Tunnenpa olevani taas todella tärkeä

Se on hirveä tunne kun ei osaa näyttää tunteita. Siis minä voin sanoa olevani tunnevammainen ihminen. Joskus kun joku loukkaa minua, haluaisin itkeä mutta en osaa itkeä. Mutta sitten sisällä on koko ajan sellainen möykky ja puristava tunne eikä sitä saa ulos, tiedän kyllä että tunteista pitäisi puhua ja se helpottaisi oloa mutta tätä taitoa en osaa....

Myönnät kuitenkin sen myös läheisillesi etkä tee asioista vielä vaikeampia tai syytä muita ongelmastasi?

En tietenkään voi miestä pakottaa puhumaan, sillon se vaan loittonee kauemmas.
Tuntuu vaan niin turhauttavalta. Aina vaan yrittää eikä mikään oo koskaan pysyvää.

 

Se on hirveä tunne kun ei osaa näyttää tunteita. Siis minä voin sanoa olevani tunnevammainen ihminen. Joskus kun joku loukkaa minua, haluaisin itkeä mutta en osaa itkeä. Mutta sitten sisällä on koko ajan sellainen möykky ja puristava tunne eikä sitä saa ulos, tiedän kyllä että tunteista pitäisi puhua ja se helpottaisi oloa mutta tätä taitoa en osaa....

Myönnät kuitenkin sen myös läheisillesi etkä tee asioista vielä vaikeampia tai syytä muita ongelmastasi?

En tietenkään voi miestä pakottaa puhumaan, sillon se vaan loittonee kauemmas.
Tuntuu vaan niin turhauttavalta. Aina vaan yrittää eikä mikään oo koskaan pysyvää.

Mä en tiedä auttaako tää yhtään mutta mun kohdalla mieheni itkeminen saa minussa aikaan sen että haluaisin paeta paikalta, mä todella haluaisin auttaa ja lohduttaa mutta tiedän että jos leipäläpeni aukaisen niin sieltä tulee ihan idioottitekstiä. Tää kuulostaa julmalta ja itsekkäältä ja vuosien varrella olen yrittänyt muuttua ja ehkä jossain määrin onnistunutkin...
Mies on joskus tokaissutkin minulle että hän voisi vaikka pettää mua ja silti en reagoisi millään lailla asiaan :ashamed:

 

Se on hirveä tunne kun ei osaa näyttää tunteita. Siis minä voin sanoa olevani tunnevammainen ihminen. Joskus kun joku loukkaa minua, haluaisin itkeä mutta en osaa itkeä. Mutta sitten sisällä on koko ajan sellainen möykky ja puristava tunne eikä sitä saa ulos, tiedän kyllä että tunteista pitäisi puhua ja se helpottaisi oloa mutta tätä taitoa en osaa....

Myönnät kuitenkin sen myös läheisillesi etkä tee asioista vielä vaikeampia tai syytä muita ongelmastasi?

En tietenkään voi miestä pakottaa puhumaan, sillon se vaan loittonee kauemmas.
Tuntuu vaan niin turhauttavalta. Aina vaan yrittää eikä mikään oo koskaan pysyvää.

Mä en tiedä auttaako tää yhtään mutta mun kohdalla mieheni itkeminen saa minussa aikaan sen että haluaisin paeta paikalta, mä todella haluaisin auttaa ja lohduttaa mutta tiedän että jos leipäläpeni aukaisen niin sieltä tulee ihan idioottitekstiä. Tää kuulostaa julmalta ja itsekkäältä ja vuosien varrella olen yrittänyt muuttua ja ehkä jossain määrin onnistunutkin...
Mies on joskus tokaissutkin minulle että hän voisi vaikka pettää mua ja silti en reagoisi millään lailla asiaan :ashamed:

Jotenkin kuulostaa tutulta mutta kyllä mies näyttää tunteensa...joskus.
Itkenytkin on monet itkut minun kanssa tai minun vuoksi..

Tuntuu ettei miehellä ole mitään keinoa kertoo tunteistaan..harrastuksiinsa vaan pakenee muualle -mitähän se kertoo sen tunteista :headwall:
Lapsen kanssa onneksi on ja leikkii enenemissä määrin. Kyllä se jotain kai kertoo että jotain siellä sisällä tapahtuu..

Tämä taitaa olla loputon suo missä me nyt ryvetään. Taidan vaan ruokkia sitä että mies pakenee kun ei osaa olla niinkun toivoisin. (tai minun mielestä niinkun "normaalit" ihmiset käyttäytyy.)