toisia ns. sikiöseuloista kiinni jääneitä?

  • Viestiketjun aloittaja erilainenko
  • Ensimmäinen viesti
Olen jo useamman viikon hakenut taustatukea keskusteluistanne ja nyt rohkenen kertoa oman tarinani. Odotan kolmatta lasta. Takana 3 keskenmeoa varhaisilla viikoilla ja yksi keskeytetty raskaus 22 viikolla vakavan kasvuhidastuman vuoksi. Ehdin jo kertoa lapsille tulevasta sisaruksesta ekan ultraäänen jälkeen, mutta sitten onnea häirittiin riskiluvuilla. Niskapoimua ei ultrassa näkynyt, mutta veriseula sitten hälytti ja sain riskiluvuksi 1:60. Mies oli ilman muuta sitä mieltä, että otetaan lapsivesipunktio. Niin kai minäkin, vaikka lähempänä toimenpidettä ahdisti. Vielä toimenpidepöydältä meinasin lähteä ja katsoa asiaa myöhemmin. Punktio otettiin viikoilla 14+6, varmaan jo senkin takia että jos täytyy taas päätyä keskeytykseen niin ei mene niin pitkälle kuin edellinen.

Punktio kai meni ihan ok. Ikävältähän se tuntui. Kotona housuihin sitten holahti lapsivettä parin tunnin päästä. Tunteet olivat aika ristiriitaiset ja kai sitä optimisesti ajatteli ettei tässä nyt mitään. Kun holahtelu jatkui vielä pari kertaa oli aika lähteä naistenklinikalle. Kerrankin päivystyksessä oli inhimillinen lääkäri joka sitten passitti kolmeksi päiväksi osastolle saamaan antibiotteja suoraan suoneen. Pääsin sieltä pois maanantaina. Sikiö oli vielä hengissä ja vettäkin oli. Alkuviikon ollut sitten erilaisia tuntemuksia ja veden tuloa. En kestänyt enää eilen tilannetta ja menin yksityiselle tarkistuttamaan tilanteen. Sikiö edelleen hengissä, mutta lapsivettä erittäin vähän. Nyt sitten vaan pitäisi odotta että reikä kalvoissa menisi umpeen ja lapsivettä tulee. Annettiin fifty-fifty mahdollisuudet ja odottaa pitäisi 4 viikkoa.

Nyt pitäisi sitten jaksaa odottaa ja toivoa että kerrankin arpaonni olisi puolellani. Suhtaudun aika pessimistisesti, mutta toisaalta niin kauan kuin on elämää on toivoa.

Harmittaa se lapsivesipunktio. Olisin varmaan siihen joka tapauksessa mennyt, mutta en mielestäni saanut lääkäreiltä tarpeeksi tietoa riskeistä ja veriseulan tuloksista ja mitä siinä oikein mitataan. Vastuuhan siirretään nyt kokonaan odottajalle haluaako vai ei, mutta tietoa ei saa.
 
Palaanpa tänne vielä nyt 7 kk:n jälkeen kertomaan meidän kuulumiset...
Meille syntyi täysaikainen tyttövauva huhtikuun alussa. Tyttö oli kromosomeiltaan terve, ja muutenkin kaikki oli masussa hyvin, mutta sitten synnytyksessä tapahtuikin jotain harvinaista ja odottamatonta - napanuora luiskahti edeltä, ja jouduttiin hätäsektioon. Vauva syntyi elottomana, 1 agpar-piste, elvytettiin jne... Dg: vaikea asfyksia, lähes 20 min ilman happea. Lääkärin mukaan lapsen henki ylipäänsä oli ollut vain parin minuutin varassa. Tällä hetkellä neurologin seurannassa ja fysioterapiassa. Nyt tuntuu kaukaisilta ja turhilta ne pelot mitä raskausaikana koin, ja VALTAVAN epäreilulta tietysti että terve vauva joutuu heti elämänsä alkumetreillä tuollaiseen tapaturmaan, millä voi olla suuria vaikutuksia koko hänen elämäänsä :'(
Mutta läksy tuli opittua: kaikkeen ei voi varautua, eikä kannata pelätä etukäteen. Tsemppiä teille kaikille jotka kamppailevat seulontatulosten kanssa ... mutta ehkä ne surut kannattaa pyrkiä suremaan vasta sitten jos ne toteutuvat. Elämä on arvaamatonta.
 
merle: :hug: :hug: hui kauhistus mitä olette kokeneet.. :'( onneksi vauva selvisi kuitenkin kaikesta. ja toivotaan nyt ettei toiselle olisi mitään jäänyt tuosta. onko ollut mitään epäilyksiä mistään ja onko vauva kehittynyt normaalisti? anteeks ku kyselen..ihan järkyttynyt olin kun luin kuulumisia.
toivon tosissaan että olisitte säikähdyksellä selvinnyt. on teillä ollut valtavat pelon hetket kyllä. :hug: :hug: :hug:
 
Moi nemika! Aivosähkökäyrässä näkyi muutoksia, mutta aivojen ultrassa ja magneettikuvauksessa ei näkynyt vaurioita (en tiedä kuinka tarkkoja ne ovat, tehtiin parin päivän iässä). Vauva kehittyy hieman normaalia hitaammin, puolieroja on, ja siksi meillä se jumppari käykin. Puolen vuoden ikään mennessä pitäisi näkyä isommat vammat (meillä ei siis ole muuta ollut kuin tuo puoliero), vuoden iässä pitäisi näkyä jo pienempiä vammoja. Hienomotoriikan osalta tilanne selviää ehkä kouluiässä. Puhe ja älyllinen (?... onkohan tää nyt oikein ilmaistu edes) kehitys selviää täss vuosien myötä. Aivosähkökäyrän mukaan hapenpuute vaikutti eniten oikealle aivopuoliskolle, ja olikohan siellä ne puhealueet, loogisen ajattelun alueet yms. Ääh, en jaksa edes ajatella enää asiaa... tulee mitä tulee, ja huolehditaan sitten vasta. Nyt on kuitenkin asiat ihan OK, ja pahin järkytys jäänyt taakse.
 
muistan sut niiltä ajoilta, kun täällä pelättiin itse kukin vaikka mitä seulojen vuoksi... mut en muista, että mikä teillä oli? on tää elämä arvaamatonta! siis sitten pitää synnytyksessä sattua jotain vastaavaa. on tää elämä hiuskarvan varassa joskus. kuten meilläkin oli istukan irtoaminen lähellä ja sehän olisi ollut vauvan menoksi, vaikka olisimme olleet sairaalassa; näin ne lekurit ainakin silloin sanoivat.

täällä mökö on kohta kahdeksan kuukautta (lasketusta kuusi) ja kovasti yrittää konttaamaan lähteä...

lykkyä teille ja toivotaan, ettei vakavia vaurioita ole tullut!
:hug:

jeppistä ja "mökö"
 
merle voi taivas -onnek he saivat kuitenkin pelastettua sun pikkuisen. Mikään ei olis kamalampaa kuin menettää oma vauva. Mua ihan puistattaa koko ajatus. Murheet on todellakin pieniä. :hug:

toivoton voi itku. Mä oon kans jälkeenpäin miettinyt miten hullu olin kun menin siihen punktioon(en pystynyt uhmaamaan lääketiedettä). Toivotaan et sulla reikä umpeutus. Riskeistä ei kukaan puhu tarpeeksi. Mulla riskiluku oli 1:90 ja toinen lapsi kyseessä ja terve tyttö syntyi. Voimia ja jaksamista -toivon niin sydämmestäni et kaikki menis hyvin sulla. :hug:
 
Pikainen marraskuinen tervehdys teille kaikille!

Tänäaamuna on taas edessä lähtö polille kontrolliin ja nähtäväksi jää, joudunko jäämään osastolle... jännittää niin hitosti tuo lapsiveden määrä ja vauvan kasvu tällä hetkellä, että ei mitään rajaa - oli ihme että sain edes muutaman tunnin nukuttua viime yönä :eek:

Vauva on onneksi jaksanut jumpata aktiivisesti ja näyttää siltä että vatsani olisi pullahtanut eli kasvanut; ainakin jakkuni kieltäytyy menemästä kiinni. Toivottavasti ei ole pelkkää toiveajattelua...

Vauva on ONNEKSI keskiviikkona täysiaikainen, joten nähtäväksi jää, tulenko tältä reissulta kotiin nyytin kanssa vai en joten se lisää jännitystä. No, enpä ainakaan voi väittää että elämäni olisi tylsää :whistle:

Pistän raporttia tulemaan kun tiedän enemmän!

Voimia tälle viikolle kaikille tasapuolisesti!!!



Czarina & Lilliputti rv 36+5
 
On vähän niin ja näin tämän keskittymisen kanssa. Pitäisi jaksaa tehdä muutakin kuin vaipua itsesääliin ja pelätä pahinta. Perjantaista sunnuntaihin makasin sohvalla ja sadattelin kohtaloani. Soitin perjantaina NKL:n sikiötutkimusyksikköön ja kyselin kromosomitutkimuksen tuloksia. Kohtalon ivaahan tämä: kromosomit ok. Se veti kyllä pohjan pois.

Jos olisin ollut raskaana vuosi sitten, niin ei koko typerää veriseulaa olisi tarjottukaan. Yritän tietty ajatella, että kaikkea muutakin voi sattua. Ilmoitin, että haluaisin keskustella sen punktion tehneen lääkärin kanssa. Kätilö vain siellä ilmoitti, että tälläistä nyt vaan sattuu ja on kokenut ja kaikki meni normaalisti. Paitsi siis nyt. Lapsivettä vuotaa edelleen. Pari päivää oli kuivempaa, nyt taas tuntuu. Koko ajan mietin infektioriskiä mitä pidemmälle tämä etenee. Olen lukenut kaikki mahdolliset asiat netistä ja täytyy kyllä sanoa ettei tässä juuri toivoa ole.

Huomenna on kuitenkin kontrolliaika. On vain huvittavaa kuinka 1:60 riskistä tuleekin 2:3 riski ja tässä alkaa olla enää kohta tosi pienet mahdollisuudet. Voi olla että menisin uudelleen punktiooon, en tiedä. Eniten harmittaa ettei ihan täysin tajunnut mihin oli menossa, eikä ketään tunnu kiinnostavan selittää niitä PAPP-a ym arvoja.
 
Toivoton: Kauhistus, mitä olet joutunut kokemaan lapsivesipunktion jälkeen :'( :hug: Kertomuksesi kosketti minua kovasti. Toivon sydämeni pohjasta, että tilanne kääntyisi nyt positiiviseen suuntaan ja lapsivesi tilanne palautuisi ennalleen. Täällähän oli jokin aika sitten jokseenkin samankaltainen tilanne eräällä toisella. Hänen nimimerkkinsä oli muistaakseni Sannamin. Hänellähän tilanne kääntyi kuitenkin ennustuksista huolimatta parempaan päin. Toivon kovasti, että sinulle kävisi samoin :heart:

Voimia kovasti! On varmasti tuskaisaa vain odottaa kuinka tilanne etenee. Itse kun sille ei mitään muuta voi :hug:

Helmiina
 
Toivoton muista että ihmeitä voi tapahtua, just sannamin on hyvä esimerkki kun kaikki näytti olevan mennyttä -niin jostain vaan alkoi sitä vettä kerääntymään.
Voi kun hän näkis tän ja vois sua kohtalotoverina paremmin tukea. Pidetään peukkuja et pieni on sitkee ja et sitä vettä alkais tulee lisää. Voimia ja jaksamista sulle. Tuu ihmees kertoo kuulumisia. älä luovuta. :hug:
 
toivotaan todella, että reikä menisi umpeen! :hug: laita kysymyksesi veriarvoista vernerin sivuille. siellä on asiantuntijat, jotka selvittävät ne melko nopeasti. ja vastaus saattaapi löytyä jo tehdyistä kysymyksistä ilman omaakin kysymystä. :hug: :hug: :hug:
pidetään peukkuja!
 
Nyt teen töitä ja kerron huomenna kuulumiset lääkärissä käytyäni.
Onneksi on kaksi lasta, en tiedä miten tätä muuten kestäisi ollenkaan. En vaan jaksaisi tehdä päätöstä raskauden keskeytyksestä enää ikinä uudestaan, kun sellaisen jouduin 1,5 vuotta sitten tekemään viikolla 21+jotain vakavan kasvuhidastuman ja lapsiveden vähyyden takia.

Toivottavasti joskus toivon pilkahduksiakin tulisi
 
toivoton: juu täällä tosiaan kohtalotoveri. Meillä kanssa tunnin päästä siitä punktiosta hulahti vedet kotiovella. Ja sitä sitten kanssa tuli lisää kotona ja sitten siellä Naistenklinikalla. Toivottavasti ei ollut sama lääkäri kun otti sen sun näytteen.. olisi aika hurja juttu ! Itse sain heti viikon sairaslomaa ja makasinkin loppuviikon lähes sängyssä ettei rasittaisi massua. Veden tulo lakkasikin keskiviikkona (maanantaina otettiin näyte) mutta perjantaina kun mentiin sinne kontrolliin katsomaan tilannetta niin antoivat ajan "jatkotoimenpiteille" seuraavan viikon keskiviikolle. Koko tän ajan tunsin vauvan liikkeitä ja kerran käytiin yksityisellä tarkastaa tilanne ja vielä neuvolassa kuuntelee sydänääniä. Ja vahvathan ne oli. No silloin perjantainakin oltiin vielä ihan kovasti hengissä mutta kun vettä ei ollut niin ei annettu enää toivoa selviämisestä. Silloin keskiviikkona sitten vettä olikin palannut ihan reilusti, ei kuitenkaan ihan normaalia määrää mutta kuitenkin niin ettei enää ollut hätää. Kukaan missään vaiheessa ei sanonut että siinä punktiossa on siis 0.5 % keskenmenoriski mutta 5% riski että vettä vuotaa mutta asia korjaantuu. Vasta silloin keskiviikkona tästä kuultiin. Miten nämä asiat jää kertomatta! :( nyt tilanne meillä niin että uskalletaan olla jo iloisia mutta se puolitoista viikkoa oli tosi rankkaa kun koko ajan oltiin siinä uskossa että tämä raskaus oli nyt tässä ja vaan odotettiin että pienoinen tajuaa luovuttaa ja saataisiin tapahtuma jotenkin loppuunkäsiteltyä ja surtua siten loppuun. Puhuttiin miehen kanssa että vaikka pelottaakin uudelleen koittaa (itse olin sitä mieltä aluksi että meidän lapsiluku jää tähän yhteen joka on jo kotona) niin heti seuraavasta kierrosta annettaisi mahdollisuus. Eipä se kyllä lohduttanut mutta oli hyvä puhua asioista miehen kanssa. Toivottavasti asiat kääntyvät teilläkin parempaan. :heart: :heart: :hug:
czarina: toivottavasti pienokainen jaksaa olla mukana sinne viikolle 38 jos silloin on kerran parempi aika. Tsemppiä siis sinullekin kovasti.
-Sannamin-
 
Merle: Ihan järkyttyneenä luin kuulumisenne - vaikka kaikki siis onneksi on nyt suhteellisen hyvin ja rakas vauva siellä tuhisee. Muistan sinut kyllä ketjusta. Jotenkin kokemuksenne konkretisoi taas koko kuvion: elämää ei vaan voi lopulta hallita, se tulee, mikä tulee. Kunpa oppisikin olemaan murehtimatta kaikkea etukäteen...
Kaikkea hyvää teille ja vauvalle! Toivotaan, että selvistte suurimmaksi osaksi säikähdyksellä ja se puolierokin korjaantuisi pikku hiljaa!

Toivoton: Kamalia olette joutuneet ja joudutte kokemaan :ashamed: . Ne riskithän muka tietää - mutta ei niitä tiedä eikä tajua. Meillekin kyllä (ennen istukkabiopsiaa) sanottiin jopa, että on normaalia, että lapsivettä vaikka vähän tihkuu jälkikäteen :eek: . Mutta enpä todella koskaan ole kuullutkaan Sannamin:ni mainitsemasta 5%:sta. Toivon ihan hurjasti jaksamista teille. Toivokaa niin kauan kuin toivoa on. Vielä sitä on!
Veriarvoista muuten en ole minäkään onnistunut koskaan saamaan pitäviä vastauksia. Jotain ympäripyöreää vaan. Kysyin itse Vernerin sivuilta aikanaan matalasta papp-a-arvosta (meillä oli tuossa "seularaskaudessa" tosi matala papp-a), eipä se vastaus oikein kertonut mitään uutta...

Czarinalle tsemppiä ja onnea matkaan. Jokos tuli aika vauvan saapua maailmaan?


Unni ja neiti seulahälytys pian jo 9kk :heart:
 
Huomenta!

Täällä kotona sitä taas ollaan ja "yhes koos" eli ei vielä vauvaa maailmaan, vaan viikon verran tutkaillaan taas liikkeitä ennen seuraavaa kontrollia.

Mutta olipahan ultra, voi vihne sentään... Nuori naislääkäri vihelteli ja lauloi koko toimenpiteen ajan, soitti välillä toiselle lääkärille ja kyseli "mitä tämä tarkoittaa" eikä kertonut minulle mitään muuta kuin "on vauva vähän kasvanut" kun erikseen kysyin - sain lukea neuvolakortista vauvan painon!

Sen verran hän tosin sanoi että "olethan tietoinen että ultraajilla on omat käsialat - painoheittoa voi tulla 200 gr suuntaan tai toiseen ultraajasta riippuen" ja minä siinä haavi auki että ööö... ekskjuusmii... mitäs tää kasvun hidastuman seuranta sitten hyödyttää jos paino voi mennä noin paljon metsään?! Painoa tämä nuori lääkäri sai vain 100 gr lisää verrattuna 10 päivän takaiseen ja vauva tipahti alimmalle mahdolliselle kasvukäyrälle.


Sitä en kertakaikkiaan tajua, miksi minut laitettiin noviisille, joka ei tiennyt edes taustaani kun kyse tuossa kontrollissa oli nimenomaan siitä että päätetään jäänkö osastolle ja leikataanko tällä viikolla vai ei; oletin koko ajan että olisi ollut sama lääkäri kuin edellisellä kerralla mutta eipä nyt sitten ollutkaan ja tämä eilinen lääkäri heitti pallon seuraavalle lääkärille...

Te jotka muistatte miten atomeina olin silloin ennen viikkoa 24 kun pelkäsin vauvan kuolevan kohtuun tuon trisomian takia, voitte varmastikin kuvitella millaiseksi painajaiseksi tämä loppuraskaus meni henkisellä tasolla kun juoksen taas kerran viikossa kontrollissa josta ei näytä olevan suurempaa hyötyä. Olen tähän asti luottanut lääkäreihin lähes sokeasti, mutta nyt huomaan että en voi luottaa kuin omaan kroppaani koska ainoa selkeä asia on se, että lähdettävä on heti jos liikkeet eivät enää tunnu... ja toivoa sen jälkeen vain parasta. Käy kuulkaa siskot PIKKASEN hermoon |O

No, se hyvä uutinen sentään tuli eilen, että lapsivettä on edelleen normaali määrä - mikä lapsiveden vähenemisen oli aiheuttanut, sitä kukaan ei osaa sanoa; sitä vaan kuulemma joskus sattuu. Virtaukset ovat tosin päin pyrstöä - nyt niitä on liikaa!?

Minä en enää tiedä mistään mitään, mutta toivon että pää kestää jotenkin ensi viikon maanantaihin. Sen verran ajattelin tehdä, että soitan TAYSiin ja pyydän että saan jonkun näistä kokeneemmista lääkäreistä suorittamaan ultran, jotta saavat edes vertauskelpoiset tulokset jos kaikki todellakin riippuu "käsialasta"...

Tämmöistä tänne, huomenna 37 viikkoa kasassa ja mini-mies on silloin teoriassa täysiaikainen, joten olen henkisesti valmis lähtemään laitokselle. Todellisuudessa meillä on 4-5 päivän heitto tuossa lasketussa ajassa, mutta sitä ei muutettu, joten ensi maanantaina ollaan todellisuudessakin "turvallisilla vesillä".


Czarina & Lilliputti 36+6
 
Eli kävin tänään naistenklinikalla. Vettä löytyi ja sikiö näytti voivan hyvin eikä tulehdusarvotkaan ole noussut! Hetkeksi sitä taas uskaltaa huokaista. Joka viikko katsotaan tulehdusarvot ja parin viikon päästä erikoislääkäri katsoo rakenneultralla tilanteen. Nyt täytyy jaksaa sitten odottaa, viikkoja kun on niin himskatin vähän. Oon tää kyllä kanssa yhtä piinaa, mutta täytyy uskoa!

Hetken taas toivoa täynnä
 
Toivoton ihanaa kun sitä vettä oli siel eikö se oo hyvä merkki. :hug: Mä oon ihan itku silmäs lukenu sannamin ja sun kohtaloa -mitä jos itsellekin olis käyny noin eikä mulla oliskaan tätä pikkusta. Silloin kun itse kamppilin saman asian kanssa -kenellekään ei ollut käynyt noin ainakaan ei osunut silmään. Ihan hulluja noi seulat kun hälyttävät turhasta ja sit sattuu tollasta. Yritä ottaa nyt ihan rauhassa ja keskity lapsosiisi ja samalla pieni maha-asukas kasvaa ja vahvistuu. Kaikkea hyvää - tuu taas kertoo kuulumisia. :hug: Mäkin mietin aikoinaan et onneks on jo lapsi miten muuten tuollaista kestäis ollenkaan -ne pitää ajatukset arjessa. :hug:
 
Olen aika sanaton. Oma niskaturvotuksen kanssa kamppailu tilanteeni tuntuu aika pieneltä.
Ei muuta kun todella paljon voimia ja jaksamista. Kerro kuinka etenette.
Olen samaa mieltä ettei ole mitään niin turhauttavaa kun kätilö tai lääkäri joka ei kerro mitä nakee ja jos jotain on, ei osaa sanoa mitä se on ! Itse kun on täysin noviisi, on usko lääkäreihin kova.

Samoin toivoton. Toivottavasti tilanne pysyy ennallaan ja raskaus etenee normaalisti. Koita jaksaa !!
 
Ihan aluksi hirveästi voimia teille jotka olette joutuneet kokemaan ihan hurjia asioita odotuksessanne.Halauksia ja myötätuntoa lähetän huolien keskellä eläville!!
Sitten omat kuulumiset;
Tänään oli kontrolliultra,tai oikeastaan vaan rutiini ultra kuten lääkäri totesi??!outo kommentti tällä taustalla.Olen tänne kirjoitellut meidän tilanteesta,eli np-ultrassa 5.2mm turvotusta,m.m. turner epäily-istukkatutkimus-terveet kromosomit..sitten olikin viikkotolkulla napanuora kaulan ympärillä(äidilläni kuollut vauva mahaan kuristuen napanuoraan 7 raskauskuukaudella).Mutta tänään siis oli ultra ja tutkittiin onneksi kunnolla ;
Olipas jännittävä kokemus,pisti sydämen hakkaamaan!
Lääkäri oli sama joka 12v sitten teki sektion esikoisen kohdalla.
Jokatoinen lääkäri näköjään pitää tuota vauvall aollutta niskaturvotusta totena ja jokatoinen ei-tämä lääkäri nyt taas "uskoi" niskaturvotukseen!Edellisen mielestä se oli vaan napanuora kaulanympärillä (ei muuten ollut)!(Todella kurjaa kun lääkäri on aina eri!!).
No juu,lääkäri ultraili ja selosti kaikki ok,ok joo,ok,kunnes hiljeni ja tutki varmaan pitkälti yli 5 min. ihan hiljaa sydäntä,tiesinkin siinä että nyt on jotain vialla,ja hiljaa kauhuissani mietin että mitäköhän kohta kuullaan!
Sanoi sitten tutkineensa tarkkaan,että todennäköisesti oikean ja vasemman kammion välissä on pieni reikä,se on niin pieni ettei itse reikää näe,mutta virtauksista huomaa että pikku reikä siellä varmaan on.Huolissaan ei tartte olla,yleensä ne umpeutuu itsestään,tutkitaan kuitenkin sitten syntymän jälkeen silloin sen kuulee heti että onko reikää enää vai ei.
Kysyin että mitä sille tehdään,ja sanoi ettei mitään,jos iso reikä se leikataan joskus 2v iässä,muttei tämä kuulemma ole sellainen joka täytyisi leikata,selittää kuulemma vaan sen suuren turvotuksen joka np ultrassa oli.
Poju oli vilkas,potki ja töni anturia...supisteli aikalailla siinä pöydällä ja oli ilkeää maata selällään niin kauan.
Paino arvio 1622g,normaali minulle kun lapset olleet aika pieniä syntyessään(kaikki noin 3kg).Vastasi viikkoja 31+2(nyt siis tasan 32 "oikeasti").
Lääkäri laittoi taas 4d ultralle ja saatiin aivan ihan kasvokuva muistoksi,vauva oli niin suloinen siinä ruudulla että melkein itketti.
Napanuora ei ole kaulanympärillä enää,jipii!!! Ja vauveli raivotarjonnassa.
Siis kaikki kai hyvin,vähän on epävarma olo ,kun koko odotus on ollut huolien täyttämää,ja kyllä tuo reikä kuitenkin mietityttää.

Mutta näillä mennään nyt,uusia kontrolleja ei sovittu äitipolille.
Alisia ja poju rv 32! tasan
 
Kiva kuulla hyviä uutisia. Itse olen juuri tuossa "odottelua ison turvotuksen kanssa" tilanteessa. 5mm turvotusta ja kromosomit terveet. Menetin edellisen lapsen kesällä 8-10mm turvotuksen ja nestettä keuhkoissa takia. Tai siis keskeytin kun terveen, elävänä syntyvän lapsen mahdollisuus oli tosi pieni/ olematon. Hienoa kuulla että teillä kaiken tuon jälkeen näyttää kaikki olevan hyvin.
Olen itse syntynyt pieni reikä sydömessä (35 v. sitten) ja samoin 2v. poikani. Kummallakin meni melko nopeasti umpeen. Älä huoli, nuo pienet reiät ovat kuulemma tosi yleisiä. Laitteet ovat niin hyviä että ne havaitaan nykyään tosi helposti . Näin minulle sairaalassa sanottin 2.v sitten. Kaikkea hyvää teille ja onnellista loppu odotusta.
 
Hei.

Kirjoitanpa minäkin oman tarinani tänne, vaikkei tarina vielä toivottavasti jatkuukin...
Odotan toista lasta, ja nt-ultrassa Jorvissa rv 12+0 niskaturvotusta oli 2,8 mm, muuten kaikki näytti hyvältä. Se mikä oli hälyttävää on se että niskaturvotus on lokeroitunutta. Kätilön ultran jälkeen minut ultrasi vielä lääkäri, joka oli löytävinään jotain vikaa sikiön päästäkin, mutta minulle ei suostuttu kertomaan mitä se oli. Myöskään nenäluun olemassaoloa ei minulle suostuttu kertomaan, koska "sitä ei enää tutkita".

Seuraavana päivänä menin ultraan yksityiselle kokoneelle ultraajalle, joka sai niskaturvotukseksi vain 2,0 mm, mutta lokeroisuus näkyi selvästi. Se kuulemma on huono merkki, ymmärtääkseni vaikka turvotus on noin pientä. Riskinä on mm. Turnerin oireyhtymä ja trisomia 16 tai 18. Munuaisaltaat olivat myös lievästi laajentuneet, mutta normaalin rajoissa. Muuten kaikki oli mallillaan, nenäluu näkyi, reisiluu hyvän mittainen, eikä sikiön päässä ollut mitään vikaa. Mutta lääkäri ei kuitenkaan ollut kovin toiveikas, halusi katsoa uudelleen ultralla rv 14+0 jos sitä ennen en ole kärähtänyt seerumiseulassa (verinäytteet otettiin siis viime keskiviikkona, ensi viikon aikana tulosten pitäsi tulla).

Nyt siis odotellaan seerumiseulan tuloksia, toivon että kärähdän siinä jotta pääsen istukkabiopsiaan. Hiukan harmittaa etten kysynyt yksityiseltä lääkäriltä olisiko hän voinut lähettää minut suoraan istukkabiopsiaan. Olen lukenut useita artikkeleita tuosta lokeroituneesta turvotuksesta, ja ennusteet tuntuvat olevan aika murskaavia: vain noin 10% syntyy elävinä ja terveinä. Yli puolella on kromosimihäiriöitä, ja niillä joilla ei ole, on suurella osalla mm. sydänvikoja. Nyt en näe muuta mahdollisuutta kuin kromosomitutkimuksen, ja siihen haluaisin mahdollisimman pian!

Viime raskaudessa kaikki näytti hyvältä kunnes rakenneultrassa havaittiin vakava munuaisaltaan laajentuma, ja sen johdosta tehtiin lapsivesipunktio rv 20. Sen tuloksia odoteltiin samalla kun vatsassa tuntuivat pikkuisen potkut, se oli henkisesti hyvin raskasta aikaa, enkä tiedä miten selviäisin sellaisesta uudelleen. Siksi haluaisin tutkimuksiin mahdollisimman nopeasti.

Silloin viimeksi kromosomit olivat normaalit ja terve tyttö syntyi, tai terve muilta osin, mutta toinen munuainen tytöllä on aika ongelmainen, antibioottia on joutunut syömään päivittäin 2 pv:n ikäisestä alkaen ja tammikuussa edessä ensimmäinen leikkaus (tyttö silloin reilu vuoden ikäinen), pahimmassa tapauksessa leikkauksia tarvitaan vielä 2 lisää. Silti olen onnellinen reippaasta ja muuten kaikin puoli terveestä tytöstä.

Kovin raskaalta tuntuu huoli tästä mahdollisesta pikkusisaruksesta. Tuntuu vaikealta käydä tämä pelko ja suru taas läpi ja pelätä läpi koko raskauden.

emma rv 12+4

 
Oi ei... nyt kovasti jaksamista sinullekin emma79 :hug: Annan sinulle vinkiksi, että otata varmuuden vuoksi lapsivesipunktio ,jos et halua/saa sekä istukkabiopsiaa että lapsivesipunktiota, silläkin uhalla että joudut pikkasen kauemmin odottamaan vastausta, sillä ainakin trisomia 16:sta kohdalla lapsivesipunktio antaa lääkäreiden mukaan kuulemma pikkasen varmemman vastauksen sillä se otetaan lähempää vauvaa. Näin ainakin minulle sanottiin kun narahdin tuosta trisomia 16:sta istukkabiopsiassa.

Meillä vihdoin 37 viikkoa täynnä sekä kuukautisten että ultran mukaan :heart: ja tänään on vuorossa kontrolli äitipolilla. Varaudun siihen, että joudun jäämään osastolle ja jos ihan rehellisiä ollaan, olen jo ihan valmis "lauteille". Kaikki riippuu siitä onko vauva enää kasvanut... jos ollaan edelleen alimmalla käyrällä on keisarinleikkaus vastassa tällä viikolla!

Tuosta vauvan kasvusta on pakko sanoa... sain sairaalasta epikriisin viime polikäynniltä ja pikkasen jäin ihmettelemään mittaustuloksia; päänympärys oli mukamas PIENENTYNYT millimetrillä 10 päivässä mikä nyt ei mene minulla mihinkään logiikkaan. Tämä lääkäri puolusteli minulle itseään jo ultratessaan "käsialalla" mutta jo on vallan erikoista jos luut alkaa kutistuun! :kieh:

Toivotaan nyt että tänään on joku vanhoista lääkäreistä ettei taas tarvitsisi joutua kenenkään arpomisen kohteeksi....

Ai niin juu, meinasi taas unohtua! Muutamat teistä kyselivät keskenmenoistani. Minun aiempi raskausennätys ennen tätä meneillä olevaa raskautta on rv 9+6, kaikki muut raskaudet ns. kemiallisia tai päättyneet rv 6 + rapiat enkä ole laskenut niitä enää vuosiin. Tuon edellisen ennätyksen kohdallakin alkio oli tosin kuollut jo rv 6+5 mutta ei suostunut tulemaan itse ulos. Syy keskenmenoon oli suurimmalla todennäköisyydellä Rh- josta en tiennyt mitään ennen kuin jouduin sairaalaan ja ottivat labrat; mies plussa ja minä miikka ja muuta ei periaatteessa tarvittu.

Nyt alan orientoituun sairaalaan lähtöön, joten mukavaa päivänjatkoa kaikille tasapuolisesti!


Czarina & Lilliputti rv 37+5
 
Hei taas.

Jatkoa tarinaani seuraakin näin pian: tänään aamulla tuli soitto Naistenklinikan sikiötutkimusyksiköstä, kärähdin siinä seerumiseulassa: riskiluku 1:25. Kysyin soittaneelta sairaanhoitajalta veriarvoja, hän sanoi niiden olevan "matalat", en tiedä tarkoittiko se että ne ovat normaalit vai normaalia matalammat. Joka tapauksessa pääsen heti huomenna istukkanäytteeseen.

Hirmuisesti tsemppiä sinulle Czarina, ja muillekin näiden asioiden kanssa painiville.


Emma rv 12+5

Kiitoksia Czarina. Olen itsekin vähän sillä kannalla että lapsivesipunktio olisi varmaan parempi vaihtoehto, mutta se voitaisiin ottaa vasta yli 2 viikon päästä, ja tuloksissa kestää sitten vielä mahdollisesti toiset 2 viikkoa ellei kauemminkin. Tällä hetkellä tuntuu tärkeämmältä päästä tutkimuksiin nopeasti.
 

Yhteistyössä