toisia ns. sikiöseuloista kiinni jääneitä?

Petite ja MrsJingle, toivon tuovani teille rohkaisua ja jaksamista vaikeaan tilanteeseen! :hug:

Minulla laskettuaika parin viikon päästä ja olen käynyt läpi myös lapsivesipunktion ja sydän tutkimukset. Meillä epäiltiin down-lasta, jolla saattaa olla sydänvika. Ensin saatiin terveen paperit kromosomistoista ja voi sitä onnen tunnetta!!! :heart: Sitten oli vielä rakenneultrassa sydän tutkimukset, eikä sieltäkään mitään onneksi löytynyt. Myöhemmin kyllä vauvan sydämen lyönneissä on ollut poikkeavaa, mutta ne jälleen tarkistettiin ja meille pitäisi olla tulossa terve pienokainen. Poikkeavuudet sydämen lyönneissä johtui sydänjohdinten kypsymättömyydestä, jotka on tässä hyvin kerenneet vielä kehittyä.

Myöskään meillä ei ultrassa saatu sitä nenäluu mittaa ja jotain muutakaan mittaa (en enää muista), mikä lisäsi tuskaa. Lisäksi meilläkin oli miehen kanssa hyvin eriävät mielipiteet, jos vauvasta jotain löytyisi...Se huoli ja tuska oli ihan kamalaa ja jotenkin siitä vaan selvisi! Mutta pienen varjon se tähän raskauteen jätti, että toivon todella nyt kaiken loppuun asti hyvin menevän.

Voimahaleja teille kovasti!!!

 

Virallinen np-ultra on nyt sitten ohi. En tiennyt aamulla olisinko oksentanut vai pyörtynyt vai molempia, kun olin niin paniikissa odotushuoneessa. Ja piru vie! Aina joku tuttu on siellä myös ultrattavana! Viimeksikin, kun keskenmeno todettiin... No asiaan: en uskaltanut avata silmiäni, kun kätilä liu'utti sitä ultralaitetta (mikä lie) mahalla. Kysyin, onko se elossa. Ja kun vastaus kuului, että kyllä on, uskalsin vasta avata silmäni. Siellä se pikkuinen nukkua "tuhisi". Heräsi varmaan häiriöön, oikoi koipiaan ja käänsi kylkeä :heart: . Kaikki nähtävis olevat rakenteet oli kunnossa. Mitattiin pää-perämitta, päästä jokin mitta (?) ja reisiluun mitta. Nenäluukin löytyi ja kuulemma kaikki kädet ja jalat sormineen ja varpaineen. Mutta niskaturvotus oli lisääntynyt ja oli nyt 4,6 mm :'( . Ultraaja sanoi, että kaikki muu on kohdillaan, vain tuo turvotus on suuri. Riskiluvuksi saatiin 1:5, mikä kyllä järkytti eniten! Veriseulan arvot näytti olevan ihan ok, joten tuo riski taisi tulla pelkästään niskaturvotuksesta. Noh, kätilö suositteli lämpimästi lapsivesipunktiota. Kyllä siihen haluankin nyt mennä, kun tuli niin suuri tuo riski... Lohduttelen nyt itseäni sillä nenäluulla. Eipä tässä muutakaan keksi . Töissä käyminen on kyllä yhtä helvettiä, kun ei pysty keskittymään mihinkään ja pitäisi kuitenkin noin sata lankaa pitää käsissään.

 

MrsJingle, nyt vasta huomasin vastauksesi ja :hug: Sulle!!! Kovasti jaksamista, tuo hirvittävä nt-tulos on hyvässä muistissa täälläkin Ja meillä ihan sama riskiluku, turvotusta oli 3,8mm mutta ilmeisesti S-PAPPA arvo on neljä kertaa liian pieni ,hcg-arvo normaalihko. Tuo 1/5 tuntuu ihan hirvittävän suurelta, mutta kovasti on lohduteltu,että siinähän on vielä 80% mahdollisuus saada ihan terve lapsi. Lohduttavia sanoja on tosiaan mahdotonta löytää, mutta ihana että rekkauduit ja voidaan tukea vaikka virtuaalisesti tässä tilanteessa toisiamme!

Kokemuksesta sanoisin,että kannattaa ehdottomasti hakea sairaslomaa näihin raskaisiin viikkoihin,jos työnteosta ei meinaa tulla mitään. Minä olin poissa töistä lähes ultrasta punktioon asti ja palasin nyt tällä viikolla töihin. Se pahin shokkivaihe on (hetkeksi) ohi ja oikeastaan teki hyvää mennä töihin, kun ei hetkeen mieti koko asiaa. Tosin töissä sain selitellä sitten poissaoloani ja kyllähän kaikki huomasi masun... en ollut raskaudesta kertonut,koska olin hoitovapaalla kesän alusta muutaman viikon.

Huomenna on 6. päivä punktiosta ja noin viikko vielä arviolta odotusaikaa. Meille lääkäri aika vakavasti jo puhui DS-mahdollisuudesta, mutta itse yritän nyt ajatella niin,että katsotaan sitten kun tulokset tulee. Mutta nää fiilikset siis vaihtelee ihan hetkittäin, että mitään vakaata ei tosiaan ole. Ja sama täälläkin kuin NIPSULLA, että miehen kanssa ei olla ihan samalla aaltopituudella ratkaisujen kanssa, mikäli lapsi vammaiseksi osoittautuisi. Parisuhdetta tällainen aina koettelee.

ps. mulla myös pari km:a taustalla ja nyt otettiin paljon vakavammin ne huomioon,kun tämä turvotus löytyi

 

Hei petite,

meillä oli sama tilanne viime joulukuussa. Np-ulrassa n. 4 mm turvotus, veriseuloja ei edes otettu. Ikäni oli 35. Olin jo 4. aikaisemmassa raskaudessa käynyt np-ultran ilman veriseuloja sillä ajatuksella, että jos jotain poikkeavaa löytyy, voimme varautua siihen synnytyksessä. En uskonut, että koskaan voisin keskeyttää raskautta, mieheni oli aivan eri mieltä. Mutta nyt kävi näin: istukkanäytetulos kertoi totuuden, pikkuisella oli trisomia 21, downin syndrooma. Soitin heti perinnöllisyyslääkärille, joka katsoi kaikki tietomme/tuloksemme. Intuitioni vei minua vauhdilla keskeytyksen suuntaan ja lääkäri varovaisesti antoi ymmärtää, että intuitioni johdatti oikeaan suuntaan: pikkuisemme vammat olisivat uä:nkin perusteella suuret (mm. massiivinen sydänvika näkyi jo) ja turvotuksen lisääntyminen istukkatutkimukseen mennessä ennusti vahvasti keskenmenoa. Niinpä päädyimme keskeytykseen. Ehkä se oli pelkoakin, mutta itse koin sen rakkaudeksi syntymätöntä kohtaan. Keskeytys oli rv 14. En unohda pikkuistani koskaan. Jos/kun päätöksen aika tulee, luota vaistoosi. Lämmin halaus ja jaksamista!

 

Yritin eilen turhaan kirjautua sisään, mutta ei onnistunut. Olikohan muilla samoja ongelmia(?). Sitä sairaslomaa itsekin mietin, mutta kuten aina, pätkätyöni ei anna siihen mahdollisuutta. Pakko kärvistellä ja irvistellä hymyntapaista työkavereille. No nyt saan ruhtinaallisesti viettää loppuviikon yksin. Työpäivän alkajaisiksi ajan 200km, rämmin päivän metsässä ja ajan toiset 200km takaisin kotiin. Sama kuvio huomenna :headwall: .

Olen tässä miettinyt, kun ensimmäinen raskauskin päättyi keskenmenoon, että onko itselläni joku piilevä kromosomi-/geenivirhe, joka sitten tulee esiin seuraavassa sukupolvessa...? Mulla on nimittäin toooosi vanhat vanhemmat, tai siis äiti enää elää. Onhan se tutkittu, ettei miehen iällä pitäisi olla vaikutusta esim. Downiin, mutta en usko, että näin vanhasta isästä on kovin montaa tapausta tutkittavaksi asti. En siis itse ainakaan tunne ketään tai ole kuullut...

Me ollaan miehen kanssa aika samoilla linjoilla, mitä tulee raskauden keskeytykseen/jatkamiseen. Tosipaikka kuitenkin näyttää, tuleeko erimielisyyksiä. Toivottavasti siihen pisteeseen ei jouduta.

Täytynee tästä lähteä ajelemaan...pikkuinen matkassa.

 

Emonapaketulle lämmin :hug: :hug: :hug: ! Olet joutunut käymään raskaan vaiheen elämässäsi :hug: En tiedä, mikä ihme tämä on, ehkä voisi kutsua myös vaistoksi,mutta jollain lailla mulle on tullut sellainen olo tässä vähitellen,että tällä pikkuisellani ei ole normaali kromosomisto. Eihän sitä vielä tiedä, tuloksia vielä ootellaan, mutta samalla lailla aistin ennen np-ultraa,ettei kaikki ole kunnossa. :/ Ehkä äidillä on vaisto asian suhteen?

MrsJingle minäkin olen paljon aihepiiristä lukenut ja useimmiten ilmeisesti virheet johtuvat äidin munasolusta, eikä isän iällä tosiaan pitäisi olla suurtakaan merkitystä. Jaksamista sulle töihin, nuo pätkätyöt on kyllä hankalia kun työehtosopimukset on toista luokkaa kuin vakkaripaikassa. Meillä nyt tietää suurin piirtein kaikki tilanteeni töissä, pitkällisen harkinnan jälkeen sanoin tästä koska ajattelin että ymmärtävät sitten paremmin jos joudun taas sairaslomalle tai miksi en ole niin tehokas kuin ehkä yleensä työntekijänä. Hirmu hyvin on suhtauduttu, olen saanut läheisimmiltä työkavereilta todella arvokasta tukea,ja yllätyksekseni toinenkin on kokenut vastaavan h-vetin elämässään. Raskaudesta ei silti tee mieli juuri niitä näitä jutella, enkä hanki tällä hetkellä mitään vauvalle,joten tuntuu että täällä odotuspuolella on jollain tapaa vähän outolintu ja yksin. :ashamed: Nämä kohtalotovereiden kirjoitukset on monella tavalla lohdullisia!

Onko sulla MrsJingle milloin seuraava käynti ä-pkl:lla? ja paljonko on nyt viikkoja?

 

Kirjoittelin tuolla aiemmin toisessa ketjussa. Meillä oli myös aikamoinen turvotus np-seulassa 4,55 ja riskilukuna 1:5. Kaikesta huolimatta terve tyttö meillekin syntyi. Tsemppiä teille, toivoa kuitenkin on. Kannattaa se riskiluku mieluummin kääntää toisinpäin eli 4:5 mahdollisuus terveeseen lapseen vaikka neuvoloissa ja sairaaloissa tätä yleensä ei ollenkaan mainita, annetaan vaan aika pessimistinen kuva tulevasta. Voimia teille!

 

Heippa vaan pienen tauon jälkeen! Olo on ollut hiukan positiivisempi viime päivinä. Jotenkin tuntuu, että vauva olisi terve... tai sitten on vaan joku psykologinen itsepuolustusmekanismi lyönyt ittensä päälle, ettei tapahdu totaalista pimahdusta. Miehestäkin kyllä tuntuu, että vauva olisi terve, kun kysyin. Se itse asiassa kyllä lohduttaa, kun musta usein tuntuu, että miehellä on oikeesti joku 6. aisti... En olis muuten kysynytkään. No kolkutteleehan se järkikin välistä - 1:5 1:5 1:5! Mua on kyllä todella alkanut rassaamaan nuo todennäköisyydet! Sitähän joko kuuluu siihen 20 % tai 80 %, yhtä hyvin. Ketuttaa erityisesti, kun on jo 2 kertaa kuulunut 5 % joukkoon: keskenmeno rv9-12 ja hälyttävä seula. Mutta en halua nyt epätoivoon vajota. Suren sitten, kun ja jos sen aika on.

Petite, mulla on nyt viikkoja 13+2 ja seuraava käynti ä-polilla on punktiopäivä eli 1.9. Oisko silloin viikkoja sitten 15+3. Ootko jo saanut tuloksia? Eikö ne piakkoin pitäisi tulla? Voi, mä toivon sydämeni pohjasta, että saisitte hyviä uutisia! Sun tuntemuksista huolimatta. Kirjoitit, että sulla on ollut kaksi keskenmenoa. Onko yhtään onnistunutta raskautta?

Niin kuin Kiritär kirjoitti, annetaan usein aika pessimistinen kuva tuolla neuvola-/lääkäripuolella. Meidätkin saateltiin ekasta ultrasta ulos pahoittelujen ja valittelujen kera. Tuli jo heti alkuun sellainen olo, ettei ole oikein varaa edes toivoa. Piti itse alkaa tivaamaan, että onko vauva nyt varmasti sairas vai voisiko olla tervekin. Sitten piti tivata, kuinka suuri osa on terveitä. Vastaukseksi sain: suurempi osa. Kiitti...

Mä en ole töissä vielä kertonut kuin yhdelle työkaverille ja toisellekin kerron, kun tulee tilaisuus. Ehkä kerron suurelle yleisölle vasta punktion/rakenneultran jälkeen, jos vauva on terve. Muutoin en ehkä kerro koskaan. On sen verran kova tää kilpailutilanne, että paras olla hiljaa perheenperustamisaikeistaan, ennen kuin on tosi kyseessä. Se on kyllä surullista, kun ei saa kertoa hyviä uutisia tuttuja tavatessaan, saati höpötellä raskaudestaan ja suunnitella tulevaisuutta. Rakentaa pesää, ostella pieniä nuttuja...

Tänään oli kyllä ihan masispäivä eikä se johtunut yhtään mistään muusta kuin hormoneista ja huonosti nukutusta yöstä. Olisi töissä vaan tehnyt mieli pillittää, vaikken varsinaista aihetta keksinyt... Meinasi masuasukin kromosomipeikkokin nostaa päätään heikolla hetkellä, mutta sain sen nujerrettua. En tiedä, mistä oon saanut tän voiman kestää. Se on jotenkin järjenvastaista. Olisko vaan luonto suojelemassa kehittyvää vauvaa - lapsi voi hyvin, kun äiti voi hyvin?

Odottavan aika on pitkä ja tässä kyllä kirjaimellisesti. Multa ei taida mitään uutta tulla ennen punktiota, sekavia ajatuksia lähinnä.

Jään odottelemaan Petiten tuloksia... Voimia ja kaikkea hyvää! :hug:

 

.

 

Voimia sinulle Petite, olen hengessä mukana vaikka tiedänkin etten millään voi oloasi helpottaa. :hug: :hug: :hug: :hug:

 

MrsJingle: reilu vuosi sitten itse olin tässä ketjussa mukana. niskaturvotusta pahimmillaan meiltä 4.01 ja riskiluku oli myös 1:5. ja se tuska minkä kävi läpi oli jotain ihan kauheata.
lapsivesipunktiossa todettiin kuitenkiin terveet kromosomit ja nyt tuolla yskiskelee sängyn pohjalla 1v4kk poika joka on täysin terve. lukuunottamatta lenssua mikä kiusaa nyt
kuitenkin 80% mahdollisuus terveeseen lapseen. eli huomattavasti suurempi kuin että jotain olisi vialla. ja tiettyhän se sydänvian riski on myös turvotuksessa olemassa mutta niissäkin iso osa hoidettavissa. meillä oli ennemmin turner epäily kuin down koska myöskään meillä ei veriseula hälyyttänyt. tiedän että elät kovia aikoja. mut elä heitä kirvestä kaivoon niin ku mä tein silloin ja elin kauhean painajaisen keskellä.
jaksamista kovasti. voit laitella yytä jos haluat ku en tiedä miten usein tässä käyn. mutta jaksamisia. elä toivoasi menetä vielä. suurempi todennäköisyys että kaikki on hyvin. :hug:

 

meillä vuoden yrittämisen jälkeen tärppäsi ja tänään hälytti ultrassa turvotusta oli vain 0.9 mutta veriseula sit oli se ratkaiseva.(viikot huomenna tasan 12)
suositeltiin punktioo, mutta kerrottiin että mulla suurempi riski saada keskenmeno koska istukan läpi jouduttaisiin se näyte ottamaan(istukka nyt kohdunsuun päällä ) todennäköisyydeksi annettiin 1:55.

meni kyllä pasmat sekaisin, kaksi tervettä lasta, joista en kummastakaan mihinkään seuloihin lähtenyt, ja nyt en suoraan sanottuna ajatellut tarpeeksi lähdenkö vai en ja harmittaa,kuulemma pelkkä turvotus ei olisi hälyyttänyt millään tavalla.
Töihin menin suoraan ultrasta, mutta ei ota nyt työnteko oikein onnistuakseen, huomenna menen aamusta neuvolaan koska pakko päästä juttelemaan asiasta sillä itsellä melko kauhunsekaiset fiilikset

 

Moi kaikille! Kiva kun olette jatkaneet ketjua,olen Äitsykkä ketjun alusta. Halusin rohkaista kaikkia ja muistuttaa että lääkärit eivät ole Jumalia eikä edes lähellä! Jos haluatte tutkia tarinaani tarkempää lähtekää ihan ketjun etu sivulta, tarinamme on aika uskomaton. Vastoin kaikkia odotuksia lopputulos on siis että tytöllämme on Turnerin oireyhtymä joka ei ulkoisesti näy ollenkaan ja hormoonitaso on normaali ja verensokeri vika, sokeri ei tahdo pysyä ylhäällä syömme tiheästi jne,nyt tilanne on aika lailla tasanen. Mutta ennuste oli että tyttö ei synny ollenkaan ja jos syntyy niin tuskin kävelee tai käy itse vessassa koskaan! Nyt hän on 2,4v ja on aivan IHANA!!! Juoksee, puhuu, syö ja hajoittelee potalle.Hän on ensinmäisenä paikalla jos jotain sattuu vaikka ois tuntematon ja lohduttaa.Hän on koko perheen auringonsäde, erikoinen tyttö joka on muuttanut minua parempaan suuntaan ja olen niin iloinen että minä sain tuon tytön. Äidinvaisto sanoi odotuksen aikana minulle että tuosta tytöstä ei luovuta ja onneksi en luopunut vaikka sitä tuputettiin. Hän on meidän 3 lapsi ja hänellä on pikkuveli vielä. Mut halusin antaa teille jaksamista koska tiedän kuinka rankkaa tuo on ja silloin tämä palsta antoi minulle paljon lohua! Siunausta kaikille odottaville jolla on murheinen mieli. Yksi sairaanhoitaja sanoi minulle tuon odotuksen aikana että jos äiti voi hyvin niin voi vauvakin että yritä piristyä ja rakasta lastasi ja iloitse että Jumala on suonut sinulle tämän, sillä on joku tarkoitus. Ja näin oli kiitos Lillille :hug:

 

Kiitos tuestanne nemika ja Pinklady. Alkaa tässä olla vähän huonompia päiviä, vaikka välillä olen ollut kovinkin positiivinen. Jännittää tuo ylihuomisen neuvola ja siinäkin vain sydänäänten kuuntelu. Pelkään, ettei niitä enää kuulu . Tiistaina on punktio. Siinä pelkään ensimmäistä kuvaa vauvasta, jos turvotus onkin lisääntynyt. En tiedä, miten sen kestäisin. Tuntuu, että aika mataa aivan älyttömän hitaasti. Mikään ei muutu paitsi että maha kasvaa. Toisaalta olisin sen toivonut vielä pysyvän nuiden originellien vatsapehmikkeiden peitossa. Satuttaa tuo pyöristyvä masu, jos sen menettääkin liian aikaisin... Viimeiset tavalliset farkut menossa, äsken hain kellarista siskolta perittyjä äippäolohousuja ja eilen piti käydä ostamassa uusia rintsikoita, vaikkei mitään tekis mieli ostaakaan - vielä.

babyporkkana, pääsitkö neuvolaan juttelemaan ja saitko apua? Musta tuntui ja tuntuu edelleen, että jäin aika yksin tän asian kanssa. Yritin neuvolalääkäriltä kysyä jotain, mutta tiesin jo enemmän asiasta kuin hän... Jos joku vaan antais toivoa, vaikka olis turhaakin, niin jaksais tätä odotusta vähän paremmin. No toivoahan saa niistä tapauksista, joissa lapsi on ollut terve, riskistä huolimatta. Kiitti siitä kaikille, jotka on jakaneet täällä tarinaansa :flower: . Ja jos huonosti käy, tietää ettei ole kärsimyksensä kanssa yksin :flower: . Tiedän, mitä käyt läpi, babyporkkana, enkä voi muuta toivoa kuin paljon jaksamista!!! Sulla tuo riskiluku ei aivan mahdoton ole, eiköhän kaikki ihan hyvin mene.

 

kiitos MrsJingle

Omassa neuvolassa kävin heti seuraavana aamuna, tuo maanantai meni kuin sumussa, ja tajusin asian vasta illalla, sitten iski suru ja paniikki, - no seuraavana aamuna neuvolantäti vain pyöritti päätään ja kysyi miksi en ota riskiä ja mene punktioon.
Avauduin hänelle sydämeni kyllyydestä, että jos hän vastakin "suosittelee lämpimästi" odottajille osallistumista tähän seulaan, muistuttaisi jo ennen sitä verikokeeseen menoa, että vähimmillään, jos häly tulee on oltava valmis siihen punktioon, ja kertoa myös sen riskit heti.

Meillä tuo olisi jäänyt menemättä. Sain ajan omalle lääkärille joka pisti suoraan sairaslomalle stressireaktion jälkeen, yhtäkkiä kukaan ei osannut neuvoa antaa, vaikka kaikki he seulaa suosittelivat. :headwall:
nyt siis saikulla tämän viikon loppuun, sain jutella ihanan kätilön kanssa jolle soitin äippäpolille, hän kertoi että esim jos raskautuminen olisi tapahtunut vuosi sitten, oltaisiin nyt vain onnellisia odottajia sillä me oltaisiin pelkän ultran perusteella päästy kirkkaasti läpi.

Me alamme miehen kanssa kallistumaan sille linjalle, että jätetään se lapsivesitutkimus väliin ja saadaan tarvittaessa äippäpolilta parikin rakenneultraa viikoille 18-20 ja jos niissä ilmenee jotain todella hälyyttävää niin sitten on taas päätösten aika, muutoin koitetaan olla onnellisia tästä hetkestä.

En voi kuitenkaan olla kuin katkera tuosta neuvolan karhunpalveluksesta, kun se tuohon seulaan meitä suositteli, ikää mulla kuitenkin sen verran ettei riskiryhmään oltaisi muutenkaan kuuluttu. Siksi toivoisin että tätä ketjua lukisi myös ne vasta raskautuneet joille tästä seulasta on kerrottu, sillä liika tieto lisää tuskaa, ainakin meillä

 

babyporkkana: Laitoin yv:tä! :hug:

 

.

 

Voi petite, hirveästi voimia sinulle!!!! :hug: :hug: :hug: Laitan vielä yv:tä.

 

Petite :'( :hug: rankka viikonloppu teillä edessä.
Totisesti toivon voimia selviytymiseesi.

 

Meilläkin todettiin riski, 1:20. Niskaturvotus 2,6 mm ja veriarvot päin honkia. Emme mene lv-punktioon, koska lapsi on tervetullut, vaikka olisikin vammainen.

Mutta kyllähän tämä vähän henkisesti painaa. Toisaalta hyvä, että on aikaa valmistautua pahimpaan. Vaikka parasta toivotaankin.

 

Meilläkin todettiin riski, 1:20. Niskaturvotus 2,6 mm ja veriarvot päin honkia. Emme mene lv-punktioon, koska lapsi on tervetullut, vaikka olisikin vammainen.

Mutta kyllähän tämä vähän henkisesti painaa. Toisaalta hyvä, että on aikaa valmistautua pahimpaan. Vaikka parasta toivotaankin.

:hug: Varmasti painaa, toivotaan että kaikki menee kuitenkin parhain päin! Meillä on nyt 4,5v yllätys-down ilopillerinämme ja mukavasti se arki sujuu hänenkin kanssaan. Pieniä ja isompiakin ilonaiheita löytyy jokapäivälle ja poju on itsessään todella mahtava persoona.

Ajateltiin toista odottaessamme ettei pystyttäisi kuitenkaan tekemään aborttia ja siksi jätettiin se punktiokin väliin, sen verran kuitenkin huolestutti että haluttiin np-ultrassa käydä tarkastamasa ettei isompia vikoja näy. Kaikki oli kuitenkin hyvin ja terve tyttönen syntyi, kunnes sitten myöhemmin alkoi ilmetä kehityksessä laahaamista ja muutakin ongelmaa. Nyt 3v2kk iässä tyttö on tuore autismi-diagnoosin omaava prinsessa ja uusi sopeutuminen erityislapsen vanhemmuuteen on käynnissä (tosin sitä kyllä on tehty vuosien mittaan jo pitkään erilaisten huolien muodossa joten lopulta tuo diagnoosi taisi olla lähinnä helpotus).

Mutta niin se elämä vaan joskus heittelee. Omalta osaltani olen tänäpäivänä yhä kiitollisempi siitä ettei aikanaan menty punktioon sillä mielellä ettei jaksettaisi toista vammaista lasta, voitaisiin olla tänäpäivänä kovan paikan edessä. Haasteensa tuolla pinsessalla on toki edessä ja rehellisesti sanottuna äitinäkin moni asia vielä pelottaa - niin paljon enemmän mitä olen veljensä kohdalla osannut koskaan pelätä. Mutta eiköhän tämäkin tästä ala rullaamaan ja varmasti jo lähiaikoina kun asioihin saa paremmin tutustuttua monikin pelkoni osoittautuu turhaksi.

 

Madicken04 : kiitos vastauksesta. Kyllähän se niin on, että elämästä ei ikinä tiedä. Mutta sinulla on ihana, positiivinen asenne ja olen varma, että haasteista huolimatta selviätte.
Onhan se niin, että vaikka kaikki näyttäisi hyvältä tutkimuksissa ja synnytys menisi hyvin, ei sitä koskaan tiedä, mitä lapselle tapahtuu myöhemmin. Uskon vahvasti siihen, että kaikella on tarkoituksensa, joten eiköhän mekin tästä selvitä, oli lopputulos mikä tahansa.

 

Madicken04 : kiitos vastauksesta. Kyllähän se niin on, että elämästä ei ikinä tiedä. Mutta sinulla on ihana, positiivinen asenne ja olen varma, että haasteista huolimatta selviätte.
Onhan se niin, että vaikka kaikki näyttäisi hyvältä tutkimuksissa ja synnytys menisi hyvin, ei sitä koskaan tiedä, mitä lapselle tapahtuu myöhemmin. Uskon vahvasti siihen, että kaikella on tarkoituksensa, joten eiköhän mekin tästä selvitä, oli lopputulos mikä tahansa.

Tähän minäkin uskon omassa elämässäni vaikka välillä jäänkin ihmettelemään... (toisille en tietenkään menisi sellaista sanomaan) Kyllä meidänkin muksut ovat niin paljon opettaneet ja antaneet näiden vuosien aikana että kirkkaasti plussan puolella ollaan. Enkä voisi edes kuvitella elämää ilman heitä, niin tyhjää se olisi.

Oma asenne ja rakkaus lapsiin kuitenkin auttaa paljon. Se mikä ulkopuolisen silmissä voi näyttää niin raskaalta ja ahdistavalta voi kuitenkin olla vanhemmalle itselleen jotain ihan muuta.

 

Mä tulin nyt kertomaan yhtä onnellisesti päättynyttä niskaturvotustarinaa, suurien helpotuksen huokauksien kera. Tänään saatiin punktion tulokset ja normaalit kromosomit on meidän vauvalla. Mä olen niin kiitollinen kuin ihminen ikinä voi olla! Enkä halua tätä läpikäytyä tuskaa koskaan unohtaa, että osaisin arvostaa tätä onnea mikä meillä oli. Terve vauva ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Eihän tämä tarina vielä ole loppuun saakka kirjoitettu, mutta nyt elän tässä hetkessä ja olen siitä kiitollinen.

Vauva voi kuulemma oikein hyvin. Aivoja, munuaisia, sydäntä ja ties mitä (?) zoomailtiin ja kaikki näytti normaalilta. Vielä on virallinen rakenneultra edessä, jossa sitten katsotaan tarkemmin, mutta lääkäri tuumasi, että tuntuu tapauksemme menevän väärien hälytysten mappiin.

Sukupuolta ei haluttu tietää. Pitäähän pienellä jotain yksityisyyttä olla, kun koko ajan ollaan muutenkin oltu vakoilemassa ja tonkimassa . Nyt aion oikein hemmotella itseäni ja vauvaa. Käy sääliksi, kun pieni on ollut niin kovien epäilysten, piilottelun ja murheen alla :heart: . Itse oon ollu nyt 2 kk henkisesti niin poissa tolaltani, ettei tästä ihan hetkessä toivuta. Täytyy siis antaa itselleenkin aikaa...

Kiitti kaikille tukeneille! :flower: Tää kaikki tuntuu vieläkin niin epätodelliselta...

 

Hei! Löysin tämän keskusteluketjun tänään täältä, kun äärimmäisessä hädässäni aloin etsiä tietoa tästä kyseisestä asiasta. Olen lukenut itku silmässä näitä tarinoita tuntikausia, loppuun asti en kuitenkaan jaksanut lukea. Sitten päätin rekisteröityä itsekin tänne ja kertoa oman tarinani, joka alkoi tänään.

Olen 33-vuotias kolmen terveen lapsen äiti. Kaikki lapseni ovat syntyneet ns. small for date-vauvoina, eli viikkoihin nähden pienikokoisina. Istukan toiminnassa on jokaisen kohdalla ollut jotain vikaa, mutta raskaudet ovat siitä huolimatta päättyneet onnellisesti. Nyt odotan neljättä lastani ja vailla minkäänlaista huolta osallistuin veriseerumi-tutkimukseen. Tänään oli sitten niskapoimu-ultra. Kätilö kertoili iloisena kuinka vauvalla oli kaikki ookoo, selkäranka, sydän, maha ym. näyttivät normaaleilta ja niskapoimutulos oli normaali 0.9. Seuraavaksi hän alkoi näpytellä koneelle ultran tuloksia ja sitten tulikin hiljaisuus. Hän kääntyi ja sanoi, että nyt on niin, että tämä veriseerumitulos sekä niskapoimu-ultra näyttävät siltä, että riski on suurentunut. En oikein ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti, jolloin hän selitti, että minulla on 1:160 mahdollisuus saada sairas lapsi. Tuntui, että maailmani pysähtyi siihen ja aloin itkemään. Kätilö kiirehti juoksujalkaa toiseen huoneeseen hakemaan lääkäriltä sairaslomalappua, jonka tämä kirjoittikin näkemättä minua. Niinpä me sitten mieheni kanssa lähdimme kotiin täynnä ahdistavia ajatuksia ja kysymyksiä. Sain lähetteen lapsivesipunktioon, jonne aion kyllä mennä ihan oman mielenrauhani takia. Joudun odotella sinne pääsyä kolme viikkoa, koska se tehdään vasta rv:lla 15. Ja sitten kaksi viikkoa tulosten odottelua..Olen muutenkin kauhea stressaaja ja jännittäjä, en tiedä kuinka kykenen normaaliin elämään. En usko pystyväni huomennakaan töihin ja kaikki, mitä olemme tässä suunnitelleet tekevämme, tuntuu ylivoimaiselta. Tiedän, ettei uni tänä yönä tule, olen ihan loppu. Muutenkin on ollut elämässä aika paljon muutoksia ja surua viime aikoina...Olisin halunnut tietää mikä siinä verikokeessa sai tuon riskin nousemaan, koska niskapoimu oli ookoo enkä ikänikään puolesta ole vielä niin riskirajoilla, mutta sitä minulle ei kerrottu. Olen saanut paljon lohtua luettuani rohkaisevia kertomuksia täällä, kiitos niistä.