pistex3
Itse en usko mihinkään noista. Uskon vain tähän todelliseen elämään, minkä näen, koen ja tunnen ympärilläni. En usko esim siihen että kun rukoilet jumalaa, niin se auttaa muuttamaan sinun tilanteet paremmiksi. Vaan sinä teet sen itse!
Haavasi parannat, kun ongelmasi paikannat.
Elämä on sitä mitä sä teet siitä.
Asioilla on tapana järjestyä.
Kolme perusmottoo ja millään jumalalla tai saatanalla tai höpö höpö henkimaailmalla ei ole mitään tekemistä noiden kanssa. Vain itselläsi.
Tosin mulla on vilkas mielikuvitus ja joskus kun katon jonkun kauhufilmin, oli se sitten muuten vaan joku kauhufilmi tai kertoo paranormaaleista ilmiöistä niin mulle saattaa jäädä sellanen epämielyttävä fiilis sen katsomisen jälkeen ja sillon saatan kyseisenä yönä jättää vähän yövaloa päälle tms. mut en muuten. Koska en mä muuten tollasta pelkää tai edes kuolemaa joka on luonnollinen tapahtuma ja odottaa joskus meitä kaikkia niin turha sellasta pelätä kun siitä ei oo mitään hyötyä ja pimeä on yhtä normaali asia kuin päivällä valo.
Lapsena uskoin vielä jollain tavalla jumalaan ja henkimaailmaan ja kun mulla meni huonosti niin rukoilin apua jumalalta tai mun kuolleilta sukulaisilta kuten mummolta esimerkiksi. Mutta sitä ei koskaan tullut, miksköhän, oiskohan siksi ettei mitään sellasta ole olemassa..
Ja en rupea nyt erittelemään kaikkea mun elämästä. Mutta sanon näin yksinkertaisesti, että mun elämä on ollut helvetisti täynnä kärsimystä vauvasta aikuisuuden päiviin, enkä kertaakaan jumalalta oo saanu apua. Niin mä en ymmärrä että miksi jumala laittaisi niin synnittömän olennon kuin vauva kärsimään? tai muutenkin lapsen koko aikuisuuteensa saakka, jos se ei oo vielä kovin isoja syntejä kerennyt tekemään?
Tuol on vaikka kuinka mitä rikollisia, narkomaaneja ja tappajia ja niillä menee elämässä hyvin vaikka ovat jopa tuollasia virheitä tehny. Sit minun tapanen tyttö polonen, joka ei iki kuuna päivänä mennyt tekemään mitään edes noin kauheaa sai kärsiä koko lapsuutensa. Onko siinä mitään järkeä? Näinkö toimii jumala? Tämäkö on todiste jostain jumalan olemassa olosta?
Paskaa sanon minä!
Haavasi parannat, kun ongelmasi paikannat.
Elämä on sitä mitä sä teet siitä.
Asioilla on tapana järjestyä.
Kolme perusmottoo ja millään jumalalla tai saatanalla tai höpö höpö henkimaailmalla ei ole mitään tekemistä noiden kanssa. Vain itselläsi.
Tosin mulla on vilkas mielikuvitus ja joskus kun katon jonkun kauhufilmin, oli se sitten muuten vaan joku kauhufilmi tai kertoo paranormaaleista ilmiöistä niin mulle saattaa jäädä sellanen epämielyttävä fiilis sen katsomisen jälkeen ja sillon saatan kyseisenä yönä jättää vähän yövaloa päälle tms. mut en muuten. Koska en mä muuten tollasta pelkää tai edes kuolemaa joka on luonnollinen tapahtuma ja odottaa joskus meitä kaikkia niin turha sellasta pelätä kun siitä ei oo mitään hyötyä ja pimeä on yhtä normaali asia kuin päivällä valo.
Lapsena uskoin vielä jollain tavalla jumalaan ja henkimaailmaan ja kun mulla meni huonosti niin rukoilin apua jumalalta tai mun kuolleilta sukulaisilta kuten mummolta esimerkiksi. Mutta sitä ei koskaan tullut, miksköhän, oiskohan siksi ettei mitään sellasta ole olemassa..
Ja en rupea nyt erittelemään kaikkea mun elämästä. Mutta sanon näin yksinkertaisesti, että mun elämä on ollut helvetisti täynnä kärsimystä vauvasta aikuisuuden päiviin, enkä kertaakaan jumalalta oo saanu apua. Niin mä en ymmärrä että miksi jumala laittaisi niin synnittömän olennon kuin vauva kärsimään? tai muutenkin lapsen koko aikuisuuteensa saakka, jos se ei oo vielä kovin isoja syntejä kerennyt tekemään?
Tuol on vaikka kuinka mitä rikollisia, narkomaaneja ja tappajia ja niillä menee elämässä hyvin vaikka ovat jopa tuollasia virheitä tehny. Sit minun tapanen tyttö polonen, joka ei iki kuuna päivänä mennyt tekemään mitään edes noin kauheaa sai kärsiä koko lapsuutensa. Onko siinä mitään järkeä? Näinkö toimii jumala? Tämäkö on todiste jostain jumalan olemassa olosta?
Paskaa sanon minä!