Tulisiko sinulle paha mieli tästä?

Löysin varastosta yhdestä pahvilaatikosta ison kasan valokuvia mieheni exästä. Kuvien joukossa oli monia kortteja exältä, jotka sisälsivät heidän rakkauden ylistystä..

Olemme olleet yhdessä 7 vuotta.. ja ensimmäistä kertaa törmäsin näihin kuviin.. En mä mitään kohtausta ole järjestänyt, mutta tuli silti vähän paha mieli.

En mä ole ainakaan säästänyt mitään rakkauskirjeitä nuoruudestani...

Oonko mä ihan tyhmä??

 

sehän on ex....ja miehesi on menneisyytensä takia nyt sellainen kuin on. Ei menneisyyden takia kannata olla mustis.

 

kyllä tod oot . ei se sulta ole pois. ja kiva muistella vanhana kiikustuolissa.

 

Kysy mieheltä miksi ne on tallessa. Ehkä hän on vaan kokonaan unohtanut niiden olemassaolon? Voihan olla, että on alussa vielä vähän kaiholla exää muistellu, mutta sitten unohtanut ja laatikko vaan on jäänyt varatoon lojumaan.

 

Niin kai... mutta miksi säästää ne?? Ja vielä tollainen määrä?? Kaikista heidän yhteisistä reissuista kehitetyt kuvat olivat siellä... Mun mielestä kummalista.

Ja mä tiedän ettei mies kestäis jos löytäis multa tollasen "kätkön"

 

Voi tuntua pahalta, mutta se on mennyttä. Tuskin miehesi edes muistaa noita kuvia

 

Kaikilla on menneisyys.

 

minusta muistoja saa säilyttää, eli turha noista on loukkaantua. Juuri itse luin hymyillen ensimmäisen poikaystäväni kirjeitä vuosien takaa.

 

Okei, mä oon ihan tyhmä :ashamed:

Onneksi täällä on väkeä jotka palauttaa mut maan tasalle :heart:

 

No mä en ainakaan ala menneisyyttäni hävittämään miehen takia.

Miehesi on kuitenkin ne laittanut varastoon joten tuskin niitä edes katselee/lukee. Kunhan säilyttää.

 

Miksi niitä kuvia on pakko säilyttää? Ei mulla ole mitään kiinnostusta säilytellä eksien kuvia missään.

Mutta ehkä laatikko on vaan unohtunut mieheltä?

 

no kyllä varmasti pahastuisin ainakin jonkin verran. ajattelisin varmaan, että mieheni kaipaa vielä exäänsä tai salaisesti toivoo vielä olevan hänen kanssaan.

mutta kun järkevästi ajattelee, niin en usko että kyse on siitä. minullakin on läjäpäin nuoruuden kuvia tallella, joissa on tallennettu exiäni. enkä olisi valmis luopumaan kuvista, vaikka nykyinen sitä vaatisi. en siksi, että vielä haikailisin heidän perään vaan siksi, että he ovat olleet osa menneisyyttäni, jota en voi muuttaa. muistoja nekin ovat, olivat sitten hyviä tai huonoja, ja näin ollen osa minua.

 

Kai ihmisellä menneisyys saa olla?

 

Kylla ma oon ainakin saastanyt kaikki kortit,valokuvat..kaikki.Ne on mulle tarkeita muistoja..Mutta ei se sita tarkota etta ma niita ihmisia enaa rakastaisin tai mitaan.

 

Mulla on kaikki (tai ainakin suurin osa) entiset kuvat ja muistot olemassa. Niihin nyt liittyy oleellisemmin se kaikki muu kuin taakse jäänyt ihmissuhde. Ja sitä paitsi ne ihmissuhteet on tehneet musta tän mitä nyt olen. Mitä niitä kieltämään.

 

En mä ainakaan ole pois heittänyt mitään tuollaisia enkä heitäkään. Ne on mun menneisyyttä ja osa mua. Vaikka menneisyyteen saavat jäädäkin, niin kyllä ihmisellä on lupa muistoja olla.

 

Mulla on vanhat kirjeet ja kuvat tallessa, mutta en mä niitä katsele. Miksi ne pitäisi pois heittää? Eivät ne vahingoita ketään.

 

Mulla tulisi paha mieli tuollaisesta. En ymmärrä miksi eksien juttuja pitäisi säilyttää.

 

Meillä jokaisella on menneisyys, tottakai. Mutta miksi sitä täytyy vaalia ja säilyttää kuvia, kirjeitä ym.? Muistot säilyy kyllä mielessä.

 

Olis mullekin tullut pahasmieli, järkrvää tai ei. Minä oon hävittänyt kaikki vanhat poikien kirjeet. Paitsi kavereiden.

 

Mulla tulisi paha mieli tuollaisesta. En ymmärrä miksi eksien juttuja pitäisi säilyttää.

Niin että olisi saanut valokuvista säilyttää ne, joissa ei exää näy?

 

Miksi ihmeessä kirjeet ja valokuvat menneisyydestä pitäisi hävittää?

 

Miksi ihmeessä kirjeet ja valokuvat menneisyydestä pitäisi hävittää?

Miksi ihmeessä ne pitää säilyttää? Siis ymmärrän että normi kirjeet ja kortit, mutta edellisten suhteiden jutut? Se on minusta tyhmää ja loukkaavaa uutta puolisoa kohtaan jos niitä vuosia säilyttelee uuden suhteen rinnalla.

 

Jep. minä en tongi miehen tavaroita eikä hän minun niin en osaa sanoa miltä tuollainen tuntuisi. toisten kirjeitä ei muuten saa lukea, vanhojakaan.

 

Eri asia olisi jos huokaillen niitä tuijottelisi sen sijaan että makaavat pahvilaatikossa varastossa.