Umpikujassa parisuhteessa,mitä tekisitte tilanteessani???

[QUOTE="mie";30802338]Anteeksi kysymykseni, mutta haluatko tuon miehen? Vai kenties vaan sen vauvan?

Kuulostaa kovasti siltä että vauva on nyt ykkönen. Mies - no on ok mies, josta mielestäsi isäksi. Mutta kun tuo ei nyt taida riittää perusteeksi hankkia sitä YHTEISTÄ lasta. Se tahto tulee lähteä molemmista. Ja miehesi ei selkeästi asiaan ole valmis... Se että ei riidellä, ei ole hyvän parisuhteen merkki. Anteeksi pyydän tuotakin kommenttia.[/QUOTE]

samaa mieltä

 

Vaan ihan tervettä. Jos itselleen ne asiat on tärkeintä niin sit ne on. Mulle lapsi täydentää parisuhteen onnea niin paljon,ettei sitä korvaa mikään.
Minusta tulee maailman rakastavin äiti ja lapsi tulee aina ensin. Parisuhteen hyvinvointi vauvan syntymän jälkeen on mielestäni myös eriarvoisen tärkeää, koska se on myös lapsen etu. Joten vastuutonta äitiä minusta ei tule. Olen mielummin liian hyvä äiti, kuin välillä vähän huono.

Toki ymmärrän tän ongelman mihin olen joutunut ja tiedän et kärsin tästä. Haluaisin vaan rakentavia neuvoja ja toimia itse parhaani mukaan jotta saisin yhdessä mieheni kanssa rakentaa hyvän tulevaisuuden.

Mieheni on sanonut haluavansa naimisiin tai ainakin kihloihin ensin. Hänelle se on tärkeetä. Senkin vuoksi hänelle ne lapset ei ole nyt ajankohtaisia.

 

Vauvakuume: normaalia
Harmitus ettei saa sitä mitä haluaa heti just nyt: suht normaalia, joskin melko lapsellista
Haluamisistaan jankuttaminen ja painostaminen koska toinen ei heti välittömästi taivu tahtoon: todella lapsellista
Se, ettei ymmärrä mitä eroa on sillä että jotain haluaa (joka on normaalia) ja sillä, että siihen yrittää painostaa toista (joka ei ole normaalia): huolestuttavinta parisuhteenne kannalta

 

Mä oon ollut samanlaisessa tilanteessa! Ollaan oltu vasta 2,5 vuotta yhdessä ja tästä ajasta 2 vuotta olen kärsinyt hillitöntä vauvakuumetta, joka vain paheni kun 1,5 vuotta sitten vahingosta alkunsa saanut raskaus keskeytyi. En kyllä jankuttanut vauvoista miehelle, aina välillä juttelin jotain tyyliin "sitten joskus kun meillä on lapsia...jne." ja kyselin, että milloinkas hän olisi valmis. mies kyllä oli ihan tietoinen, että tahtoisin lapsia. Hän ei vaan ollut valmis, vaan halusi vielä odottaa. Viime syksynä keskusteltiin asiasta tosissaan, kävin hänen kanssa läpi kohta kohdalta asiat, miksi minun mielestä tämä olisi oikea aika aloittaa ja suurin syy oli mun ikä: olen jo 30 vuotias ja meidän suvussa on useita lapsettomuudesta kärsineitä naisia. Lisäksi taloudellisesti olisi järkevintä hankkia lapsia nyt. Tämän keskustelun jälkeen annoin asian olla enkä maininnut vauvakuumettani ollenkaan ja niinhän siinä kävi, että kuukauden päästä mies itse ehdotti yrittämisen aloittamista. Nyt on kohta 8 tuloksetonta kiertoa takana päin, mutta ainakin ollaan molemmat ihan täysillä mukana.

Mä olen sitä mieltä, että jokaisen pariskunnan tulee yhdessä päättää milloin lapsia tuetaan tekemään ja sen päätöksen takana tulee molempien olla ihan täysillä. Asiasta jankkaaminen ei varmasti auta mitään, silloin kun toinen epäröi asian suhteen. Mutta uskon tosissani, että meillä ei olisi miehen päätös muuttunut vielä vuosiin, jos en olisi riittävään selkeästi tuonut esille niitä seikkoja, miksi lasten hankinta olisi hyvä aloittaa nyt ja sen jälkeen annoin miehen rauhassa pohtia tätä asiaa. Ketään ei voi näin suuressa asiassa painostaa.

 

Hei!

Lasten saamisen kannalta ette todellakaan ole mitään nuorukaisia enää! Jos ei kolmekymppinen mies muutamassa vuodessa tiedä, haluaako hän lapsia tai perhettä kanssasi, on hän aivan väärä mies sinulle. Näin opetan ja näin olen elänyt.

Terveisin 35v kolmen pienen lapsen äiti

 

Vauvakuume on ihan normaalia, mutta se missä se menee pakottamisesta ja painostamisesta taitaa olla tämä ongelma.

Jos siis tiedät että mies haluaa sitoutua ensin, niin eikö silloin ole oletettavaa että häiden jälkeen olisi hyvä tehdä lapsia. Askel kerrallaan ja ensin yrität päästä kihloihin ja naimisiin. Lapsi on tärkeä sinulle ja sitoutuminen miehelle. Helpompi tie on ottaa toinen huomioon. Miehellä kyllä on syyt olla skeptinen sinun sitoutumishalusta häneen, koska voisit valita mielummin inseminaation.

Mitäs jos et voi saada lapsia niin kelpaako mies sitten kumppaniksi tai jos sinä et voisi saada lapsia niin pakottaisitko miehesi sitten olemaan myös lapseton? Lähteekö mies siis vaihtoon jos hän ei pystykään saamaan lapsia? Sitoutuminen suhteeseen on hyvin tärkeää, kuten varmaan tiedätkin, mutta kommentoit miestäsi hieman vain siittäjänä.

 

Vaikeita asioita, olen seurannnut vierestä kun eräs ystäväni kävi saman taiston. Hän odotti sen 10 vuotta ja nyt viimein on raskaana. Kyllä hänkin pohti monesti miehen jättämistä tilannetta pahensi että lupaili ja antoi uskoa eikä kuitenkaan siitä taka-takarajastakaan pitänyt kiinni. Kyllä mulla oli vaan pidettävä mölyt mahassa vaikka raivostutti ystävän puolesta kun se mies vedätti sitä 1-0.

Nämä ovat sellaisia asioita ettei ulkopuolinen voi näitä hyvin kommentoida. Onko sinulla joku hyvä kuuntelija jolle voisit purkaa tuntojaasi? Usein se että saa ajatukset puhuttua jollekin ihmiselle selkeyttää sitä mitä pitäisi toimia. Paras olisi sellainen että se ystävä malttaisi vain kuunnella eikä alkaa neuvomaan.

 

Joo, kiva. Sitten tää ap tulee parin vuoden päästä itkemään että mies ei osallistu ja kun on rankkaa. Siitä syystä on nyt sit tunteetki kuollu ja ruoho vihertää naapurin puolella pirusti. Ongelma on, että miten saadaan paska äijä maksamaan tekosistaan..

 

Tosi hankala tilanne. Ymmärrän sinua oikein hyvin, että olet tosi turhautunut. Painostaminen on tietty väärin, älä tee niin....Mutta toivottavasti miehesi nyt pian alkaa myös haluta vauvaa, että saisitte normaalin jatkumon elämään...jos kerran mies lapsia haluaa....Teillä olisi sopiva ikä ja muutenkin perhetilanne lapsen tulla, on aivan ymmärreettävää, että haluat vauvaa..

En nyt halua neuvoa sinua eroamaan, mutta ymmärrän, että sekin on käynyt mielessä, kun mies jahkailee...no toivotaan, että muuttaa pian mielensä Mut älä nyt siis painosta...

 

Ehdota ehkäisyksi varmoja päiviä. Tule "vahingossa" raskaaksi. Päätä pitää lapsi, niin saat täältä vaan sympatiaa ja mies on kuspää, kun ei tue sua sun päätöksessä.

Tai sitten vaan annat olla asian. Joko jaksat odottaa tai et, mutta painostukseen ei kannata ryhtyä.

 

Olette siis asuneet yhdessä vain vuoden, ja siitäkin ajasta olet 6kk jankuttanut miehellesi vauvasta. Ei ihme että miestä vituttaa koko aihe, en minäkään suostuisi tuollaisen painostuksen alla edes harkitsemaan asiaa.

Miehellesi sanoisin että jätä se nalkuttava ämmä.

 

Älä ainakaan painosta. Mies varmaan tietää jo jankutuksesi ansioista, että vauvan haluat. Nyt annat sen asian olla, ainakin syksyyn. Antaa miehen miettiä ja pohtia. Syksyllä voit ottaa asian uudestaan puheeksi, voi olla, ett miehellä on silloin tarkempi mielpite asiaan. Vauvasta päivittäin jauhamaalla saat vaan miehen inhomaan koko asiaa, oikeesti.

Meillä oli kolmannen lapsen kohdalla se tilanne, että minä olin se joka jarrutti, koska kakkosen vauva-aika oli ollut täysi kaos ja erittäin rankka. Mieheni jutteli minulle kolmosesta, tiesin hyvin, että hän haluaisi vielä kolmannen lapsen. Mutta hän kertoi, miltä hänestä tuntuu ja antoi asian taas pari-kolme kuukautta olla. Toista vuotta menti näin, kunnes minäkin olin valmis kolmanteen. Kolmas olisi kenties jäänyt tekemättä, jos mieheni olisi jankuttanut minulle asiasta päivittäin, pakottanut ja ahdistellut minua. Ei se ainaakan olisi nopeuttanut minun valmiiksi tuloa kolmanteen lapseen.

 

Ei ihme, jos mies ahdistuu. Jos hän ei ole vielä valmis isäksi, niin sitten ei ole, ei tuollaisissa asioissa tulekaan joustaa. Sinä tuossa ongelma olet, kunnioita simä miehesi päätöstä.

Lapsen hankinta on asia, joka päätetään yhdessä ja joka etenee sen "hitaamman" osapuolen mukaan.
Olisiko kiva, että miehesi painostaisi sinua ottamaan koiria, kissoja, lehmiä, muuttamaan eri paikkakunnalle, ottamaan loparit töistä tms. oleellisia vaikkakin huomattavasti pienempiä elämänmuutoksia? Jos et itse yhtään haluaisi mitään edellä mainituista.. ainakaan vielä?

Kuulostat kamalalta parisuhdekumppanilta.

 

Ei ihme, jos mies ahdistuu. Jos hän ei ole vielä valmis isäksi, niin sitten ei ole, ei tuollaisissa asioissa tulekaan joustaa. Sinä tuossa ongelma olet, kunnioita simä miehesi päätöstä.

Lapsen hankinta on asia, joka päätetään yhdessä ja joka etenee sen "hitaamman" osapuolen mukaan.
Olisiko kiva, että miehesi painostaisi sinua ottamaan koiria, kissoja, lehmiä, muuttamaan eri paikkakunnalle, ottamaan loparit töistä tms. oleellisia vaikkakin huomattavasti pienempiä elämänmuutoksia? Jos et itse yhtään haluaisi mitään edellä mainituista.. ainakaan vielä?

Kuulostat kamalalta parisuhdekumppanilta.

Olet oikeassa, kyllä. Mutta entäpä nainen? Naisen hedelmällisyys tosiaan alkaa pian laskea ja entäpä , jos ap on ajatellut, että haluaa lapsen (ja useampiakin) suhteellisen nuorena vielä, 30v ensisynnyttäjä ei ole todellakaan mikään nuori....miestä ei voi pakottaa, painostaakaan ei kannata! Silti, jos mies ei saa "mitään aikaiseksi" elämässään eteenpäin menon suhteen, vaan pohtii, miettii, kasvaa, odottelee että on valmis "maailman loppuun" asti, niin hankalassa tilanteessa on aloittajakin! Joten muualle muuttamisella "uhkailu" tai sen pohtiminen on ihan järkeenkäypää tavallaan....toivon todella, että mies nyt alkaisi vihdoin haluta sitä vauvaa, jos meinaa ja saisivat asiat etenemään..

 

Ap:han ei vielä ole 30v, vaan omien sanojensa mukaan lähemmäs kolmekymppinen. En yllättyis yhtään jos tosiasiassa ap ois 25v, kun alun "välillä vauvasta mainitseminenkin" paljastui ketjun edetessä joka toinen päivä asiasta jankkaamiseksi.

 

Ootko ap IHAN varma, että mies haluaa lapsia, vai oisko sillä sellainen ajatus että sitten joskus, kun niin kuuluu tehdä? Mutta oikeasti ei ehkä ole funtsinut haluaako, ja siksi hannaa. Ei olisi meinaan eka kerta.

 

Olimme ap samassa tilanteessa. Olin tosin 27 ja mieheni 24. Sovimme että kun täytän 30 alamme yrittää. Olisin siis halunnut kovasti jo 27-vuotiaana äidiksi. Annoin miehelle siis pari vuotta lisäaikaa. No niiden kuluttua hän sanoi ehkä. Ajattelin, että kokeillaan. No raskaaksi tuloon meni kaksi vuotta, sitten tuli keskenmeno. Lopulta tulin äidiksi 33-vuotiaana. Mies oli epävarma loppuun asti, mutta lapsen synnyttyä on ollut enemmän intona kuin minä. On sanonut monta kertaa, että parasta mitä hänelle on tapahtunut, on isäksi tulo.
Joten, antaisin vielä miettimisaikaa vuoden tai kaksi. Sen jälkeen sinun on vielä erittäin todennäköistä tulla raskaaksi. Mutta kovin montaa vuotta en odottelisi, jos teillä onkin jokin hedelmällisyyttä haittaava tekijä. Ehditte sitten vielä hoitoihin ennen kuin ikä tulee vastaan.
Muutaman vuoden nauttisin vielä kaksin olosta. Siinäkin on puolensa, ja sitä aikaa välillä kovasti kaipaan, vaikka lastani rakastankin yli kaiken.

 

Tavallaan ymmärrän tilanteesi. Naisilla se biologinen kello tikittää voimakkaammin kuin miehillä. Ja sinullakin alkaa ikä tulemaan vastaan. Mutta tuollainen miehen painostus saa todennäköisesti miehen vain epäröimään lasten hankintaa entisestään. Jos toinen ei ole valmis, sinä et voi asialle mitään. Siitä ei hyödy kukaan jos mies huomaakin pikkulapsi arjessa, että se ei olekkaan se hänen juttunsa.. Oletko valmis odottamaan?

Mun lähipiirissä tämä asia on puhuttanut paljon. Eräs ystäväni seurusteli melkein 10 vuotta miehensä kanssa. Suhde eteni todella nihkeästi vuosien saatossa. Nainen halusi kihloihin, naimisiin, kodin, lapsia. Mies halusi nämä kaikki "sitten joskus". Viimeisinä seurustelu vuosina naisen painostus oli, no muönnettälöön, melkoisen kovaa.. Lopulta ostivat sitten yhteisen talon. Kihloihin ei edelleenkään menty. Sitten nainen kyllästyi odottamiseen, ja ilmoitti miehelle jättävänsä pillerit pois. Tämän jälkeen mies halusikin nostaa kytkintä, ja nopeasti.. Ilmi tuli miehen osalta sivusuhteita ja pettämistä. Naisen painostus oli kuulemma saanut tämän aikaan. Sanomattakin lienee selvää, että se oli sen suhteen loppu..

Ystävälle tämä oli tietenkin todella ikävää, koska yli kolmelymppisenä oli tullut jätetyksi. Lapsia haluaa kuumeisesti, mutta luottamus miehiin mennyt. Ei varmaan kykene vuosiin luottamaan miehiin tai rakentamaan suhdetta. Kuitenkin lapsia haluaa, ja ikä alkaa tulla vastaan. Mies otti sitten nuoremman, ja hupsista. Kihloihin mentiin pikapikaa, ja lapsiakin alkaa pian putkahdella. Ei mene tasan nallekarkit.

 

[QUOTE="...";30807684] Naisilla se biologinen kello tikittää voimakkaammin kuin miehillä. Ja sinullakin alkaa ikä tulemaan vastaan. [/QUOTE]
Niin, ehkä jo 10 vuoden päästä. Sehän onkin melkein heti, sama kuin huomenna. Ap:han ei ollut vielä edes kolmeakymmentä, mahdollisesti paljonkin alle. Voi huoh.

 

[QUOTE="Realisti";30807717]Niin, ehkä jo 10 vuoden päästä. Sehän onkin melkein heti, sama kuin huomenna. Ap:han ei ollut vielä edes kolmeakymmentä, mahdollisesti paljonkin alle. Voi huoh.[/QUOTE]

Kyllä se ikä suoraan sanottuna alkaa tulla vastaan! Eihän se helppoa ole sitä naisena kuulla nainen on hedelmäisimmillään 17 vuoden iässä, siitä eteenpäin mennäänkin sitten vain alamäkeä. Mistä luulet että nykyään tehdään niin paljon lapsettomuushoitoja? Ensisynnyttäjien ikä nousee kokoajan. Lisäksi mitä vanhempi synnyttäjä, sen todennäköisemmin raskaudessa ja synnyttäessä komplikaatioita. Lisäksi palautuminen synnytyksestä hidasta. Siinä sinulle realismia. Ole hyvä.

 

[QUOTE="...";30807684]Tavallaan ymmärrän tilanteesi. Naisilla se biologinen kello tikittää voimakkaammin kuin miehillä. Ja sinullakin alkaa ikä tulemaan vastaan. Mutta tuollainen miehen painostus saa todennäköisesti miehen vain epäröimään lasten hankintaa entisestään. Jos toinen ei ole valmis, sinä et voi asialle mitään. Siitä ei hyödy kukaan jos mies huomaakin pikkulapsi arjessa, että se ei olekkaan se hänen juttunsa.. Oletko valmis odottamaan?

Mun lähipiirissä tämä asia on puhuttanut paljon. Eräs ystäväni seurusteli melkein 10 vuotta miehensä kanssa. Suhde eteni todella nihkeästi vuosien saatossa. Nainen halusi kihloihin, naimisiin, kodin, lapsia. Mies halusi nämä kaikki "sitten joskus". Viimeisinä seurustelu vuosina naisen painostus oli, no muönnettälöön, melkoisen kovaa.. Lopulta ostivat sitten yhteisen talon. Kihloihin ei edelleenkään menty. Sitten nainen kyllästyi odottamiseen, ja ilmoitti miehelle jättävänsä pillerit pois. Tämän jälkeen mies halusikin nostaa kytkintä, ja nopeasti.. Ilmi tuli miehen osalta sivusuhteita ja pettämistä. Naisen painostus oli kuulemma saanut tämän aikaan. Sanomattakin lienee selvää, että se oli sen suhteen loppu..

Ystävälle tämä oli tietenkin todella ikävää, koska yli kolmelymppisenä oli tullut jätetyksi. Lapsia haluaa kuumeisesti, mutta luottamus miehiin mennyt. Ei varmaan kykene vuosiin luottamaan miehiin tai rakentamaan suhdetta. Kuitenkin lapsia haluaa, ja ikä alkaa tulla vastaan. Mies otti sitten nuoremman, ja hupsista. Kihloihin mentiin pikapikaa, ja lapsiakin alkaa pian putkahdella. Ei mene tasan nallekarkit.[/QUOTE]

Aika tavallinen tarina, mies ilmeisesti suhteessa siksi että on joku, odotellen samalla parempaa...sitten kun kohtaa sen "paremman", onkin valmis suhteeseen. Enkä ihmettele että kyllästyi painostukseen. Mutta sivusuhteet ja avopuolison roikottaminen hätävarana törkeää ja väärin.
Kaikilla naisilla ja kaikilla miehillä biologinen kello ei tikitä koskaan, eikä tarvitsekaan.

 

-- Olen puhunut positiivisia asioita perheenperustamisesta,mutta mieheni on harkitseva,fiksu ja tekee asiat kuitenkin omien tuntemuksien mukaan,ei siis meidän parisuhteen tai minun vuokseni.

Miehesi on tosiaan FIKSU kun hei hanki lasta teidän parisuhteen tai sinun vuoksesi. Ikävää, että teidän ajatukset lapsen saamisesta eivät kohtaa, mutta tämä on kyllä asia, josta ei voi tehdä kompromissejä.

 

Minä näytin miehelle faktoja miten downin syndrooman riski ja muut ongelmat kasvavat naisen ikääntyessä ja miten hedelmällisyys laskee. Alkoi ajatella enemmän asiaa eikä miettinyt enää lykkäystä nelikymppiseksi. Kun sitten ollessani 32 aloitettiin yritys, lasta ei vaan kuulunutkaan. Kun vuoden yrityksen jälkeen tulin raskaaksi, mies ihan purskahti itkuun ilosta. Oli ymmärtänyt sen, että lapset ei välttämättä tulekaan ihan niin vaan. Jokaisen pitäisi varautua myös sellaiseen elämään, että lapsia ei ole. Tai on vaan ne syvästi kehitysvammaiset lapset, jotka hajottavat sinut henkisesti, samoin parisuhteen. Onni ja elämä ei saa perustua lapsiin, ei edes puolisoon.

 

[QUOTE="...";30808679]Kyllä se ikä suoraan sanottuna alkaa tulla vastaan! Eihän se helppoa ole sitä naisena kuulla nainen on hedelmäisimmillään 17 vuoden iässä, siitä eteenpäin mennäänkin sitten vain alamäkeä. Mistä luulet että nykyään tehdään niin paljon lapsettomuushoitoja? Ensisynnyttäjien ikä nousee kokoajan. Lisäksi mitä vanhempi synnyttäjä, sen todennäköisemmin raskaudessa ja synnyttäessä komplikaatioita. Lisäksi palautuminen synnytyksestä hidasta. Siinä sinulle realismia. Ole hyvä.[/QUOTE]

Mistä revit tuon iän?? Yleisimmin on aikaisemmin kuviteltu, että nainen olisi hedelmällisin 20-25v, nyt useampi tutkimus on todennut että nainen olisi hedelmällisimmillään vasta 30v.

 

Mistä revit tuon iän?? Yleisimmin on aikaisemmin kuviteltu, että nainen olisi hedelmällisin 20-25v, nyt useampi tutkimus on todennut että nainen olisi hedelmällisimmillään vasta 30v.

Gynekologini löi tuon iän tiskiin. Eli lääkäriltä, jolla on myös useamman vuoden työkokemus lapsettomuushoitojen parissa. Myös aikoinani sairaanhoitajaksi opiskellessani naistentautien opettajani sanoi hedelmällisimmän iän olevan naisilla alle 20 vuotiaana.

Ja ei tasan ole nainen hedelmällisimmillään 30 vuotiaana. Perheen perustaminen kyllä nykyaikana lykätään herkästi tuonne 30 vuoden ikää kohti. Taidat sekoittaa nyt nämä kaksi asiaa