Toukokuun Tömistelijät 2016 *Maaliskuussa*

Pitikin eilen huokaista että onpa kiva kun ei ole kipuja. Tänään siivoilin aamulla ja päätin sitten lähteä lenkille suunnitelmissa reipas 7 km jäällä. Äkkiä vaihtui nippanappa kilometriksi kun oikeaan kylkeen ylös alkoi viiltää? Supistukset ja muut olisin ymmärtänyt, mutta en oikein käsitä mistä tuo kipu tulee.:cautious:
 
Ihania masukuvia pirpana ja henttis :love:

Tsempit kipujen kanssa kärvisteleville!

Tällä taidetaan pitkästä aikaa viettää pääsiäinen ihan vaan kotona. Vähän mies mietti risteilyä tai mökillä käyntiä, mutta katsotaan miten tehdään kun meillä yleensä tulee kaikkialle vähän yllättäen lähtö :D

Tuli mieleen, että selvisin tämän raskauden kokonaan ilman mitään rautalisiä (ellei sitä viikon mama monivitamiinin syöntiä lasketa). Hb oli 130, eli ei enää edes mitata sitä, säästänpä tuon raskausvitamiinipurkin sitten imetysajalle :) maha kuvan unohdin aamulla ottaa, joten huomenna sitten jos muistan..

Mimmi & möhkis 33+0
 
Puuh, muutaman yön mökkireissu suoritettu ja kotona taas. Autossa pystyi yllättävän hyvin istumaan n. 300km/suunta, mutta yöt oli ihan kamalia! Sänky ihan kivikova ja vaikessa paikassa muutenkin (pois pääsi ainoastaan jalkopäädyn kautta). En meinannut päästä ylös ollenkaan öisin järkyttävien selkä-ja häpyluu kipujen takia. Kesti aina 15 min. milli kerrallaan hivuttaa jalkaa johonkin suuntaan, että pääsi taiteilemaan mahan kanssa ulkohuussiin muutaman kerran yössä. Eli ei enää mökkireissuja tässä kunnossa! :D

Mimmi & möhkis 33+3
 
Jatkan vielä itseni perään :D

Eilen illalla supisteli melko säännöllisesti ja pitkään, ei kuitenkaan kipeästi, mutta ärsyttävä kiristys melkein koko ajan päällä. Noh ainakin maha tuntui laskeutuneen jotenkin alemmas ja hengittäminen on nyt ihanan helppoa :)

Ja sitä kuvaa
Rv 33+4
 
Sanonpa vaan että HUH! Alkais olla pyhät (ja näin ollen myös työt) taputeltu ja vapaat häämöttää, tulee kyllä tarpeeseen!
Mimmi uskon tuon autossa istumisen olevan jo melko tuskaa, mielessä kuitenkin itsellä vierailu kauempana kun äippäloma alkaa, saappa nähdä miten selkä kestää.
Ja voi että tuota sinun mahaa, ihana! :love:

Täällä ollaan aika loppu.. Monta viimeistä yötä mennyt tosi huonosti ja töissä ei meinaa jaksaa. Ensimmäiset kunnon supistukset on tullut ja voi sitä tuskan hikeä jälkeen päin. Noh jospa levolla ja vapailla menis ohi ja pari kolme viikkoa vielä menisi töissä.:sick:
Huomasin muuten että vauva liikkuu hurjasti kun syön appelsiiniä, mistähän tämä johtuu? Mikään muu ei aiheuta tuommosta. Onkohan alkuraskauden appelsiinihimolla osuutta asiaan..? :'DD
 
Mul on tosi voimakas se viiva mahassa ja tyttö tulossa. Edelliseltäkin tytöltä oli viiva ihan ylhäältä alas asti.
Mulla muutenkin aina kaikki sanonu että selvä "poikamaha". Ei vaan oo poikaa tullut. Viimeraskaudessa sanoi vyöhyketerapeuttikin että voisin melkeen lyödä vetoa että poika tulee. Mut tiesin et tyttö siellä on ;) Ja olikin.

Mä oon edelleen sairaslomalla. Nyt ihan vaan vuodelevossa. Pari yötäkin olin sairaalassa. Nyt taas kotona. Tylsä vaan maata, kun olo on kuitenkin suhteellisen normaali. Mitä nyt pientä supistelua liikkuessa. Kanava silti pikkuhiljaa häviää. Nyt oli sentti jäljellä ja parisenttiä auki. :(Hormoneita saan päivittäin, uskon et jotakin apua on. Ainaki henkisesti kun luulee et ne auttaa ;)

Makoilu on rankkaa. Kun lonkat ei tykkää. Eikä selkä. Eikä pää. Onneksi on lapset hoidossa niin pystyykin sitten levätä. Toisaalta tää oli tiedossa kun aikasemmilta sama ongelma, niin osas odottaa makoilua. Mut ei enää kun pari viikkoa niin saa taas liikkua! 34 kun on täynnä niin ei sillain estellä enää.(y):) En kyllä edes usko että kovin aikaisin syntyy. Mut loppu häämöttää! :love:

seinis ja beib 32+0
 
Seinisipe isot tsempit sinne viimeisiin vuodelepo viikkoihin. Palkinto on varmasti maailman paras. <3
Pirpana täälläkin on huomattu että auton penkeissä on eroja ja on merkitystä istutko edessä vai takana. :D Ja hui supistuksille, vaan eipä onneksi ole kauaa että vauva saa tulla kun haluaa. ;)

Voi tätä hormonien hyrräystä. Täällä ollaan rakastuttu mieheen viime viikkojen aikana uudelleen sata kertaa ja kissakin saa itkemään vaan koska on niin ihana. :cry:
Joskus lupasin, että kun tulen raskaaksi lupaan olla valittamatta mistään kivuista tms. No nyt kun ei saa happea kun kylkiluut tuntuu rusentuvan ja ylämäki täytyy melkein ryömiä ylös työpäivän jälkee, voin kertoa että ei mennyt tuo lupaus aivan niinkun piti. :unsure::D

Sain legendaarisen neuvon: nuku vielä kun voit. Nukkuisinpa hyvinkin jos joka aamu unet ei loppuisi viimestään seitsemältä, aivan sama mihin aikaan sitä menee nukkumaan.:cool: Elimistö alkaa kai tottua yövalvomisiin.:cautious:
Taas yksi syy iloita kevätvauvasta, eipähän tarvitse pimeässä valvoa kun päivät pitenee hurjaa tahtia. :D

Pari päivää ja onkin huhtikuu ja tännekkin tupsahtaa varmasti ensimmäisiä vauvoja, voi eiii!! <3

Henttis ja sintti 31+5 (pyörryttää kirjottaakaan nuo lukemat, mihin katosi päääiväääät?! :D )
 
Mulla ei ole yhdessäkään raskaudessa ollu mitään viivaa eikä mahan muoto ole eronnut millään lailla tyttö tai poika mahasta. Joten ei pysty kyl yhtään veikkaamaan kumpi tulossa tällä erää.
Olot alkaa olla tukalat. Vähänkin kun tekee jotain alkaa supistaa mutta ei onneksi kipeästi. Painetta tekee kovasti alakertaan. Saa nähdä onko tehnyt mitään nämä, reilun viikon päästä on synnytystapa arvio. Sairaalla kassia pakkaillu ja vaatteita pesty kaappiin sekä kaukalon päälliset pesty. Kaikki alkaa vähitellen olla paikallaan. Sänky vielä mut sillä en pidä kiirettä. Vie vaan tilaa jo muutenkin täydessä makuuhuoneessa.
Jaksamista kaikille loppuajan vaivoista kärsiville!

Maisakaarina 35+0
 
Menee kyllä hermo näihin unettomiin öihin! Eikä päivisinkään sitten oikein ole aikaa nukkua. Meidän taapero (2v8kk) elää pahinta uhmaikäänsä tähän mennessä. Mikään ei kelpaa ja huutaa kurkku suorana aina, kun pitäisi pukea päälle tai lähteä ovesta ulos, mennä nukkumaan tai vaan tehdä jotain muuta kuin mitä itse haluaa. Jos sama meno jatkuu vauvan synnyttyä, mun on majoituttava hotelliin, että saan nukuttua.

Kävin melko aikaisessa vaiheessa raskautta yksityisellä juttelemassa synnytystavasta ja sen sellaisesta. Lääkäri on NKL:ssa joku lääkäri ja sovittiin, että tulen raskauden myöhemmässä vaiheessa uudestaan näytille yksityisen aseman kautta. No eilen ukolla oli kiire ja jotenkin jäi vähän hölmö olo koko keikasta. Ihmetteli, miksi olen käynyt raskauden aikana tuolla yksityisellä ultrassa ja diabetekseen erinoistuneella, jo eläkkeellä olevalla lääkärillä?! Höh. Koska on ollut tarvetta. Raskausdibetekseeni totesi vain etten tarvitse insuliinia, sillä kirjaamani sokeriarvot näyttivät hyviltä. Kysyin, onko NKL:n suunnitelluissa sektioissa mahdollista saada perhehuonetta. Tylysti tokaisi, että on, mutta ei hän sitä sieltä yksityiseltä käsin voi luvata. No jaa, en sitä ajatellutkaan, kunhan kysyin. Teki sisätutkimuksen ja kohdunkaulaa on kaikki kolme senttiä jäljellä, pehmeä, kiinni. Ei siis mitään merkkiä, että ennakoivat supistukset tälläkään kertaa kypsyttäisivät alakertaa, jotta synnytys käynnistyisi itsestään. Sektio nyt kuitenkin on tulossa, että sikäli ei niin väliä. Vauvan painoarvio 2,3kg ja viikkoja tosiaan kasassa 33. Keskikäyrällä kuulemma kasvaa.

Olen hukannut neuvolakortin!!! Jätin sen ihan varmasti lipston päälle ja siivoojien jälkeen ei löydy enää mistään. Huomenna on pakko soittaa neuvolaan ja pyytää uusi. Tosi noloa ja harmillista, sillä kortissa on myös kaikki yksityisellä käymäni merkinnät jne. Mutta ei voi mitään.

Zenmama 33+
 
Kylläpäs eilen säikähdin pahanpäiväisesti.

Mullahan on nyt raskausaikana ollut niitä lyhyitä sydämentykytyksiä, joista ei sen kummemmin olla huolestuttu neuvolassa eikä työterveydessä. Noh, eilen oltiin menossa kaverin kans salille niin matkalla alkoi tykytellä. Vaihdoin kumminkin treenikamppeet päälle ja lepäilin ensiksi pukuhuoneessa ja toivoin että menisi nopeasti ohi niin kuin tähänkin asti. En oikein uskonut sykemittarin lukemia (silloin 150-160) kun on viime aikoina temppuillut. Käsin sain mitattua sykkeeksi 120-130, että kumminkin hoksasin sen olevan ihan liian korkealla. En sitten tietenkään uskaltanut aloittaa treeniä. Odottelin kaveria jonkun aikaa että edes se ehtisi jonkinlaisen treenin tehdä. Siinä rauhassa odotellessa sykemittarin lukemat nousi kumminkin 170-190 välille. Aloin jo miettiä että voiko nämä sittenkin pitää paikkansa. Kävin sitten jo hakemassa kaverin salilta että pääsen kotiin tarkistamaan verenpainemittarilla onko tilanne oikeasti näin paha. Autolta sisälle kävellessä nousi sykemittarin lukemat jo 200 ja alkoi tulla huono olo. Kun verenpainemittarilla näytti leposykkeeksi 175 ja myös paineet oli normaalia korkeammalle soitin saman tien synnytyspäivystykseen. No sieltä käskivät yhteispäivystykseen ja mies lähtikin minua saman tien viemään. Osittain pakatun sairaalakassin kerkesin napata mukaan.

Näin jälkeenpäin ajatellen ehkä siinä vaiheessa ois voinu jo tilata ambulanssin, mutta tuskinpa tuo matkaa ois kumminkaan nopeuttanu kun suht lähellä (13 km) asutaan. Matkalla olin jo aika paniikissa ja maalailin kauhukuvia päässäni että pahimmassa tapauksessa synnytyskin joudutaan käynnistämään. Ilmottautuessa odottelin vielä kiltisti omaa vuoroa, mutta kauaa ei onneksi kestänyt. Näytin luukulle oman sykemittarin lukemia jotka silloin nousivat pahimmillaan 225. Siinä vaiheessa alkoi olla jo todella huonot olot ja tärisytti pahasti. Hoitaja kokeili plussia kun ei ehkä uskonut lukemia mutta sitten saman tien soittikin jonkun paareilla hakemaan minut. Jos jotain positiivista niin kerrankin ei tarvinnut Oyssissa odottaa tuntitolkulla tutkimuksiin pääsyä.

No sykkeet sitten tippuivat yhtä nopeesti kun alkoivatkin eikä tietenkään ekg:lle saatu pahinta vaihetta. Otettiin verikokeet ja pissanäyte. Ensin minut siirrettiin päivystyspuolelle sykkeiden laskettua, mutta sitten taas myöhemmin kun lääkäri ehti paikalle niin jouduin takaisin sisätautipuolelle seurantaan. Pari kertaa illan/yön aikana tuli vielä tykytyskohtauksia mutta menivät muutamissa sekunneissa ohi.

Olin jo valmistautunut että joudun koko yön olemaan tarkkailussa, mutta puoli kolmeen mennessä lääkäri oli kumminkin kerennyt tutkia ekg:n ja verinäytteet ja tuli selittämään tilanteen. Elikkä minulla oli ollut Svt-kohtaus eli jonkunnäköinen lyhytaikainen rytmihäiriö. Ilmeisesti hyvälaatuisia ovat, mutta jos vielä tulee tuollaisia pitempiä olisi hyvä saada kunnolla sydänfilmille. Ja ei niille kuulema mitään voi oikein tehdä nyt raskausaikana. Oli kahden vaiheilla päästäkää minut kotia vai jäänkö osastolle tarkkailuun jos tulisi vielä uudestaan ja saisi kunnon ekg:n. Sain puhuttua itseni kotiin , koska ajattelin ettei näitä nyt enää hetkeen ole tulossa. Ja kumminkin olin sitä mieltä että minun olisi hyvä päästä kotiin lepäämään kun sairaalassa se ei oikein onnistu.

Se minua ihmetytti ettei sikiön voinnista oikein kukaan ollut huolissaan. Ainoastaan yksi sairaanhoitajaopiskelija kyseli liikkeiden tuntemisesta ym.

Nyt olen kotona lepäilemässä. Pelkäsin saavani liikuntakiellon, mutta ei onneksi siihen tarvitse lähteä. Ei kuulema pitäisi olla vaikutusta. No ainakin tämän päivän maltan nyt ottaa hyvin rauhallisesti :)
 

Yhteistyössä