Turhaa marinaa, mutta jännittää huomenna, kun pitää

tehdä eka reissu uudella autollamme ja vielä pitempi matka näin ensi ajoiksi.

Auto on meillä ollut jo parisen viikkoa mutta mies on sillä ajanut enkä ole vaatinut että minäkin ajan.

Ja usein ekat ajot uudella autolla tuntuvat omituisilta, niin se oli aikanaan tätä edeltävälläkin autolla. Onneksi silloin ajoin ekan ajon vain lyhyen reissun.

Mutta nyt siis on tuo pitempi matka pakollinen juttu. En tiedä millainen reissu mahtaa olla edessä, jos auton polkimet tuntuvatkin omituisilta verrattuna edelliseen autooni, vaikka samaa merkkiä nämä kummatkin autot ovat, mutta kyllä silti voi eroja löytyä. Esim; kierroslukumittaria ei tässä autossa ole ja kun auto on käynnissä, ei miehen mielestä moottorin ääntä edes kunnolla kuule, kun auto on niin hiljainen. Mieskin alkumetreillä usein sai auton sammumaan noiden kahden asian takia ja mitenhän itsellä mahtaa käydä??

Tänään olisi pitänyt eka ajo tehdä vaan ei pahemmin nappaa, kun ulkona sataa kaatamalla vettä. En pidä sateessa ajamisesta.

 

:hug:

 

Äsken yritin lähteä autolla liikenteeseen, mutta polkimet tuntuivat niin oudoilta, että en edes pihasta pitkälle halunnut lähteä. Ja mieskään ei kuuleman mukaan halua meitä mummolaan huomenna kuskata. Joten ei ole lainkaan häävi tilanne nyt (

 

Ei se oikeasti ole autoa kummempi. Kyllä sinä osaat!

 

Siihen pitää vain opetella, mies on ihan oikeassa, kun ei lähde heittämään.
Lähde ajelulle ilman lapsia, yksinäsi hiljaiseen aikaan ja tutustutte auton kanssa ihan kaikessa rauhassa. Se tuttukin auto sammuu kokeneella kuskillakin välillä, eikä pari turhaa kaasutusta vielä mitään hajota.
Reippaasti vaan opettelemaan.

 

Kierroslukumittari on aivan turha. Itselläni on vain kaksi asentoa kaasupolkimessa. Usein on vaikea vauhdin takia huomata esim. suojatietä ylittäviä lapsia.

 

Mutta se tuntuma oli todella omituinen ja kestää päiviä että tuo auto tuntuu ns. omalta.

Olisi pitänyt aiemmin lähteä kokeilemaan autolla ajamista.

Harmin paikka, kun mummo oli jo tänä aamuna muutenkin vihaisella tuulella, niin miten vihainen hän nyt mahtaa olla, jos ilmoitankin, että emme tulekaan ja retki peruuntuu.

 

fazerina, mutta huomenna on pakko mennä mummolaan ja heidän autolla (pappa ajaa) kesälomaretkelle.

En kehtaa heitäkään pyytää meitä täältä hakemaan, kun mummo oli jo aamulla ( muut syyt ) todella vihaisella tuulella. Miten vihainen hän mahtaa olla jos nyt sanon että emme pääse tulemaan?

Mutta ei täältä sitten muuta menokonstia ole kuin juna ja ei tuo ole ratkaisu tähän pulmaan, enhän sitten voi ottaa paljon mitään tavaraa matkalle mukaan.

 

Ihan oikeasti, nyt vain pelko pois ja ajamaan, ei se siirtämällä parane.

 

Mutta kun ei tuo tuntuma tunnu ns. omalta. Inhottaa sekin, kun kersa haluaa istua etupenkillä ja on koko ajan äänessä jotain söpöttämässä omia juttujaan, hänkin on häiriötekijä. Vaan kun ei takana suostu enää istumaan, niin minkäs teet. ( Siksi istuu nyt etupenkillä, kun itse istun takana vauvan kanssa - silloin kun mies ajaa )

 

Mutta kun ei tuo tuntuma tunnu ns. omalta. Inhottaa sekin, kun kersa haluaa istua etupenkillä ja on koko ajan äänessä jotain söpöttämässä omia juttujaan, hänkin on häiriötekijä. Vaan kun ei takana suostu enää istumaan, niin minkäs teet. ( Siksi istuu nyt etupenkillä, kun itse istun takana vauvan kanssa - silloin kun mies ajaa )

Eihän se ala tuntuakaan, jos annat periksi jo kotipihassa. Ja lapsi sinne taakse istumaan, sinä siellä pomo olet tässä asiassa.

 

Kun lapsi on nyt edessä istunut, niin ei vain tahdo takana suostua istumaan. Enkä jaksa alkaa lapsen kanssa tämmöisestä pikku jutusta kinastelemaan.

Yleensä elo on nyt viime ajat mennyt lapsen kanssa kinastellessa, mutta nyt yritän ottaa taas vanhan systeemin käyttöön, että en enää ääntäni korota ja huuda kuin leijona lapselle takaisin, vaikka hän miten yrittää kiusata ja nimitellä minua. Koska tokihan sen tiedän, että kun noihin lähtee mukaan, niin kierre on valmis ja lapsi vain jatkaa kiusaamista, kun tietää edes sillä konstilla saavansa huomiota.

 

Eihän se ole pikkujuttu mitenkään, jos hän häiritsee sinun ajamistasi. Mutta tosiaan, turhaa marinaa kuten otsikko jo kertoi. Aletaan sitten seuraavaksi päivitellä sitä, miten se mummokin nyt suuttuu. (anteeksi, ärsyttää tuollainen avuttomuus ja se, ettet pidä puoliasi)

 

Tuo on vain auto. Miten selvisit synnytyksestä?

 

Voi hyvää päivää :O Tässä taas yksi avuttomuuden huippu!

Miten olet saanut ajokortin jos et osaa ajaa kuin yhtä autoa? Eiköhän se ongelma ole ihan sun korvien välissä, suurinta osaa autoja kuitenkin ajetaan samalla logiikalla. Mulla työautot vaihtuu viikottain, eikä koskaan ole tullut edes mieleen pelätä auton vaihtoa. Vaikka en edes pidä itseäni kovin hyvänä kuskina.

 

No ei aikanaan häävisti autokoulu edes mennytkään ja en vuosiin autoillut. Vasta noin nelisen vuotta sitten aloin taas autoilla ja entisillä autoilla ajaminen sujui hyvin.

 

No ei aikanaan häävisti autokoulu edes mennytkään ja en vuosiin autoillut. Vasta noin nelisen vuotta sitten aloin taas autoilla ja entisillä autoilla ajaminen sujui hyvin.

Autohan on mitä todennäköisemmin uudempi ja parempi kuin entinen. Se vain ottaa hetken, että totut kytkimeen, siltikin se on vain kytkin. Mitä se haittaa, jos vaikka valoihin sammahtaa? Ole nyt oikeasti vähän reippaampi

 

Niin just, nyt otat itseäsi niskasta kiinni, lähdet Tänään illalla yksinäsi treenaamaan ja huomenna on helpompi ajaa, vaikka lapset kyydissä.

Joskus sulla voi olla pakkorako ajaa jokatapauksessa, kaikissa autoissa on erilaiset polkimet, maailmassa on moniakin uusia asioita ja erilaisia kuin ennen, niihin on vaan totuttava.

 

Kytkin kyllä tuntuu jämäkämmältä kuin entinen ja jarru myös. Itseäkin harmittaa oma arkuuteni ja olen kyllä tässä itkenytkin tätä onnetonta tilannetta.

 

Itsellä vain uusiin asioihin tottuminen kestää aikansa. Se kyllä harmittaa itseänikin.

 

Kytkin kyllä tuntuu jämäkämmältä kuin entinen ja jarru myös. Itseäkin harmittaa oma arkuuteni ja olen kyllä tässä itkenytkin tätä onnetonta tilannetta.

Hei, älä nyt viitsi, eihän kytkin ja jarru nyt itkun asioita ole. Olen varma, että yksi ajokerta jo saa sinut huomaamaan, ettei ole mitään pelättävää autoilussa niiden polkimien suhteen. Mitä kauemmas sitä siirrät, sitä vaikeammalta se tuntuu.

 

vieras, noinhan se onkin ja sitäkin jo tässä kanssa itkin, kun koen, että motissa olen tämän tokankin vauvelin kanssa, jos en uskalla tuolla autolla liikenteeseen ollenkaan lähteä. Sitä sitten ollaan vain täällä kotona ja kun ei vauveli yhtään kotona tunnu viihtyvän, mieluiten kanssa tykkää olla reissun päällä ja nukkua autossa.

Nämä kotipäivät vain menevät pitkälti tissillä ollessa ja jos ei tissillä olla, niin sitten itkeä rutistaan muu aika. Noin karrikoidusti sanoen. Noh silti kyllä kotitöitäkin teen, itkipä vauva tai ei. En halua huushollia epäjärjestykseen päästää. Aluksi olin koko ajan vauvan kanssa, mutta harmitti hirveästi, kun koti oli sekaisempi. Nyt kun taas teen kotitöitä ja pidän huushollin suht' ok näköisenä, on omakin mieliala parempi.

 

Ajele nyt ensin sillä autolla, että totut, niin että mies on kyydissä ja neuvoo. Sinähän olen tosi vaarallinen sen auton kanssa muuten.