Uskotko jo kaksivuotias sanoo olevansa kipeä?

Eli siis uskotko jos kaksivuotias tai siitä ylöspäin oleva lapsi kertoo olevansa kipeä? En nyt tarkoita, että jokaista valitusta pitäisi ottaa todesta .

Poika 2,5v. on nyt viime aikoina valitellut mahaansa kipeäksi. Väillä tuntuu et on vaan huomion hakua, mut sit taas toisinaan vaikuttaa hyvinkin vilpittömältä. Ja sinänsä hassua, kun on puhunut asiasta jo tovin...

Ootteko törmanneet ipanienne kanssa saman tyyliseen ongelmaan. Uskoako lastaan ja viedä lekurille vai painaa asia kintalla...

 

No täytyy myöntää että uskoin n. 30% kerroista vain. Lapsi ei suostunut syömään ja aina oli selityksenä mahakipu, mutta se tuntui kovin keksityltä, on siis aina ollut huono syömään. Lääkäriin siis kuitenkin vein koska kesti kuukaudesta toiseen ja paino kulkee -20% käyrällä.
No kuukauden somacia syötyään ei kertaakaan enään ole valittanut, syö kuin 2v ja paino noussut n. -16%käyrälle.

 

Uskon siinä tapauksessa, että kukaan isommista sisaruksista ei ole sattumoisin muutaman päivän aikana valittanut kipua jossakin paikassa. Jos on valittanut, niin kipu tarttuu aivan väistämättä myös kuopukseen. Ihan samalla tavalla kuin, että hänellä on hammas irtoamassa aika usein...

 

Hop!

 

Pelkkää sanomista en uskoisi, mutta jos ei halua tai pysty kivulta leikkimään ja touhuamaan normaalisti, niin sitten kyllä uskoisin ja veisin lääkäriin. Kannattaa myös aina vähän tarkkailla lapsen perusolemusta, se kertoo aika paljon siitä onko kipu tai särky todellista vai jotain muuta.

 

Riippuu.. jossain määrin kyllä voi olla hyvä ottaa joskus todestakin.

Oma tyttäreni oli 1v 8kk kun kyseli muutamana päivänä useamman kerran että "mistä ääni kuuluu" vaikkei mitään ääniä kuulunut ja haroi korvaansa, ei silti ollut kipuisen oloinen. No päätin sitten kuitenkin käydä katsotuttamassa korvat, ja juttelemassa lääkärin kanssa että voiko olla tinnitusta noin pienellä. (tai sitten kuuleeko muuten vaan ääniä, hih)

Korvaääkäri sanoi kyllä asiani esitettyä että hyvä kun tultiin, ja että hän olisi itse samassa tilanteessa kyllä tutkinut/tutkituttanut oman lapsensa korvat. No sieltä tosi syvältä meidän tytön korvasta löytyi sitten vaikkupaakku jossa karvoja seassa. Paakku oli ihan tärykalvossa kiinni ja ne karvat on ilmeisesti raapineet tärykalvoa, aiheuttaen ropinaa ja epämiellyttävää tunnetta. Mistä ne karvat sitten tulleet, ei hajuakaan. Hiustenleikkuusta, mistälienee.. paakku tongittiin pois ja sen jälkeen ei enää "ääniä" kuulunut ja korvan räpläys loppui.

Kaksi viikkoa ennen tuota tapahtumaa neuvolan lääkäri oli katsonut tytön korvat ja todennut toisen tärykalvon arpiseksi. No siltä kai se vaíkkupaakku näytti

Pointti siis että kyllä ne pienetkin osaa ilmaista omia vaivojaan, tosin näin pienet kuin tyttäreni oli tuohon aikaan ei vielä osaa narutuksen jaloa taitoa. Nyt kaksivuotiaana jos yrittäisi niin luultavasti saisin sen käräytettyä aika nopeasti.

Yrittääkö poikasi naruttaa sinua muissa asioissa? Voihan se olla kuitenkin paras käydä lääkärissä jos on jo pidempään jutellut vatsakivusta. ITsekin luulin että lääkäri nauraa mut pihalle, mutta hän olikin sitä mieltä että oli ihan oikein tuoda näytille vaikka turha reissu olisi ollutkin.

 

Eli siis uskotko jos kaksivuotias tai siitä ylöspäin oleva lapsi kertoo olevansa kipeä? En nyt tarkoita, että jokaista valitusta pitäisi ottaa todesta .

Poika 2,5v. on nyt viime aikoina valitellut mahaansa kipeäksi. Väillä tuntuu et on vaan huomion hakua, mut sit taas toisinaan vaikuttaa hyvinkin vilpittömältä. Ja sinänsä hassua, kun on puhunut asiasta jo tovin...

Ootteko törmanneet ipanienne kanssa saman tyyliseen ongelmaan. Uskoako lastaan ja viedä lekurille vai painaa asia kintalla...

Vielä lisäisin että on aina kuitenkin mahdollista että joku pieni vaiva on olemassa ja se ajan kanssa kehittyy isommaksi vaivaksi jos sitä ei hoideta.

Parempi katsoa kuin katua