Toimitus kysyy: Toipuminen synnytyksen jälkeen

1. Mikä kehoon liittyvä asia on jäänyt synnytyksen jälkeisestä elämästä eniten mieleesi tai mikä yllätti eniten? Miksi?
2. Saitko synnytyksessä repeämiä, episiotomiahaavan tai sektiohaavan tai et mitään niistä? Kauanko paraneminen kesti ja miten se sujui?

1. Se, että selkä oli huonossa kunnossa synnytyksen JÄLKEEN. Raskauden aikana ei mitään vaivoja, mutta "sisäinen korsetti" oli ilmeisesti pitänyt ryhdistä huolta sen verran mallikkaasti että selkälihakset oli ihan parsaa ja ryhti huono sitten jälkeenpäin. Mutta se kuntoutui siitä kyllä. Toinen, mikä yllätti, oli nopea palautuminen; oletin että kroppa muuttuu jotenkin ihan erilaiseksi, mutta ennalleen tuo tuli ja aika piankin. Vaikka olinkin yli 30-v. ensisynnyttäjä.

2. Episiotomia tehtiin. Ei vaivannut mitenkään, ei tarvinnut särkylääkkeitä eikä mitään edes ensimmäisenä päivänä.

 

Yllätyin siitä, kuinka polttava halu oli päästä liikkeelle heti synnytyksen seuraavana päivänä! Hemoglobiini tippu mulla lähemmäs 70 ja silti oisin halunnut lähteä jo kotiin kärryilemään vauvan kanssa vaikka naama oli vitivalkonen ja hoitajat pelkäsivät et pysynkö pystyssä Ja hyvin pysyin! Olo oli kuin supernaisella, sitä virtaa riitti. Muutoinkin koko raskausaika oli todella helppo.

Synnytyksessä en revennyt ollenkaan ja yks tikki laitettiin vain "kosmeettisista" syistä. Pystyin heti käymään vessassa ilman ongelmia.

Uusi vauvakuume alkoikin heti ku päästiin kotiin, seksihalut alkoivat samoin heti. Kai mä jokin outolintu oon

 

1. Yllätyin siitä miten synnytyksen jälkeen maha oli yhtäkkiä täynnä raskausarpia vaikka niitä ei tullut raskausaikana.

2. Tehtiin eppari, lisäksi tuli aika paljon repeämiä, yli 20 tikkiä, eivät suostuneet kertomaan tarkkaan kuinka paljon. Kahteen viikkoon en pystynyt istumaan enkä seisomaan, kun sitten alkoi parantua niin parani vauhdilla.

 

Tehkää juttu kipeästä sektiosta, kerrankin ei sitä sievistelyä mitä joka lehdessä ja palstalla on. Liikaa tehdään helpotussektioita kun ei tiedetä miten kivulias sektio voi olla.
Jollakin palstalaisella oli kauhea kokemus siitä ja ei kai uskaltanut tehdä lapsiakaan enää, joku parempimuistinen voisi muistaa kuka oli. Siinä olisi ollut hyvä jutunaihe. Hän oli joku parikymppinen ja vaalea. Miulla samanlainen kokemus ja inhottaa ettei kukaan viitsinyt kertoa todellisuutta, enää en menisi pelkosektioon, vaan pelkoalatiesynnytykseen.

 

1. Synnytyksen jälkeen peräpukamat olivat todella kipeät 2kk, ja ulostaminen oli yhtä helvettiä. Söin särkylääkkeitä kun peräreiän ympärillä oleviin lihaksiin sattui ja istuminen teki tosi kipeää. Epiduraalin jälkeinen selän lihaskipu oli hirveää 3 päivää synnytyksestä ja myös kova päänsärky (uskoisin että liittyi epiduraaliin) vaivasi melkein viikon. Samoin jälkisupistukset toisen synnytyksen jälkeen olivat TODELLA kivuliaat ja suppareita tuli viikon ajan aina imettäessä. Maidon nousu ja rintojen särky synnytyksen jälkeen on ihan kamalaa.Käytännössä katsoen minua koski joka paikkaan muualle paitsi sinne mistä vauva oli tullut! Onneksi henkisesti voin todella hyvin eikä fyysinen romahtaminen haitannut

2. Ei tullut kummastakaan synnytyksestä mitään jälkiä.

 

yllätyin (ja järkytyin!) sektion jälkeisistä, kivuliaista ilmavaivoista. en ollut moisesta kuullutkaan ja se kipu kyllä jätti sellaisen kammon, että sektioon en enää suostu..! myös se yllätti, miten tissit ensin turposivat koviksi jomottaviksi palloiksi joista suihkusi maitoa & myöhemmin sitten kutistuivat ihan rusinoiksi
(ennen raskautta pyöreä b-kuppi, raskauden jälkeen löysä a). se sen sijaan oli positiivinen yllätys, miten siisti pystyyn vedetty sektionarpeni olikaan. ei ruma, rönsyilevä, eikä hätäisesti kursitun näköinen vaikka kyseessä olikin ollut hätäsektio. eikä yhden yhtä raskausarpea mahassa!

 

1. Mikä kehoon liittyvä asia on jäänyt synnytyksen jälkeisestä elämästä eniten mieleesi tai mikä yllätti eniten? Miksi?

Eniten on yllättänyt se, miten erilailla omaan kehoon suhtautuu. Entinen häveliäisyys on kadonnut ja roikkuva maha ja kilot muualla ei haittaa niin kuin ennen raskautta ja synnytystä. Omaa vartaloa ei ole enään niin tarpeellista itseltä peitellä.

Tosi paljon yllätti myös se, että sitä vauvamahaa tuli ikävä, ja sitä tunnetta että on raskaana. Raskausaika kun ei ollut yhtään ihanaa, kipuja ja kolotuksia vaan täynnä.

En osannut myöskään varautua siihen kaiken kattavaan väsymykseen synnytyksen jälkeisen viikon ajan ja omaan fyysiseen heikkouteen. Olin suunnitellut lähteväni heti pitkille vaunulenkeille karistamaan raskauskiloja.

2. Saitko synnytyksessä repeämiä, episiotomiahaavan tai sektiohaavan tai et mitään niistä? Kauanko paraneminen kesti ja miten se sujui?

2.asteen repeämiä vähän ympäriinsä, ei mitään pahoja, alle kymmenellä tikillä selvisin. Yllätyin vaurioiden vähäisyydestä, ponnistusvaihe kesti lähes kaksi tuntia, onneksi kätilö ei episiotomiaa mahtunut tekemään. Parin viikon ajan itkun ja suihkun kanssa kävin pissalla, sitten alkoi helpottaa. Jomotus ja paineen tunne häipyi muutaman kuukauden jälkeen.

 

1. Mikä kehoon liittyvä asia on jäänyt synnytyksen jälkeisestä elämästä eniten mieleesi tai mikä yllätti eniten? Miksi?

Mua yllätti eniten ehkä se kuinka kauan keholla menee palautua raskaudesta/synnytyksestä. Vaikka itse olen nuori ja synnytyksestä jo 3kk niintavallaan nyt tuntuu että on oikeesti vasta palautunut kunnolla On todellakin kunnon urheilusuoritus kokokeholle tuo raskaus ja synnytys, toki tulos on sen arvoinen!
Jälkivuodon pituus yllätti täysin, kesti 8 viikkoa..
Positiivisesti yllätti eniten se miten nopeesti seksi halut palutuivat ja kuinka nopeesti yhdyntä taas onnistu täysin(8 päivää synnytyksestä ). Ja se kuinka itse ja mies myös pystymme nauttimaan vieläkin enemmän seksistä synnytyksen jälkeen. Itsellä oli kauhe pelko luettuani kuinka tulee monen kuukauden tauoko seksiin, miten kaikki on niin kipeetä, aika ei riitä yms..

2. Saitko synnytyksessä repeämiä, episiotomiahaavan tai sektiohaavan tai et mitään niistä? Kauanko paraneminen kesti ja miten se sujui?

Ihan pienillä repeemillä ja muutamalla tikillä selvittiin, toki jonkinasteista kipua ja jomotusta oli aika kauankin mutta tikkejä en edes ikinä huomannut

 

Mulle suurin yllätys oli se, miten nopeasti olin ihan "normaalissa kunnossa", tyttö syntyi keskiyöllä ja aamulla katseltiin jo Chuggintonia telkusta kahvikupposen kanssa. Ainoa miinus koko synnytyksessä oli se, kun synnytysvastaanoton lehmät ajatteli mun tulleen hakemaan päihdyttäviä lääkkeitä, kun itseasiassa olin jo tullessa sinne 4cm auki... Ja siis mulla EI ole mitään hämärää päihdetaustaa, ajattelivat vaan niin kun huusin haluavani epiduraalin ja heti. No, mitään en sitten saanut, tyttö syntyi 1h myöhemmin. Mutta myönnettäköön, että suunnaton ketutus tuosta "se on tullut vaan lääkkeitä hakemaan" -kommentista jäi.

Ei mitään repeämiä, ei leikkausta, itse käppäilin heti synnytyksen jälkeen suihkuun ja pissalle. Ja normifarkut jalassa pois sairaalasta.

 

1. Mikä kehoon liittyvä asia on jäänyt synnytyksen jälkeisestä elämästä eniten mieleesi tai mikä yllätti eniten? Miksi?

-Ehkä se etten mahtunut vanhoihin vaatteisiin yllätti eniten kun en tajunnut kuinka paljon oikeasti lihoin. Muuten en juurikaan kärsinyt vaikka toki noi raskausarvet harmittaa kun painoa on tippunut pois. Tosin nyt ne pääsee taasen käyttöön kun kolmas raskaus meneillään.

2. Saitko synnytyksessä repeämiä, episiotomiahaavan tai sektiohaavan tai et mitään niistä? Kauanko paraneminen kesti ja miten se sujui?

-En saanut mitään noista. Suurin syy oli ehkä se et olin synnyttämässä pienessä sairaalassa jossa lämmittivät välilihaa lämpöhauteella et joustas paremmin ja mulla oli täys kielto epparille tilanteesta riippumatta. Eli paranemista ei tarvittu ja toipuminen oli tosi nopeeta.

 

1. Heti synnytyksen jälkeen: se että olo on kuin metrisellä koivuhalolla olisi piesty päästä jalkoihin. Liikkuminen oli reilun parin viikon ajan hankalaa kun tuntui että sisäelimet etsivät paikkaansa, ihan kuin olisi ollut keskeltä vartaloa jotenkin ontto. Närästyksen loppuminen oli ihanaa

2. Sain 2.asteen repeämiä ja epparin...paraneminen kesti kauan! Istumista kesti kokeilla vasta neljän päivän päästä synnytyksestä, reikätyynyllä ja kotona istuin imetystyynyn päällä. Kokonaan koin parantuneeni alapäästä niin ettei tarvinnut ollenkaan varoa 2-3kk synnytyksestä.

 

Minut yllätti kaksi synnytystä kokeneena se, miten erilaista toipuminen voi olla. Ensimmäisen kohdalla leikattiin imukupin vuoksi episiotomia ja synnytys oli muutenkin pitkä ja vaikea. Siitä toivuin kolme-neljä viikkoa ja aluksi oli tunne, että kävelenkö koskaan enää normaalisti. Olen iloinen siitä, että tämän kokemuksen jälkeen lähdin "selviän kyllä" -asenteella toiseen alatiesynnytykseen ja se sujui ihan toisella tavalla. Olin jo jalkeilla ja suihkussa, kun lasta punnittiin ja puettiin. Otin salissa itse kuvia, söin istualtani ja kävelin osastolle. En tarvinnut yhtään särkylääkettä. Ihanaa, että sain kokea miten erilaista se voi olla.

 

1. Eniten yllätti luultavasti ne imetyksen ensihetket, tai paremminkin se kipu silloin aluksi. Hämmästyin myös kovaa hikoilua ja edelleen herkkiä mielialojani. Alapää ei myöskään tuntunut omalta vielä pitkään aikaan, vaikka tavallisen nopeasti paranikin.

2. Repeämiä sain kyllä, taisi olla yksi syvempikin repeämä joukossa. Istumaan pystyin tästä huolimatta heti synnytyksestä saakka. Pitkäkestoinen käveleminen tai raskaiden asioiden nostelu tuotti minulle hankaluuksia muutaman viikon, samoin ensimmäisen viikon aikana tapahtuneet vessassa käynnit. Mitään tulehduksia ei kuitenkaan tullut, ja paikat paranivat ennalleen.

 

Ehkä eniten yllätti esikoisen jälkeinen tunnetila. Odotin hehkuvani onnea ja äitiyden ihanuutta, mutta sen sijaan en olisi väsymykseltäni halunnut lasta rinnalleni, ja se väsymys taisi kestää koliikkisen lapsen kanssa lähemmäs vuoden. äitiyden onni piti ihan erikseen opetella.
Toinen tuli normaalisynnytyksessä (ensimmäinen hätäsektiolla), tosin piti puoliväkisin ottaa ja leikaten avustaa. Keho oli kipeämpi ja vaikeampi, tulehtui ja masensi. Ihana vauva sai ne äitiydentunteet pintaan mitä ensimmäisellä kerralla ei ollut.
Kehollisesti ihmettelen miksi imetys ei onnistu. Molemmilla kerroilla ei kyllä jäänyt yrittämisen puutteeseen..mutta maitoa vaan ei tullut riittävästi.

 

Ensimmäinen oli sektiolla, kahden päivän uurastuksen jälkeen. Vauva ei kääntynyt eikä asettunut paikalleen, ja loppujen lopuksi tuli hätätilanne. Leikkauksesta toivuin nopeasti, muistan ihmetelleeni 2viikon päästä miten hyvässä kunnossa olin, suurempia vaivoja ei jäänyt. Kakkonen tuli normaalisynnytyksellä, jossa avustettiin viillolla ja muistaakseni 4tikkiä? Leikkaushaava ei meinannut mennä umpeen, paikat oli kipeänä ja tuntui ettei vuoto lopu koskaan. Vaikka kaikkineen keisarinleikkaus oli huomattavasti helpompi, oli mukava kokea oikea synnytys. Leikkauksen jäljiltä jäi tunne pitkäksi aikaa että lasta ei ole saanut kammettua ulos, koska synnyttäminen jäi vähän puolitiehen. Tämä tunne loppui toisen synnytyksen jälkeen.

Ehkä eniten yllätti esikoisen jälkeinen tunnetila. Odotin hehkuvani onnea ja äitiyden ihanuutta, mutta sen sijaan en olisi väsymykseltäni halunnut lasta rinnalleni, ja se väsymys taisi kestää koliikkisen lapsen kanssa lähemmäs vuoden. äitiyden onni piti ihan erikseen opetella.
Toinen tuli normaalisynnytyksessä (ensimmäinen hätäsektiolla), tosin piti puoliväkisin ottaa ja leikaten avustaa. Keho oli kipeämpi ja vaikeampi, tulehtui ja masensi. Ihana vauva sai ne äitiydentunteet pintaan mitä ensimmäisellä kerralla ei ollut.
Kehollisesti ihmettelen miksi imetys ei onnistu. Molemmilla kerroilla ei kyllä jäänyt yrittämisen puutteeseen..mutta maitoa vaan ei tullut riittävästi.

 

1. Mikä kehoon liittyvä asia on jäänyt synnytyksen jälkeisestä elämästä eniten mieleesi tai mikä yllätti eniten? Miksi?
Ensimmäisen alatiesynnytyksen jälkeen olin todella kipeä ja pitkään. Toisen synnytyksen jälkeen taas olin heti kuin "elämäni kunnossa", olisin voinut lähteä kotiin pari tuntia synnytyksen jälkeen (lähdinkin vajaa vuorokausi synnytyksestä). Tämä toipumisien erilaisuus yllätti, positiivisesti.
2. Saitko synnytyksessä repeämiä, episiotomiahaavan tai sektiohaavan tai et mitään niistä? Kauanko paraneminen kesti ja miten se sujui?
Ensimmäisessä synnytyksessä tuli pienet repeämät, toisessa 2 ommelta. Niin kuin yllä kirjoitinkin niin tämän toisen synnytyksen jälkeen oli toipuminen todella nopeaa, en tarvinnut särkylääkettä, päivä sen jälkeen oli olo kuin ei olisi synnyttänytkään

 

Eniten yllätti se, miten nopeasti palauduin synnytyksestä. Kaverit puhuivat, että "siitä maharepusta" ei pääse enää koskaan eroon, mutta itselläni vatsa palautui täysin entiselleen 1,5 viikossa. Muutenkaan raskaus ei jättänyt oikeastaan minkäänlaisia jälkiä vartalooni, koska minulle ei tullut raskausarpia tms. Raskauskiloja ei tullut kuin 8 ja nekin lähtivät parissa viikossa. Uskon, että näin nopeasta palautumisesta minun on kiittäminen urheilutaustaani sekä sitä, että pystyin harrastamaan liikuntaa koko raskauden ajan. Iän piikkiin ei nopeaa palautumista kai voi laittaa, koska olin lapsen saadessani 31-vuotias eli en mikään ihan tyttö enää

Eniten on jäänyt mieleen kovat kivut alapäässä synnytyksen jälkeen. Minulle tehtiin episiotomia, jonka lisäksi sain myös repeämän. Tunnekuohuissani itkin miehelleni, että pystynkö mä enää koskaan istumaan normaalisti... Kaksi viikkoa oli kipujen ja tikkien takia hankalaa, mutta sitten olo alkoi vauhdilla helpottaa.