Tytär ei halua muka opiskella lähihoitajaksi, kun on niin huono palkka ja rankkaa työtä:O

Lisään vielä, että nuoren pitää saada itse tehdä valintansa ja päätöksensä. Minusta on oikeasti käsittämätöntä, että joku niihin valintoihin puuttuu. Toki jos nuori pyytää apua, niin sitä voi tarjota, mutta että aikuisen aloitteesta, käytäisiin aloja läpi, ja niitä nuorelle tuputtaisin, no way.

Mun 16-vuotias yläastetta päättävä poika teki lukiovalintansa itse. Sitten niitä korjattiin yhdessä, kun oli lipsahtanut joukkoon lukio, johon poika ei pääsisi, ja yksi joka oli liian pitkän matkan takana. Kun kysyin miten nuo lukiot olivat tulleet mukaan. Niin toisen poika oli kuvitellut olevan toinen lukio ja toisen hän oli laittanut vain, kun ei muistanut lähellä sijaitsevia lukioita. Vikana valintana pojalla oli ammattikoulu, ja siitä häneltä kysyin, että oliko oma valinta vai opon suositus. Niin se oli oma valinta ja jäi listalle. Ykkösvalinta ja kolmosvalinta pysyivät samoina. Todennäköisesti se ykkönen natsaa.

Ja poika siis itse haluaa lukioon, koskei tiedä mitä haluaa jatkossa tehdä.

 

Se että sinä tai muu sukusi ei ole korkeasti koulutettuja ei ole mikään syy, etteikö tyttäresi voisi mennä yliopistoon. Jospa sieltä löytyisi jokin häntä kiinnostava ala. Hoitotyöhön pitää olla jonkinlainen halu ja kutsumus. Kannusta tytärtäsi yltämään parempaan, mihin esim itse pystyit.

Peesi. Tuo "ne on toiset ihmiset jotka sinne yliopistoon menee" särähti korvaan. Kuulostaa siltä ettet oikein arvosta tytärtäsi. En tarkoita että pitäisi väkisin olla menossa yliopistoon, mutta ei tuo lähihoitajakoulutuksen tuputuskaan (sen varjolla että suvussa ei ole muita akateemisia) oikein hyvältä kuulosta.

 

Fiksu tyttö sulla.

 

Ihan oikeassahan tyttösi on ja toisekseen koskaan ei pidä lähteä opiskelemaan sellaiseen
ammattiin joka ei kiinnosta.

Itse on olen hoitoalalla työskennellyt jo "liian" monta vuotta enkä todellakaan suosittele
lapsilleni hoitoalaa.

 

Mun äiti on lähihoitaja ja muistan kun äiti sanoi mulle jo lapsena ollessa että älä koskaan opiskele hoitoalalle. Ja eipä to kyllä kiinnostakkaan.

 

Sanotaan, että koulutustaso ja sosiaalinen asema periytyy sukupolvelta toiselle suvussa.

Olen aina miettinyt, että miksi, kun kerran suomessa on mahdollisuus kaikkien opiskella.

No nyt sain sitten vastauksen kun ap:n tekstin luin. Ap kirjoitti, että suvussa ei ole käyty yliopistoa, pari onnetonta on eksynyt ammattikorkeaan.
Joten ei hänenkään tytöstään ole siihen ja painostaa sitten lähihoitajaksi.

Eli näin se menee, lytätään lapsi, ei sinusta ole siihen asenteella ja sama rata jatkuu

Jos sinun lapsesi ap haluaa ammattikorkeaan tai yliopistoo niin ÄITINÄ TEHTÄVÄSI ON KANNUSTAA ja tukea sinne hakemisessa eikä lytätä.

Tosi kiva äiti olet

 

[QUOTE="Sanna";28227496]Sanotaan, että koulutustaso ja sosiaalinen asema periytyy sukupolvelta toiselle suvussa.

Olen aina miettinyt, että miksi, kun kerran suomessa on mahdollisuus kaikkien opiskella.

No nyt sain sitten vastauksen kun ap:n tekstin luin. Ap kirjoitti, että suvussa ei ole käyty yliopistoa, pari onnetonta on eksynyt ammattikorkeaan.
Joten ei hänenkään tytöstään ole siihen ja painostaa sitten lähihoitajaksi.

Eli näin se menee, lytätään lapsi, ei sinusta ole siihen asenteella ja sama rata jatkuu

Jos sinun lapsesi ap haluaa ammattikorkeaan tai yliopistoo niin ÄITINÄ TEHTÄVÄSI ON KANNUSTAA ja tukea sinne hakemisessa eikä lytätä.

Tosi kiva äiti olet[/QUOTE]


Lähihoitajan ammatissa ei ole kenelläkään mitään hävettävää, tärkeää työtä tekevät. Täytyy kuitenkin muistaa että jokainen tekee ammattivalintansa itse ja sitä työtä saattaa parhaassa tapauksessa tehdä vuosikymmeniä. Ei siis ole ihan sama, viihtyykö työssään vai ei.

Yritä kannustaa lasta hakeutumaan sellaiselle alalle joka häntä kiinnostaa. Toki täytyy vähän miettiä työllistymismahdollisuuksiakin, esim. muusikoilla ja taiteilijoilla on suurella osalla vaikeuksia saada riittävää toimeentuloa tuolla alalla, useat joutuvat tekemään jotain muuta ja pitämään musiikkia/taidetta vain harrastuksena.

Miksei sun lapsellasi olisi mahdollisuutta yliopisto-opintoihin? Motivaatiostakin se on paljolti kiinni.

 

Oot vähän niinku minun äiti aikoinaan; lukioon ei kannata mennä, ei sen jälkeen saa edes työttömyys korvausta kun ei ole ammattia! Todella uskottiin minuun juu, työttömäksihän ajattelinkin valmistua. No, kun ei kannustettu mihinkään menin ammattikouluun alalle joka ei edes kiinnostanut, eikä siltä alalta löytynyt töitä. No, valmistuin. Sitten tein lapsia ja olin kotona vuosia ja lasten jälkeen aloin opiskella lähihoitajaksi ja nyt olen valmistunut siihenkin ammattiin, tein taas lapsen ja olen jälleen kotona. Töihin meno kyllä jännittää, miten sitä jaksaa, se ON rankkaa!

Uskokaa niihin lapsiinne ja kannustakaa opiskelemaan kunnon ammatti, ei sen väliä vaikka ei kahdessa vuodessa töihin pääsiskään, pääasia että menee alalle jossa viihtyy ja tuntee saavansa tarpeeksi palkkaa (jos se nyt on koskaan mahdollista)

 

Anteeks nyt kovasti mut aika pahasti kalskahti korvaan että äiti on itse tyttärelleen suositellut ehkä yhtä rankimmista aloista jota voi vaan ajatella. Se, että hoitoalalla löytyy aina töitä, ei todellakaan jyrää yli sen perusteen, että tytärtä, jolla pitäisi olla ihan täysi vapaus valita itse alansa, ei kiinnosta opiskella. Itse olen äitini ohjeistamana opiskellut sairaanhoitajaksi, ja nyt, alaa vain 2 vuotta nähneenä, haen alanvaihtoa uudelleenopiskelun merkeissä. Hoitoala vaan ei ole mua varten.


Myös tuo, että "ei ole mahdollisuuksia yliopistoon", mistäs sen tietää jos ei kokeile? Älä ainakaan ääneen sitä tyttärellesi sano että mihin hänellä on ja ei ole mahdollisuuksia! Kannattaa varmaan keskustella ja kysellä että mikähän olisi tytärtäsi itseä kiinnostava ala/opiskelupaikka ja pohditte yhdessä sitten että miten sinne pääsisi. Ja jos epävarmuutta, onko se välivuosi niin paha?

 

Lähihoitaja ja sairaanhoitajan ammatit on vähän sellaisia kutsumus ammatteja että ei se sovi kaikille. Eikä sellaisella alalla edes pärjää jos sinne mennään vaan töitä tekemään.

Joo ja sitä kutsumustakin kannattaa miettiä tosi tarkkaan...että vaikka kuinka tuntus että haluaa alalle, kannattaa oikeasti miettiä miltä se ehkä sitten oikeasti tuntuu olemattomalla palkalla passata niitä ahneimpia ja paskapäisimpiäkin tyyppejä jotka eivät sua tai sun duunia arvosta pätkääkään. Ennen oli musta helpompaa tehdä hoitoalan duuneja mutta nykyisenä ahneuden ja muista piittamattomuuden aikakautena sitä tuntee itsensä vain ja ainoastaan typeräksi niissä hommissa.

 

Onhan se vähän niin, jos lasta ei kiinnosta opiskelu lähihoitajaksi, niin miksi silloin lähteä opiskelemaan alaa? Motivaatiota tuskin nostaa huono palkkaus tai se ettei lähäreitä arvosteta.
Jos sinusta lähärin ammatti on niin huippu että haluat lapsesi siihen kouluttautuvan vaikka hänellä ei ole halua, niin mikset itse alkaisi lähihoitajaksi?

 

Kyllähän se vähän niin on, että jos hoito-alalle halajaa, pitää se olla kutsumusammatti. Siinä on huono palkka ja työ on raskasta.
Parempaa palkkaa saa jostain toimistotyöstä, jossa ei tarvitse edes itseään rasittaa.

Ja ihan vaan vinkkinä, eikös se oo kuitenkin tyttäresi oma päätös mille alalle haluaa opiskella.

 

Todella typerä asenne, ei tyttärellä vaan äidillä. Ei toista voi pakottaa opiskelemaan alaa, joka ei kiinnosta. Tuossa on se riski, että opinnot jäisivät kesken ja toisaalta vie opiskelupaikan sellaiselta, jota ala oikeasti kiinnostaa. Jos omaa alaa ei ole vielä löytynyt, niin menkööt vaikka vuodeksi töihin, au-pairiksi tai kansanopistoon.

Ainoa ala jota en suosittele on kulttuuri-/media-ala, jota olen itsekin opiskellut. Töiden löytyminen on melkoista arpapeliä ja koulutuspaikkoja on aivan liikaa.

 

Millaisia todistuksia tytöllä on ja mistä hän olisi kiinnostunut?

 

Myös tuo, että "ei ole mahdollisuuksia yliopistoon", mistäs sen tietää jos ei kokeile? Älä ainakaan ääneen sitä tyttärellesi sano että mihin hänellä on ja ei ole mahdollisuuksia!

Eiköhän aikuinen ihminen jo kestä kuulla totuuden siitä, mitä on tähän mennessä tehnyt tai jättänyt tekemättä ja mihin saavuttamallaan tuloksella on mahdollisuuksia.

 

Eiköhän ap tyttösi itse etsi polkunsa ja ammattinsa. Se on häntä varten, ei sinua. Mun mutsille oli aikanaan kova pala se että tyttäristä kaikki eivät seuranneet äitin ja sen suvun jälkiä yliopistoon jne...vaan suuntasivat duunarialalle. Hyvin me pärjäämme silti ja elätämme itsemme, tykkäämme jopa työstämme. Anna tytön yrittää tulkuttamatta tota että ei meijän suvussa ja ei se kuitenkaan.

 

Jo tuo otsikko nostaa pintaan säälintuntemuksia...

 

Minne ap katosi. Voisi nyt hiukan perustell tätä avaustaan.

 

[QUOTE="vieras";28227305]Motivaatio pitää kyllä löytyä itsestä. Olettehan miettineet jotain muutakin alaa kuin hoitoalaa? kaikille se ei sovi eikä se kaikkia kiinnosta, mutta se ei välttämättä tarkoita, etteikö työnteko kiinnosta.[/QUOTE]

Peesi. Lisäksi on pakko tarttua tuohon ettei suvussa ole yhtään yliopiston käynyttä. Jonkunhan täytyy olla se ensimmäinen! En tarkoita missään nimessä, että väkisin pitäisi sinne yrittää, etenkin jos jo lukio on tuottanut vaikeuksia.

 

hoitoalan työ vaatii aina kutsumusta alalle. turha on kouluttautua hoitoalelle, jos ei homma kiinnosta.
Lähihoitajan työ ei jokapaikassa ole tosiaankaan fyysisesti raskasta, esim. itselläni fyysisesti kevyt lähihoitajan työ. Palkkaus tällä alalla ei tosiaan päätä huimaa, mutta toimeen tullaan ja tultaisiin pienemmälläkin palkalla Varsin tyytyväinen olen siis lähihoitajana työhöni

 

Oliko ketjussa mainittu äidin ammattia, onko myös lähihoitaja? Jos ei ole niin opiskelee ihan itse vaan lähihoitajaksi ja antaa tyttären itse päättää opiskeluistaan.

 

No aloja on paljon muitakin kuin hoitoala.

Ja jos hyvää työllisyyttä kaipaa, niin hautausala on aina varma ja putkimiehillekin varmaan löytyy hyvin töitä.

 

voi hyvänen aika, eikös tytär saa ihan itte päättää että mitä alkaa tekeen tai mitä alkaa opiskeleen? en ihmettele yhtään etteikö tyttöä huvita jokin koulu jos se sinne pakottamalla laitetaan? millasen täydellisen sä siit tyttärestä haluat? eikös kelpaa sellainen kuin se itse tahtoo olla? varmaan et nauttis jos joku puuttus sun valintoihin..

 

En jaksanu lukea koko ketjua mutta siis tyttäresi tulevaisuudestahan on kysymys ja jos hän kokee lähihoitajan työn itselleen huonona vaihtoehtona niin järjen köyhyyttähän se on mennä siihen ammattiin opiskelemaan. Ja jos on yo niin kannattaa mennä suoraa sairaanhoitajaksi jos tuolle alalle haluaa. Mutta huono palkka kyllä on vastuuseen ja työhön nähden, että rahan takia tälle alalle ei kannata ryhtyä. T sairaanhoitaja

 

[QUOTE="vieras";28227889]Eiköhän aikuinen ihminen jo kestä kuulla totuuden siitä, mitä on tähän mennessä tehnyt tai jättänyt tekemättä ja mihin saavuttamallaan tuloksella on mahdollisuuksia.[/QUOTE]

Jos puhut tässä YO-todistuksesta, niin sillä ei välttämättä ole mitään merkitystä esim. yliopistoon haettaessa. Moniin koulutusohjelmiin valitaan myös pelkän pääsykokeen perusteella, jolloin jo pelkästään harrastuneisuudella pärjää pitkälle. Toinen reitti on avoimessa yliopistossa tai AMK:ssa opiskelu.

Jos siis lukio-opinnot on menneet syystä tai toisesta mönkään, niin ei kannata heittää kirvestä kaivoon.