Hei,
Saimme juuri tänään 5-vuotiaalle pojallemme diagnoosin lievä kehitysvammaisuus. Ennusteena on, että jää 9-12 vuotiaan tasolle. Tätä on osattu jo pelätäkin,kun monta vuotta ollut diagnoosilla laaja-alainen kehitysviive.
Nyt kuitenkin todellisuus kolahti ja olemme aivan sekaisin.Olemme nyt siis tulevan aikuisen, mutta mieleltään lapsen vanhempia. Ne piirteet, mitkä nyt ovat ihan suloisia eivät varmaan ole suloisia 20 vuoden kuluttua. Pelottaa, lattialla leikkii karvainen ja möreä ääninen lapsi-aikuinen. Kuinka tästä selvitään.
Lapsi on rakas enkä epäile, ettemmekö rakastaisi häntä jatkossakin. Mutta kuinka kauan jaksamme häntä hoitaa ja kuka hoitaa sitten, kun emme jaksa.
Mitä tämä lievä kehitysvammaisuus nyt sitten käytännössä tarkoittaa? Kertoisitteko omista kokemuksista? Pärjäälö isompana itsenäisesti vai tarvitseeko jatkuvaa tukea? Kuinka henkinen kehitys? Onko aina riippuvainen äidistä ja isistä? Onko muuta tulevaisuutta kuin suojatyöpaikka?
Pahinta on syyllisyys, aiheutinko tämän lapselleni, kun join raskauden alettua ihan reiluun humalaan itseni pariin otteeseen, kun en tiennyt vielä raskaudestani? Silloinko kehitys aivoissa meni pileen ja tuhosi koko lapsen tulevaisuuden?Olen hirveä äiti...
Saimme juuri tänään 5-vuotiaalle pojallemme diagnoosin lievä kehitysvammaisuus. Ennusteena on, että jää 9-12 vuotiaan tasolle. Tätä on osattu jo pelätäkin,kun monta vuotta ollut diagnoosilla laaja-alainen kehitysviive.
Nyt kuitenkin todellisuus kolahti ja olemme aivan sekaisin.Olemme nyt siis tulevan aikuisen, mutta mieleltään lapsen vanhempia. Ne piirteet, mitkä nyt ovat ihan suloisia eivät varmaan ole suloisia 20 vuoden kuluttua. Pelottaa, lattialla leikkii karvainen ja möreä ääninen lapsi-aikuinen. Kuinka tästä selvitään.
Lapsi on rakas enkä epäile, ettemmekö rakastaisi häntä jatkossakin. Mutta kuinka kauan jaksamme häntä hoitaa ja kuka hoitaa sitten, kun emme jaksa.
Mitä tämä lievä kehitysvammaisuus nyt sitten käytännössä tarkoittaa? Kertoisitteko omista kokemuksista? Pärjäälö isompana itsenäisesti vai tarvitseeko jatkuvaa tukea? Kuinka henkinen kehitys? Onko aina riippuvainen äidistä ja isistä? Onko muuta tulevaisuutta kuin suojatyöpaikka?
Pahinta on syyllisyys, aiheutinko tämän lapselleni, kun join raskauden alettua ihan reiluun humalaan itseni pariin otteeseen, kun en tiennyt vielä raskaudestani? Silloinko kehitys aivoissa meni pileen ja tuhosi koko lapsen tulevaisuuden?Olen hirveä äiti...