Tunnenpa olevani taas todella tärkeä

Tuttu tilanne, ja hirveää se on..

Itse olin samanlaisessa suhteessa joskus aikoinaan, olin suunnitellut jo perhettäkin pienessä mielessäni, mutta tulin järkiini ja lähdin.

Nyt uusi mies ja ihana sellainen!


Aina ei kuitenkaan se lähtiminen ole se viimeinen oljenkorsi. Joskus asiat voivat järjestyä, ja saada miehenkin ymmärtämään, mutta niin.. Miehet. Aikaa voi mennä, mutta kannattaako loputtomiin antaa uusia mahdollisuuksia?

Kärsiikö muu perhe tilanteesta? Miltä sinusta itsestäsi tuntuu?

Voimia sinne kovasti! Askel kerrallaan eteenpäin..

 

Kamala tilanne...
Viisaammat joskus sanonut että raskausaikana ei ikinä kannattaisi erota?!tiedä häntä---
Voimia sinulle hirmuisesti!

Mutta kun tämä tilanne on alkanut vaikuttaa jo tähän raskauteenkin..ainakin omasta mielestäni tämä jatkuva stressi ja suht kaiken yksinhoitaminen ei ole ainakaan hyväksi tulevalle lapselle.

Ja kun näin on ollut jo kauan. Ei vaan raskausaikana.

 

Lähde. Jospa se mies sitten tajuaa, mitä on menettämässä. Jos ei tajua, ei ole sun arvoinen!

:hug:

Kerran olen jo lähtenyt.
Sillon tajusi mitä oli menettänyt ja lupasi kaiken muuttuvan ym..

Ei olis pitänyt uskoa..

 

Tuttu tilanne, ja hirveää se on..
Aikaa voi mennä, mutta kannattaako loputtomiin antaa uusia mahdollisuuksia?

Kärsiikö muu perhe tilanteesta? Miltä sinusta itsestäsi tuntuu?

Voimia sinne kovasti! Askel kerrallaan eteenpäin..

Niin jospa tuo mies on tottunut siihen että vaikka mitä se tekisi ja olisi millanen tahansa niin aina se saa sen uuden mahdollisuuden..

Esikoinen on niin pieni vielä ettei oikein ymmärrä miksi isä ei ole koskaan kotona, pettää lupauksensa, miksi äiti itkee, miksi on hiljaista ym..
Tulokas on siis vielä masussa..ja toivottavasti siellä jaksaa kasvaa kaiken tämän keskellä.

Omille läheisilleni ja kavereille olen puhunut avoimesti tästä..ja olen saanut tukea. Tuntuu vaan niin voimattomalta, turhalta.

Onko se oikein että vien kahdelta lapselta isän?
Onko se oikein että lapset oppii että tämä on sitä oikeeta parisuhdetta? Näin rakastetaan ja välitetään..?

 

:hug: En osaa muuta sanoa kuin toivottaa voimia, minkä ratkaisun sitten teetkin!

 

No nyt se on ohi.


Tekisi mieli jo viskoo sen vaatteet laatikkoon ja laittaa odottaa eteiseen mut taidan olla aikuinen ja olla sivistyneesti..


:'(

 

Minkälainen mies sitten oli? Oliko muita vikoja kuin kuuntelemattomuus?

 

Kuinka jaksat? Lämmin halaus!

 

:hug: yritä jaksaa! kovaa varmaan tulee olemaan, mut elämä voittaa

 

Minkälainen mies sitten oli? Oliko muita vikoja kuin kuuntelemattomuus?

"Vikoja"..

Itsekeskeisyys..oma harrastus tärkein. Sanoi jopa perheneuvolassa että perhe ja harrastus on tärkemmät muttei osaa eritellä kumpi tulee eka.. :snotty:

Antoi minun itkeä tätä kaikkea yksin ja käveli vaan pois..
Ei ollu kiinnostunut tästä raskaudesta..

Se sen käyttäytyminen..kaikki.. :'(

Miten sitä voi eritellä mitään..varsinkaan enää tässä tilassa.

 

Mutta, elämä voittaa, jonain päivänä on varmasti helpompaa, varmasti

 

Kuinka jaksat? Lämmin halaus!

Kiitos..

Tuntuu todella epätodelliselta. En vielä usko edes että tämä on lopullista..ja kun tiedän miten heikko olen ja miten läheisriippuvainen niin..
-Huolettaa että osaanhan pitää puoleni!

 

Meillä olisi ens viikolla sovittuna perheneuvola.
Pitäiskö vielä mennä juttelemaan..

 

Tällä hetkellä ei tarvitse jaksaa kuin päivä kerrallaan... Päivistä sitten tulee viikkoja, ja kun aikaa kuluu, asioita pystyy ajattelemaan eri tavoi.

Onneksi sinulla on lapset, auttavat varmasti pahimman yli. Sen sanon, että pidä puolesi, olet sen arvoinen!

 

Menkää perheneuvolaan, jos siltä tuntuu...jos jotain voisi tehdä. Haluaisitko sitä? Siis yrittää vielä?

 

Saanko kysyä ihan uteliaisuudesta ei millään pahalla, miksi tuossa tilanteessa teette lapsia?

 

Menkää perheneuvolaan, jos siltä tuntuu...jos jotain voisi tehdä. Haluaisitko sitä? Siis yrittää vielä?

Haluaisin tietysti yrittää lasten takia. Mutta ei se oo oikee syy olla yhessä..

Haluisin vaan kuulla jonkun muun suusta että tämä on oikea ratkasu, ei oo muuta vaihtoehtoa.

Kaikki tuntuu nyt todella raskaalta..

 

Saanko kysyä ihan uteliaisuudesta ei millään pahalla, miksi tuossa tilanteessa teette lapsia?

Ei meillä aina oo näin surkeeta ollu.
Jotenkin sitä on aina luottanu tulevaan ja saanu itteesä valettua uskoa että mies muuttuu.

On tottunu siihen että tämä on se minun osa. En saa mitään parempaa.

 

Todella paljon voimia ja hali rutistus sinne, koita jaksaa :hug: :hug:

 

:hug:

 

Jännä juttu, että jos ei kerta se mies välitä sinusta, niin miksi käyttäytyy noin, miksi ei vaan hyväksy eroa vai käykö se jotenkin hänen itsetunnolleen, kun sinä haluat eron?

 

Kiitos.. Lasten takiahan tässä on jaksanutkin.

Onks lapset varmasti onnellisempia, kun ootte yhessä...?

Lapsen/lapsien takia ei kannata olla yhdessä. Lapset kärsivät ihan yhtälailla kurjasti tilanteesta, kuin aikuinenkin.
Me erottiin mun pyynnöstä, koska mun EX-mies oli täysin samanlainen. Ei puhunut eikä tehnyt mitään muutakaan.

Nyt on parempi olla

 

No eilen mies siis uhkasi tehdä kaiken sillä vaikeimmalla tavalla minun kannaltani.
Kirjotinkin tähän eilen siitä mutta poistin viestin koska en enää jaksanut ajatella koko asiaa..itketti ja nauratti vaan yhtäaikaa..

Eilis illasta lähtien mies on ollut sitten aivan muuttunut..ei olla puhuttu erosta eikä meidän suhteesta muutenkaan mitään. Mutta jokin on nyt muuttunu, mutta miten kauaksi aikaa?

Aion ehdottaa miehelle että mennään vielä viikolla puhumaan perheneuvolaan ja sen jälkeen minä lähden lapsen kanssa toiselle paikkakunnalle sukuloimaan pääsiäiseksi, ehkä kauemmaksikin aikaa.
Miettiköön sekin rauhassa.

Totta puhuen en uskalla toteuttaa lopullista eroa juuri nyt koska tämä raskausaika on ollut todella hankala..

 

Jännä juttu, että jos ei kerta se mies välitä sinusta, niin miksi käyttäytyy noin, miksi ei vaan hyväksy eroa vai käykö se jotenkin hänen itsetunnolleen, kun sinä haluat eron?

Kyllä se näyttää välittävän.
Kaikesta huolimatta.

Jospa en joutuisi katumaan eron lykkäämistä! :/

 

Se on hirveä tunne kun ei osaa näyttää tunteita. Siis minä voin sanoa olevani tunnevammainen ihminen. Joskus kun joku loukkaa minua, haluaisin itkeä mutta en osaa itkeä. Mutta sitten sisällä on koko ajan sellainen möykky ja puristava tunne eikä sitä saa ulos, tiedän kyllä että tunteista pitäisi puhua ja se helpottaisi oloa mutta tätä taitoa en osaa....