Uskonnosta traumatisoitunut vastaa kysymyksiin.
- Viestiketjun aloittaja trolli
- Ensimmäinen viesti
Jehovan todistajat, ihana lahko USAsta. :xmas:
Äidin puolen suku kyllä. Oma perhe ei, meillä on valinnanvapaus.
Lanttien madonna
No mistä on kotoisin se trauma - ilmeisesti perheesi ei ole sulkenut sinua ulos, jos teillä on ollut valinnanvapaus?
Jt:t kyllä ohjeistavat sulkemaan epäuskovat ulos, heitä ei saisi edes tervehtiä. Onneksi mun suvulla on jonkinlaiset aivot päässä, eivätkä tottele sokeasti kaikkea mitä käsketään.
Trauma: Painajaisia kuolemasta, harmagedonista, ikuinen riittämättömyys ja epätäydellisyys... you name it, I´ve got it.
"yksi"
Minä sain tiukan helluntailaisen kasvatuksen ja traumatisoiduin siitä huolimatta, vaikka lahkosta eroaminen ei ollut erityisen vaikeaa, kun sukulaiset ja kaikki seurakuntatututkaan eivät hylänneet. Otan osaa, silloin on varmasti monta kertaa vaikeampaa, jos eroaminen uskonnosta tarkoittaa myös eroa läheisistä ihmisistä
Onko nää ne heput, joille putos se kirja taivaasta päähän Salt Lake Cityssä? Vai oliko ne Mormonit?
Mun vanha kaverini on kanssa jehovantodistajien uhri. Homoseksuaali, asuu kulissiliitossa vaimonsa kanssa, tukevasti kaapissa. Onnistuivat tekemään alaikäisinä kaksi lasta. Tämä mies on erittäin naisellinen, kaikki maneerit löytyy. Hän toteuttaa itseään salaa työmatkoillaan, ja hänellä on siis salainen miesystävä.
Yhteisö kuitenkin sanelee, että mikäli jotkain epäilystä aiheesta olisi, hän tuskin koskaan näkisi enää lapsiaan. Välit kaikkiin sukulaisiin ja ystäviin katkeaisivat. Hän siis pysyy kaapissa ja on erittäin onneton.
Toinen kaverini irrottautui jehovantodistajista, koska hänen miehensä pahoinpiteli häntä, ja nämä vanhemmistoveljet ottivat asian käsittelyyn. Lopputulos oli, että asiasta ei enää puhuta. Sairainta oli, että jos ihminen voi huonosti (esim. alkoholi) kääntää yhteisö hänelle selkänsä. Toinen sairas piirre oli, että tätä ko. kaveriani epäiltiin uskottomuudesta (hirveitä juoruakkoja ne seurakuntalaiset, ei jumalauta!) ja hän joutui jälleen näiden vanhemmistopöpien kuulusteluun. Siellä sitten kysyivät AIVAN KAIKKI asiat: mitä teitte, missä asennossa, nautitko tilanteesta, saitko orgasmin? Vitja ne kälyset papat varmaan nauhottaa ne vastaukset ja runkkaa illalla kuunnellen sitä kasettia. No, tämä kaveri kertoi rehellisesti kaiken, koska oli päättänyt erota seurakunnasta jo ennen sitä. Avioeroa tämän pahoinpitelemän miehen kanssa vastustettiin seurakunnassa rajusti -naisen olisi pitänyt vaan jäädä ja toivoa parempaa. Hän päätti toisin, onneksi, ja on tänä päivänä vapaa ja onnellinen nainen tämä uuden miesystävänsä kanssa, ollut jo siis vuosia. Mutta lapset, joita hänellä oli jo ennen eroa, eivät koskaan näe isovanhempiaan, koska isovanhemmat ovat katkaisseet välit täysin.
Muistan ne kokouksiin lähdöt kahdesti viikossa: viimeisen päälle vaatteet, kiillotetut kengät, meikit ja niihin pukeuduttiin kaksi tuntia. Sitten mentiin sinne esittämään onnellista ja kuuliaista, ja tultiin kotiin itkemään oikeita murheita ja ottamaan mieheltä turpaan. Viinaa kului ja röökiä vedettiin, kiroiltiin ja vaikka mitä, mutta annas olla kun tuli torstai tai sunnuntai, niin kyllä oltiin niin fiksua. Aloin hänelle jossakin vaiheessa puhumaan, että onko tuo nyt ihan viisasta, revit itsesi ihan kappaleiksi. Usean vuoden ajan hän sitä pesäeroa teki, ja onnistui. Olen erittäin ylpeä hänestä.
Kerran vein hänelle joulutorttuja, ja hän ei voinut niitä ottaa vastaan, koska jouluahan ei juhlita, eikä synttäreitä. Kivaa varmaan lapsilla. No, nykyään hän lähettää jopa joulukortteja, ja lapset päivittävät synttäristatuksiaan facebookissa.
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="yksi";26937256]Minä sain tiukan helluntailaisen kasvatuksen ja traumatisoiduin siitä huolimatta, vaikka lahkosta eroaminen ei ollut erityisen vaikeaa, kun sukulaiset ja kaikki seurakuntatututkaan eivät hylänneet. Otan osaa, silloin on varmasti monta kertaa vaikeampaa, jos eroaminen uskonnosta tarkoittaa myös eroa läheisistä ihmisistä[/QUOTE]
Joo, kaikki kaverit ja sosiaaliset kontaktit jäivät sinne, tuuliajolle jäätiin.. Onneksi sentään oma suku ei hylkää.
[/QUOTE]Joo, kaikki kaverit ja sosiaaliset kontaktit jäivät sinne, tuuliajolle jäätiin.. Onneksi sentään oma suku ei hylkää.
Lanttien madonna
Onneksi perheesi olet saanut pitää. Miten teillä muuten selitettiin se, että maailmanloppu ei tullutkaan vuonna 2000? Sen odottamisen on täytynyt olla hiton pelottavaaJt:t kyllä ohjeistavat sulkemaan epäuskovat ulos, heitä ei saisi edes tervehtiä. Onneksi mun suvulla on jonkinlaiset aivot päässä, eivätkä tottele sokeasti kaikkea mitä käsketään.
Trauma: Painajaisia kuolemasta, harmagedonista, ikuinen riittämättömyys ja epätäydellisyys... you name it, I´ve got it.
.Eikös ne jehovantodisstajat ole nyttemin hiukan joutuneet "korjaamaan" sitä alkuperäistä kiintiötään, joka taivaaseen pääsee? Oliko se 144 000 henkilöä vai muistanko väärin? Aikamoinen tunku taitaisi olla, jos vaan niin harva pääsee. No, ongelmahan ratkaistiin ihan maallisin keinoin vain lisäämällä kiintiötä. Oliko se näin?Onneksi perheesi olet saanut pitää. Miten teillä muuten selitettiin se, että maailmanloppu ei tullutkaan vuonna 2000? Sen odottamisen on täytynyt olla hiton pelottavaa
Lanttien madonna
Ei se ihan noin ole - se tuhatvuotinen valtakunta joka on jonkunlainen ikuinen elämä mutta maan päällä on kai kaikille "oikeauskoisille", nuo 144 000 on jonkunlainen edustusto taivaassa, tai sinnepäin (en enää muista, sitä on kauan kun se minulle selitettiin).
Ahaa, ok. Mä nyt en ihan niin tarkkaan ole kuunnellut
Joo, tuttua touhua, paitsi että kokouksia oli ennen 3 kertaa viikossa.
Mormoneilla on toi oma kirja, JT:t on tehneet vaan oman raamatunkäännöksen.
[QUOTE="hop";26937285]Mikä oli se kipinä, miksi lähdit jt-porukoista?[/QUOTE]
Netistä. Internetin ihmeellinen maailma kertoi että JT ei ole mitä väitetään. Epäilyksiä mulla oli asiasta ollut jo teini-iästä. En esim. niellyt ikinä VT jumalan julmuutta, ja naisvihamielisyyttä. Vaikka kuinka yritin, en millään uskonut että olisin huonompi opettaja vain sukupuoleni takia. Kuuntelin usein erittäin surkeita puhujia lavalla kokouksissa ja mietin kuinka paljon parempi olisin, mutten ikinä tule sinne pääsemään koska olen nainen.
En myöskään niellyt sitä, miten minun pitäisi rakastaa väkivaltaista isäpuoltani kuin isää vain siksi että raamatussa niin lukee. Teininä kapinoin vastaan, ja vihasin uskontoa, ja kadehdin normaaleita ihmisiä.
Netistä.
Internetin ihmeellinen maailma kertoi että JT ei ole mitä väitetään. Epäilyksiä mulla oli asiasta ollut jo teini-iästä. En esim. niellyt ikinä VT jumalan julmuutta, ja naisvihamielisyyttä. Vaikka kuinka yritin, en millään uskonut että olisin huonompi opettaja vain sukupuoleni takia. Kuuntelin usein erittäin surkeita puhujia lavalla kokouksissa ja mietin kuinka paljon parempi olisin, mutten ikinä tule sinne pääsemään koska olen nainen.En myöskään niellyt sitä, miten minun pitäisi rakastaa väkivaltaista isäpuoltani kuin isää vain siksi että raamatussa niin lukee. Teininä kapinoin vastaan, ja vihasin uskontoa, ja kadehdin normaaleita ihmisiä.
Se on ev.lut. seurakunnan hyväksi sanottava, että se varmaankin tuo joillekin ihan oikeasti lohtua, ja ainakin minun mielikuvissani sinne voi mennä "sellaisena kuin olet", eli vaikka ei menisikään ihan ns. putkeen. Tällaisissa tilanteissahan moni uskonnon löytääkin.
Mutta jehovantodistajaksi usein synnytään, ja se ulkokultaisuus on ihan kauheaa. Se ulkonäköpaine ja sellainen Täykkäri- meininki. Sääliksi käy niitä, joilla sitten tulee joitakin ongelmia elämässään, ja ei ole olemassa mitään muita sosiaalisia suhteita kuin jehovantodistajia. Kenen puoleen sitten voi kääntyä? Ei ainakaan omiensa puoleen, koska vaarana on täydellinen sosiaalinen eristäminen, joka on rangaistuksista pahin. On siis vain kärsittävä kertomatta kenellekään. Karmivaa.
Mutta jehovantodistajaksi usein synnytään, ja se ulkokultaisuus on ihan kauheaa. Se ulkonäköpaine ja sellainen Täykkäri- meininki. Sääliksi käy niitä, joilla sitten tulee joitakin ongelmia elämässään, ja ei ole olemassa mitään muita sosiaalisia suhteita kuin jehovantodistajia. Kenen puoleen sitten voi kääntyä? Ei ainakaan omiensa puoleen, koska vaarana on täydellinen sosiaalinen eristäminen, joka on rangaistuksista pahin. On siis vain kärsittävä kertomatta kenellekään. Karmivaa.
Viimeksi muokattu: