Toimitus kysyy: Mille lapsesi nauravat?

Hei!

Teemme Kaksplussaan juttua lasten naurun ja huumorintajun kehityksestä. Kaipaisimme kokemuksianne seuraavista aiheista:
1. Milloin vauvasi hymyili ensimmäisen kerran? Millainen tilanne oli, miltä se tuntui?
2. Milloin vauvasi nauroi ääneen ensimmäisen kerran? Millainen tilanne oli? Mikä vauvaasi on sittemmin naurattanut?
3. Mille leikki-ikäiset lapsesi nauravat? Miten kuvailisit heidän huumorintajuaan? (mainitsethan lapsen tai lasten iän)
4. Onko lastesi huumorintajuun liittynyt jotain ristiriitaista (esimerkiksi onko pieruhuumoria liikaa, onko lasten nauraminen loukannut jotakuta, onko lapselta itseltään jäänyt toisten huumori ymmärtämättä, olisiko hysteerisen kikatuksen jo toivonut loppuvan, onko lapsi huvitellut olemalla tottelematon tms.)?
5. Mille asioille nauratte lapsesi/lastesi kanssa yhdessä?

Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata, vain ajatuksia herättäviin. Kommentoi tähän ketjuun. Kiitokset!

Nina Erho
Toimittaja, Kaksplus

 

Taapero 1v 6 kk nauraa hassuille ilmeille, äänille ja säikyttämiselle. Lisäksi joskus iltaisin tottelemattomuus naurua yliväsyneenä.

Pikkuvauvana hymyili ensimmäisen kerran tarkoituksellisesti n. 1-2 kk ikäisenä, kun ihastelin häntä sanoin ja äänenpainoin kauniiksi, söpöksi, upeaksi kullannupuksi.

 

ekan kerran nauroi kun oli 6kk ja kuunteli radiota ja hymyili paljon itekseen sitä ennen jo. nyt 8 nauraa slapstick komedialle ja myös väiskit ja kumppanit on kova juttu. rakastaa myös tehdä käytännön piloja mutta kun ne osuu omalle kohdalle ei olekaan enää kivaa.

 

Vauvana hymyili ensimmäisen kerran rinnalle alle 1kk:n iässä Pilailinkin usein, että tisut taitaa kertoa hyviä vitsejä, kun niin naurattaa Sen sijaan sosiaalinen hymy ilmestyi 4 viikon iässä, ensimmäisillä kerroilla hymyili minulle vaipanvaihdon yhteydessä. Minun lisäkseni hymyili innokkaasti Ikeasta ostetulle kuumailmapallo-mobilelle vaipanvaihtopöydän yläpuolella. Kunnon naurava hymy isälleen 5-6 viikon iässä, kun isukki teki hassuja ilmeitä, näytti siis nauravan, vaikkei ääntä kuulunutkaan. Nämä ensimmäisten hymyjen iät muistan hyvin siksi, että niistä on videoita ja kuvia. Hän on ollut alusta asti hyvin sosiaalinen ja hymyilevä myös vieraille.

Ensimmäistä ääneen naurua en muista, mutta muistan, että 7-8kk:n iässä nauroi aina, kun minäkin nauroin. Muiden nauru ei ollut yhtä tarttuvaa, mutta äidin nauru tarttui aina.

Nyt taaperona hiukan vajaa 2v. nauraa ja hymyilee yhä usein. Ääneen nauraa varsinkin kutittelulle ja hassuttelulle, mutta myös pomppiessaan, juostessaan ja muuten vain riehuessaan. Vielä ei naura vitseille, mutta joskus nauraa, jos sanomme jotain hassua, kuten väitämme isää äidiksi tai tyttöä itseään kissaksi Tänään sitten näköjään alkoivat kakka-rupsu -jutut naurattamaan, kun toisteli kakkaa pepusta ja rupsua pepusta ja nauroi itsekseen. Huoh. En tunnusta näitä hauskuuksia opettaneeni.

 

Meillä 2,5v tyttö ja kakka-pieru -jutut naurattaa kanssa. On iloinen tyttö; nauraa ja hassuttelee paljon. Huumorintajua on löytynyt ihan pienestä saakka ja samaa sarjaa on pikkuveli 1v, jonka suurinta hupia on mennä verhon taa piiloon istumaan ja kun alkaa etsiä, niin kikatus vain kuuluu

Tyttö on myös piirrettyjä katsoessaan alkanut hoksata hauskuutta ja nauraa joskus ääneen jollekin muumien jahtauskohtaukselle tms. Alkaa oikein itseäkin naurattaa, kun toisella on niin hauskaa

 

1. Vauva hymyili noin 3vkon iässä ekaa kertaa siten, että tiesi varmasti olevan hymyä eikä vatsanpuruja =) Hymyn pienen huulille toi hoitopöydän vieressä roikkuva itse tekemäni sydän mobile, jossa siis paljon punaisia sydämiä.
Saman reaktioin aiheuttaa hyllyn päällä nyt oleva joulutähti kun vauva on 7vkoa vanha=))

2. en muista noiden vanhempien lasten ekoja nauruja ja tämä 7vkoinen on ääneen nauranut toistaiseksi vain unissaan <3

3. 5-vuotiaani nauraa kommelluksille eniten. Hauskat kotivideot on aivan hitti tällä hetkellä ja naurua riittää. Lisäksi kun kielletään jostain ja hän on väsynyt niin saattaa olla uhmakasta naurua ilmassa aika tavalla.

9-vuotiaani lukee jo vitsikirjoja ja hauskuuttaa pienempääkin sitten tarinoillaan. Myös tuo 5v yrittää joskus kertoa vitsejä, vaikka ei aina menekkään ihan niinkuin piti, hauskaa se silti on =)

Mainitsempa tässä vielä kummipoikani 4v, joka on yhtä naurua ja hymyä koko poika <3
aivan parasta on kun hän on oivaltanut helpot vitsit ja kertoo niitä mielellään muille. Pakko jakaa yksi hänen kertomansa vitsi " kummalta puolelta kissa on karvaisempi?" Sitten seuraa jännittynyt hiljaisuus, ennenkuin hän kiljaisee: " No ulkopuolelta tietenkin" aivan ihanaa oivaltamista kuvastaa mielestäni tuo.

 

Neiti hymyili ensimmäisen kerran n. 5vkon ikäisenä tädinsä hymyyn vastaten.
3kk ikäisenä neiti rupesi nauramaan minulle kun nauroin. Taisimme siinä sitten nauraa toisillemme vartin verran putkeen ja kyllä muutama onnenkyynel tipahti tältä äidiltä. On se vaan niin palkitsevaa ja ihanan kuuloista. Nykyään neiti 7,5kk nauraa kun häntä kutittaa, hän näkee jonkun nauravan, hänelle kuiskii korviin sanoja, ilmeilee, kuulee jonkun hauskan äänen.. Syitä on monia

 

2,5-vuotiaani nauraa sanoille ja sanaleikeille. Kääntelee sanoja ja keksii omia. "Pulle Nah on höpöhöpsö" nauratti tänään piiiitkään. Mamma-pamma, kukka-pukka jne. naurattaa aina. Tosin ei muiden sanomana tai keksimänä. Usein ottaa kirjan käteen ja ilmoittaa kertovansa tarinaa. Hetken sitä tuleekin, selittää ihan ummet ja lammet kunnes alkaa nauraa omalle tarinalleen niin ettei pystyssä pysy. Toki nauraa myös kun hyppii, juoksee ja kutitellaan. Telkkarille nauraa, kun uutisissa sanotaan aina "Tv-uutisista, hyvää iltaa". Muuta naurun arvoista sieltä ei lapsen mielestä tule. Äiti nauraa piirretyille enemmän.

 

3. Meidän esikoisella joka on nyt 6v. on aina ollut hyvä huumorintaju ja muistan kun hän oli päiväkodissa 2 -3-vuotiaana ja hoitoja kertoi hänen kikattaneen päivälevolla luetulle satukirjalle ja kukaan muu ei tainnut kuunnella ja ymmärtää sitä. Muutenkin esikoista on aina naurattanut hassut sanat ja sanonnat yms. kielelliset jutut. Nyt jouluna ollaan yhdessä naurettu Risto Räppääjälle ja keväällä käytiin katsomassa elokuvissakin Risto Räppääjää.

 

Lapseni hymyili kuukauden ikäisenä. 4 kk:n ikäisenä hän nauroi ääneen ensimmäisen kerran, kun lennätin häntä kuin lentokonetta. Nyt 8 kk:n ikäisenä lapseni nauraa monille hauskoille äänille, ilmeille ja kutittamiselle. Nyt joulun aikana lapseni oppi mummiltaan sen, että kun lyö lelulla toista naamaan, niin siitä seuraa naurua. Nyt lapseni tykkää mielellään löydä minua lelulla naamaan ja kun sanon "Ai, sattuu. Ei saa.", hän alkaa nauraa räkättää. Siinä onkin sitten oma opettaminen, ettei toisen lyöminen ole hauska juttu...

 

Ensimmäinen lapseni hymyili 1. kerran 1kk1vk ikäisenä neuvolasta saadulle punaiselle hymynaamalle vaipanvaihdon yhteydessä hoitotasolla. Tälle hän alkoi hymyillä säännöllisesti, meille muille vasta hieman myöhemmin. 1. nauru tuli 3kk2vk ikäisenä hyppyytysleikin yhteydessä. Sen jälkeen nauruja oli helppo houkutella esiin aivastuksilla ja pörisemällä vatsaan. Nyt 2-vuotias nauraa leluilleen, jotka liikkuvat ja pitävät ääntä, hyppyleikeille, keinumiselle, ja mäenlaskulle. Yhdessä lapsen kanssa hassutellaan esimerkiksi vääntelemällä naamaa, leikkimällä piilosta tai littaa.

Toinen lapseni hymyili 1kk 8pv ikäisenä myös samalle neuvolan hymykuvalle, mutta yhtäaikaa myös muille ihmisille. Ensimmäiset ääneen nauramiset tulivat 2kk2vk iässä mummulle, joka kutitteli vatsaa ja nauroi itse samalla. Nyt 5kk ikäiseltä on helppo houkutella nauruja kutittelemalla ja juttelemalla. Myös hyppyytykset aiheuttavat hekotusta, samoin isomman sisaruksen tekemiset.

 

1. Tämä tuoreempi tapaus, eli kohta 2v. hymyili 5 päivän ikäisenä,
tai ainakin itse asian näin noin, eli hymyt tuli syönnin jälkeen, kuva siitä
todisteena tuntui mahtavalta

2. Äänen nauroi ensimmäisen kerran noin 3kk.n ikäisenä, sylissä pompotettiin
kaveria..ja tästä videokuvaa todisteena
Kylvyssä naureskeli myös tuolloin pienenä.

3. Nyt 2 vuotiaana naureskellaan esim.pingulle, siis katsoo videota jossa
pingu kaverinsa hylkeen kanssa esim.kelkkailee tai tekevät muuta kivaa yhdessä
Eli kikattelee niille ja sanoo samalla että; kivaa

5. Mille milloinkin, joskus riittää kun me vanhemmat nauretaan keskenään, tämä
pieni ukkeli hoksaa tilanteen ja rupeaa nauramaan myös
Kutittelusta tuo pieni ukkeli tykkää paljon, sehän saa kaikki tietysti nauramaan

 

Vauva (5kk) nauraa melkein koko ajan, eniten katsellessaan toisia ihmisiä mutta myös leluille. Noin kuukauden ajan on hohottanut ääneen. Tyttö (5v) nauraa hassuille jutuille. Poika (7,5v) nauraa myös toisten mokille. Hauskat sarjakuvat ja tv-ohjelmat ym. naurattavat kumpaakin isompaa. Kumpikin yrittää myös saada toiset nauramaan omilla jutuillaan, kertovat siis vitsejä tai hassuja juttuja tai tekevät tarkoituksella jotain hassua. Keksivät myös hauskoja sanaleikkejä. Yhdessä saadaan parhaat naurut siitä kun totean sanoneeni tai tehneeni jotain hassua. Lapsilla itselläänkin on hyvä tilannekomiikan taju eli huomaavat myös itse näitä hassuja juttuja. Itseäni huvittaa kuitenkin eniten lasten selitykset asioista (viime aikoina on keskusteltu esim. munivasta äidistä ja äidin masussa kasvavasta ihmisapinasta). Erityisesti tyttö, mutta välillä myös poika, pahoittaa mielensä, jos joku nauraa hänelle (siis silloin kun ei ole tarkoitus naurattaa). Tyttö kokee välillä myös vauvan naurun niin että tämä naureskelisi hänelle. Ei myöskään pidä yhtään pissa/kakka-jutuista eikä ymmärrä miksi ne naurattavat samanikäisiä poikia. Pojalla oli noin 1-vuotiaana varsin persoonallinen nauru, moni tuttu heitti siitä herjaa ja jotkut muistavat sen vieläkin

 

Tyttäremme hymyili ensi kerran ollessaan noin 1 kuukautta, silloin isosiskon hymyilevälle naamalle. Ääneen hän nauroi 5 kuukauden iässä, ja oikein vatsansa pohjasta isälleen, joka hassutteli. Sittemmin on alkanut naurattamaan mm. lelut. 3- ja 5-vuotiaat siskokset nauravat aivan totaalisesti joka asialle, ja joskus nauru onkin loukannut muita. 1 ja 9kk ikäinen poika nauraa aina kun muut nauravat. Tytöillä on liikaa pieruhuumoria, ja varsinkin isommalla tytöllä on välillä rasistia juttuja, esim. Kato sisko, tää mun lelu on mustalainen! Sellaisesta huumorista en pidä, sillä haluan kasvattaa lapseni suvaitsevaisiksi. Lasten kanssa naurattaa eri asiat; 5-vuotiaan kanssa nauramme yleensä hassuille elokuville, 3- ja 1,9-vuotiaat nauravat meidän vanhempien hassuttelulle, ja kyllähän lapset ovat niin hassun näköisiä vatsansa pohjasta nauraessaan että alkaa itseäkin naurattaa