Uniongelmat

Nyt kokemuksia ja vinkkejä kaivataan! Meillä on nyt 4kk vauva, joka alusta asti on nukkunut yönsä hyvin. Kuitenkin mun nukkuminen on ollut todella huonoa synnytyksen jälkeen (ennen raskautta nukahtamisongelmia jonkin verran). Nyt kuitenkin kaikki on pahentunu. Iltasin tunnen oloni tosi ahdistuneeks, välillä väsyneeksikin, mutten kuitenkaan saa unta. Mulle on tullut tosi outoja pelkotiloja, jotka esiintyy erityisesti iltaisin, kuvittelen näkeväni ja kuulevani vaikka mitä. Lääkärillä käyn säännöllisesti (tämän kuun kesälomalla), ja muutamia lääkkeitäkin nukahtamiseen on testattu. Lääkäriin hakeuduin alunperin todella voimakkaiden, todentuntuisten painajaisten vuoksi. Tää viimeisin lääke oli sellanen, jota otettiin tarvittaessa (sain reseptin juhannuksen aikoihin) ja otin eilen seitsemännen pillerin. Ei mennyt kauaakaan, kun alkoi ihan järkyttävät hallusinaatiot, ja tätä ei ollut tapahtunut kuuden aiemman pillerin kanssa kertaakaan. Sen lääkkeen syöminen loppui tasan siihen, nyt pitäisi kokeilla jotain muuta. Kuitenkin toi eilinen tapahtuma teki tästä illasta entistä vaikeemmaan, enkä tiedä miten jaksan huomisen päivän, kun vielä kukun hereillä. Lääkettä en uskalla ottaa, se on varma.

Nyt aloin miettimään, kun mulle jälkitarkastuksen yhteydessä (n kk synnytyksestä) asennettiin hormonikierukka, voisiko se vaikuttaa tälläiseen? Jonkin tyyppinen raskauden jälkeinen masennuskin voisi olla kyseessä, mutta muita oireita ei todella ole, kun nuo iltaiset ahdistukset/pelot ja painajaiset. Psykologilla käyn myös, mutta siellä vasta muutama käynti takana ja äääh. Pointtina nyt oli, että onko kellään ollut raskauden jälkeen vastaavaa? Tai mitä tälle voisi tehdä?

 

Mulla on ihan samaa! Ja arvaa, miksi oon vielä täällä. En oo kokeillut lääkkeitä enkä edes puhunut missään. Nukkumaanmennessäni pidän kättä korvalla, etten kuulis mitään vahingossakaan..

Ei mullakaan mitään masennusta ole, olen päivisin kyllä hyväntuulinen ja pirteä.

 

Mä olen myös päivisin huvän tuulinen ja pitteä, mutta aamulla todella väsynyt, vaikka olisin nukkunut 8h. Vaikeaksi unen saamisen tekee myös miehen kuorsaus se tässä nyt on sivu seikka. Psykologin mielestä mulle on lapsena tapahtunut jotain, mikä kumpuaa nyt ulos, mun tullessani äidiks. Mut jumankekka, enhän mä voi olla hyvä äiti, jos muutaman vuoden päästä pelkään samoja mielikuvitushömppiä kun tuo meidän tyttö valvon sitten varmaan itteni hengiltä. Ja juu, päiväunia en nuku, koska päivisin ei tosiaan väsytä yhtään.

 

Mie oon yksin lasten kanssa, joten mulla ei ole tuota ongelmaa, että miehen kuorsaus herättelis Ehkä ois jopa helpompi nukkua jos ois joku muukin aikuinen täällä.

Päiväunia en miekään nuku, tai tosi harvoin. Mitä lääkkeitä sulle on määrätty? Imetätkö vielä? Mulla on samanikäinen vauva ja mietin vaan, pystyykö mitään lääkkeitä käyttämään imetysaikana. Vauva kyllä nukkuu tosi hyvin yöt.

 

mulla on semmoinen vainu, että monella tuossa kohtaa sekoaa unensaanti hormonien takia. Tuoreiden äitien on tarkoituskin olla herkkäunisia, ja se voi sitten johtaakin tuohon etenkin jos on jotain unettomuudenpoikasta pohjalla jo.

Kyllähän se sielunpohjan möröt sitten myös aktivoituvat samassa yhteydessä, ja sekin kuuluu asiaan. Eiköhän sekin kuulu asiaan, että jos näitä juttuja ei suuremmin pelkää, ne helpottavat itselläänkin ajan kanssa.

mimmoisia möröjä sä sitten pelkäät?

 

Mä lopetin imetyksen jo vauvan ollessa 3vko. Neiti sai sairaalassa jo heti synnyttyään lisämaitoa, koska ei suostunut rinnalle. Ei suostunut siitä eteenpäinkään, vaikka kuinka yritin. Raskausaikana mulle annettiin melatoniini, jolla ei ollut mitään vaikutusta. Synnytyksen jälkeen sain ketipinorin (muistaakseni se on psykoosilääke, mutta pieninä annoksina väsyttävä), siitäkään ei ollut mitään hyötyä, en senkään avulla saanut unta, ja näin edelleen painajaisia, mutta haittavaikutuksina tuli mm. jalkojen puutuminen, suun kuivuminen ja sydämen tykytykset. Sitten sain lääkäriltä juhannuksen jälkeen ataraxin (ja samalla tuon tarvittaessa otettavan lääkkeen, imovane), ku olin ihan täynnä hyttysen pistoja mökkireissun jälkeen. Ekana iltana 2 ataraxia väsytti hyvin ja nukahdin jotenkuten. Seuraavana iltana testasin taas ataraxia, parissa tunnissa ei toivottua vaikutusta, joten otin imovanen, nukahdin. Tämän jälkeen kummastakaan lääkkeestä ei ole ollut mitään hyötyä. Päinvastoin, tuosta imovanesta tuli eilen ne hallusinaatiot. Nyt mulla on resepti muistaakseni triptyl -nimiseen lääkkeeseen, joka pitäisi vaan hakea ja testata. Tiedän, että bentsodiatsepiini pohjaisilla lääkkeillä nukkuisin, mutta näitä lääkäri ei kirjoita aiemman riippuvuusongelman vuoksi.

Mulla tekee nukkuminen tosi tiukkaa, jos mies ei oo kotona. Yleensä en todella nuku, ennenkun se saapuu myös kotiin. Oon tosi ahdistunu iltaisin, jos mies on poissa, ja oon tavallaan yksin. Päivisin ei juuri ongelmaa. Paitsi välillä kuvittelen kuulevani omiani, mutta ne selitän naapureiden- tai kissojen touhuilla. Iltaisinkin yritän ajatella järkevästi, mutta yleensä se tunne vie järjeltä voiton.

 

Uneton muttei seattlessa, mulla on paljon semmosia lapsen omaisia pelkoja. En pelkää mitään konkreettista. Mut pelkään pimeetä ihan hillittömästi, ja kai jonkinlainen "hulluks tulemisen pelko" on ottanut msta myös jonkinlaisen vallan. Pienestä pitäen en oo pystyny nukkuun niin, että roikottaisin jalkaani, tai kättäni sängynlaidan yli. En tiedä mitä pelkään ja miksi, mutta pelkään. Juuri tälläisiä "lapsellisia" pelkoja, miksi psykologi nyt epäileekin, että kaikki juontaa juurensa sieltä lapsuudesta..

Ärsyttävää vaan, kun olis vauva joka nukkuu, niin itse ei nuku. Multa on otettu myös veri- sekä kilpirauhasarvot. Missään muussa ei ollut vikaa, kun hemoglobiini alhaalla, johtuen varmaan tästä kolmen kuukauden vuotamisesta, kiitos kierukan.

 

Uneton muttei seattlessa, mulla on paljon semmosia lapsen omaisia pelkoja. En pelkää mitään konkreettista. Mut pelkään pimeetä ihan hillittömästi, ja kai jonkinlainen "hulluks tulemisen pelko" on ottanut msta myös jonkinlaisen vallan. Pienestä pitäen en oo pystyny nukkuun niin, että roikottaisin jalkaani, tai kättäni sängynlaidan yli. En tiedä mitä pelkään ja miksi, mutta pelkään. Juuri tälläisiä "lapsellisia" pelkoja, miksi psykologi nyt epäileekin, että kaikki juontaa juurensa sieltä lapsuudesta..

Ärsyttävää vaan, kun olis vauva joka nukkuu, niin itse ei nuku. Multa on otettu myös veri- sekä kilpirauhasarvot. Missään muussa ei ollut vikaa, kun hemoglobiini alhaalla, johtuen varmaan tästä kolmen kuukauden vuotamisesta, kiitos kierukan.

Se kuuluu tuohon kellonaikaan, että kaikenlaiset pimeänpelot nousevat olemattomista. Suden hetki. Itse olen aina rakastanut näitä tunteja, koska mielikuvitus vilkastuu myös hyvässä mielessä. Kirjoitan, luen, nautiskelen. En yritäkään nukkua ennen kuin siltä tuntuu. Älä ärsyynny kun et pysty nukkumaan vaikka vauva nukkuu. Anna sen asian olla niinkuin se on. Ole hyvä itsellesi. Etsi tietoa voisiko se hormonikierukka pahentaa asioita, en pitäisi sitä ollenkaan mahdottomana.

Tuota podin lapsena minäkin, että mörö puree jos peiton alta vilkkuu mitään. Joskus se on tullut mieleen isonakin, vaikka yleisesti ottaen olen aikas reipas tyyppi. Ja joskus isonakin olen ryöminyt pussilakanan sisään, koska se oli turvallisuuden huippu. Ja laittanut kahta täkkiä päällisin.

Äiti löi minua suutuspäissään ja kovisteli varmaan vauvasta asti eikä niitä tekosia koskaan ole käsitelty mitenkään. Nyt vanhetessaan hän väittää minun nähneen unta jos otan asian puheeksi. Muutenkin minun henkiset tarpeeni ovat aina olleet vanhemmilleni terra incognita ja minä psyykkisesti tarvitsevana olentona persona non grata. Minun työni on ollut olla heille vanhempi. On ollut hidasta hommaa käsitellä näitä asioita ja oppia tulkitsemaan niitä omia tarpeita. Masennus on ollut se minun tieni.

 

..telkkaristakin rupee loppuun ohjelmat mä en halua ees mennä makkariin. Kuitenkin pitäis, jos satunkin nukahtaan sohvalle, ja neiti herää kuuden aikaan, niin sit mieskin herää, vaikka sais nukkua vielä tunnin ennen kun lähtee kouluun.. Mur..

 

Uneton muttei seattlessa, mulla on lääkärin aika kierukan tarkistukseen elokuun lopulla, ja aion varmasti ottaa nämä oireet puheeksi. Toivoin että psykologi olisi joku ihmeiden tekijä ja kertoisi mulle mistä tää kaikki johtuu, mutta tää taitaakin olla pidempi prosessi. ärsyttää se, ettei mies tunnu ottavan tätä ongelmaa vakavasti ollenkaan. Ja ärsyttää sekin, että tvstä ei tuu mitään älyllistä ohjelmaa enää. Mun ainoo viihdyke on palsta, jippii.

 

..telkkaristakin rupee loppuun ohjelmat mä en halua ees mennä makkariin. Kuitenkin pitäis, jos satunkin nukahtaan sohvalle, ja neiti herää kuuden aikaan, niin sit mieskin herää, vaikka sais nukkua vielä tunnin ennen kun lähtee kouluun.. Mur..

Älä sitä sure. Miehellä olisi paljon vähemmän unta pallossa, jos teidän muksu olisi huono nukkuja, joten asiat ovat suorastaan hyvin. Kaikki on niin suhteellista. Ota ilman häpeilyä se tila jonka tarvitset, ja nuku sohvalle miettimättä mitään jos se on helpointa. Jos sä et sinne halua, siihen on syynsä.

Mitä vähemmän kehtaat elää oireittesi mukaan, sen vaikeampia ne ovat. Keskustele asiasta miehen kanssa jos et mitenkään kehtaa, eiköhän häneltäkin suostumus irtoa. Ei ne ihmisten oireet lopulta ole ollenkaan niin kummallisia. Jos tuntisit porukkaa joilla olisi samoja taustakokemuksia, näkisit todella paljon tuttua heidän oireissaan myös. Häpeän saa potkaista ulos ja uskoa itseensä. Oireet ovat vain epämukavuus jonka kanssa voi oppia elämään. Sillä tapaa niitä voi myös säädellä, kun ei enää ole niiden uhri.

Nyt minä sanon sohvalleni ja sinulle heippa ja kömmin omaan makkariin. Jatketaan ensi yönä jos siltä tuntuu ja olen kukkeilla. Halaus!

 

Niin, olen mä miehen kanssa keskustellut, tänään illallakin se totesi, että kannattaisko mun jäädä vaikka katteleen telkkaria, jos ei väsytä, enkä uskalla lääkettä (josta ei edes ollut juurikaan apua) ottaa. Kuitenkin se hömppä valitsi vähän väärän lähestymistavan, kun keskusteltiin eilisiltaisests hallusinaatio kohtauksesta.. Totes vaan et "mua rupes ärsyttään kun olin just nukahtamassa kun rupesit höpöttään jotain liikkuvista leluista".. Siihen jäi meidän keskustelu. Tiedän, ettei se tarkottanut asiaa juuri noin kun se sen sanoi, mutta silti tuntuu ettei se ota mua tosissaan.

Ja ärsyttävintä tässä on se, että jos nyt nukahdan, herään syöttään neidin parin tunnin päästä, ja vaikka sitten vielä muutama tunti nukuttaisiinkin, niin tiedän että oon rättiväsyny, muta sitten päivemmällä, saati illalla, ei nukuta yhtään. Paras olis valvoo nyt vaan, mutta onnistun kuitenkin nukahtaan tunnin sisään.. 8)

 

Sain sitten pari tuntia nukuttua. Nyt oon ku pystyyn kuollu. Pakko kyllä hakee ne uudet lääkkeet tänään apteekista. Huoh. Mies soitti ja totesi, että tulee seuraavan kerran mun kanssa lääkäriin, jotta lääkäri saa oikean kuvan mun tilanteesta. Ihan kun ite en osais kertoa.. Plaaaaah.