Toiminko kuten kiintymysvanhempi olisi toiminut?

Tilanne oli tämä:

lapseni oli leikkimässä retkileikkiä ja meillä oli ruoka-aika. Pyysin syömään ja näin lapseni harmistuvan ja valmistautuvan sanomaan ettie tule kesken leikin.

Sen sijaan että olisin julmasti pakottanut hänet ruokapöytään, keksinkin että leikki jatkuu; lapsi retkeili ruokapöytään retkilounaalle aivan sulassa sovussa ja söi ruokansa.

Oliko tämä siis lapsen itsemääräämisoikeuden kunnioittamista, ja "oikea" tapa toimia? Kiintymysvanhemmuuden filosofian mukaista toimintaa?

 

Se on parempi opettaa lapselle, että silloin tehdään/tullaan/mennään kun sanotaan. Muuten jää ilman.

Oikeassa elämässä kukaan ei ole pitämässä kädestä kiinni ja lyömässä ikäviä tilanteita leikiksi. Ne laskut pitää ihan OIKEASTI maksaa, ihan oikealla rahalla, ihan oikeasti silloin kun siinä laskussa sanotaan. Niiistä ei voi tehdä lennokkeja, eräpäivää ei voi siirtää siksi kun itselle sopii kun nyt tahtookin uuden varaavan takan ja se rahakaan ei tule painokoneesta, vaan se ansaistaan.

Kiintymyskasvatetut lapset on kuin vapaan kasvatuksen hedelmiä, PAITSI että sen lisäksi ne vielä luulevat, että niillä on oikeus käyttäytyä kuten käyttäytyvät. Vapaat sentään tiedostavat hälläväliä-asenteensa.

 

Se on parempi opettaa lapselle, että silloin tehdään/tullaan/mennään kun sanotaan. Muuten jää ilman.

Oikeassa elämässä kukaan ei ole pitämässä kädestä kiinni ja lyömässä ikäviä tilanteita leikiksi. Ne laskut pitää ihan OIKEASTI maksaa, ihan oikealla rahalla, ihan oikeasti silloin kun siinä laskussa sanotaan. Niiistä ei voi tehdä lennokkeja, eräpäivää ei voi siirtää siksi kun itselle sopii kun nyt tahtookin uuden varaavan takan ja se rahakaan ei tule painokoneesta, vaan se ansaistaan.

Ja näin saamme taas lisää katkeria, pahantuulisia suomalaisia, joille lasi on aina puolityhjä eikä koskaan puolitäysi, mielikuvitus tuntematon käsite ja ainoa huumorin muoto naapurille nauraminen. Amen.

 

Se oli yksi vastaus, entä vastaisiko joku toinenkin?

 

Siis vastaisiko joku minun kysymykseeni?

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";26357025]Ja näin saamme taas lisää katkeria, pahantuulisia suomalaisia, joille lasi on aina puolityhjä eikä koskaan puolitäysi, mielikuvitus tuntematon käsite ja ainoa huumorin muoto naapurille nauraminen. Amen.[/QUOTE]

Höpö höpö. Se, että hoitaa velvollisuutensa ja kasvatettu ottamaan muut huomioon ei tee ihmisestä pessimistiä. Todennäköisesti onnellisempi ihminen, kuin ei aikuisena tule kriisiä siitä, kun koko maailma ei pyörikään oman navan ympäri.

 

no minusta teit fiksun vedon ja toivon, että toimii jatkossakin...

 

Kun ei aina jaksa vääntää ja voihan sitä joskus tehdä niinkuin lapsi haluaa! Kyllä meillä välillä syödään majassa tai nukutaan yö majassa tai mennään yöpaitasillaan ulos kun ei just sillon huvita pukea (yöpaidassa ei tosin pääse takapihaa kauemmas kuitenkaan).. Mökillä voi hillua alasti koko päivän ja syödä leikkimökissä ja nukkua saunatuvassa tai teltassa. Itselläkin on kivempi päivä kun muksujen kaa tarvii kaikesta tapella. Joskus on kiva löysätä nutturaa ja tehdään niinku muksut sanoo! Tosin perusarki rullaa varm,aan parhaiten kun aikuinen ohjaa tekemistä, mut ei aina vaan jaksa eikä kehtaa komentaa.

 

En tiedä mitään mistään kiintymysvanhempi-bulshitistä mutta tuolla tavalla meillä toimittaisiin mieluummin kuin hurjalla komentelulla. Siis tapana on sanoa "ajapa se autosi tänne huoltoasemalle välillä tankkaamaan" tms. Ei tartte hermostua vaan voi itekin olla vähän leikissä mukana, ja kaikilla on parempi mieli.

Onko se susta "normivanhemmuutta" että pää ja niska punasena hihkutaan käskyjä kuin joku pikkuhitleri? Siihen saatan itsekin joskus livetä huonona päivänä mutta se on kyllä aika hirveetä...

 

[QUOTE="höpö";26357040]Höpö höpö. Se, että hoitaa velvollisuutensa ja kasvatettu ottamaan muut huomioon ei tee ihmisestä pessimistiä. Todennäköisesti onnellisempi ihminen, kuin ei aikuisena tule kriisiä siitä, kun koko maailma ei pyörikään oman navan ympäri.[/QUOTE]

Mutta lapsihan hoitaa velvollisuutensa, kun tulee syömään ajallaan. Minkä ihmeen takia ruokailun pitäisi vielä tapahtua itkun ja hammasten kiristyksen kautta, jos on mahdollisuus tehdä se leppoisasti ja yhdessä retkeilyleikkiä jatkaen?

 

ei tarvitse olla kaavamainen eikä tiukkapipoinen, vaikka rajat olisikin normaalissa arjessa. hauska ilottelu ap! hienoa että arvostat myös lapsen leikkiä etkä pakota lopettamaan sitä joka päivä vain siksi että sinä olet aikuinen. niitä tilanteita on ihan tarpeeksi jokaisella jossa lapsi lopettaa leikkinsä aikuisten tieltä. elämä on liian lyhyt niuhottamiseen.

 

Tuo on ihan normaalia vanhemmuutta. Kiintymysvanhemmat nyt vaan luulevat, että kaikki muut kuin he huutavat lapselle koko ajan pää punaisena.

Ja ei, kiintymysvanhempi ei olisi toiminut noin, koska sinähän ehdotit lapselle mitä tehdä. Kiintymysvanhempi olisi selittänyt kuinka tärkeää on syödä ja kuinka äidille tulee paha mieli jos lapsi ei tule syömään äidin tekemää ruokaa.

 

Ok, koska toimimalla kuten toimin, MANIPULOIN lapsen toimimaan kuten MINÄ tahdoin. Onko se oikein?

 

[QUOTE="vieras";26357108]Tuo on ihan normaalia vanhemmuutta. Kiintymysvanhemmat nyt vaan luulevat, että kaikki muut kuin he huutavat lapselle koko ajan pää punaisena.

Ja ei, kiintymysvanhempi ei olisi toiminut noin, koska sinähän ehdotit lapselle mitä tehdä. Kiintymysvanhempi olisi selittänyt kuinka tärkeää on syödä ja kuinka äidille tulee paha mieli jos lapsi ei tule syömään äidin tekemää ruokaa.[/QUOTE]

..joo, noinkin olen joskus tehnyt ja saanut vastaukseksi tiukan "en syö"-huudon....

 

Se on parempi opettaa lapselle, että silloin tehdään/tullaan/mennään kun sanotaan. Muuten jää ilman.

Oikeassa elämässä kukaan ei ole pitämässä kädestä kiinni ja lyömässä ikäviä tilanteita leikiksi. Ne laskut pitää ihan OIKEASTI maksaa, ihan oikealla rahalla, ihan oikeasti silloin kun siinä laskussa sanotaan. Niiistä ei voi tehdä lennokkeja, eräpäivää ei voi siirtää siksi kun itselle sopii kun nyt tahtookin uuden varaavan takan ja se rahakaan ei tule painokoneesta, vaan se ansaistaan.

Kiintymyskasvatetut lapset on kuin vapaan kasvatuksen hedelmiä, PAITSI että sen lisäksi ne vielä luulevat, että niillä on oikeus käyttäytyä kuten käyttäytyvät. Vapaat sentään tiedostavat hälläväliä-asenteensa.

Toisaalta, voi miettiä esimerkiksi sitä että onko laskut pakko hoitaa vai haluaako ne hoitaa.

Sanapeliähän se on, mutta ihmistä motivoi paljon enemmän asiat joita hän haluaa tehdä, kuin ne joita on pakko tehdä. Veikkaan että suurin osa ihmisistä, ainakin hetken mietittyään, haluaa maksaa ne laskut. Jos asioihin suhtautuu ajatuksella, että ne oikeasti haluaakin tehdä, todennäköisesti saa paljon enemmän aikaan ja paljon pienemmällä rasituksella.

 

[QUOTE="vieras";26357108]
Ja ei, kiintymysvanhempi ei olisi toiminut noin, koska sinähän ehdotit lapselle mitä tehdä. Kiintymysvanhempi olisi selittänyt kuinka tärkeää on syödä ja kuinka äidille tulee paha mieli jos lapsi ei tule syömään äidin tekemää ruokaa.[/QUOTE]

En ole "kiintymysvanhempi" minäkään, mutta minun käsitykseni taas on, että kiintymysvanhemmuuden oppien mukaan lapsi olisi leikkinyt leikkinsä loppuun ja tullut syömään sitten kun nälkä olisi käynyt riittävän kovaksi.

Tuo "paha mieli"-kortti liittyy taas käsittääkseni siihen, kun kyseessä ei enää ole lapsen oma asia, vaan lapsi vaikkapa lyö tai puree. Aika harva vanhempi malttaa muuten olla kertomatta lapselle tuossa tilanteessa, että "nyt äitiin sattui", vaikka kuinka vastustaisi kiintymysvanhemmuuden oppeja.

 

Joo, mutta manipuloimalla toista (siis lasta) voi tässä tapauksessa saada hänet "haluamaan" jotain mitä ei ehkä oikeasti haluaisi, mutta mitä vanhempi haluaa.

Onko se oikein?

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";26357185]En ole "kiintymysvanhempi" minäkään, mutta minun käsitykseni taas on, että kiintymysvanhemmuuden oppien mukaan lapsi olisi leikkinyt leikkinsä loppuun ja tullut syömään sitten kun nälkä olisi käynyt riittävän kovaksi.

Tuo "paha mieli"-kortti liittyy taas käsittääkseni siihen, kun kyseessä ei enää ole lapsen oma asia, vaan lapsi vaikkapa lyö tai puree. Aika harva vanhempi malttaa muuten olla kertomatta lapselle tuossa tilanteessa, että "nyt äitiin sattui", vaikka kuinka vastustaisi kiintymysvanhemmuuden oppeja.[/QUOTE]

Puolen tunnin päästä...kun ruoka olisi ollut jo kylmää?

Ja eikö aikalailla pidetä tärkeinä perheen yhteistä aikaa, mm. yhteisiä ruokahetkiä?

 

Mutta siis ihan siihen alkuperäiseen kysymykseen

En määrittele minkään ismin mukaan, mutta toisinaan auttaa jo sellainenkin, että hyvissä ajoin ilmoittaa lapselle. Siis että "ruoka on valmista pian, sinulla on vielä kymmenen minuuttia aikaa leikkiä". Rassaa paljon vähemmän kuin sellainen, että huutaa kesken leikin "nyt syömään".

 

Joo, mutta manipuloimalla toista (siis lasta) voi tässä tapauksessa saada hänet "haluamaan" jotain mitä ei ehkä oikeasti haluaisi, mutta mitä vanhempi haluaa.

Onko se oikein?

Voithan ajatella asian siten, että sinulla on niin paljon enemmän tietoa ja elämänkokemusta kuin lapsella, että olet oikeutettu toimimaan hänen edunvalvojanaan ja manipuloimaan hänet tahtomaan niitä asioita, joita hän tahtoisi jos olisi kypsempi.

Eli jos lapsi tietäisi enemmän elämästä ja sen väistämättömistä seurauksista, hän haluaisi syödä säännöllisesti, käydä nukkumaan ajoissa, hoitaa hampaansa, jne, koska nuo kaikki ovat pitkällä tähtäimellä hänen onnellisuuttaan lisääviä asioita.

Tietysti voidaan pohtia, että tuolla logiikalla vanhemmat voisivat katsoa olevansa oikeutettuja valitsemaan lapsensa aviopuolisonkin. Ja monessa maassahan näin on.

 

jaa, minähän en mistään kiintymysvanhemmuudesta mitään tiedä mutta menee yli hilseen tälläinen..
siis elämähän on täynnä niitä asioita jotka pitää tehdä, silloin kun ne pitää tehdä.
ei kukaan töissäkään houkuttele osallistumaan leikin varjolla tylsiin kokouksiin tai tekemään paskahommaa..eli helpommalla pääsee kun se lapsi opetetaan siihen että on asioita joista saa päättää tiettyjen kohtuuksien rajoissa ja sitten on ne asiat joihin ei voi vaikuttaa muuta kuin sillä asenteella millä ne hoitaa.
kyllä meillä mielikuvitusta käytetään, hassutellaan ja leikitään mutta silti käytössä on kuri ja järjestys. käskyjä käytetään ja niitä lapsi tottelee (vaikka sitten rangaistuksen pelossa jos ei muuten)

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";26357185]En ole "kiintymysvanhempi" minäkään, mutta minun käsitykseni taas on, että kiintymysvanhemmuuden oppien mukaan lapsi olisi leikkinyt leikkinsä loppuun ja tullut syömään sitten kun nälkä olisi käynyt riittävän kovaksi.
[/QUOTE]

Eikös tuo ole sitä curlingvanhemmuutta, eikä kiintymys

 

Puolen tunnin päästä...kun ruoka olisi ollut jo kylmää?

Ja eikö aikalailla pidetä tärkeinä perheen yhteistä aikaa, mm. yhteisiä ruokahetkiä?

Niin, ihan kaikkea ei voi saada. Eikä kukaan meistä muutenkaan taida toteuttaa mitään oppikirjavanhemmuutta, vaan sukkuloi arjessa tilannekohtaisesti, välillä periaatteistaan joustaen ja välillä suorastaan periaatteitaan vastaan toimien, syystä tai toisesta.

 

Eikös tuo ole sitä curlingvanhemmuutta, eikä kiintymys

Curlingvanhempi olisi laittanut ruoan pöytään vasta sitten, kun leikki olisi ollut loppu

 

Ja entäpä, jos lapsen tilalle vaihdetaankin puoliso?

Ruoka on valmista, mutta ukolla on jokin tärkeä näperrys tai jännä kohta kirjassa menossa, ja vastaus on "mä tuun ihan kohta".

Nalkutatko "elämässä nyt pitää vaan totella" , odotatko marttyyrinä pöydässä "mulle tuli nyt paha mieli" vai aloitatko ruokailun ilman miestä?