Toisia ns. sikiöseulonnoissa kiinni jääneitä..vol 2

marjalle sympatia jännitykset täältä! Kohta sie näät sen nykeröisen

 

Tsemppiä Marja huomiseen käynnistykseen toivottavasti kaikki mennee mukavasti ettei tartteis montaa päivää synnyttää.

Juuliska ja Otus 37+2

 

marjalle tsempit tähän päivään! Toivottavasti käynnistys tuottaisi tulosta nopeammin ja pieni ihanuus olisi jo tänään sylissä :heart:

 

Kiitos tsempeistä! Kummityttö käski pitämään hauskaa kun kuuli, että menen sairaalaan ja tytär käski synnyttää nätin tytön Paineitahan ne mulle laittaa! Limatulppaa tullut nyt aamun ja selkää tuikkii, joten joskopa itsekin vähän kroppa avittais käynnistyksessä

 

Olen lukenut täältä molemmat ketjut ja ajattelin kirjoitella meidän tarinaamme tänne..
Kävimme reilu 3viikkoa sitten np-ultrassa katsomaan meidän vauvaamme, mutta siinä hetken katteltuamme lääkäri sanoo että täältä löytyy vähän turvotusta, olin että ok ettei kauheen paljoa vissiin kun ei mitään sen pahemmin sanonut. Lääkäri sulkee koneet ja sanoo että sikiö on huomattavasti poikeava ja hän laittaa lähtetteen TAYS:siin.. Olin hetken että täh ja kysyin että paljonko oli turvotusta, ei suostunut kertomaan ja sanoi että sikiö on mahdollisesti kuollut ensi viikkoon mennessä.
Parin päivän jälkeen tuli kirje jossa kerrottiin että niskaturvotusta oli 3,8mm ja turvotusta on myös muualla ja keuhkoissa oli vähän nestettä.. Joo en ajattellut että omalle kohdalle näin kävisi ja mielessä pyöri vain että meidän vauva kuolee :/
Sitä seuraavalla viikolla TAYS:siin istukkabiopsiaan, joka onnistui, onneksi, koska näytettä saaatiin todellä vähän otettua. Se oli keskiviikko ja seurvaana maanantaina tuli tulokset että kromosomit ovat ok ja toinen tyttö olisi tulossa <3
Tässä nyt odotellaan ensi viikkoa, koska silloin on TAYS:siin ultra, vissiin tutkitaan että mihin suuntaan turvotus on menossa ja löytyykö jotakin poikkeavaa, en tiedä? Menisipä aika todella nopeasti koska tuntuu että pää hajoaa pian kun ei tiedä onko mahassa enään ketään elossa vai onko menossa parempaan suuntaan ja olisi vielä toivoa.....

nipsu91 & tyllerö 15+3

 

Nipsu91 ikävää, että jouduitte tähän "rumpaan" mukaan!!! Positiivista on kuitenkin nuo kromosomit, että ne on kunnossa. Toivottavasti ultrassa on vauvalla kaikki mukavasti ja pääsette nauttimaan raskaudesta tämä palsta on kyllä semmoinen aarre, etenkin alkushokin aikaan oli helpottavaa ja lohduttavaa lukea toisten samassa tilanteessa painivien äitien ajatuksia.

Ainolle suurensuuret voimahalaukset. Toivottavasti teillä on ihmisiä ympärillä tukemassa teitä!

Omaa oloa: meillä oli rv35 ultra ja edelleen vauvan kasvu jätättää sen kolme viikkoa. Lääkäri oli sitä mieltä, että käynnistellään raskaus rv38 ja virallinen päätös tehdään siitä rv37 eli muutama päivä sitten tiistaina. Noh, nyt sitten tiistaina olikin eri lääkäri ultrassa ja hää päättikin ettei käynnistykselle ole mitään perusteita (rv35 ultraaja oli erikoislääkäri ja nyt rv37 ultraaja erikoistuvalääkäri). Virtaukset ja istukka toimiivat moiteettomasti, mutta ensimmäisen lääkärin mukaan pienesti kasvava vauva on parempi kasvaa kohdun ulkopuolella kuin kohdussa. Tämän käsittämättömän jahkailun seurauksena oon menettänyt tyystin yöunet ja nyt on alaknu pelottamaan kaikki mahdoton. Alkuraskauden fiilikset vauvan terveyden tilasta on herännyt henkiin ihan toden teolla enkä oikein ossaa ennää nauttia näistä viimeistä viikoista niin kuin olisin toivonut. Rv39 on siis seuraava ultra ellei tämä meijän uusin ystävä ymmärrä syntyä ennen sitä. Isommat sisarukset on syntyny yli lasketun ajan ja pahoin pelkään, että tämäkin raskaus etenee näin. Järkevästi ajateltunahan se näin pitäisi mennäkkin, kun toinen on niin pieni, mutta kun pelko vauvan olosta siellä mahassa pelottaa niin paljon, että toivoisin Otuksen syntyvän jo vaikka heti.

Voimahaluksia kaikille ikävien asioiden kanssa painiville!!

Juuliska ja Otus 37+3

 

ainolle entenkin ihan mieletön voimahalaus. Eihän se paljoa lohduta, mutta sen vaan sanon, olet aika voimakas nainen, uskotko!!

marjalle myös isot tsempitykset. Voi että toivon että saatte terveen nyytin syliin , no matter what!!

ja juuliska myös, toivon vain parasta. Voimia loppuraskauteen.

Tässä lähipiirissä oli jälleen kaksi tällaista "monimutkaista" raskautta. Toisessa sikiö ei kasvanut oikeassa tahdiss. Vaikka nt ja ultrat oli ok niin lapsi syntyi kuukausi etuajassa ja down poika tuli. MIkään markkeri eikä turvotus ei kielinyt tästä. Ainoastaan toi kasvun vähyys. Toisella tututulla taas uhkailtiin täysin kehitysvammaisella lapsella koska kasvu jätätti paljon. HEilläkään ei ollut turvotuksia eikä mitään. Ainoastaan kasvu jätättti reilusti ja lääkäri sanoi, ettei toivoa ole. Kaveri ei uskaltanut synnärillä edes katsoa lastaan koska pelkäsi koko raskausajan vaikka mitä vammaa. Terve poika tuli kutenkin.

Noista kromosomitesteistä vielä. Nehän ei mittaa kuin noi yleisimmät. Läheinen sukulainen joutui krom. testeihin raskaudessa. Kasvu jätätti ja muutenki oli turvotusta. Krom. testi osoitti lapsen terveeksi pojaksi, mutta kasvun myötä lapsesta löydettiin muu kehityspoikkeama jota noilla testeillä ei nähty.

Että ei noi mitkään mittaukset eikä ultrat ole 100% varmoja. Joskus miettii, et ihan hienoa et ne tehdään mutta toisaalta ne voi tuoda täysin turhaa pelkoa ja surua.

Mä toivon ettei tähän ketjuun eksys enää yhtään ihmistä. Ja toivon että teillä kaikilla noi seulat ja mittaukset ja pelot osottautuisi turhiksi. :hug:

 

Niin ja paljon voimia kaikille ketkä joutuvat näiden asioiden kanssa taistelemaan.. on ainakin itselle todella vaikeaa aikaa välillä herää toivon kipinä että kaikki voi mennähyvin ja välillä tuntuu että vajoo niin alas ettei mikään voi auttaa ja ajattelee että tekispä luonto tehtävänsä ja päästäisi pienen pois kun ketään ei anna toivoa...
Noista ultrista ja testeistä niin itse en niihin 100% itsekkään luota, mutta tässä tilanteessa voin sanoa että tuovat sitä toivoa että jaksaa eteenpäin.. Niinkuin noilla kromosomituloksilla, vaikka niissä katsottu kuin 4:t eri kromosomit, on paljon helpompi odottaa ensi viikkoista ultraa ajatellen että ne ovat edes kunnossa

 

Hei kaikille, ajattelin nyt kirjoitella tänne palstalle, kun täällä tämä otsikko sopii meidän tilanteeseen ja näkyi olevan enemmän samankaltaisia nt-ultratuloksia ja samat asiat jännittää. Luin tuolta sivulta 20 saakka kirjoituksia. Olen kirjoitellut odotuskokemuksia eräälle toisellekin vauva aiheiselle sivustolle, mutta siellä ei ole tämänkaltaisia kokemuksia jaettu lainkaan, päinvastoin, kaikki vaan hehkuttavat omaa onneaan ja täydellisiä nt-ultratuloksia. Ihana juttu siis, kun tulee hyviä uutisia, mutta itse kaipaan nyt omaan tilanteeseen verrattavissa olevia kokemuksia, vertaistukea, mielipiteitä ja tsemppausta!!
Mutta ennenkuin aloitan omaa juttua, Aino; todella koskettavan surullinen tarina, täällä vuolas itku tuon sun tarinan lukemisen jälkeen. Jaksamista, on varmasti vaikeaa jatkaa, ei tunnetilaasi voi edes kuvitella. Halaus!!

Olen itse 32v. ja odotan esikoistani, nyt rv 13+0, aivan innoissani tästä raskaudesta aina nt-ultraan saakka. Tuolloin oli siis viikkoja 11+3, pää-perämitta 46,1mm. Muuten kaikki oli kunnossa; pään kehitys, selkäranka, reisiluun mitta ym. kaikki olivat niinkuin pitikin. Mutta...niskaturvotusta mitattiin 4,41mm, ultrauksen tehnyt kätilö meni itse aivan lukkoon ja shokkiin eikä meille annettu todellakaan toivoa terveen lapsen saamisesta. Samaa suruvirttä lateli lääkäri. Meille puhuttiin keskenmenoista ja vammaisuudesta, mutta ei saatu juuri mitään positiivista kuulla, esim. että meillä on edelleen jopa 90%:n mahdollisuus saada terve vauva! Veriseula oli ollut kuitenkin todella hyvä, eli se ei hälyyttänyt. Varmaan iän ja tuon turvotuksen takia laskettiin 21trisomialle riskiluvuksi 1:120, T18:sta 1:430 ja T13 1:230. Nenäluusta ei mainittu mitään, tuskin sitä edes kätilö tajusi tarkemmin katsoa, enkä tajunnut sitä siinä hädässä itsekään enää tiedustella. Meille ei ehdotettu istukkanäytteen ottoa, vaan suositeltiin lapsivesitutkimusta raskausviikolle 15+1. Pitkä aika odotella!

Näiden lisäksi meidät viime tiistai aamulla säikäytti verinen vuoto, jota tuli aamulla kahden pienen vesiholahduksen jälkeen n. teelusikallisen verran. Loppui onneksi siihen. Käytiin kuitenkin terveysasemalla tarkastuttamassa tilanne ja kohdunsuu oli kiinni, vuoto loppunut ja elävä sikiö todettiin ultrassa. Säikäytti vaan todella ja olin jo ihan 100% varma, että menee kesken, varsinkin noiden ultrapelottelujen jälkeen!! Onneksi tilanne on nyt asettunut, toivottavasti ei uusiudu vuoto. Tähän mennessä siis ei ole tullut minkäänlaista tuhrutteluakaan!

Nyt on kovin ristiriitaiset tuntemukset tuota lapsivesitutkimusta kohtaan, mulla on kuitenkin sellainen tunne, että kaikki olisi sikiöllä hyvin. En tiedä mitä nyt kannattaisi tehdä!! Uskaltaako tuohon lapsivesitutkimukseen mennä, keskenmenon riski siinä kuitenkin 0,5-1% luokkaa!?! Joten te joilla on siitä kokemuksia, suositteletteko? Tätä ennen olemme menossa vielä yksityiselle toiseen ultraan, jossa katsotaan vielä nenäluuta ja kasvua sekä tuon niskaturvotuksen kehittymistä. Jännittävää ja niin pelottavaa yhtäaikaa... Hirveän pitkä teksti tuli, sorry!!

 

-Aino- itku tuli koettelemuksestasi <3 jotenkin kaunista että sait hetken pitää pientä sylissäsi ja surullista että jouduit hänestä heti luopumaan. Itse vielä rakenteessa olimme kovassa syynissä ja päätöstä tehtiin keskeytyksestä vaiko ei. Synnytykseen asti pelkäsin ja näin painajaisia, että kaikki ei ehkä olekaan hyvin, mutta meillä oli. Voin vaan kuvitella miltä olisi tuntunut se hetki kun saa vihdoin lapsensa syliin vain että voi päästää hänet menemään. voimia !

 

Indico mulla oli vähän samanlainen kokemus(terve poika tuli. meillä oli kanssa runsas turvotus mikä meni huntuna pään päältä ja ihan alaselkään asti, myös meillä oli se omfaloseele joka voi olla merkkinä jostain ongelmasta..
se tutkimus nyt antaa sinulle tiedon vain kromosomipoikkeavuudesta....mutta myös tarkemmat ultrat(rakenteet vko 16 ja n 20) voivat kertoa paremmin tilanteesta, sillä siinä kromosomitestissä ei näy kaikkea mistä turvotus voi johtua..

 

^kävittekö te silloin lapsivesi- tai istukkanäytetutkimuksessa? Paljon teillä oli tuota niskaturvotusta? Meillä ei näkynyt sitä silloin ultrassa kuin niskan ja muistaakseni hieman myös kaulan alueella, muutoin kaikki oli kunnossa.
Katsotaan nyt, mikä "tuomio" saadaan pian tulevassa toisessa ultrassa...

 

Indico ikävää, että sinäkin joudut tähän "rieputukseen" mukaan! Onneksi löysit kuitenkin tämän palstan, jossa vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia. Minut tämä pelasti kyllä sen alkushokin aikaan ihan täysin. Semmoinen odottaja joka ei ole tämmöiseen rumpaan joutunut ei kyllä myöskään voi ymmärtää niitä tunnetiloja mitä sitä mielessä käy. Siksipä tämmöinen palsta onkin enemmän kuin tervetullut.

Meijän Otuksella oli niskaturvotusta 4.1mm ja riskiluku oli 1:5 (ikää minulla31v) ja verikokeissa oli myös jotain häikkää. Meille äitipolin lääkäri suositteli istukkanäytteen ottoa ja se myös otettiin. Kannattaa varmasti miettiä miehen ja myös hoitavan lääkärin kanssa jatkotutkimuksiin menoa. Tässä asiassa ei ole kyllä oikeaa eikä väärää,,,jokainen perhe tekee päätöksensä miten parhaaksi asian kokevat ja tuntevat.

Asriel tuo kyllä täysin totta ettei mikään ultra pysty 100% varmuudella sanoa onko lapsi terve vai ei. Vaikka meillä oli kromosomit kunnossa eikä ultrissa ole "löytynyt" mitään muuta kuin kasvun jätättäminen niin lääkärit on muistanu joka kerta muistutella, että yllätyksiin pitää osata varautua,,,se onkin inhottavaa kun ei tiedä mihin sitä oikein varautuu. Toisaalta oon myös miettinyt, että kuka kumma sitä pystyy lopulta määrittelemään kuka ihminen sitä on täysin terve ja kuka ei. Nämä on niin kummallisia ja toisaalta myös hyvin ristiriitaisiakin asioita. Itsellä on tämän erilaisen raskauden aikana herännyt hyvin vahvana tunteena naarasleijonan taisteluhalu kaikkea erilaista kohtaan vaikkakaan en aikasemminkaan koe "syrjineeni" erilaisia ihmisiä jo työnkin puolesta, mutta nyt tuntuu, että sitä on valmis "nyrkkien kera" taistoon ihmisten erilaisuuden hyväksymisen takia. Ja tämä perinteinen "klisee" mitä kuulee puolituntemattomien sanovan, kun näkeevät että meille on tulossa lapsi että : joko tiijätte kumpi tullee,,,eihän sillä ole väliä, kunhan tullee terve lapsi!! siis täh, entäs jos hää ei olekkaan "terve"!!!! Jotenkin sapettavia kommentteja vaikkakaan kukaan ei tietenkään tarkoita niillä mitään pahaa. Mieli on vaan niin herkillä pahoittamaan mieltä.


Indico paljon voimahalauksia sinulle!

Juuliska ja Otus 37+4

 

Indico meillä oli turvotusta 4,43mm ja me lopulta päätettiin ettei mennä lapsivesipunktioon, kun ultran mukaan kaikki on ok. Nyt takana neljä ultraa nt-ultran jälkeen ja kaikissa on näyttänyt kaikki hyvältä, kovasti vaikuttaa että terve poika tulossa Jokainen tietty päättää itse haluaako varmistuksen noista kromosomeista, me ei sitä kaivattu, pääasia tietää että lapsella ei ole mitään henkeä uhkaavaa sydänvikaa tms. Tsemppiä sinne!

 

Indico meidän tytöllä oli 4,1 nt. Miksihöhän telile ei tarjottu istukkanäytteen mahdollisuutta, koska tulokset saa aiemmin? Saimme neljän piinaavan viikon jälkeen normaalit kromosomit omaavan tyttösen tulokset. Nyt tyttö on 3-v ja aivan normaali ollut kehityksessä, eli niskaturvotus ei viitannut mihinkään meidän kohdallamme. Indico ymmärrän tunteesi, ne varmasti menevät laidasta laitaan.

Juliska69, oliko sulla normaalit kromosomit? Luen tätä ketjua pitkästä aikaan.

Vuonna -05 odottamani tyttäreni tarina ei päättynyt hyvin. Alkuraskaudessa vuodin jatkuvasti hieman verta. Alusta saakka supisteli paljon ja tuntui kuin vauva olisi ollut jotenkin erillinen minusta, kuin pallo joka roikkui itseni ulkopuolella. Ihmettelin tuntemuksiani, koska mulla oli jo viisi lasta ennestään, enkä koskaan ollut tuntenut niin. Soimasin itseäni ja pidin huonona äitinä, mieten voin ajatella lapseni olevan jotenkin ulkopuolinen minusta. Menimme nt-ultraan, jossa turvotusta 3,3. Arvasin että jotain oli ollut koko ajan pielessä. Tulokset tulivat neljän viikon päästä, downin sydrooma tyttö olisi meille tulossa. Päätimme jatkaa jos vauvalla ei olisi hätää. Verenvuoto lisääntyi jatkuvasti ja ultrassa tuli tyly tuomio. Vauvalla oli hydrokefalia ja veden määrä aivoissa lisääntyi. Lisäksi sydän laajeni jatkuvasti ja turvotus lisääntyi. vauva ei liikkunut paljon. Teimme raskaan päätöksen ja päästimme enkelimme menemään rv.17:'(

Nyt olen rv. 14 ja kaikki seulat ovat olleet normaaleja. Nt oli korkeintaan 0,8 ja down- seulassa ei tarvittu jatkotoimenpiteitä. Olin onnesta mykkyrällä.=)

Aino kertomuksesi lapsestasi ja viimeisistä hetkistä oli niin koskettava, että itken täällä krokotiilin kyyneleitä. Puhu paljon ja itke paljon, vähitellen helpottaa. Meillähän ei ollut täysiaikainen vauva kyseessä, mutta tuska oli jo silloin valtava. :hug:

 

Kiitos paljon tsempistä, rohkaisevaa kyllä kuulla, että on käynyt hyvin niskaturvotuksesta huolimatta ja että ultrat ovat näyttäneet normaaleilta vaikka turvotusta on paljon ollutkin. Antaa toivoa, että kaikki voikin kääntyä vielä parhain päin. Jännittää ihan kauheasti tuleva toinen ultra, mitä siellä sanotaan...

En tiedä, miksei meille tarjottu istukkanäytteen ottoa. Voi olla, että kun veriseula on antanut kuitenkin hyvät tulokset, niin halutaan katsoa vielä rv 15 kohdalla uudelleen ensin ultralla ja sitten vasta otetaan punktio. Jos otetaan, riippuu ultrista!! Meille jäi todella huono kuva ja paha mieli siitä äitiyspolin käynnistä kaikkineen, joten en ihmettelisi yhtään, vaikka kätilö ja lääkäri eivät vain olisi edes muistaneet tai tajunneet omasta shokistaan johtuen tarjota sitä...

 

Heissan kaikille!

Meille syntyi terve tyttö perjantaina 16.9 klo 17.23, painoa neidillä oli 3260g ja 48 cm. Pipo 36cm. Sokereiden kanssa ei ongelmia ja tänään kotiudutaan. Synnytys käynnistettiin 38+1 raskausmyrkytyksen vuoksi. Synnytksen kesto 2h 50min

 

Indico, kyllä meidän sairaalasta laitettiin ainakin suoraan lähetettä TAYS:siin että otettaisiin heti istukkanäyte, vaikka veriarvot olivat ihan kohdillaan.
Ja siellä näytteenotossa ennen kuin ultrattiin niin turvotus oli noussut 3,8mm 6milliin :/ Mutta missään vaiheessa ei olla sanottu että mitään muuta poikkeavaa olisi löydetty, sen puolesta voi olla aika hyvin mielin. Mutta tulen kirjoittamaan keskiviikkona että mitä ultrassa sanottiin.
Ja Marjalle paljon onnea tytöstä, ihanaa kuulla täällä hyviä uutisia, tuo aina pientä toivonkipinää kaikille.
Ja Liljan äipälle myös paljon onnea uuteen raskauteen, mukavaa lukea että tälläisen jälkeen uskaltaa vielä yrittää lapsen saamista.. Itseäni jännittää niin paljon jos käykin huonosti niin uskaltaako sitä vielä yrittää?

Nipsu ja tyllerö 15+5

 

^Joo no toi meidän ultrapaikka vaikutti kyllä muutenkin niin ammattitaidottomalta (en ees jaksa selittää mitä kaikkea käsittämätöntä siellä teetettiin ja sanottiin), että en tosiaan ihmettelis yhtään vaikka olisivat "unohtaneet" tarjota tuota istukkanäytetutkimusta. No huomenna uusi ultra ja kahden viikon päästä sitten se ratkaisujen päivä eli olisi lapsivesinäytteen aika!
Kerro ihmeessä Nipsu sitten ultran jälkeen, miten meni ja mitä kuuluu!! Voimia sinullekin!!!
Onnea Marjalle tyttövauvasta!!!!!!!!!! <3

 

marjalle mielettömästi onnea terveestä tytöstä!! Antaa monelle lohtua ja toivoa! Voi että, ihan itku tuli.

juuliska niimpä. Onhan noi hirveän ristiriitaisia juttuja. Ja tosta ihmisten kyselystä/sanomisista. Oot ihan oikeassa. Ja toisaalta mitä tahansa voi raskaudessa/synnytyksessä/vauva-aikana/millon tahansa mennä pieleen kromosomeista huolimatta. Siksi aina ihmisten jeesustelut ja huutelut terveestä lapsesta tuntuu aina perin typerille. Ja eniten satuttaa aina se sanat, "lohdutukset" keskemenon/keskeytyksen jälkeen, että "no, luonto hoiti pois", "eihän se vielä ollu ihminen", "kaikella on tarkoitus" jne. Just just. "yritätte vaan uutta" jne. Plääh. Ihmiset on ajattelemattomia.

 

Indicosiismeillä turvotusta oli niin paljon että ei edes "tarvinnut" tehdä verikokeita..lääkäri ei kovin paljon antanut siinä vaiheessa toivoa ja ohjasi juttelemaan, keskeytyksen mahdollisuuksista viikolle 22 asti.(sanoi myöskin että voi mennä itsestäänkin jo kesken..taisi sanavalinta olla että jos rakenneultrassa näkyy vielä sikiötä) viikon 21 rakenneultrassa onnitteli että teit hyvän päätöksen olla keskeyttämättä sillä näyttää kaikki olevan hyvin .. eli ei kannata luovuttaa ja vaan koittaa uskoa itseensä ja tuntemuksiinsa.


ja onnea Marjalle !!!!!

 

Marjalle onnnenhalaukset ja rutistukset terveestä tyttövauvasta <3 ihana uutinen

Liljan äippä onnea uuteen raskauteen <3 meiltä otettiin se istukkanäyte ja kromosomit on Otuksella kunnossa. Sen varhaisrakenne ultran jälkeen huomattiin, että kasvu alkoi jätättämään toisella ja sen takia ollaan oltu nyt tarkemassa "syynissä". Sydänvikoja ei myöskään ole havaittu. Rv 30 jälkeen aloin kiinnittämään huomiota vauvan "tärinäliikkeeseen" eli semmosta yhtäjaksosta tärinää tuntu välillä mahasta. Lääkärin mukaan se saattaa viitata autismiin ja terkkari taasen sanoi, että ihan terveetkin vauvat mahassa "täristää". Olis vaan niin helppoa ja kun tietäisi onko vauvalla kaikki hyvin vaiko ei ja mihin tässä alkaa varautumaan. Onneksi tässä alkaa viikot olemaan jo loppusuoralla ja kohta piästään tutustumaan uuteen ystävään

Indico onnea huomiseen ultraan! Toivottavasti kokemus on miellyttävämpi ja saatte jutella rauhassa lääkärin kanssa. Tulehan kertomaan miten kaikki meni.

Juuliska ja Otus 37+5

 

Hei vaan ja ensinnäkin rutkasti myötätuntoa tähän ketjuun liittyneille! Viisaita sanoja täällä ollut taas paljon, toivottavasti vertaistuki auttaa edes hieman.

Meidän kohdallammehan tarina päättyi ikävästi, kun istukkanäytteessä löydettiin sikiöltä 18-trisomia. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että säästyimme tutkimukset teettäessämme vielä paljon suuremmalta surulta. Tiedän kyllä, että tämä ei lohduta ketään asian kanssa painivaa yhtään, mutta toivon tämän tiedon auttavan heitä, jotka joutuvat lopulta tekemään päätöksensä keskeytyksestä.

Juuliska Mun terve esikoinenkin muuten täristi välillä masua kovastikin. Uskaltaisin muutenkin epäillä, että tuollaiset autismipäätelmät on vähän kaukaa haettuja. Eihän autismi muutenkaan ole mikään kovin yksioikoinen juttu, tuntuu tosi oudolta, että siitä voisi jotain sanoa jo lapsen ollessa kohdussa.

 

Noniin, toisessa ultrassa juuri käyty ja niskaturvotus oli ennallaan. Nenäluuta ei edelleenkään voitu katsoa, koska kuulemma ko. ultrakoneen tarkkuus ei siihen riitä näillä viikoilla (13+2) ja meidän vaavi piti toista kättään koko ajan kasvojen edessä!! Rakenteita voitiin tarkastella nyt hieman tarkemmin kuin viime ultrassa ja kaikki on ihan niinkuin pitääkin!

Mutta tuo tieto ei nyt tällä hetkellä kyllä hirveästi lohduta. Saatiin tältä lääkäriltä kyllä asiallisempaan sävyyn lisää tietoa ja selitti asiat niinkuin ne ovat, kaunistelematta mutta hirveitä kauhukuvia kuitenkaan maalaamatta. Mutta silti tämäkään lääkäri ei antanut meille hirveästi toivoa, nimenomaan tuon kovin poikkeavan ja suuren niskaturvotuksen vuoksi. Suositteli meille lapsivesitutkimusta, mikäli on vähänkään sellainen fiilis, että raskaus keskeytetään, mikäli lapsessa olisi jotain "vikaa". Ja kuulemma minkäänlainen verinen vuoto ei ole normaalia raskaudessa, siitäkin mainitsi (viikko sitten tuli aamulla n. puoli teelusikallista veristä vuotoa).

Nyt siis odotellaan tasan kaksi viikkoa uuteen ultraan ja punktioon, eiköhän me siihen nyt sitten ryhdytä, vaikka se pelottaakin. Nyt on vaan siipi aika maassa, tuntuu että alan asennoitumaan jo siihen, ettei meillä enää kuukauden kuluttua ole vauvaa mahassa, ellei jo sitä ennen keskeydykin itsestään. :'(

 

Indico, oletko käynyt lukemassa Verneri - Kehitysvamma-alan verkkopalvelu sivuston odottajille-neuvontapalstaa? Jos et, suosittelen niin tekemään!
Siellä joku oli kysynyt, onko 5,3 mm niskaturvotuksella mitään toivoa saada terve lapsi, johon näistä asioista tietävä lääkäri oli vastannut "Aivan tarkkaa lukua on vaikea sanoa, mutta tämänhetkisen käsityksen mukaan noin 5,5 mm nt -ryhmässä on n. 30% terveitä sikiöitä." Ja sun tapauksessa sitä turvotustahan oli vielä vähemmän!