Toisesta ketjusta: väitän, että suurperheen lapset saavat jopa enemmän huomiota kuin 1-2 lapsisen perheen lapset.

No mutta eihän isossa perheessä ehdi tutustua ja tulla läheiseksi yhden lapsen kanssa, ajan anto monelle lapselle ei tarkota että tutustuis kunnolla yhteen lapseen ja siitä tulis läheinen. Kun on monta lasta niin ne kaikki jäävät puolitutuiksi, niin se vaan on.

 

Uskovaisia perheitä paljon suvussa, lapsia perheissä vähintään 4, yleensä 10-14. Ja sanon että ihan puppua tuo ap:n väittämä, että suurperheissä lapset saavat enemmän huomiota. Heti kun vanhin perheestä on yhtään kykenevä, annetaan hänelle osa nuorempien sisarten hoidossa. Lapsille ei tule myöskään käyttörahaa, vaan nuoret menevät heti kesätöihin kun pystyvät. Muutoin ei tule ajokorttia eikä viikkorahaa, koska vanhempien rahat menee nuorempien lasten huoltamiseen ja arjen pyörittämiseen.

Isovanhemmat eivät muista lapsenlapsiaan, koska niitä on liikaa ja syntymäpäiviä saisi viettää jatkuvasti. Samoin jos joku lapsista tai lapsenlapsista on vaikeuksissa, ei häntä auteta paljoakaan koska on niin paljon muitakin perheenjäseniä ja nuorempia lapsia autettavana.

Kyllä siinä yksilöllisyys unohtuu. Sukulaisissa tuntee olevansa vain yksi monista, eikä kovinkaan tärkeä, siinä väenpaljoudessa ja nyt kaikilla serkuilla alkaa olla omia lapsia, niitä tulee kuin sieniä sateella.

Ei käy kateeksi. Oli kiva että meitäkin oli vain kolme lasta, aina vietettiin syntymäpäivät ja aina jaksoi vanhemmat jutella asioista, kun ei ollut viisi muuta lasta lahkeessa kirkumassa.

 

Ja kannattaa muistaa sanonta "pienet lapset - pienet murheet, isot lapset - isot murheet". Kyllähän toimelias ja energinen ihminen pyörittää ison perheen arjen ja järjestää lapsille tekemistä, mutta siinä vaiheessa, kun lastenhoito muuttuu lähinnä fyysisestä tekemisestä enemmän kuuntelemiseksi, ymmärtämiseksi ja elämän tärkeissä päätöksissä tukena olemiseksi, voi tehokkainkin kotitalouskone väsyä. Siinä vaiheessa lapset tarvitsevat ihan erilailla yksilöllistä tukea, ja onhan se raskasta ottaa jopa kymmenen elämäänsä etsivän nuoren murheet hartioilleen. Varsinkin vanhimmille lapsille voi olla rankkaa aikuistua isossa perheessä, jos ovat kovin vastuuntuntoisia eivätkä halua rasittaa vanhempiaan omilla "turhilla" murheillaan, kun tietävät näillä olevan monta muutakin lasta hoidettavanaan. Perheen ainokaiset tai lähes ainokaiset osaavat paremmin pitää kiinni oikeudestaan tulla kuulluksi ja nähdyksi, kun ovat aina olleet vanhemmilleen niitä ykkösiä, näin uskoisin.

 

Mä kyllä tavallaan ymmärrän ap:-n pointin. Mutta perheitä on niin monenlaisia, ei kaikissa yhden lapsen perheissäkään se ainokainen saa yhtä paljon huomiota kuin toisessa perheessä kaikki neljä lasta. Ja sitten toisissa ne 1-2 lasta saa enemmän huomiota kuin ne missä on 4-5 lasta. Ja päinvastoinkin toki, tiedän sen. Mutta kyllä se joskus on toisinkin päin

Mutta en mäkään yleistäisi että isoissa perheissä aina lapset jää huomiotta, tiedän isoja perheitä joissa lapset saavat paljon huomiota, rakkautta ja myös yksi lapsi kerrallaan huomiota ja tekemistä säännöllisesti ja lapset ovat onnellisia vaikka heitä on monta. Ja sitten taas tiedän 1 ja 2 lapsiset perheet joissa ei lapset saa huomiota juuri ollenkaan vaan vanhemmat käyttävät ne illat omiin juttuihinsa vaikka lapset ei ole vielä kouluikäisiäkään. Ja toisessa perheessä haaveillaan kolmannesta lapsesta vaikkei kahdenkaan kanssa touhuta juuri mitään ja ovat usein hoidossa (viikoittain) vaikka äiti on kotona.

Isommissa perheissä jos äiti on kotona, ehtii hyvin jakamaan aikaansa monelle lapselle, joskus pienissä perheissä ollaan molemmat vanhemmat töissä ja lapsi hoidossa, illalla kun olisi muutama tunti yhteistä aikaa, se saatetaan viettää niin että kotona lapsi touhuaa omiaan ja vanhemmat omiaan. (ihan lähipiirissä näin ja lapsi vasta 5v)

On kyllä niitäkin perheitä joissa on paljon lapsia ja lisää tulossa (tai siitä haaveillaan) ja aikaa ei anneta edes niille olemassa oleville tarpeeksi. Mutta ei mun mielestä voi yleistää kumminkaan päin....

 

Niin no jos nyt ajatellaan että niitä lapsia on vaikka 6. Ei mun matematiikalla aikaa ole yhdelle lapselle /pvä vaikka miten jouhevasti lapset nukkuis päikkäreitä ja olisi koulussa vuorotellen. Päivässä on kuitenkin vain 24 tuntia.
24-8h yöunet
16-2h kotityöt
14-5h kaikenlainen säätäminen, siirtyminen, suunnittelematon vääntö, ruokailut
9/7 (lasken miehen mukaan) = 1,3h/pvä

Kahden lapsen työssäkäyvä äiti
24-8h yöunet
16-9 työpäivä+matka+kenties kauppareissu
7 - 3h kotityöt, ruokailut, säätö ja vääntö
5h/3 = 1,7h

Kyllä vain, totta se on! Lapsesi (yksi) ei saa huomiotasi enemmän kuin pienperheen lapsi.

Ja koska elämä on niin kovin yksioikoista, tämä tutkimus on luotettava.

 

[QUOTE="Vieras";28307262]Niin no jos nyt ajatellaan että niitä lapsia on vaikka 6. Ei mun matematiikalla aikaa ole yhdelle lapselle /pvä vaikka miten jouhevasti lapset nukkuis päikkäreitä ja olisi koulussa vuorotellen. Päivässä on kuitenkin vain 24 tuntia.
24-8h yöunet
16-2h kotityöt
14-5h kaikenlainen säätäminen, siirtyminen, suunnittelematon vääntö, ruokailut
9/7 (lasken miehen mukaan) = 1,3h/pvä

Kahden lapsen työssäkäyvä äiti
24-8h yöunet
16-9 työpäivä+matka+kenties kauppareissu
7 - 3h kotityöt, ruokailut, säätö ja vääntö
5h/3 = 1,7h

Kyllä vain, totta se on! Lapsesi (yksi) ei saa huomiotasi enemmän kuin pienperheen lapsi.

Ja koska elämä on niin kovin yksioikoista, tämä tutkimus on luotettava.[/QUOTE]


Ohhoh. Valehtelin. 7-3h on tosiaan 4h ja kun sen jakaa kolmelle perheenjäsenelle, tulee 1,3h/hlö!!!!!
Tosin, oikein näpsä äitihän hoitaa kotityöt ym kahdessa tunnissa eli laskelmani pitää paikkansa.

 

Ehkä joku jaksaa hoitaa hyvin suurenkin perheen, mutta kukaan ei tiedä etukäteen mitä se perhe-elämä tulee olemaan eli se n sitten sitä mitä tuleman pitää. Minun ystävälläni on 4 lasta, mies yrittäjä ja hän itse aloitti työt taas vuosi sitten lasten saannin jälkeen. Koko perhe on erittäin väsynyt, koska työtä piisaa. Hänellä oli varmasti helpompaa kun oli lasten kanssa kotona, mutta koska nuorin täytti kolme, oli palattava työmaalle. Hän toivoi hartaasti kaikkia lapsia ja on nauttinut heistä ja hoitanut hyvin, mutta koska töissä on käytävä niin ei auta... kerran hän sanoi, että olisiko lapsia pitänyt tehdä vaan ne normit kaksi niin olisi helpompaa. En tiedä, mutta minulla on helpompaa kun on vain kaksi lasta (3 ja 8). Ystäväni lapset ovat 4, 6, 8 ja 12. Eli eivät ole enää edes ihan pieniä ja silti ei aikaa riitä kaikille.