Hyvää Juhannusta kaikille, tasapuolisesti!
Täällä vietetään juhannus ihan kotosalla lasten kanssa. Asutaan sen verran syrjässä että menee mökki-idyllistä tämä. Tosin järvimaisema puutuu, mutta se nyt on pikkuseikka
Poika aiemmin pitänyt jo kommentoida että kuulostaa tosi hienolta että voit jäädä kotiin lasten kanssa. Tekee varmasti hyvää sinulle. Karua kun itselläni on jo hinku töihin, tiedän että ei ne sieltä minnekään karkaa, mut jotenkin on sellainen vaihe iskenyt päälle. Onneks on varmaankin samankaltainen työpaikka kuin sinulle, mahdollisuus jatkaa hoitovapaata myöhemminkin jos työ alkaa ahdistaa. Vaikka tytöt on superihania, alkaa nämä seinät hieman ympärillä ahdistaa. Kaipaa hetkeksi aikuisempaan maailmaan tai ehkä lähinnä karkuun kodin rutiineja (siis tämä iän ikuinen siivous/pyykkäys/ruuanlaitto). Eihän ne hommat toki lopu, mutta hieman vaihtelua arkeen.
Nukkuminen Isompi neiti menee suht kiltisti nukkumaan, käyn laulamassa tuutulaulun ja sit suukotellaan isi, sisko ja äiti. Muutaman kerran saattaa sängystään nousta huoneessaan, mut palaa takas "pää tyynyyn" kehoituksesta. Pienempi neiti taas juo vielä unimaidon pullosta joten sen ääreen sitten nukahtaakin. Tsemppiä teille taistelijoille, meillä ne taistot käydään edelleen ruokapöydässä :headwall:
Autossa istuvat hyvinkin kiltisti. Keskenään jo kovasti "leikkivät", eli huutelevat ja kikattelevat toisilleen ja leikkivät BÖÖ-leikkiä, menemällä turvaistuinten sivutukien taakse piiloon ja sit säikäyttävät toisiaan. Hommasin sellaisen "peruutuspeilin" josta näkee takapenkille (kun tytöt matkustaa vielä selkä menosuuntaa). On siinä keski-istuimen paikalla. Siitä näkee tosi hyvin peruutuspeilin kautta takapenkin tapahtumia, ja toisaalta tyttelit voivat peilin kautta nähdä äipän.
Pyöräily pyörä löytyy, sitä kutsutaan mopoksi. Ei Neea polkea vielä osaa mut joskus istuu selässä. Pikku neiti melkeimpä innostuneempi asiasta, vaikka jalat ei polkimille ylläkään.
Meitin tytöt on keksinyt oman "viestintäkeinon". Jos toinen katoaa näkyvistä alkaa toinen kiljahdella ja sitten toinen vastaa samanlaisella kiljahduksella. Kaupassa tuo on hauskaa kun ollaan koko perheen voimalla liikeellä, niin että isännällä on toinen neiti kärryssä ja mulla toinen. Sillä ne sitten oikein kuuluvasti kiljahtelevat toisillee eri hyllyjen välistä kun näköyhteys katoaa
Jossu vai iski teillekin kuumeeton keuhkoputken tulehdus. Mulla on/oli sellainen, nyt alkaa hengittäminen vähän paremmin sujua. Mulla ei myöskään tulehdusarvot noussut, mut ei ollut yskääkään. Rintakehää vaan sattui kun hengitti niin että itku meinas tulla, ihan järkyttävä vihlova kipu ja jatkuva painontunne. Tosin samoin tei jouduin tk:ssa veritulppaepäily-tapaukseksi, pelkäsin kyllä itsekin sitä kun sydän hakkas älyttömästi. Mut se johtu vaan hyperventtiloinnista - vedin liian syvää henkeä kun hengittäminen tuntui niin vaikealta. Onneks ei ollut tulppia tällä kertaa...Nosti vaan ikävät muistot esiin. Saapa nähdä koska tulee se aika etten panikoi jokaisesta hengitykseen/kurkkukipuun liittyvästä kivusta.
Toinen kuppi vielä kahvia ja sit iki-ihanan siivousurakan pariin. Muksut mummulla käymässä joten äiti saa viettää "laatuaikansa" noin.