta etsiä hukaamiansa tavaroita vaan olettaa että aina saa uuden.

 

Minä voisin tehdä ihan samoin, jos avaimet eivät millään tule mukaan. 2kilometriä ei ole mikään matka kävellä. 20 kilsaa olisikin vähän eri Ihan hyvä oppia että asioilla on seuraukset. Mä kyllä sain 10-12 vuotiaana istua ulkona, jos avaimet oli kotona... Ei siellä ollut kukaan ovea avaamassa minulle ja kännykkää ei ollut lukkoseppää varten.

Mä en anna aina 5veelle esim saksia, jos on taas kerran jättänyt ne askartelun jälkeen lojumaan lattialle. Vielä olen liian lepsu, mutta kyllä on pakko alkaa opettamaan kokemusten kautta.

Olen huithapeli itsekin ja mikään muu ei minua opeta kuin kärsiminen - sitä inhoan enemmän.

 

Toimin kutakuinkin samanlailla kuin ap, meillä menee kävelyreissuksi, jos unohtaa avaimet, jos unohtaa lukita pyörän, jos kypärä ei ole päässä.
Aika hyvin on opettanut poikaa olemaan unohtamatta asioita... Talvella joutui kävelemään koulusta kotiin, koska bussikortti oli hukassa, 5km räntäsateessa. Ei kadonnut kortti sen jälkeen kertaakaan koko talvena vaan oli aina matkassa mukana...

 

Otsikon perusteella olin valmis sanomaan, että olit julma. Tekstin perusteella: toimit viisaasti. Mitä jos sinä et olis ollut kotona, koko päivänä? Sillon olis lapsi ollut ihmeessä, kun koulusta tullessa avaimet hukassa.

Olitko ap jo kertonut paljonko tuli kävelymatkaa ja ehtikö lapsi kouluun aamulla?