Täälläkin yksi hormoonihirviö, tosin ei hoitoalalta
Opiskelen sosiaalialaa. Aamullakin bussissa pyyhin kyyneleitä, kun mietin miten kamalaa jos pienelle vauvalla tapahtuu jotain. Jos hän menehtyy kohtuuni. Ja itkettää vähän väliä sekin, miten onnekas olenkaan, kun vielä saadaan vauva (toivottavasti). Olen aina halunnut neljä lasta ja nyt se näyttäisi mahdolliselta. Itse olen myös ihmetellyt raivoamistani, tuntuu että hermot on aivan liian lyhyet lasten kanssa. Eilenkin huusin pää punaisena kaikki mahdolliset uhkaukset synttäreiden perumisesta lähtien (ja ne on vasta joulukuussa) neljävuotiaalle, joka ei suostunut edes maistamaan ruokaa vaan päätti, että se on kelvotonta. Pyysin kyllä anteeksi ja sitten tarjosin muuta, kun tämä suostui maistamaan. Mutta ei mun hermot yleensä näin heikot oo, vaikkei ne kovin vahvat olekaan. Kiva siis kuulla, että tämä lienee kuulunee asiaan! En muista tämmöstä edellisistä alkuraskauksista.
Minulla on ollut kaksi keskenmenoa, ensimmäinen raskauteni oli tuulimunaraskaus joka jatkui viikolla 10+ asti. Sen jälkeen olen aina käynyt varhaisultrassa, en halua enää koskaan "luulla olevani raskaana" vaikkei sikiötä sitten olekaan. Kun sitä ei välttis oireista voi tietää. Joten kyllä se keskenmeno pelottaa ja koko raskausaika pelottaa, kun ei voi suojella pikkuistaan vaikka kuinka haluaisi. Tuttuni vauva kuoli nyt kesällä kohtuun samalla viikolla kun oli laskettu aika eli ei sitä vaan voi huokaista ennen kuin vauva on sylissä...
Tänään on taas ällötystä ja väsymystäkin, vähän menkkamaista mahatuntemuksia ja hiukan tissitkin kipeet. Iloitsen näistä oireista, tuntuu että tämä raskaus onnistuu kun on oireita. Ja toisaalta nyt vielä jaksaa iloita kun ei ole sitä lamauttavaa pahoinvointia mikä kyllä vielä tulee, jos tämä raskaus jatkuu.
Olin niin iloinen, kun kävin kirpparilla ja löysin läjän äitiysvaatetta! Kahdet farkut, yksi hame ja neljä paitaa (joista yksi myös imetyspaita) yhteensä 25e. Ja kaikki vaatteet tosi hyvännäköisiä, farkutki istu paremmin mitä normifarkut ikinä. Jes!