Tyttö kertoi odottavansa lasta.

Kyseessä pian 16v täyttävä tyttö. Kertoi asiasta "kirjelähetyksellä", mukana runo joka ei jätä arvailujen varaan ja mukana pieni 52cm body tekstillä "MUMMON KULTA". En tiedä olenko vihainen vai iloinen, niin ristiriitaiset tunteet. Ymmärtäisin ehkä jos tyttöni olisi seurustellut pitkään lapsen isän kanssa, mutta kyseessä on melko tuore suhde. Miten suhtautuisitte jos tämä olisi teidän kohalle sattunut

 

Olisin suoraan sanottuna kauhuissani jos tyttäreni olisi tuo 16v ilmoittanut

 

En olisi iloinen.Lapsena ei tarvitse tehdä lapsia.

 

No tyttö tuntuu jo päätöksen tehneen kun bodyjakin laittelee, et mitä jos tukisit vaikka hänen päätöstään vaikka toki sitä toivois et ei ihan noin nuorena.

 

En tiedä kuinka suhtautuisin itse. Varmaan tosi ristiriitaiset tunnelmat. Toisaalta pitäisi tukea, toisaalta toivoisi, ettei omat noin nuorena tulisi vanhemmiksi.

 

Pääasia on, että tuet lastasi oli tilanne mikä tahansa. Jos nyt otat negatiivisen asenteen, saat todennäköisesti syvän särön välinne ainiaaksi. Toivota tytölle onnea, kerro tukevasi ja auttavasi, ja selvitä kaikessa rauhassa omat tunteesi. Onnea tulevalle mummolle!

 

minua ehkä eniten loukkais, se että minulle, omalle äidille, kerrotaan noin suuri uutinen kirjeellä :/ haluaisin olla lapsille aina äiti jolle voi kertoa kaiken ja jonka kanssa voi jutella kaikesta, ilman että tarvii "pelätä" jotain... jotenkin tollasesta kirjeestä saa kuvan ettei tyttö uskaltanu kertoa asiaa kasvotusten :/

 

lähetä sille pakettilähetyksenä bodyyn sopiva vauvanukke.

 

kannattaa olla tytölle tukena ja keskustella asiasta suuttumatta hänen kanssaan. Yhdessä sitten voidaan miettiä miten se vauvan tulo muuttaa elämää, että onkohan miettinyt asiaa loppuun asti.

 

Kyseessä pian 16v täyttävä tyttö. Kertoi asiasta "kirjelähetyksellä", mukana runo joka ei jätä arvailujen varaan ja mukana pieni 52cm body tekstillä "MUMMON KULTA". En tiedä olenko vihainen vai iloinen, niin ristiriitaiset tunteet. Ymmärtäisin ehkä jos tyttöni olisi seurustellut pitkään lapsen isän kanssa, mutta kyseessä on melko tuore suhde. Miten suhtautuisitte jos tämä olisi teidän kohalle sattunut

Oma tyttö on vasta 2 vuotias, joten täysin en osaa tilannetta kuvitella. Lisäksi hänellä vaiva, jonka takia ei tuosta vaan raskaaksi tule, jos ylipäätänsä tulee. Tämän tausta takia itkisin onnesta uutisen kuullessani

Ilmeisesti tyttösi on itse asiasta onnellinen. Ei missään ole sanottu, etteikö 16 vuotias pärjäisi äitinä varsin hyvin, etenkin jos lähipiiri on mukana tukemassa.

Kai mie kuule pienen järkytyksen jälkeen hykertelisin onnellisena ja maistelisin sanaa "mummi"

 

Tosin omalla kohdallani olisin varmasti myös ensin repinyt hiukseni yksitellen päästään mutta tosiaan jos nyt mummo siellä hiukan rauhoittuu sillä nähtävästi tyttö on tehnyt päätöksen joten nyt hän tarvitsee tukea eikä moraalisaarnaa

 

Ööh, itkisin, raivoaisin, en tytölle mut kuiteskin...vituttas ihan sikana (teinejä lainaten) eikä vähiten siks etten koe itseäni vielä mummoksi!

Eka järkytyksen ohi mentyä kyselisin itseltäni mikä meni kasvatuksessa vikaan? Enkö muistanut tarpeeksi takoa ehkäisyn tarpeellisuutta, koulutusta, työpaikkaa, omaa kotia jne.

 

Ööh, itkisin, raivoaisin, en tytölle mut kuiteskin...vituttas ihan sikana (teinejä lainaten) eikä vähiten siks etten koe itseäni vielä mummoksi!

Eka järkytyksen ohi mentyä kyselisin itseltäni mikä meni kasvatuksessa vikaan? Enkö muistanut tarpeeksi takoa ehkäisyn tarpeellisuutta, koulutusta, työpaikkaa, omaa kotia jne.

Tätä olen miettinyt itsekin että olenko kasvattanut tytön jotenkin väärin. Hän on kyllä vastuuntuntoinen että pärjäisi varmasti hyvin mutta silti tämä tuntuu hurjalta. Missä teiniäidit yleensä asuvat? Lapsuudenkodissaan? Muuttaako lapsen isäkin sitten tänne huhhuh en tiedä mitä teen.

 

Ei paljon naurattaisi :| . Todellakaan.

Mutta eipä siinä muuta voisi tehdä, kuin olla tyttärensä tukena, ja auttaa sen verran minkä voi jos ja kun apua tarvitaan. Keskustella siitä, mitä äitiys tuo tullessaan, ja miten tärkeää on hankkia myös koulutus.

Ja sitten mä kovasti toivoisin, ettei tyttäreni tekisi toista lasta sitten 17-18 v iässä.

 

Ota nyt ensimmäisenä selvää miksi hän on lapsen päättänyt pitää. Syy voi olla niinkin uskomaton, että hän kuvittelee poikakaverin jäävän paremmin kuvioihin, kun on yhteinen vauvakin tulossa. Likat ovat nykyään kovin lapsellisia. Yksinhuoltajan elämän hän valitsee ja noin nuorena. Toivottavasti hän ymmärtää sen.

 

Ööh, itkisin, raivoaisin, en tytölle mut kuiteskin...vituttas ihan sikana (teinejä lainaten) eikä vähiten siks etten koe itseäni vielä mummoksi!

Eka järkytyksen ohi mentyä kyselisin itseltäni mikä meni kasvatuksessa vikaan? Enkö muistanut tarpeeksi takoa ehkäisyn tarpeellisuutta, koulutusta, työpaikkaa, omaa kotia jne.

Tätä olen miettinyt itsekin että olenko kasvattanut tytön jotenkin väärin. Hän on kyllä vastuuntuntoinen että pärjäisi varmasti hyvin mutta silti tämä tuntuu hurjalta. Missä teiniäidit yleensä asuvat? Lapsuudenkodissaan? Muuttaako lapsen isäkin sitten tänne huhhuh en tiedä mitä teen.

Enpä kyllä usko että lapsen isä pysyy kuvioissa...

 

minua ehkä eniten loukkais, se että minulle, omalle äidille, kerrotaan noin suuri uutinen kirjeellä :/ haluaisin olla lapsille aina äiti jolle voi kertoa kaiken ja jonka kanssa voi jutella kaikesta, ilman että tarvii "pelätä" jotain... jotenkin tollasesta kirjeestä saa kuvan ettei tyttö uskaltanu kertoa asiaa kasvotusten :/

Muisteles itseäs kun olit tuon ikäinen,kerroitko ensisuudelmasta neitsyyden menetykseen asti äitilles
Meinaan vain et jokaisen äitin unelma olisi jos lapsi kertoo asiat kasvotusten mutta harvaltapa se kuitenkaan onnistuu
Ehkä tyttös arvas mummon reaktion ja ajatteli et näin olis paljon helpompaa, teille kaikille siis.
Mitä jos kyselisit nyt ihan rauhallisesti et onko jo käynyt neuvolassa ja montako viikkoa on täysi jne. Autat nuorta perhettä kaikin tavoin,sillä nyt jos kääntää selän ei tyttös uskalla olla yhteydes suhun kun niitä ongelmia siihen vauvahoitoon tai rakkauteen tulee.

 

Kyseessä pian 16v täyttävä tyttö. Kertoi asiasta "kirjelähetyksellä", mukana runo joka ei jätä arvailujen varaan ja mukana pieni 52cm body tekstillä "MUMMON KULTA". En tiedä olenko vihainen vai iloinen, niin ristiriitaiset tunteet. Ymmärtäisin ehkä jos tyttöni olisi seurustellut pitkään lapsen isän kanssa, mutta kyseessä on melko tuore suhde. Miten suhtautuisitte jos tämä olisi teidän kohalle sattunut

Oma tyttö on vasta 2 vuotias, joten täysin en osaa tilannetta kuvitella. Lisäksi hänellä vaiva, jonka takia ei tuosta vaan raskaaksi tule, jos ylipäätänsä tulee. Tämän tausta takia itkisin onnesta uutisen kuullessani

Ilmeisesti tyttösi on itse asiasta onnellinen. Ei missään ole sanottu, etteikö 16 vuotias pärjäisi äitinä varsin hyvin, etenkin jos lähipiiri on mukana tukemassa.

Kai mie kuule pienen järkytyksen jälkeen hykertelisin onnellisena ja maistelisin sanaa "mummi"

Saanko kysyä mistä vaivasta on kyse? Pahoittelut.

 

minua ehkä eniten loukkais, se että minulle, omalle äidille, kerrotaan noin suuri uutinen kirjeellä :/ haluaisin olla lapsille aina äiti jolle voi kertoa kaiken ja jonka kanssa voi jutella kaikesta, ilman että tarvii "pelätä" jotain... jotenkin tollasesta kirjeestä saa kuvan ettei tyttö uskaltanu kertoa asiaa kasvotusten :/

Muisteles itseäs kun olit tuon ikäinen,kerroitko ensisuudelmasta neitsyyden menetykseen asti äitilles
Meinaan vain et jokaisen äitin unelma olisi jos lapsi kertoo asiat kasvotusten mutta harvaltapa se kuitenkaan onnistuu
Ehkä tyttös arvas mummon reaktion ja ajatteli et näin olis paljon helpompaa, teille kaikille siis.
Mitä jos kyselisit nyt ihan rauhallisesti et onko jo käynyt neuvolassa ja montako viikkoa on täysi jne. Autat nuorta perhettä kaikin tavoin,sillä nyt jos kääntää selän ei tyttös uskalla olla yhteydes suhun kun niitä ongelmia siihen vauvahoitoon tai rakkauteen tulee.

no en. mutta kun sain ekan lapseni (15v), en kertonut äidilleni siitä millään kirjeellä.

 

Ei paljon naurattaisi :| . Todellakaan.

Mutta eipä siinä muuta voisi tehdä, kuin olla tyttärensä tukena, ja auttaa sen verran minkä voi jos ja kun apua tarvitaan. Keskustella siitä, mitä äitiys tuo tullessaan, ja miten tärkeää on hankkia myös koulutus.

Ja sitten mä kovasti toivoisin, ettei tyttäreni tekisi toista lasta sitten 17-18 v iässä.

Toisaalta jos tekisikin pari tai vaikka useamman siihen perään niin voisi mennä opiskelemaan ammatin ja töihin vielä nuorena. Sittenhän ne olisikin siinä kaikki hankittu, lapset ja ammatti, ja elämä vielä edessä

 

Ei mitän voi nyt tehdä. Onnea mummolle :flower:

 

Toisaalta jos tekisikin pari tai vaikka useamman siihen perään niin voisi mennä opiskelemaan ammatin ja töihin vielä nuorena. Sittenhän ne olisikin siinä kaikki hankittu, lapset ja ammatti, ja elämä vielä edessä

No, mä toivon silti tyttärelleni toisenlaista elämää.

 

Asutteko tytön kanssa saman katon alla ja sait "kirjeen"? No, eipä siinä, tuli sitä itsekin kommunikoitua kirjeitse vaikeista asioista äidin kanssa.

Missä tyttö on nyt?

Luulen, että parasta voisi olla, että istuisitte nyt yhdessä alas ja sanoisit suoraan, että olet aika shokissa ja saatat siksi sanoa jotain mitä hän pitää loukkaavanakin vaikket loukata tarkoitakaan. Ja sitten alat purkamaan vyyhtiä. Että oliko vahinko vai ihan suunniteltu juttu? Koska on tehnyt testin, onko ihan varma juttu? Onko käynyt neuvolassa? Monennella viikolla on? Ja tietääkö poikaystävä ja onko ihan varmasti kuvioissa mukana? Ja sitten että onko tyttö miettinyt asian läpi, että missä asuu ja miten hoitaa koulunsa? Onko tulevaisuuden haaveita ja miten vauva niihin vaikuttaa?

Ja kerrot kuinka abortti on rankka päätös, joka sekin varmasti vaivaa vuosia, mutta että kukaan ei syytä jos siihen tuossa iässä päätyy. Ja että se voi joskus olla paras vaihtoehto.

Tärkeintä kai on, että mitä ikinä päätyy tekemään niin lupaat olla tukena, mutta että asia ei ole niin kuin elokuvissa, sinä et hoida hänen lastaan kuin omaasi vaan se on ennen kaikkea hänen vastuullaan.

 

Ööh, itkisin, raivoaisin, en tytölle mut kuiteskin...vituttas ihan sikana (teinejä lainaten) eikä vähiten siks etten koe itseäni vielä mummoksi!

Eka järkytyksen ohi mentyä kyselisin itseltäni mikä meni kasvatuksessa vikaan? Enkö muistanut tarpeeksi takoa ehkäisyn tarpeellisuutta, koulutusta, työpaikkaa, omaa kotia jne.

Tätä olen miettinyt itsekin että olenko kasvattanut tytön jotenkin väärin. Hän on kyllä vastuuntuntoinen että pärjäisi varmasti hyvin mutta silti tämä tuntuu hurjalta. Missä teiniäidit yleensä asuvat? Lapsuudenkodissaan? Muuttaako lapsen isäkin sitten tänne huhhuh en tiedä mitä teen.

On myös ensikoti olemassa, mutta en tiedä pääseekö lapsen isä sinne.

 

lähetä sille pakettilähetyksenä bodyyn sopiva vauvanukke.

hahaha näin mä tekisin!!