Uhmaikäkö jo? Poika 1v4kk ja äidillä hermot väliin kovilla...

Voiko uhmaikä alkaa jo näinkin nuorena kun vuosi 4 kk??? Väliin päivät ovat kivoja ja väliin kaikki on äärimmäisen hankalaa; vaipanvaihdot yhtä raivoamista ja potkimista, pukeminen syö hermoja, syöminen eli tahtoo itse syödä ja sitten saa raivarin, kun homma ei sujukaan ja ruoat ja astiat lentävät... Kun koitan itse tehdä jotain, tulee kädestä repimään leikkimään ja ellen heti ehdi, tyhjentää keittiön kaapeista astiat ympäri lattioita... Väliin aikuisten oikeasti tuntuu, että tuo tenava vihaa minua.. Vaikka silti iltaisin tulee minun syliini eikä isänsä, ja päivälläkin sitten vähän väliä tulee syliin halailemaan... Väliin tuntuu silti, että pää hajoaa, vaikka maailman rakkain tuo tenava onkin...

Mitä tehdä? Millä rauhoitella raivoava tenava? Millä saan astiat pysymään kaapeissa ja itseni pysymään rauhallisena???

 

Voiko uhmaikä alkaa jo näinkin nuorena kun vuosi 4 kk??? Väliin päivät ovat kivoja ja väliin kaikki on äärimmäisen hankalaa; vaipanvaihdot yhtä raivoamista ja potkimista, pukeminen syö hermoja, syöminen eli tahtoo itse syödä ja sitten saa raivarin, kun homma ei sujukaan ja ruoat ja astiat lentävät... Kun koitan itse tehdä jotain, tulee kädestä repimään leikkimään ja ellen heti ehdi, tyhjentää keittiön kaapeista astiat ympäri lattioita... Väliin aikuisten oikeasti tuntuu, että tuo tenava vihaa minua.. Vaikka silti iltaisin tulee minun syliini eikä isänsä, ja päivälläkin sitten vähän väliä tulee syliin halailemaan... Väliin tuntuu silti, että pää hajoaa, vaikka maailman rakkain tuo tenava onkin...

Mitä tehdä? Millä rauhoitella raivoava tenava? Millä saan astiat pysymään kaapeissa ja itseni pysymään rauhallisena???

Itellä on kaikki sellanen mitä poika ei saa ottaa niin ylempänä. Kun raivarit saa niin nykysin oon jutellu ja selittäny rauhallisesti vaan kun tuo ei enää auta niin oon selittäny vaan miks ei saa tehä noin tai näin ja antanu huutaa kiukun pois, hetken päästä on rauhottunu. Kyllä itelläkin tulee välillä huudettua muksulle jos on ollut tuhmalla päällä koko päivän, mutta myös anteeks pyydetty vaikka ei niin ymmärräkkään vielä varmaan..

 

Meillä kans poika kohta 1v4kk ja aika samanlaista menoa. Ei nyt revi kaikkia kamoja kaapista, mutta jos yritän yhtään tehdä kotihommia niin heti on pahanteossa et sais huomiota. Hermostuu ja saa raivareita jos kaikki ei mene hänen mielensä mukaan; vaipanvaihto, pukeminen, syöminen, kaupassa käynti yms. Jos vaan mahdollista niin heittäytyy lattialle kiemurtelemaan. Mäkin oon miettinyt et voisko muka olla jo uhmaa?? On meinaan aika tiukka tapaus ja käyttäytyy ihan kuin muut tuntemani uhmisikäiset.

Mä otan pojan syliin ja koitan rauhoitella, jos ei toimi, niin sitten saa hetken mekastaa yksin lattialla. Oon viimesilläni raskaana enkä uskalla antaa pojan potkia sylissä. Harvoin kyllä itse hermostun pojalle, mutta silti on pinna tiukalla monesti. Meillä ei vielä selitykset eikä järkipuhe auta, mutta niitäkin kyllä käytän; miksi ei saa näin tai miksi nyt tehdään noin.

Voimia sinne, et ole yksin!

 

Mun näkymyksen mukaan ei ole kyse uhmaiästä. Tälläistähän se elo on pienten kanssa. Niin hankalia mutta niin rakastettavia. Rakkautta ja rajoja ja pitkää pinnaa. Kuulostaa aika kesyltä meidän poitsuun verrattuna joka ihan samanikäinen. Tsemppiä!!!! :heart:

 

Jep,

sellaista se on täälläkin kohta 2 vuotiaan kanssa , eikä meno välttämättä helpotu.
Ehkä jokainen taaplaa nämäkin vaiheet tyylillään - vaihtoehtoja on monia , mutta itsellä tulee mieleen sellaiset että ....
Saneeraa kaiken vaarallisen alakaapeista ja muualtakin - ja antaa lapsen touhuta siinä vieressä, ja muutoinkin suhtautuu aika lunkisti 'kaaokseen' ja vaarattomaan huutamiseen (kotona).
Meillä enempi ylläoleva käytössä...
Toinen tapa on tiukat kiellot ja tiukka kuri - vaikka jopa pelottelun keinoillla (eri lapset pelkää erilaisia asioita ). Mun lapselle tepsisi kovat äänet - ainoa paikka jossa olen ko asiaa käyttänyt on hampaanpesu - siis että niin kertomuksen lomassa sitten lopulta imitoin poran ääntä.
Muualla en halua lastani säikyttämällä ruotuun saattaa ,
vaan muutoin koitetaan luovia sopivista väleistä.

Rauhallisesti kiellän, selitän, kiellän ja selitän - noin satamiljoonaa kertaa .... jospa sitä joskus opitaan tavoille , kumminkin.

Jäähythän tai 'aresti' on vaihtoehtona yli kaksivuotiaille ...

Koeta ajatella, että aikansa kutakin - ja onhan se aika varmaa ettei tuon ikäinen vanhempiaa 'vihaa' - koettelee rajojaan vaan ...

Meillä olen lapseni kanssa kaksin - jotenkin aattelen, että kahden vanhemman perheessä on ehkä helpompaa ottaa se 'bad cop, good cop ' - eli toinen vanhemmista voi olla se hupsutteleva ja leikkisä ja toinen kurinpitäjä ....
Itselle nuo leikkisät hetketkin on niin arvokkaita, ettei ola varmaan helppokaan olla lapsen silmissä sitten kuria pitävä komentoora.

Ja lapsi käyttäytyy paremmin ja tottelee vieraita (hoidossa tms.), vaikka ihan samassa tilanteessa , samaan tapaan ohjattuna tai komennettuna - äidille vaan uskalletaan kiukutella ja päästellä höyryjä.
Jo nyt.
Ja varmaan jatkossakin.

 

Meillä on 4v kaksoset, joista toinen on kiukutellut 3v ja nyt olemme selättäneet murisevan karhun
1v 5kk kiukkuaa harvoin, tutkii kylläkin sitäkin enemmän ja 1kk ikäinen on huono nukahtamaan yksin, olemaan yksin tai poissa sylistä.... katsotaan mitä heistä kehittyy

Toinen tapa on tiukat kiellot ja tiukka kuri - vaikka jopa pelottelun keinoillla (eri lapset pelkää erilaisia asioita ).

Tämä kuulostaa mun mielestä aika lyhytnäköiseltä -ei kai kukaan halua pelotella lasta ruotuun -kuten sanoitkin- mutta edes vähää? -siitä ei mun mielestä seuraa mitään hyvää, varsinkaan pidemmän päälle.

Tottakai jos aikuinen itse hermostuu lapselle ja huutaa, niin lapsi sitä säikähtää, mutta ei sitä tehdä silloinkaan tarkoituksenmukaisesti.

jotenkin aattelen, että kahden vanhemman perheessä on ehkä helpompaa ottaa se 'bad cop, good cop ' - eli toinen vanhemmista voi olla se hupsutteleva ja leikkisä ja toinen kurinpitäjä ....

Tähän voisin sanoa, että paras kai on että molemmat vanhemmat osaavat rakentavasti olla niin pahiksia kuin hyviksiäkin. On taito osata komentaa ja "riidellä" isommankin lapsen kanssa suuttumatta itse tai vajoamatta itse lapsen kanssa samalle tasolle. Tiedän kokemuksesta että aina se ei onnistu, mutta onneksi useimmiten kuitenkin
Parasta on, että molemmat vanhemmat osaavat riitelyn taidot omien lastensa kanssa -silloin ei tule tilanteita joissa lapsi kiukullansa saa aikaan tilanteen, jossa aikuista viedään ja kovaa!

Totuushan on se, että uhma tulee väistämättä jossain vaiheessa joka lapsella, toisilla aikaisemmin.
Se miten hoidat tilanteet, on tärkeää:
- ole systemaattinen: samassa tilanteessa toimitaan aina samalla tavalla
- ole jämpti: sanot sitten "ei" tai "älä" mutta jos olet päättänyt kieltää kyseisen asian, kiellä se sitten joka miljoona kertaa kun tilanne tulee eteen.
- valitse tietty äänenpaino, jolla komennat lasta. silloin lapsi ei sekota kieltoa tai komentoa leikkimiseen
-ihan pienten kanssa ei kannata kauheasti alkaa neuvottelemaan, kuten ei isojenkaan kanssa silloin kun kiukku ei selvästikään mene ohi puhumalla. Pienille riittää lyhyt kielto ja kiinnostuksen vieminen muualle, isompien kanssa on mukava jutella ja peilata asioita, että miltä tämä tuntuisi heistä
- valitse riitasi: toimii kaikenikäisten kanssa! Mieti mistä asioista haluat pitää kiinni, mitkä ovat sinulle tai lapsen turvallisuudelle tärkeitä, lopuista riidoista kannattaa luopua
esim. kukat ja DVDt kannattaa nostaa ylös -turha niistä on riidellä joka päivä, mutta ketään ei lyödä eikä läpsitä ei edes äitiä eikä edes vähän. Kyllä jo reilun vuoden ikäinen ymmärtää kun sanot jäptisti "ei saa lyödä" ja nostat lapsen pois sylistä tai läheltäsi.
- pienten kanssa voi -oman jaksamisen mukaan- "ei"n sanomisen sijaan viedä lapsen pois kielletystä paikasta ja tarjota tilalle jotain sallittua, esim pois kukkapuskasta ja viedä lelulaatikolle.

Pikkuhiljaa pienten ihmisten mielenkiinto häviää ja digiboksit saavat jäädä rauhaan.